Eilen mua alkoi todenteolla ärsyttää se, että mä heitän niin paljon ruokaa roskiin. Mä saatan suuressa viisaudessani ostaa kasviksia, että "NYT mä alan tehdä enemmän kasvisruokia" ja sitten viikon-kahden päästä ne kasvikset on ihan näivettyneet ja homeessa meidän jääkaapissa. Nyt oli käymässä ohraisesti punajuurille - ne oli ihan näivettyneitä, sellasia pehmosia... - ja päätin tehä viimeinkin ihan oikeesti niille jotain.
Mä olen tehny aiemmin punajuurista mm. Olgan ohjeella aivan taivaallisen herkullista kastiketta: pilko sipuli, kuullota reilussa voissa, raasta keitetyt punajuuret, lisää sipulin sekaan, lisää kermaa, mausta suolalla ja mustapippurilla - aaaaaaaah!! Parasta kastiketta ikinä, ja oon syöny sitä niin makaronin kuin keitetyn tattarinkin kanssa. Uuh, kertakaikkiaan mielettömän hyvää!
No nyt tein sitten tuollasen oman sörsselin piirakan täytteeksi. Piirakkapohjana käytin tätä:
...uhkasi nimittäin myös sille käydä niin, että jää kaapin perälle "happanemaan". Mä periaatteessa tunnen itseni ja tiedän, ettei mun kannattais KOSKAAN ostaa kaappiin mitään sellasta, mistä en jo etukäteen tiedä mitä voisin tehdä. Ostin kuitenkin sit TAAS... No mutta nyt siis tein oikein kaksi (2!!) piirakkaa, joista toinen oli mulle (kasvis) ja toinen muille (kinkku).
Tuo pohja ei saanu kovin suurta suosiota perheen keskuudessa, vaikka kai se ihan sellanen peruspohja oli. Joka tapauksessa mun piirakkaan tuli raakaa punajuurta kuorineen raastettuna (inspired by Eilistä paistoa), vanhentunutta kermaviiliä (jep jep... mites se menikään; mulla tuppaa tota ruokaa vanhenemaan...), kananmunia, suolaa ja pippuria, ja tais siellä olla juustoraastettakin rippunen seassa. Päälle laitoin vielä mozzarellaa pallollisen. Mun mielestä siitä tuli oikein hyvää. Toiseen piirakkaan tuli kinkkusuikaleita, kermaviiliä, juustoraastetta, basilikaa, tomaattia ja mozzarellaa siihenkin. Oli kuulemma "ihan ok" eli miehet-suomi-sanakirjasta tulkittuna ei mitenkään erikoisen herkkua...
Koska sitä punajuurta oli sellanen parin kilon pussi (vai kolmen?) niin kaikkee en saanu tungettua piirakkaan. Tein sitten vielä mielenkiintoisen sörsselin josta paistoin pihvejä. Ai, ne oli hyviä!!! Mä söin niitä heti siinä paistaessani pari (ok, neljä...) ja koska söin siihen päälle vielä piirakkaakin niin kyllä oli taas maha killillään.
Mulla oli siinä taikinoita sun muita vääntäessäni pieniä apulaisia pitkin poikin, tässä yksi pöydän alla:
Tyyppi ei juuri värähtäny vaikka melkein seisoin sen päällä. Siellä se vaan makas jalat oikosenaan. (tuo on siis kanin takapää)
Loppupäivä menikin sit tiskatessa...
No tänään sitten piti olla ahkera, koska eilen aamulla tuli toinen satsi polttopuita (traktorin peräkärryllinen, kuulemma jotakuinkin 7 heittokuutiota).
Aamupäivällä laitettiin kuopuksen kanssa kaksisteen reilu puolet liiteriin ja illalla miehen kanssa sit loput. Nyt on puita liiteri pullollaan!
