muuttonatsi

Tyhjä laatikko, paras laatikko...

Olin viikonloppuna auttamassa äitiäni muutossa. Sinällään muuttaminen on minusta ihan huippuhommaa, minä kun rakastan sitä raivaamista, ja mikä onkaan parempi hetki karsia turhaa roinaa kuin muutto? Nyt oli vaan niin, että vaikka olin jo aikaisemmin raivannut äitin luona kaappeja ja tavaroita vietiin kierrätykseen ja muualle vaikka miten paljon, oli sitä tavaraa kyllä edelleen aivan älyttömästi. Äiti muutti maalta kaupunkiin, omakotitalosta pikkuiseen kerrostaloasuntoon. Ei ihan ollu hanskassa se asia, että miten paljon sitä tavaraa ihan oikeesti mahtuu uuteen kotiin. Saatikka sitten, että mitä kaikkea oikeesti kannattaa raahata mukanaan...

Meillä meni kyllä lauantaina ihan rattoisasti aika, kun minä tiukkana tyttönä pistin äitin lajittelemaan tavaransa. Juu, näin ikävä ihminen olin. Kaatelin laatikon toisensa jälkeen lattialle, ja sanoin, että käydääs läpi... Monta kertaa äiti sanoi ensin, että "se on katottu, siihen ei tarvii kajota" mutta siitäkös minä välitin... Niin justiin, luit oikein. En välittänyt, vaan oikeastaan vähän suorastaan pakotin käymään ne roinat läpi. Lähes tulkoon kaikki käytiin läpi, aika vähän tavaraa oli sellasta, mihin en puuttunut.

Saattoi olla esimerkiksi niin, että äiti sanoi, että "kaikkia kenkiä pidän", kun minä ällistelin kenkien määrää. Joita siis oli ehkä jotain pari jätesäkillistä. Kun sitten vaan sitkeästi sanoin, että jos nyt kuitenkin katottais ne läpi, niin kyllä sieltä sitten kuitenkin säkillisen verran niitä turhia löytyikin... Silti sinne vielä jäikin vaikka miten paljon. Kyllä mä en tajua, miten voin olla äitini lapsi... ollaan me niin erilaisia. Mä en vaan tajua, mihin ihminen tarvii 3-6 paria lenkkareita. Itse omistan yhden parin. Ostan uudet, kun vanhat menee rikki. Äiti vissiin ostaa uudet, kun jostain halvalla saa. Siis niinku Minimanista tai silleen.

Taikka sitten oli joku ihan älytön pussukka, jonka sisällöstä äiti myös sanoi, että ei tarvii kattoa. Katoin kuitenkin. Oli 95% jotain aivan älytöntä muovikorua ja mitälie krääsää. Pussissa oli myös tosi ihania juttuja, säästämisen arvoisia, mutta pääosin sisältö oli silkkaa roskaa. Sitten oli aivan älyttömiä säästettyjä juttuja, kuten minun tekemä vuoden 2007 vuosikalenteri. Tai jotain aivan kammottavia tavaroita, joita äiti oli saanut lahjaksi. Minä kyllä ihan melkein tuskastuin niistä ja puhuin äitille järkeä, että mitään ei todellakaan tarvii velvollisuudentunnosta säästää. Siis oikeesti. Ei edes lasten tekeleitä. Yksikin tavara oli paitsi kauhean iso niin myöskin aivan kaamean hirveä ja ruma, eikä äitikään selvästikään siitä tykännyt. Mutta kun oli saanut lahjaksi, niin kantoi sitäkin hirvitystä mukanaan...

Loppujen lopuksi kävi niin, että meidän mukaan lähti tavaraa aika hirmuinen määrä. (Kyllä tuntui viisaalta ensin kantaa sinne kolmanteen kerrokseen ne laatikot ja sitten niistä puolet takaisin autoon...) En siis omi todellakaan äitin tavaroita itselleni, vaan kiikutan kierrätykseen. Tiedän, että äitin on niitä tavaramääriä vaikea saada mihinkään vietyä, joten kaikki otin matkaan. Kävin ne vielä eilen illalla kotiin palattuamme läpi ja nyt on roinat valmiina vaihtamaan maisemaa vaikka heti huomenna, kun on kierrätyskeskus ja sellaset auki. Jotain jäi meillekin, kuten vaikka tälläkin hetkellä lattialla olevat matot. Äitillä olikin tarkoitus muutenkin karsia mattojaan sitten, kun oli tarkemmin tiedossa uuden asunnon lattiat ja kalustus, että miten paljon mattoja sinne mahtuu. (Äitini mattovarasto on ollut todella mittava. Siis oikeesti. Kymmeniä mattoja. Huoh.)

Kiertoon lähtevässä tavarassa kyseessä ei siis ole mikään romu, vaan esimerkiksi astioita on mukana. Minusta kun vaan ei ole järjen häivää tunkea muutenkin pieniin tiloihin vaikkapa 20 juomalasia, etenkään kun ihminen asuu yksinään. Tai vinoa pinoa varapeittoja ja lakanoita, kun käytännössä kylään ei enää mahdu kuin max kaksi ihmistä yöksi kerrallaan. Äiti ei myöskään enää kerta kaikkiaan vaan tarvitse puutarhakamppeita ja pihavaatteita, kun ei ole pihaa ja puutarhaakaan. Soisin myös, että lenkillä pukisi päälleen kohtuullisen "säälliset" vaatteet, eikä enää mitään ihan kauheimpia verkkareita ja ikäloppuja tuulipukuja.

Tottakai muutto oli äitini muutto. Tavarat hänen tavaroitaan. Elämä hänen elämänsä. En silti koe huonoa omatuntoa siitä, että vähän suorastaan pakotin äitin tekemään tätä karsintaa. Ja siis vaikka intressit on enemmän ehkä minulla tähän karsimiseen kuin hänellä, niin olen sitä mieltä, että tämä oli hyvä asia, eikä äiti tule kaipaamaan niitä roinia, mitkä nyt viimeinkin pois laittoi. Ja voin todellakin taata, että tyhjyyttään ei mikään kaappi siellä edelleenkään kumise...

Loppujen lopuksi minun tavoite kuitenkin on, että äitin uusi koti on viihtyisä ja kiva, siellä on nättiä ja mukavaa ja äitin näköistä, esillä ja käytössä on vain ihanimmat ja parhaimmat astiat ja tavarat - sen sijaan että ovat tungettuna kaappien perille ja käytössä on jotain vanhaa kulahtanutta sälää. Piti oikeasti ihan patistella, että lasivitriiniin laitettais esille ne kauniit tavarat eikä niitä työnnettäis vaan kaapin uumeniin. Ja että säästäis vain ne ihanimmat lasit ja kupit ja käyttäis niitä sen sijaan, että ne on kaapissa ja käytössä on jotkut ikäloput muovijutut.

Tämmönen natsi mä olen. Mutta kyllä äiti ihan kiitolliselta vaikutti, kun lähdettiin. Tartti vähän potkua persuksille, että sai sitä turhaa kamaa laitetuksi pois. Niin, ellei se sitten ollu kiitollinen siitä, että todellakin viimein lähdettiin... heheh.

Heli