katon alla

Hyvää sunnuntaista huomenta! Laitetaanpas aluksi tuollainen kaappikuva taasen... mutta mitäs eroa tässä on edelliseen vastaavaan?? No kattohan se siellä pilkistää! Eilen alkoi katon laittaminen ja noin puolet on nyt paikoillaan. Aika outo näky, tässä kun on ollut tumma katto aiemmin. Kun ekat rivit oli paikallaan, tuntui että olisi jonkun katoksen alla. Mutta kaikkeen tottuu, ja mikäs se hauskempaa kuin se, että koko ajan on valmiimpaa. Kohta saan hyllyt seinälle ja ruokatavarat paikoilleen... jee!

Nyt on mietinnässä lamppu-asiat. Siellä entisen varsinaisen keittiön katossa oli tuollainen lamppu (joka ei tietenkään oikeesti vinksota tuolla lailla eikä ole ilman kupua...). Ei mikään varsinainen kaunotar, mutta erinomainen lamppu valoisuutensa takia. Se saa jäädäkin paikoilleen, en näe mitään syytä keksiä tähän jotain muuta.

Tämä on sitten ruokahuoneen puolta. Siellä on ollu sellanen roikkuva lasikupuinen valaisin, jota mies on sitten siirellyt sitä mukaa kun pöytä siirtyilee... Nyt tuli ukaasi, että rouva olis hyvä ja kertois missä se pöytä mahtaa sijaita jatkossa, ja sitten myös ne varapaikat... että vois laitella noita rasioita vähän sitten sen mukaan lisää, ennen kuin kattohommat jatkuu. 

Kääk, vaikea tehtävä! En minä voi tietää, missä se pöydän paikka tulee olemaan... sittenhän sen vasta näkee, kun on kaikki paikat ok ja tavaroita saa paikoilleen! Tulikin sitten mieleeni eräs helpompi ratkaisu... nimittäin tuollanen vastaava lamppu kuin keittiössä. Jos sen laittaisi vaan kerta kaikkiaan keskelle kattoa (eli tuohon just), niin sen valaisuvoima riittäisi kyllä jokaiseen pöydän paikkaan. 

Nyt kaikki sisustajat varmasti järkyttyneenä pyörtyilee siellä... että olispas karmea ja mauton ja tyylitön ratkaisu. Mutta onneks täällä asun minä. Eikä tämä nyt vielä ole lukkoon lyöty ajatus ollenkaan. Alkoipa kuitenkin kiehtoa ihan oikeesti, koska vaikka se entinen lamppu on ihan nätti, se on toisaalta sellanen tosi häikäisevä. En olis osannut sellasta ees ajatella silloin ennen sen hankintaa. Ne lamput pilkistää sieltä kuvuista tosi pahasti ainakin minua silmiin, siis sillein häikäisymielessä, ja kun ovat vielä siinä ihan lähellä, niin eivät ole kovin kivat.

Tietenkin sellanen ruokapöydän päällä roikkuva lamppu olis toisaalta kauhean kivakin, joten katsoo nyt, mitä tehdään.

Sitten kun tuo katto alkaa olla plakkarissa, alankin odotella loppujen tapettien laittoa. Sitten enää listat ja siivous (eli esimerkiksi ikkunoiden pesu... ne on edelleen pesemättä ja kaikki rakoset täys puhallusvillaa) ja sitten saankin roudata kirjoituslipastoni takaisin tuonne nurkkaan. Olen sinne tulevat tavaratkin jo käynyt läpi (ja poistanut kaiken turhan) ja odotan kovasti, että saan tavarat paikoilleen ja arjen niidenkin osalta sujumaan. Helpottais kummasti, kun ei tarttis kökötellä koneellakaan ruokapöydän kulmalla, kun tämä väliaikainen ruokapöytä sattuu muutenkin olemaan niin pikkuinen ja ahdas.

Jaaha, mitähän mä sit järjestäisin...

Heli