No asiasta toiseen, laitan tähän nyt vielä havaintokuvaa siitä, miten lähellä meitä se eilen pudonnut ressukka joutsen on...
Tuosta talon kulmalta katsotaan ja zoomataan..
Ja siellä se mytty näkyy. En käyny tänään katsomassa, onko sen jo kettu tms löytänyt, koitan huomenna käydä. Edelleen sen kohtalo mua surettaa. Loppuun vielä lähikuva joutsenesta, lapset kävi eilen kameran kanssa sitä katsomassa:
Eli kun Sanna kysyit onko se valkoinen vai harmaa, niin kyllä tuosta kuvasta nyt näkyy, että se on sittenkin harmaa, varmaan siis oli eka muutto meneillään ja huonosti kävi. Osin tuossa on kyllä myös kuraa. Mutta vaikka se oli tavallaan iso, se ehkä kuitenkin oli joutseneksi aika pieni, näin ollen siis varmaankin tämän kesän poikanen. Toivottavasti tämä surullinen tapaus nyt sitten on jonkun toisen luonnon eläimen onni ja se saa siitä juhla-aterian syödäkseen. Lapset muuten ihmetteli kovasti, millaiset hampaat joutsenella on, niitä oli kuvattu oikein läheltäkin. Luonnon ihmeitä maailma pullollaan!
Hiukan ikävä lopettaa tuollaiseen kuvaan... mutta toivotan kaikille kuitenkin hyvää tulevaa viikkoa!
Heli
Ilmoititko sie niistä sähkölangoista Birdlifelle?
VastaaPoistaPiirakat ja pihvit on kyllä herkullisen näköisiä!
Niin, eilen juuri tv:ssä joku linnunpönttöjen tekijä totesi aika tarkkaan niin, että sääli ei kuulu luontoihmisen tunteisiin eikä luonto ole epäreilu, vaan tarkoituksenmukainen. Hänen mukaansa luontoa ei voi ajatella tunteella. Tavallaan tuossa on vissi perä, vaikken todellakaan itse tuohon pystykään. Välillä meinaa pää hajota, kun mietin, miten paljon kaikkea kauheata koko ajan tapahtuu. Ja yhtä lailla kuin sä, mä suren KAIKKI mahdolliset eläinkuolemat. Ehkä sitten ne henkilöt, jotka ei päällepäin näytä asioista välittävän, osaa ajatella asian just noin realistisesti ja sen suurempia tunteilematta. Mä en osaa.
VastaaPoistaHeli, oot ollu reipas! Suolaset piirakat on ihania. Pitäis tehdä useammin. Mullekin käy usein niin, että ostan terpeet ja siihen se sitten jää. Mä en vaan saa aikaseksi ja sitten mies käyttää useinmiten ne johonkin muuhun.
VastaaPoistaHieno homma, että teillä polttopuut jo valmiina talvea varten. Meillä sekin homma ihan alkutekijöissään vielä :(
No niin, se alkoi sitten tämä viikko kuolauksen merkeissä sillä mun ei koskaan pitäisi lukea näitä ruokajuttuja kun en ole syönyt, joten oikein hyvää viikon alkua sinulle ja minä painun nyt jääkaapille.
VastaaPoistaPs. Pisteet ja pusut puutalkoista - hieno homma! <3
Täällä toinen, joka joutuu heittämään ihan hävyttömän paljon ruokaa kompostiin. Ja juurikin noita juureksia ja kaiken maailman piirakkataikinoita. Kun on edes muista, että minulla sellainen taikina pakkasessa on. Pakastimen sulatuspäivinä häpeän aste senkun nousee. Mutta minä olen ihan tosissani yrittänyt opetella vastuullisemmaksi kuluttajaksi myös ruokapuolella ja kyllä meillä tällä hetkellä menee huomattavasti vähemmän tunkiolle kuin viime vuonna! Silti - petrattavaa on vielä ja paljon;)
VastaaPoistaOikein hyvää viikkoa sinne, Heli!
