En tiiä mikä on tänään tehny mun fiilikset niin synkiksi. Kerta kaikkiaan aamusta asti on vaan ¤%&# ottanu päähän kaikki. Ja siis vaikka eilen just vietin kivan iltapäivän siellä kaverini luona ja sain ihanan hoidonkin. Jostain syystä jo kotimatkalla mun fiilis alkoi laskea pahasti pakkasen puolelle. Ehkä mä vaan olen sellanen melankolinen tyyppi??
Toi yläkuva on muuten sieltä matkan varrelta. Kuva ei yhtään tee oikeutta tolle paikalle... laaja peltoaukea ja sen takana aukeaa järvi. Toi kohta on siis ihan sykähdyttävän upea, aina kun ajan siitä ohi tekis mieli vaan jäädä sitä tuijottelemaan.
No, kuten toi aiempi postauskin kertoi, ei oo noi pihahommat mun juttu laisinkaan. Mä menin kyllä sinne mutta heti alko vaan niin suututtamaan kaikki. Hetken aikaa siellä kitisin joka asiasta kunnes tulin takas sisälle. Pesin ja viikkasin pyykkiä, tyhjäsin ja täytin tiskikoneen, luin blogeja, kattelin yhden elokuvankin. Sillä välin mies oli jyllännyt maan siitä mansikkalaatikoiden alta, laittanut laatikoihin mullan sekä muovit.
Ja sit mä vaan menin ja istutin ne mansikat. Ja siellä ne nyt sitten lepää.
24 tainta, joista 10kpl on niitä uusia ja kokonaista 14kpl viimevuotisia. En tiiä mitä niistä nyt sitten tulee, koska istuttaja ei tod. ollut missään rennossa ja puutarhaterapeuttisessa tilassa niitä sinne mättäessään... Mutta ompahan maassa nyt kuitenkin. Nyt sit kun vaan sais joskus niitä kasteltuakin...
Ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu. Talonkin siivosin, nyt vielä suihkuun ja sit puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Jos huomenna nousis sit oikeella jalalla sängystä...
terkuin Heli
Voi sua - mun pitäis varmaan opetella omat harmitukseni kääntämään tuommoiseksi tekemisen vimmaksi. Mä kun tuppaan kiukuissani olemaan vielä normaaliakin saamattomampi (huom! sanavalinta: mä olen opetellut olemaan itselleni armollisempi - ei enää laiska vaan saamaton).
VastaaPoistaIloisempaa huomista kera siivotun huushollin ja auringon!
No just eilen mejän isäntä touhus pihalla puoli päivää, siivos ja poltteli roskia onnessaan. Mie totesin jo pari päivää sitten, että nyt kun ei voi mitään oikein tehdä, olis intoa, mutta sitten kun saa taas nostella ja silleen, ei jaksakaan eikä viitsi eikä ole mitään inspiraatiota.
VastaaPoistaToivottavasti sinun mieliala taas nousee!
Siitähän tuli parempi kuin hyvä :)
VastaaPoistaLady: mä kiukuttelin kuin pikkupentu noitten hommien kanssa. Teki mieli itkeä ja tampata jalkaa maahan... että EN HALUU!!! Toi oli todella psyykkauksen tulos, että lopulta vaivauduin ne taimet sinne penkkiin iskemään... Ja arvaa miten vauhdilla lenteli tavara imurin tieltä... *huoh* Se oli yks "niitä päiviä".
VastaaPoistaSanna: joo mä kans innokkaasti ajoittain suunnittelen. Mutta se tekeminen onkin sit täysin eri asia. Ehkä musta pitäis tulla joku suunnittelija, muut sais sit tehdä ne käytännön hommat... Kyllä tämä tästä, kiitos!
Johanna: no kiitos, ei tosin vedä vertoja sun mahtaville mansikkapenkeille! Jos, siis JOS mä joskus innostun enemmän noiden kanssa niin siinä olis mulle sit tavoitetta. Oon jo miehellekin esitelly sun penkit. =)
Täällä posket punaisina puhisen... Sain kuulla uutisia ei niin mieluisia ja pomppasi kiukku ihan tappiinsa... Kyllä nuo sukulaiset on sitten kivoja!!
VastaaPoistaNyt en avaudu enempää, koittelen heitellä sulle meiliä lähitulevaisuudessa.
Mutta niin hyvin alkanut meikäläisen päivä tuntuu nyt kovasti paskamaiselta. Eipä taida kuitenkaan olla intoa jäädä tuleen makaamaan, vaan pitänee laitella huusholli kondikseen ja ripustella lakanat varmasti kuivaavan tuulen riepoteltaviksi.
Kunhan ilta taasen koittaa ja yöunet on lusittu, niin todella toivon, että maailma näyttäisi edes himppasen paremmalta.
Elämä on!!
Kirsikka: no voi ei... aavistan mistä on kyse - tai kenestä... (taitaa tosin olla parikin eri vaihtoehtoa mistä ja kenestä) Mutta laitappa meiliä ja koita repiä ilo irti jostain, vaikka siitä pyykin ripustelusta!! =) *hali*
VastaaPoista