No niin, Vappuja täältäkin suunnalta! Talo on rauhoittunut, tänään on nimittäin ollu aika hulina päivä. Aamupäivästä jo tuli tytär perheineen kylään ja minä paistelin läjäpäin munkkeja - tein niistä taas kuvan kaltaisia tikkuja. Niin helppoja ja nopeita ja niiiiiiiin hyviä... etenkin siinä kohtaa, kun ovat vielä lämpimiä ja rapsakoita paistamisen jäljiltä. Olenkin ollu tänään aika monta kertaa tämän näköinen:
Mussun mussun. Joo, syöty on. Huhhuh. Olen pari päivää jo elellyt pääosin sipseillä, juustonaksuilla, karkilla ja tänään vielä sitten noilla munkeilla. Palan painikkeena on ollu niin teetä kuin kuoharia, simaa ja kirkkaampaakin. Josko nyt sitten rauhottuisi tuon mässyttämisen suhteen ja palailisi jonkunlaiseen ruotuun... huomenna siis, vielä olis karkkia vähän tuhottavana... ja mun käden liike ei kyllä pysähdy ennen kuin kaikki mahdolliset herkut on saateltu parempiin suihin. Kaapissa ei pitäis olla kuin näitä:
...jos mielisin olla syömättä herkkuja...
Kävin eilen siellä lääkärillä. Oli kyllä todella hyvä reissu, ihan sai täydet pisteet se tohtori!! Tuli nimittäin oikeesti tunne, että se kuunteli ja ymmärsi ja tahtoo selvittää mikä mua vaivaa. Ensi viikolla menen luovuttamaan varmaan melko paljon verta, koska multa otetaan vaikka mitä kokeita: hormonit, hb, vitamiinitasot (erityisesti mietti B- ja D-vitamiinien saantiani kasvisruokavalion takia), jotain se mainitsi myös allergia-jutuista ja kilpirauhasestakin. Ja sitten vien vielä -piip-näytteenkin, siitä katsotaan tulehdusjuttuja ja "piiloverta", jos nyt oikein muistan. Tulosten perusteella sitten katsotaan miten edetään.
Todennäköisesti kyse on stressin aiheuttamasta toiminnallisesta vatsavaivasta tai ärtyneestä suolesta tms. Joka tapauksessa nyt todellakin tutkitaan asiat. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että sekä jooga että ruokavaliomuutokset hyvin todennäköisesti vaikuttavat osaltaan tähän tilanteeseen. Eniten kuitenkin se jatkuva stressi. En kyllä jotenkaan tajua tätä mun stressiäni... ajattelen, että en stressaa, mutta sitten kuitenkin olen koko ajan kireä ja kärttyinen ja mietin kaiken maailman asioita etukäteen ja jälkikäteen...
Mitenköhän siitä stressistä oikeesti pääsis??? En mä ainakaan pysty olemaan vaan leppoisasti koko ajan. Kuitenkin ympärillä tapahtuu kaiken aikaa vaikka mitä, mihin väkisinkin jotenkin reagoi. Mä olen kyllä aika helposti huolissani ja hermostunut ja jännitän aina nimenomaan mahallani. Saa nähdä mitkä on fiilikset vaikkapa maanantaiaamuna, kun suunnistan kohti viimeistä kolmikanta-keskustelua... viimeinen näyttöni siis päättyi perjantaina ja maanantaina on se arviointikeskustelu, jonka perusteella saan sitten arvosanan siitä osa-alueesta. Kaiken pitäis olla ihan hanskassa, mutta...
Tuo kuva ^ on muuten hauskasti jotenkin tähän asiaan sopiva... kuvassa on alhaalla toi samainen koirani, mikä ylemmässä kuvassa makailee taljalla. Huomaatteko mitä se tekee? No haukkuu noita ylimmällä langalla olevia lintuja... eli tollanen aivan mahdoton tehtävä, jonka vuoksi se silti usein jaksaa räksyttää vartin. Eli siis miten tämä liittyy mihinkään... no siten, että vertauskuvallisesti minäkin aika usein tuskailen ja vatkaan ja vaivaan ja hermoilen aivan turhaan asioita, joille en kerta kaikkiaan vaan voi mitään. Eiks ollut varsin nokkela vertaus...?? Hehheh.
No niin, josko tässä nyt sitten ihan oikeesti-oikeesti koittais ottaa elämään hiukka rennomman asenteen. Olishan elämä varmaan hiukka kivempaa ja nautinnollisempaa, jos ei koko ajan olis niin takakireä fiilis...