Voi mitä herkkuja olet tehnyt, nam! Kyllä on murheellinen näky tuo joutsen.
VastaaPoistaYhtäläisyydet sen kun lisääntyy :)
VastaaPoistaOlen meinaan itsekin just tollanen satunnaisen herätyksen tai terveysinnostuspuuskan vallassa yhtäkkiä jotain sellaisia ruoka-aineita (yleensä nimenomaan juureksia) ostava, joista en edes osaa tehdä mitään, mutta siitä huolimatta pyhästi päätän, että NYT meillä aletaan syömään terveellistä ja edullista itsetehtyä kotiruokaa. Mutta kuinkas sitten käykään?
Yleensä kauppareissun jälkeen ei huvita tehdä ruokaa ensinkään, sitten ei muista etsiä sopivaa reseptiä tai ei löydy tarpeeksi helppoa, joten eipä aikaakaan, kun naatit nahistuu vihanneslaatikkoon.
Parhaassa tapauksessa mun kärsivällisyys voi riittää yhden tai kaks kertaa joidenkin uunijuuresten valmistamiseen,ja hetken tunnen olevani parempi ihminen, mutta sitten saa kuorimaveitsi taas ihan rauhassa huilata ja palaan takaisin tuttuun ja turvalliseen jauhelihaan. Joka sekin yleensä käytetään viime hetkellä :)
Ja tästä ruoka-aiheesta tuli mieleen, kun joku aika sitten pojat kysyi ruokapöydässä, että onks meillä yrttisuolaa, johon minä, että tottakai meillä nyt sentään yrttisuolaa on ja kaivoin ylpeänä purkin varsin väljästä maustehyllystä. Ei vaan tullut yrtit eikä suola lyömälläkään purkista ulos ja kun katsottiin parasta ennen-päiväystä, niin oli mennyt vanhaksi 1994. Että näinkin ahkera kokki:D))
Mun ainakin pitää vaan hyväksyä, että mun paras osaaminen ei liity keittiöön millään tavalla. Mutta hengissä on siitä huolimatta selvitty.
ihania herkkuja <3 pitääpä tehä punajuurista pihvejä joskus...
VastaaPoistasurettaa tuon pienen joutsenen kohtalo :(
Sanna: ilmoitin joo, heti sillon lauantaiaamuna. Hyviä olivat pöperöt (minun mielestä ainakin...).
VastaaPoistaTerhi: minä ajattelen kanssa, että luonnossa on luonnon lait. Sinne ei sääli kuulukaan ja lähes ainahan nuo luonnon eläimet kuolee jollain tapaa väkivaltaisesti. Mutta tuo harmittaa, että luontoelukat kärsii ihmisten takia; autojen, sähköjohtojen, metsästyksen yms.
Krisse: no sanotaan niin, että kerrankin meillä on puut valmiina ajoissa...
Peppone: no sit ei muuta ku syömään!! Ja kiitos, itekin oon tosi tyytyväinen että puut on nyt liiterissä!
Lady: meillä on vielä se häpeä, ettei ole edes kompostia... kaikki menee kaatopaikalle. =( Oliskin se komposti, vois olla vähän ees paremmalla mielellä tästä rahan ja ruoan haaskaamisesta. Hyvää viikkoa sullekin!
Susanna: näin on, herkkuja ja murheita.
Annukka: siis kuulostat kyllä niin minulta!!! Tosin olen niin raivokkaan kova siivoamaan noita kaappeja, että ihan noin vanhaks ei oo mulla tainnu koskaan mikään päästä... =) Tuo oli kyllä jo varmasti melkoinen ennätys tolla saralla!! Mutta joo, ei oo köksähommat mullakaa mikään lempilaji taikka osaamisen top kympissä...
Suvi: punajuuri on niin herkkua! Ja kyllä se oli aika surullinen kohtalo nuorelle linnulle. =(