TAAS on ihan harmaa päivä. Istun vielä yöpaita päällä tässä ja mietin mitä tekis. Ihanaa kun on hiljaista, ihanaa olla yksin kotona.
Aamulla kävin taas vaihteeksi toteamassa, että nuorisolle on liikaa kantaa vaatteet pyykkiin huoneesta. Siellä on taas jos jonkinlaista kasaa pitkin lattiaa. *huoh* Mietin, että vaikka toisaalta tässä välillä tuntuu, että hulluksi tulee, niin mitenköhän sitten kun lapset joskus on kaikki kotoa poissa... tuleeko sit kuitenkin ikävä tätä jatkuvaa sekasortoa? Ja vähän olen kyllä siinä käsityksessä, että tuo tuollanen on aika yleistä nuorison keskuudessa. Joten kestetään nyt sitten vielä muutama vuosi.
Oikeastaan aika hassua, miten olenkin alkanut viime aikoina ajattelemaan, että tämä hetki ei ole ikuinen. Lapset ei ole tässä aina. (Ainakaan toivottavasti...) Tulee aika, jolloin teen ruokaa vain mulle ja miehelle. Siivoan vain meidän jälkiä, pesen vain meidän pyykkiä. Veronpalautuksetkin saadaan käyttää ihan vaan omiin juttuihimme. Eikä se aika loppujen lopuksi nyt niin kauheen kaukana oo...
Mä olen ollut äiti kohta 18 vuotta ja nää vuodet on kiitäneet. Kerta kaikkiaan niin. Pari vuotta, niin kuvittelisin ekan ja ehkä pian jo tokankin lapsen lentelevän pesästä. Kymmenen vuotta niin ne on taatusti jo kaikki poissa. Ja kyllä mä sit mietin, että höh, ompas täällä hiljaista... Mut aika aikaa kutakin. Nyt tykkään kovasti, kun saan olla ihan yksin kotona.
Sellasta oon tässä miettiny, että mitä ihmiset yleensä tekee kotona. Siis vaikkapa arkivapaana, tai iltavuorolaiset aamupäivän aikana. Mä jos en siivoa niin aika pitkälle sit vaan töröttelen tässä koneella. Onkohan muilla samanlaiset tavat, vai mihin se vapaa-aika kuluu? Käsitöihin, telkkarin katteluun, kavereiden tapaamiseen..? Lukemiseen, askarteluun, leipomiseen? Voitteko valaista mua? Mitä juuri Sinä teet kotona ollessasi?
Mä mietin monesti tätä koneella kulutettua aikaa, että onko tää sellasta "turhaa" puuhaa? Mä vertaan tätä kuitenkin vaikkapa lehtien lukemiseen. Mun aika on tän syksyn aikana myös pitkälti kulunut niiden vanhojen tekstieni lukemiseen... sekä nyt viime aikoina noiden valokuvien välppäämiseen. Voi taivas miten paljon mulla on koneella kuvia... Valokuvakirjojen tekemisen myötä niihin taas tosiaan edemmänkin perehdyin ja tarkoituksena on myös jatkaa kuvien järjestämistä muutenkin (koneella siis). Niin ja mun täytyis myös taas hetkeksi levittää kuitit pitkin poikin ja tehdä jo osittain tämän kuluvan kuukauden kirjanpitoa (sitä ihan omaks iloks pitämääni siis, ei mitään virallisempaa).
Mun mielestä kotona ollessa tätä hommaa piisaa, vaikka aina ei siivoiskaan. Mutta nyt taidan silti pukea päälle ja viedä koirat lenkille, vaikka keli onkin tosi ankean oloinen.
Kuullaan taas!
terkuin Heli
Sulla on niin samoja ajatuksia kuin mullakin. Tosin mun lapset on vielä sen verran pieniä etteivät taida lähteä maailmalle edes 10 v päästä. Yksinoloa mulla on tosi vähän. Kyllä se aika menee siivoiluun ja pyykkäämiseen. Tai sitten istun koneella. Käsityöt, lukemiset ym. askartelut väännetään sitten lasten ollessa kotona. :O) Toisaalta taas käyn joka päivä muutaman kerran koiran kanssa lenkillä ja sillon saan mennä yksin jo.
VastaaPoistaMä olen koneella, teen aika paljon kotihommia, koska päivät kuluu töissä. Sit askartelen ja haahuilen. Telkkaria katon toooosi vähän, en edes joka päivä.
VastaaPoistaMeillä esikoinen muutti kotoa kolme kuukautta sitten - kolme kertaa on kotona viikonlopun viettänyt muuton jälkeen. Pyykinpesua riittää silloinkin, mutta huone ei ehdi pahasti sotkeentua parissa päivässä :) Olen oikeastaan nauttinut siitä, että esikoinen ei asu kotona, vaikka toki ikävää ja huolta välillä podenkin. Melkeinpä enemmän puhumme nyt asioista, kun keskustelut käydään puhelimitse tai viikonloppuvierailuilla. Nuorempi poika on kotona oletettavasti vielä 15 vuotta, joten puuhaa riittää kyllä.