Mun on kyllä kovasti petrattava nukkumis-asioitakin. Uskon, että liian vähäinen unikin tekee kropalle paljon hallaa - ja silti mä kukun melkein aina liian pitkään... Jahka parin viikon päästä palaan töihin, mulla tulee olemaan (ilmeisesti ainakin) aika paljon aamuvuoroja ja jotkut niistä alkavat klo 6... Sinällään mun mielestä on oikeesti kaikkein ihaninta herätä aamulla aikaisin, mutta ei todellakaan pidemmässä juoksussa, jos jatkuvasti unta tulee alle 6 tuntia...
Tottakai myös odotan innolla, mitä niiden verikokeiden ym tuloksista tulee ilmi ja voinko jotenkin auttaa kehoani paranemaan ja jaksamaan paremmin. Nyt on vähän nimittäin sellanenkin olo, että koska en tiedä mistä mikäkin johtuu, en oikein tiedä mitä asialle tekisinkään.
Mies sanoi mulle eilen, että olen omituinen höpöttäjä. No nyt mulla on kyllä just sellanen olo, kun tämä tarina on nyt tällasta sinne tänne sinkoilua... Joten pidemmittä puheitta kivaa viikonloppua kaikille!
Heli
Kuulostaapa niin tutulta, meilläkin menty pari päivää lähes kokonaan sima-sipsi-munkkilinjalla, alkaa jo tehdä mieli oikeaa ruokaa..
VastaaPoistaTuohon stressiin suosittelen lämpimästi TRE:tä. Käy lukasemassa lisää täältä: http://www.trefinland.fi/ Mulle riitti yks ohjattu kerta, ja sen jälkeen oon tehny ite niitä liikkeitä aina ku tuntuu että on sellanen epämääränen ahistus tai levottomuus (ja joskus ihan muuten vaankin, koska siitä tulee vaan niin hyvä olo!), ja ainaki mulla auttaa loistavasti. Mukavaa toukokuuta ♥
Hitsi kun mun ei ees tee mieli oikeaa ruokaa.. aina vaan maistuis noi herkut!
PoistaMun tarvii tutustua tuohon TRE:hen... ei aavistustakaan mistä on kysymys!
Mukavaa toukokuuta sinnekin - aika kylmästihän tuo alkoi, ja sateisesti, mutta no... ehkä tästä vielä kesä tulee!
Mulla on mahakatarri, mikä aiheuttaa sen, ettei b12-vitamiini imeydy lainkaan. Ko. Vitamiinin puutos taas saa hermot kireällä ja väsyttää. Multa em. Vaiva löytyi tähystyksessä. Oireena myös mahakipuja, turvotusta yms. Onko sulta tutkittu tuo vaihtoehto?
VastaaPoistaEi ole tutkittu, vielä. Jotenkin mulla on sellanen olo, että tämä lääkäri kyllä hoitaa homman kotiin, eli siis tutkitaan niin kauan että syyt selviää. Puhui, että katsotaan tulosten jälkeen miten edetään, tämä oli vasta aloitus tälle asialle. Ohjaa kenties jatkossa esim gynelle sekä tähystykseen, jos tarvetta sellasille näyttäisi olevan. Luulen, että jos mulla on tuon B12 kanssa ongelmia, niin johonkin suuntaan sitten sen asian suhteen edetään. Pidän tämän mielessä, kiitos vinkistä!
PoistaTollasia pötkylämunkkeja en olekaan tehnyt. Teen aina rinkuloita, juurikin sen tasaisen kypsymisen takia. Teen ison munkkitaikinan, paistan kaikki ja osan laitan pakkaseen sokeroimatta. Niitä on sieltä ihana sulatella yksi kerrallaan ja sokeroida juuri ennen nauttimista. Ovat aivan tuoreen veroisia!
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi sinulle vähän pidempiä yö unia. Lepo on paras lääke suurin piirtein kaikkeen. Ei pari tuntia lisää unta ainakaan oloa pahenna. Mutta hyvä homma ne verikokeet. Niistähän selviää paljon asioita. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa!
Minä tulkitsin koirakuvaa niin, että on vaan kivaa haukkua lintuja, kun niin voi tehdä. Vaikkei siitä mitään hyötyä olisikaan!
Pötkylämunkin on tuollasia laiskan versioita. =) Ei tarvii muotoilla mitenkään erityisemmin. Osa oli kyllä sitten suorastaan aika härskin näköisiä...
