Ohi on! Opiskelut nimittäin.
Eilen illalla palautin viimeisen oppimistehtävän, jota väänsinkin tiiviisti aika kauan. Mielestäni tehtävästä tuli hyvä, mutta saa nyt sitten nähä onko se sitä oikeesti. Suurensuuri kiitos hyvästä lopputuloksesta kuuluu sisko-kullalle, joka väsymättömästi kommentoi, avusti ja kannusti mua loppumetreillä tehtävän kanssa. ♥ On se vaan hienoa, kun on ihan oma kirjanpitäjä, keneltä voi kysyä apua tilinpäätöstehtävän kanssa!
Tänä aamuna siivosin vielä kaikki opiskeluun liittyvät jutut paikalleen. Oppimistehtävän materiaalit oli pitkin poikin levällään pöydillä ja lattioilla - ei oo enää. Kävin läpi myös opiskelumapit kahden vuoden ajalta, säilytin vain ne mitä on järkevä säilyttää ja heitin loput pois. Lisäksi järjestin mapit järkeviksi kokonaisuuksiksi. Enkä olisi minä, ellen olis tehnyt samaa siivousta myös muistitikuille ja tietokoneella jemmassa oleville opintoasioille... klik klik vaan, ja kaikki turha sieltäkin roskikseen.
Palkinnoksi urheasta suorituksestani klikkasin itseni mukaan Annukan kovasti kehumalle PH-dieetille. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä urhea ja menestyksekäs suoritus... Olen nimittäin vatkannut ja vaivannut ja miettinyt ja pohtinut olisko mussa naista lähteä mukaan siihen. En epäile hetkeäkään, etteikö toi olis todella mahtava ja hyvä juttu. Sen sijaan olen kovastikin epäilly, miten mulle käy tollasen kuurin kanssa... kun yleensä mikä tahansa kuuri päättyy mun kohdalla surullisesti. Eli kesken. Useimmiten jo ihan alkusenteillä...
No, katotaan nyt sitten miten onnistun tällä kertaa. Kattelin jo niitä ruokaohjeita valmiiksi sieltä, ja ihan ok:ltahan ne vaikuttaa. Kuitenkin mietityttää se ruoan määrä (aika vähän...) ja miten käytännössä vuorotyössä kaikesta selviän. Mun tuleva työ, joka alkaa samana päivänä kuin kuurikin (siis se vanha työ hiukan uusin kuvioin) on myöskin aika raskasta - riittääkö mulla potku tolla dieetillä maitolaatikoiden raahaamiseen? Entä miten pystyn ruokakaupassa työskennellessäni vastustamaan sitä alati silmissä olevaa suklaahyllyä... tai muitakaan herkkuja???
Mun harras toiveeni on, että tuon kuurin aikana oppisin kunnon ihmiseksi ruokailujen ja nukkumisen suhteen. Työajat ehkä pakottaa muutenkin menemään ajoissa unille (aamuvuorot alkaa klo 6 tai 7...), mutta tähän mennessä mikään mahti maailmassa ei ole saanu mua syömään kunnolla. Siis ei edes tämä kaameaksi äitinyt naamatauluni, jonka tiedän johtuvat huonosta suoliston kunnosta, jonka tiedän johtuvan paitsi stressistä, myös huonosta ruokavaliosta... jonka tiedän johtuvan ei-todellakaan-tiedon-puutteesta vaan silkasta saamattomuudesta...
Noh, viikonlopun aikana teen kasan hankintoja, joita tuo dieetti vaatii (pääosin ihan vaan ruoka-aineita mutta myös pari erikoisempaa juttua) ja todella todella todella yritän sitten toimia ohjeiden mukaan seuraavat neljä viikkoa. Paha vaan, että siihen aikatauluun sattuu myös lakkiaiset aika kaukana, eli parin yön reissu... no, ne on sit vasta parin viikon kuluttua, johon mennessä toivon mukaan olen sisäistänyt ohjeet ja etenkin sen hyvän olon niin hyvin, että saan hommat handlattua ilman karkki-repeilyjä...
Nyt kun kouluhommat on paketissa, on multa loppunu kaikenlaiset tekosyyt olla ulkoilematta ja liikkumatta. Mähän siis olen viime aikoina joka kerta, kun koirien lenkkiaika lähenee, asettanut ahterini tietokoneen äärelle (ellei se ole jo ollut siellä) ja ilmoittanut kuopukselle, että "se olis koirien lenkitys nyt". Eli olen muutaman viikon ajan täysin luistanut kaikesta liikunnasta ja ulkoilusta. Ja voin sanoa, että kyllä muuten tuntuu jaksamisessa... Olen kaiken aikaa kuin nukkuneen rukous, päätä särkee, niskoja jumittaa ihan sikanaan...