VastaaPoistaVapaapäivät menee pitkälti arkisissa puuhissa, siivouksessa, ruoanlaitossa ja pyykinpesussa. Lisäksi nuorempaa poikaa tulee kuskailtua harrastuksiin ja hänen kanssaan tulee myös ulkoiltua. Itse kaipaan monesti viikonloppuisin sitä, että olisi max. tunnin ajomatkan päässä niitä läheisimpiä sukulaisia, joiden luona kyläillä - mutta valitettavasti matka on niin pitkä, että kyläilyt jää 3-4 kertaan vuodessa.
Minna: yksinolo on kullan arvoista aina silloin tällöin. Mä olen jotenkin vähän sellanen erakko, vaikka toisaalta olen tosi sosiaalinen. Kotona on kuitenkin tosi ihanaa olla ihan yksin, ei tarvii passata ketään... Aikansa kutakin! Kivaa että sulla on koiralenkit edes sitä omaa aikaa. Mäkin käyn usein yksin lenkittämässä koirat, tykkään.
VastaaPoistaPohdiskelija: eli ihan tavallista oleilua siis muillakin. Musta on välillä ahdistavaa, kun koko ajan pitäis (muka) tehdä jotain... jos vain on, on yhtä kuin laiska ja saamaton... mukamas. Mä muuten taisinkin tunnistaa sut, muistan sun vanhan blogin. Kiva lukea sun uusia juttuja!
Aaken äiti: oi, teillä on jo tuo vaihe, kun kotoa on lennetty pois! Ja sitten samaan aikaan vielä pikkuinen kotona. Meilläkään ei ole mun sukulaisia ollenkaan sellasen piipahdusmatkan päässä. Yhtä lailla reissut jää tosi vähiin, muutaman kerran vuodessa vaan näkee. Se on harmillista.
Mun pojat on jo maailmalla, avoliitoissa mukavien miniäehdokkaiden kanssa. Alkuun oli kyllä surkeaa ja tunsin itseni ihan turhaksi, kun muka ei ollut enää lapsia ja mua ei enää tarvita:) No, eihän ne mun elämästä ole kadonneet:)Nyt omaa aikaa on, töiden jälkeen tuntuu silti, ettei ilta riitä mihinkään. Lomapäivät menee samoin, siivotessa ja koneella roikkuessa, tai kaupoilla.
VastaaPoistaNo just tuota mä mietin, että mikä virka mulla sit enää on, kun kuitenkin tässä on vuosikaudet ollu nimenomaan äiti ja pitänyt kotia ja lasten asioita ja kaikkea hanskassa. Mutta varmasti sitten joskus siitäkin osaa nauttia, että on saanut lapset maailmalle. Kun ne vain saisi kasvatettua "ihmisiks" niin muuta en toivo. Se on ehkä kauheinta, jos niiden asioiden takia joutuu sittenkin vielä murehtimaan, kun ne on jo omillaan.
VastaaPoistaHei Heli. Ja ihanaa kun olet palannut!! Olet ollut mun ehdoton suosikkibloggaaja, ja oli ihan tyhjä olo kun välillä olit poissa näistä kuvioista. Joten suuret kiitokset sinulle kun olet jakamassa juttujasi meille lukijoille.
VastaaPoistaNo mutta oli mulla asiaakin :) Minä olen kotona hoitovapaalla pienen poikani kanssa (ja perheestä löytyy myös 12 v. tyttö),mutta olen välillä töissä mieheni yrityksessä. Niinä päivinä kun olen kotona, aika kuluu samoilla linjoilla niinkuin sullakin. Siivoillen, pyykkäillen, koiraa ulkoiluttaen ja välillä leivon. Toki suuren osan ajasta touhuan pojan kanssa, mutta kyllä mulla aika paljon menee aikaa myös netissä. Olis mulla muutakin puuhaa, esim. seinien maalausta, mutta se tuntuu aina niin hankalalta taaperon kanssa(nukkuu lyhyet päikkärit). Ja olen luonteeltani vähän laiska, tunnustan. Ihailen ihmisiä, jotka saavat pienten lasten kanssa tehtyä vaikka mitä. Ja sen olen huomannut, että kun on paljon aikaa, niin ei oikein mitään saa aikaiseksi. Sitten jos tulee vaikka vieraita ja pitää siivota nopeasti, niin kyllä äkkiäkin tapahtuu.
Leppoisaa joulun odotusta sinulle Heli <3.
Eija
Heippa Eija ja tosi paljon kiitoksia kivasta kommentistasi!! On tosi mukava kuulla tuollasta!!
VastaaPoistaMä olen muuten joskus miettinyt, että onkohan asia munkin kohdalla niin, että mä vaan olen vähän laiska... Sitten kun on jotain sellasta mistä tosiaan tykkää niin kyllähän sitä tekee vaikka miten paljon ja kauan, mutta mullakin olis noita maalausjuttuja mitä en vaan saa aloitettua ja se välillä vähän mättää... naamioin asiat niin etten muka ehdi mut oikeesti en kai sit vaan viitti! =)
Mukavaa joulun odotusta sullekin!