PoistaUni paras lääke on. Kyllähän mä sen tiedänkin, mutta kun en vaan saa toimittua tiedon mukaan...
Tuo koira on aivan höperö. Se usein juoksee pitkin peltoja linnun "perässä" ja saattaa oikeesti räksyttää jossain lankojen ja linjojen alla vaikka miten kauan niitä. Ja samalla hyppii niitä kohti... *urpå* No huvinsa kullakin! =D
Voi että, ymmärrän niiiin hyvin ton takakireyden. Itse asiassa olen kuvannut sitä jopa täsmälleen samalla sanalla. Mulla on asiaan liittyen fyysisiä oireita, kuten jatkuvat rytmihäiriöt & tykytys sekä ajoittaisia mahakipuja. Eniten kuitenkin ärsyttää se henkinen puoli. Koko ajan pitää stressata jostain. Ja jos ei löydy mitään yksittäistä syytä stressille, tulee sellainen epämääräinen yleisahdistus ja hermostuneisuus. Mä oon joskus jopa sanonu, et olis niin ihanaa, jos vois olla koko ajan sellaisessa parin siiderin hiprakassa, koska silloin kaikki tuntuu ihanalta, helpolta ja rennolta... ;) Mut siis joo, tällainen mä olen aina ollut. Olen kuitenkin päättänyt tehdä asialle jotakin sitten, kun saan nämä elämäni suurimmat palikat ensin omille paikoilleen. Kunnon sitku-ajattelua taas tämäkin, mutta en nyt vain jaksa tässä kohtaa sen enempiä perehtyä tähän mun rasittavaan ominaisuuteeni. Ja kyllähän mä toisaalta olen tehnytkin töitä tän asian eteen (en vielä selvästikään tarpeeksi kuitenkaan) ja esimerkiksi harjoitellut nykyhetkeen keskittymistä, sen sijaan, että miettisin jo kaiken maailman tulevaisuuden murheet etukäteen. En siis ole tuossa kovinkaan hyvin onnistunut, mutta joitakin pieniä edistysaskelia aina välillä huomaan.
VastaaPoistaAi niin, piti vielä sekin mainita, että omituinen höpöttäjä olen minäkin :D Puhetta tulee välillä aivan tauotta, ja se rönsyilee aina milloin mihinkin. Taustalta löytyy karjalaisverta, joten olen laittanut sen sen piikkiin, heh.
Voi tuota koiraa! ♥ On ne sellaisia urpoja välillä, mutta saapahan niiden kustannuksella nauraakin ihan jatkuvasti :D
Rentoa mieltä ja onnea kolmikantakeskusteluun! Kyllä se hyvin menee! :)
Takakireys on todellakin "mun juttu", valitettavasti... Sellanen jatkuva olotila, jonka vuoksi ei oikein osaa olla hyväntuulinen ja rento. Sellanen ajatus, että jotain pitäis koko ajan tehdä, tai on huono ihminen... pitäis siis esim siivota, pyykätä, laittaa pihaa.... etenkin se pihatöiden ajattelu saa välittömästi sellasen "yäk ja voi ei"-olotilan mulle. Myöskin jatkuvasti jahkaan vanhoja asioita tyyliin "jos nyt voisin olla siinä tilanteessa, tekisin kaiken toisin"... Tai sitten etukäteen hermoilen tulevia asioita tyyliin "mitenköhän ihmeessä tulen selviämään siitäkin asiasta"... Ajattelen myös todella usein, miten "ihan varmasti muut puhuu pahaa minusta"... ja kun siis en todellakaan tiiä onko toikin asia enemmän minun korvien välissä kuin oikeesti olemassa!!
PoistaVoi kuule, miten usein olenkaan viime aikoina suunnitellu ihan kokovartalokoomaa... että hellittäis ees hetkeksi se kireä fiilis. Mä jopa oikeesti aina välillä meinaan sen toteuttaa, suunnittelen jo viikolla, että nyt viikonloppuna kyllä vedän pään täyteen... mutta sitten parin kupin jälkeen, yllätys yllätys, iskee se superkontrolli-Heli, joka ei vaan halua menettää kontrollia.... (tämä ei tietenkään ole mitenkään huono ratkaisu, siis jättää juomiset juomatta!!)