Ensi viikolla menen kuulemaan lääkäriltä tuomion niistä lukuisista labrakokeista, mitä multa taannoin otettiin. Vähän on sellanen tatsi, että "ei oo mittää vikkaa missää" vaan kaikki mun vaivat on surullista seurausta mun ihan ite harrastamista elämäntavoista: ei vitamiineja, ei liikuntaa, ei raitista ilmaa, ei tarpeeksi unta... liikaa sokeria, rasvaa, valvomista, stressiä... Nyt siis mielenkiinnolla odotan, millainen vaikutus naamaan, napaläskiin ja jaksamiseen kaikkinensa on sillä, että a) opinnot (=stressi) on ohi, b) palaan työelämään eli tienaamaan sitä niin kipeesti tarvittua rahaa (=rahattomuus-stressi on ohi) ja c) alan tolle kuurille. Kerron sit ajan myötä miten muijan kävi...
Nyt on sitten vissiin se aika, kun korkkaan toukokuun osalta koiralenkit alkaneeksi... Vaatetta niskaan siis ja ULOS!
Mukavaa helatorstaita kaikille!
Heli
Onnea isosta suorituksesta!
VastaaPoistaHyvin se dieetti menee, uskoa itseensä ja teet sen. Tsemppiä!
Elämäntaparemontti loppuvaiheilla ja -25kg tippunut, aikaa meni reilu puoli vuotta.
-päivi-
Kiitos kiitos! En oikein kyllä edelleenkään osaa ajatella, että kyseessä olis jotenkin erityisen iso suoritus... mutta no, suoritus kai kuitenkin.
PoistaVoi että mä niin nostan hattua sulle ja kaikille muillekin, jotka onnistuu elämäntapamuutoksissa. Mä en todellakaan ole sitä porukkaa, joka tollasissa tuppaa onnistumaan... Nyt vaan on sellanen tunne, että on kerta kaikkiaan PAKKO tehdä jotain, että saisi tän älyttömän väsymyksen selätettyä viimein. Siis muutakin, kuin mennä nukkumaan. Uskon vahvasti, että toi kuuri on tosi hyvä ja hyödyllinen, ja totisesti toivon, että en luovuta heti alkuunsa...
Onnittelut! Teit kyllä valtavan urakan opiskelun kanssa. En tiedä olisiko minusta enää opiskelijaksi.
VastaaPoistaKiitos! Vaikka tosiaan kuten Päivillekin tuossa kommentoin, niin en osaa ajatella tätä isona urakkana. Saa nähdä oliko tämä mun viimeinen opiskelu... Kyllä sitä kuule kaikkeen vaan pystyy, jos esimerkiksi opiskeltava ala on sellanen, mikä kovasti kiinnostaa!
Poistaonnea,huikee tunne varmaan ku saa opinnot loppuun !
VastaaPoistaKiitos! Itse asiassa kun mietin miltä nyt tuntuu, niin en oikein osaa sanoa... oikeastaan vielä on lähinnä sellanen olo, että "mitäköhän mä siitä tehtävästä unohdin...". Nyt kun sais ne tulokset vielä muutamasta jutusta, ehkä helpottais. Etenkin jos tulokset on hyvät... =) jos ei oo, tiedän jo valmiiksi, että ei jää kun paha maku suuhun. No joka tapauksessa kyllähän olo kuitenkin on sillä lailla helpottunu, että enää ei tarvii todellakaan miettiä kouluasioita vaan voi keskittyä muuhun. Kuten vaikka siihen PH-dieettiin ja uusiin työkuvioihin.
PoistaOnnea, onnea! Hienosti ponnistettu, ja hienosti kyllä siivosit "jäljet"...siis mapit ja tietsikan ja kaikki!
VastaaPoistaPH-dieettiä minäkin aloin Annukan vihjeen kautta ihan tosissani miettimään... Kuulosti niin kovin tehokkaalta, ja tarpeelliselta!! Tsemppiä! :)
Kiitos kiitos! Tuo viimeinen tehtävä kyllä tuntui jo melkoiselta ponnistukselta välillä... ihan oli sellanen olo, että se ei valmistu koskaan. Ja sit se kuitenkin oli valmis ihan yhtäkkiä! Mulle on hyvin tyypillistä toi, että siivoan "kaikki pois". Oon vähän sellanen projekti-tyyppi, mulle jotenkin sopii sellanen, että on joku tietty asia jonkun tietyn rajallisen ajan ja sitten se on ohi - ja sit myös haluan että kaikki siihen liittyväkin on saman tien poissa.
