perjantai 23. marraskuuta 2012

perjantaiaamuna


Taas on ihan harmaa aamu. Ja sataa. Voi hitsi... No mä sit sytytin kynttilän. Mun mielestä on jotenkin tosi tunnelmallista laittaa nimenomaan aamulla kynttilä palamaan pöydälle. Jostain syystä siitä tulee rauhoittunut olo. Sellanen "olen kotona ja mulla on aikaa"-fiilis. Joskus kauan sitten kun lapset oli pieniä saatoin laittaa aamupalalla kynttilän palamaan. Kaikki vähän niin kuin hiljentyi sitä tuijottamaan. Leppoisaa.


Kissa makaa tosi usein tuossa mun seurana. Pitää välillä vaan katsoa, ettei häntä mene kynttilään... Oon ajatellu, että sitten joskus kun koirista aika jättää (toivottavasti ei vielä piiiiiiiitkään aikaan) mä taidan pitää meillä vain kissan. Toivottavaa olis, että kissasta tulis vähän sellanen sylimalli, tämä meidän nykyinen kun ei ole sellanen. Mutta no, se on sit sen ajan kysymys. Vuosien päästä vasta.


On toi kissan elämä vaan sit helppoa... rentoa ja rauhallista.


Tyttö sai taas poikaystävältään ruusuja. Voi vitsi millanen poikaystävä!!! En mä vaan saa kukkia "poikaystävältäni" eli mieheltä... sen mielestä mies tuo kukkia silloin kun sillä on huono omatunto. Valisti eilen tuota poikaystävääkin asiasta, mutta se ei onneks usko. Ja nyt mäkin saan nauttia kukista tuossa pöydällä.

* * *

Aamulla ajattelin, että koska joka aamu se lasten ylös kiskominen on niin stressaavaa hommaa, jätänkin sen väliin. Kiskokoon ite ittensä. Miks mun täytyy nousta puoli 7 kun menen töihin vasta kahdelta?? Miks ne ei ite laita kellojaan soimaan ja herää? Tai miks ei vaikka mies hoida tota aamuhässäkkää, se kuitenkin menee töihinkin aamulla? Joten sammutin kelloni ja valot myös, jotka jo ehdin laittaa, ja ajattelin että katotaan mitä tapahtuu. Ja kas vain, hetken päästä nousi mies... pari lastakin... ja lopulta kaikki pääsi lähtemään. Ilman, että mamma menettää järkensä. Taidan toimia jatkossakin noin. Mikäs herätyskello mä täällä olen... taas yksi ihan ite itelle haalittu homma, mitä ei "kukaan muu osaa hoitaa"... ehkä olis aika munkin jo tehdä muutakin kun kaikki perheen eteen. Esim antaa niiden tehdä ite asioita... ottaa vastuuta itestään.

Eipä sit muuta kun mukavaa päivää kaikille, vaikka harmaata onkin. Nyt aamuteelle!

terkuin Heli

5 kommenttia :

  1. Hauska toi kisu ;) Sillä ei ole kiirettä eikä ressiä .
    Rentoa perjantain alkua myös emännälle täälläkin rentoillaan vielä tovi sitten pitäis alkaa suursiivous , yäk mä inhoon siivoamista ja yritänkin keksiä jos vaikka mitä muuta hommaa , huoh .....
    Nyt niskasta kiinni ;))) ja hommiin

    VastaaPoista
  2. Meidän Viirukin tykkää pitää vahtia tuossa läppärin vieressä, siinä on varmaan lämmintä, kun koneen tuuletin hurisee.
    Tuttuja nuo sinun mietteesi - nyt vuorotteluvapailla mä olen myös päättänyt, että nukun aamulla rauhassa, menkööt omia aikojaan. Hyvin ovat pärjänneet. Saa nähdä, kuinka käy ensi kuussa, kun työt taas alkavat.

    VastaaPoista
  3. Hieno havainto Heli tuo, että kun jättää itse tekemättä, joku muu saattaa tosiaan tehdä sen ihan oma-aloitteisesti. :) Itse olen vetänyt sen kyllä siihen toiseen äärilaitaan, että oletan vähän kaikkien muiden tekevän kaiken ;D Ei sillä ettenkö itsekin tekisi asioita, mutta ne epämiellyttävimmät jätän kyllä tekemättä, koska tiedän että ympärillä on ihmisiä jotka tekee ne kuitenkin. Ei näinkään.

    Minkä ikäinen teidän kisu on. Onko narttu vai kolli? Musta tuntuu, että noista nartuista tulee vähän vanhemmiten läheisyyden kaipuisempia. Kyllä mun mielestä se minunkin 20v ikäiseksi ehtinyt kisu sitten loppua kohti jo pysyi sylissäkin (ehkä koska ei jaksanut liikkua siitä poiskaan). Tämä anopilta peritty kissa taas ei meinaa pysyä sylistä pois ollenkaan, on sekin vähän raskasta. Aina pitäisi rapsuttaa. ;) Huomaa kyllä että on elänyt lapsuutensa koiran kanssa, siis se kissa, niin paljon on koiramaista käytöstä (kuten kerjääminen). Todella koomista.

    Ihanaa viikonloppua Heli! Ja nauti tyttären kukista. Ehkä minunkin miehellä on sama ajatus, että kukkia ostetaan aina vain kun on tehty jotain pahaa... ja koska hän ei tee koskaan mitään sellaista (kai) niin eipä näy kukkiakaan. :D pelkkää kalaa ja mätiä kantaa vain kotiin.... booring. ;)

    VastaaPoista
  4. Toi oliki hyvin keksitty, hoitakoo itte. :)
    Ja kisu senku rötköttää öydällä...

    VastaaPoista
  5. Maarit: joo, ajoittain oikeesti mietin että on noi lemmikit aika onnellisessa asemassa. Niiden ei tartte tehdä mitään sen eteen että ruoka tulee ja lämmintä riittää... =) Saitkos siivottua? Se välillä vaatii pientä potkua pyllylle, että saa hommat alkuun...

    Lady: oiskohan se muuten tosiaan se tuulettimen lämpö mikä tuo kissan tuohon, hyvin paljon mahdollista!

    Mulle tekee vähän vaikeeta se, etten hoida täällä kaikkea. Saan oikein patistaa itteni jäämään sinne sänkyyn aamulla... heti tulee tunne, että mutta kun mun TÄYTYY mennä. Miksi?? Kuka mua käskee, muu kun joku pieni tyhmä ääni pään sisällä.....

    Saariston kasvatti: kissa on nyt jotakin 8v ja se on leikattu narttu. Se varmaan oliskin enemmän sylikissa, mutta kun sen ollessa 1v meille tuli koira niin se sitten vähän niin kuin menetti paikkansa sekä sylistä että sängystä. Nykyään se saattaa tulla sänkyynkin yöllä, mutta pääasiassa se kyllä on sellanen omien polkujen tallaaja ja nukkuu sohvalla tai uunin päällä. Tai on yön ulkona.

    Ja juu, nautin kukista. Hyvä että toi nuori mies tyttöään kukilla hellii. <3

    Timo: joo, mulle tosiaan on vähän vaikeeta toi vastuun antaminen muille... Kissa osaa ottaa rennosti. =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