Ehkä meidän pitäis joskus höpöttää omituiset höpötyksemme yhdessä??? ♥
Koirat on niin ♥. Ja kiitos tsempeistä kolmikantaan, vielä en osaa jännittää mutta eiköhän se maha jo aamulla ole ihan kuralla... =/ ja sitten siellä paikan päällä, kun koitan olla ihan super-cool, on oikeesti kädet niin hikiset, ettei saa papereita kunnolla käsiteltyä... Mutta hei, sit se olis OHI, opiskelu nimittäin, mitä nyt toi yksi roikkuva tehtävä vielä pitää palautella... Wohoo!!
Nams mitä munkkeja..Ymmärsinkö oikein,että jooga pahentaisi vatsavaivoja..että lääkäri oli sitä mieltä..Tuota en oikein tajua tai sitten tosissaan ymmärsin tekstin väärin.Itselläni on vakava sairaus,vatsan alueella.Kyllä joogan avulla rentoutuminen on ollut sairauden hoidossa pelkkää plussaa..Nukkuminen on kyllä tärkeää,älä nipistä yön tunneista aikaa muuhun.Aurinkoista toukokuuta sinne!
VastaaPoistaMunkit oli todellakin ihan ylihyviä. Söin niitä tosi monta heti siinä vielä lämpiminä. Jäähtyneinä ovatkin jo ihan "kumisia" eikä ollenkaan niin hyviä. Joten soin itselleni tuon mättämisen, kerran vuodessa saa syödä vaikka ittensä kipeeksi tuoreita munkkeja... =)
PoistaJoo siitä joogasta... Mun vatsavaivat ja iho-ongelmat ajoittui hyvin samoihin aikoihin kuin joogan innokas aloittaminen. Lopulta kysyin yhdeltä tutultani, joka on oikein "pitkän linjan" astanga-opettaja, että voiko jooga tehdä tällaista?? Joo, kyllä voi - joogahan on todella puhdistavaa. Tämä tuttuni on myös Pranayama- ja Ayurveda-asiantuntija, ja epäili minulla myös jotain häikkää niissä doshissa (en ymmärrä niistä kyllä mitään). Sitten kysyin yhdellä toiselta pitkän linjan opettajalta myös, että mitä hän on mieltä. Hän oikein innostui, että elimistöni on nyt totisesti hurahtanut käyntiin ja alkanut puhdistua - siis puhdistusreaktioksi sanoi hänkin tätä minun kestoripulia ja ihon kukkimista...
Olen itsekin taipuvainen ajattelemaan, että keho voi todellakin puhdistua aika raisulla tyylillä, jos sille annetaan mahdollisuus siihen. Jooga on fyysisesti vaativaa (ainakin astanga, en muista tyyleistä tiedä), hengitys on vahvaa ja minä ainakin hikoilen kuin pieni possu harjoituksia tehdessäni. Tuttuni sanoi, että myös se, että tekee joogaa "liian nopeasti" ja väärin ja väärällä tavalla hengittäen, voi aiheuttaa ongelmia. En osaa näihin kommentoida... kuitenkin olen pyrkinyt tekemään asiallisesti ja hengittämään oikein. Mutta viimeksi kun olin kurssilla viikko sitten, minun harjoituksesta poistettiin monta liikettä kipeän selkäni takia. Mietityttää, olenko siis kuitenkin repinyt liikaa...??
Olen miettinyt, osaanko ottaa joogan rentoutumisena, vai onko se mulle kuitenkin enemmän "urheilusuoritus". Nautin todella kovasti siitä loppurentoutuksesta, ja nyt rahapulan vuoksi olenkin joogannut vain kotona, ja kotona makaan rentoutuksessa tooooosi kauan... usein nukahdankin. Kuitenkin teen joogaa varmaan suurimmaksi osaksi siksi, että laihtuisin ja notkistuisin... ja koitan vaan väkisin sitten saada päätä polviin ja hikeä pintaan. Monesti myös ajattelen joogatessani, että "olispas tää jo ohi". En siis osaa ottaa sitä rentoutuksena tai muutenkaan kauhean henkisenä juttuna, mitä se kuitenkin oikeasti pitäisi olla.. Olen luonteeltani todella kärsimätön ja tavallaan olenkin yllättynyt, että olen niin kovin tykästynyt joogaan, joka vaatii malttia. Vaan toisaalta... onko mulla sitten kuitenkaan sitä malttia?? Tunneillakin jotkut opettajat sanoo, että "nauttikaa" ja minusta se on outo sana, siis minulle se on outo sana... kun kuitenkin sattuu (eikä saisi sattua... mutta kun olen niin jäykkä...) ja on ihan että huhhuh ja jalat vaan tärisee tunnin jälkeen...