PoistaPH-dieetti kuulosti kyllä aivan super-mielenkiintoiselta! Kiitos tsempeistä, pahoin pelkään että tulen niitä vielä todella tarviimaan seuraavien viikkojen aikana... Aiotko sinä lähteä siihen mukaan??
Mää niiiiiiin peukutan sua Heli <3 <3 <3. Ja jos sulle iskee epätoivo, niin kannustan, koska olen ihan satavarma, että kuukauden päästä sun olo on jotain tuhat kertaa parempi. Ja sen jos minkä sulle soisin kaiken uurastuksen jälkeen. Suklaata kerkiää kyllä loppuelämän aikana syödä ihan riittävästi. Neljä viikkoa on niin lyhyt aika ihmisen elämässä, että sen kyllä pärjää ilmankin. (Paitsi että ihan luvalla saa muutaman palan sitäkin syödä ;))
VastaaPoistaKiitti peukutuksista! Kauhulla odotan, miten iso epätoivo mulle iskee jo ekana iltana, kun teen nälkäkuolemaa ja keho huutaa makeaa ja leipää ja ihanmitävaankunhansaasyödä...... Mä uskon, että kuukauden päästä olo on huikea, jos vaan läpi jaksaa. Toivottavasti mä jaksan!!! Kuukausi tuntuu ajatuksena lyhyeltä, mutta sit kun sitä minuutti minuutilta eteenpän taahaa, se voi tuntuakin maailman pisimmältä... Suklaa ei välttämättä ole mulle se pahin asia tossa (ja jee, huomasin kanssa että sitähän saa vähän jopa syödä) vaan yleensä ottaen se, että ruokamäärät näyttää tosi pieniltä... pelkään että olen nälissäni ja jotenkin se nälässä kitumisen pelko on aika kova!! Toivottavasti saan juotua paljon vettä, että pysyy maha täytenä... Sanoin just yhdelle tutulle tästä, että täytyy vissiin mennä illalla aina tosi aikaiseen nukkumaan sitten, ettei tarvii miettiä nälkää iltamyöhään... =D
PoistaKoko päivän ollut mielessä,että "onnittele Heliä",kun luin pikaisesti aamulla postauksesi:)Joten:onnitteluhalaus upeasta suorituksesta! Saat kyllä olla ylpeä itsestäsi.Perheellisen opiskelu ei oo ihan yksinkertainen juttu,mutta sulla näytti menevän se suht' iisisti.Wau ja onnea <3 sitten vielä tsemppiä dieettiin..Annukalla oli siitä niin hyvät kokemukset,toivottavasti toimii samalla tavalla myös sinulla.Rentoa viikonloppua ja muista jotenkin juhlistaa valmistumistasi.
VastaaPoistaVoi että, kiitos onnitteluhalauksesta!! Ihanasti ajateltu tuollanen!! Edelleenkin mun on aika vaikea ajatella, että olisin nyt jotain varsin suurta ja ihmeellistä saavuttanu... paljon isompi ihme ja saavutus on, jos selviän tuosta dieetistä kunnialla!! Annukan kokemukset oli todellakin hyvät, mulla on suuret odotukset dieettiä kohtaan, mutta toisaalta myös suuri pelko, että mulla se ei mene putkeen... no katsotaan miten käy. Pakko on jollain lailla kuitenkin tästä ikiväsymyksestä taisteltava pois.
PoistaVielä en oo ainakaan mitenkään juhlistanu... enkä varmaan juhlistakaan. Jotkut luokkakaverit vissiin pitää jotkut juhlatkin, mutta en mä oo sellasia kyllä miettiny ollenkaan.
Mukavaa viikonloppua sullekin!
Onnea opiskelu-urakan päättymisestä! Mahtavaa!
VastaaPoistaItsekin olen, juurikin Annukankin hehkutuksen perustella, harkinnut tuota PH-diettiä..
toistaiseksi kahvi-himo, joka viikkoiset työreissut ja joka viikonloppuiset juhlat ja systeemit ovat tuntuneet muka liian suurilta esteiltä. Ehkä saan lisää motivaatiota sitten sun juttujen perustella koittaa vaikka syksyllä.. mutta kovasti tsemppiä!
Aurinkoisia päiviä sinne!
Kiitos kiitos!
PoistaMullakin on edessä noi uudet työkuviot, lakkiaiset, reissu (sinne lakkiaisiin)... saa nähdä miten käy dieetin. Oon ajatellu, että liikaa en siitä stressiä ota, jos se ei ala sujumaan. Otan sit vaan ohjeet talteen ja koitan joku toinen kerta paremmalla ajalla. Toivon toki, että onnistuisin nyt saman tien...
Aurinkoa sinnekin!