Ruokavalio myös varmasti vaikuttaa. Minun lihansyönti on ollu jo pitkään vähäistä ja tammikuussa aloin sitten kokeilemaan vegaaniruokavaliota (josta olen tosin nyt palaillut hiukan takaisin päin lakto-ovo-vegetariseen).
Eli siis mulla on tällainen sekasotku joogaa, liian vähäistä unta, muuttunutta ruokavaliota, stressiä... Luulen, että se lääkärikin ajattelee asian niin, että "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja siksi hän myös oli sitä mieltä, että joogakin vaikuttaa asioihin. Ihan varmasti jos joogan osaa ja pystyy ottamaan rentouttavana, eikä kuten minä, urheilusuorituksena kaiken muun elimistöä rasittavan stressin päälle, niin jooga on varmasti avuksi moneen vaivaan!! Itsekin uskon niin ja tavallaan sitä siitä haenkin, mutta... jotenkin en vaan osaa olla rentona. Opettelen sitä!!
Aurinkoista toukokuuta sinnekin, tänään ainakin aurinko näkyy ihanasti!
Kiitos! Tänään on tylsä,sateinen päivä..odotellaan sitä aurinkoa.Juu,joogaa on monenlaista.Liikunnallisempaa ja rentouttavampaa..Itse valitsen yleensä lempeämmät vaihtoehdot..esim.hathajoogan.Tiedän,että sopivat luonteelleni ja kuntooni paremmin kuin vaativammat vaihtoehdot.Haen joogasta lähinnä sitä rentoutusta ja mielen tasapainoa.
PoistaAuttaa myös vatsaani voimaan paremmin.Mutta näinhän se menee..mikä auttaa yhdelle,ei sovi toiselle..Kiitos valaisevasta vastauksesta :)
Jep, täälläkin nautittu vähän sitä sekä tätä ja enimmäkseen ei niin terveellistä ;) Munkit on niin hyviä. Meillä anopin paistamia itse en oo vielä koskaan tehny. Se kuuman öljyn käsittely himppasen askarruttaa.
VastaaPoistaJa toi kuva teidän koirasta räksytettävien kera on ihan huippu, tosi kiva =)
Oon tyytyväinen, että sun kohdalle osui kunnon tohtori, ovat melkoisen kiven alla nykyään. Mikähän siinä lienee, kun eivät oikein halua potilaittensa vointiin kovasti panostaa?? Nyt, kun ootte päässeet alkuun toivotaan, että jatkokin sujuu mallikkaasti ja vastauksia ongelmiin löytyy sekä tietenkin parannuskeinoja.
Täällä nousee käsi myös pystyyn tuon suhteen, että mä olen jännittäjä ja juuri vatsanseudullahan se ikävyys tuntuu, samoin melkoinen märehtijä/murehtija tulevan suhteen, takakireä tyyppi sekä tosiaan melkoinen höpöttäjä, jota ei nämä meikäläisen perheenjäsenet jaksa likimainkaan tarpeeksi kuunnella...
Tsemiä huomiseen, hyvin se menee!!!
Munkkien paistaminen on ihan helppoa minun mielestä. Sit etenkään kun ei ala edes yrittämään mitään hienon muotoisia munkkeja vaan vippelee öljyyn vaan jotain sinne päin olevia pätkiä, ei paistamisessa ole mitään suurempia salaisia kikkoja. Kokeile ihmeessä joskus, niin saat ihan "uunituoreita" maistiaisia!!
PoistaMinä odotin pienesti kyynisenä tuota tohtorilla käyntiä ja yllätys oli todella iloinen, kun kohdalle tosiaan sattui noin mainio tyyppi. Saa nähdä mitä sieltä nyt sitten paljastuu jatkossa.
Minäkin jännitän tosiaan mahallani... ja itse asiassa taidan myös hermostua mahallani. Eilen totesin sen, kun todellä käämit paloi yhteen asiaan... tunsin sen nimittäin välittömästi mahassani! (En ole ennen huomannut vastaavaa, tosin en ole aiemmin pysähtynyt asiaa ajattelemaankaan.)
Hei onneksi me voimme höpöttää asioitamme yhdessä!! Ihan sama mullakin on, ei täällä oikein porukka mua jaksa... eikä tajua.
Kiitos tsempeistä, toivotaan että menee hyvin! Ainakin olen kovasti koittanut valmistautua...