Tekisipä mieleni karsia kamppeita taas. Vaan ei ole paljon mistä karsia... Nuo kupit kuitenkin lähti kaapista, kun lauantaina raivailin. Sinänsä huvittavaa puhua raivauksesta, kun mulla nyt vaan ei kerta kaikkiaan ole oikein mitään ylimääräistä missään. Paitsi että esimerkiksi noi kupit jäi jostain syystä olemaan ulkoeteisen ikkunalle, missä niiden paikka siis ei todellakaan ole. Mutta en ole keksinyt vielä muutakaan sijoituspaikkaa.
Töissä oli eilen mielenkiintoinen ilta. Täällä päin satoi aivan järjettömän paljon vettä, joka aiheutti tulvan sisätiloihinkin. Siinäpä sitten lattioita luuttuilin. Tulva oli aikamoinen myös työpaikan takapihalla... huoltomies siellä koitti saada muutamia ongelmia aisoihin ja kantoi mut reppuselässä tulvan yli autoni luo. Kaikkeen ne huoltomiehet joutuukin.
Olen väsynyt. Koko ajan. On asioita, jotka meinaa valvottaa yöt läpeensä. Päivät teen töitä kuin robotti, ajatukset aivan muualla. Mietin, missä kohtaa pää poksahtaa ja romahdus tulee. Vai tuleeko sellasta. Jää nähtäväksi.
Tein karsintaa blogilistallani. Jotenkin hassua tuntea huonoa omatuntoa siitä, että laittaa jotain listalta pois. Teen aika ajoin näitä karsintoja, joskus taas lisäilen sinne juttuja. Eräänlaista siivoilua ja priorisointia kai tämäkin. Koitan keskittyä vain joihinkin asioihin kaikkien sijaan. Minimalismin joku muoto ehkä tämäkin?
Olen yleensä ottaen ollu aika vähän tietokoneella viime aikoina. Kiitos älypuhelimen, olen voinut rajoittaa ruudun tuijottelua huomattavasti. En lue puhelimelta kuin blogilistani päivitykset ja joskus vilauksen facea. En jaksa puhelinta suuremmin tihrustella, enkä esimerkiksi kovinkaan usein kommentoi blogeja sitä kautta (liian vaivalloista...).
Kirjoja taas kannan jatkuvasti kirjastosta luettavaksi. Suosittelen erittäin lämpimästi sellasta kirjailijaa kuin Marian Keyes, jos joku ei ole vielä tutustunut. Joka ainoa kirja on mielettömän hyvä (olen lukenut kaikki). Ovat jotain aivan muuta kun noi kevyet suomalaishömpät. Mulle toi lukeminen on myös eräänlaista todellisuuden pakoa tällä hetkellä. Joten luen lukemasta päästyäni.
Kameraakin koitan välillä ulkoiluttaa. Esim äsken, jolta reissulta nämäkin kuvat on. Ihan kotipihasta otettuja kaikki. Luonnossa on niin kaunista, kun vaan tulee katsoneeksi. Ja järkkärikuvat on niin paljon parempia kuin pokkarilla otetut. Kun viitsis vaivautua vähän useammin...
Ei auta, se on taas aika lenkitellä koirat. Aurinko paistaa ja kaikki puoltaa ulos lähtemistä... miten se vaan on niin vaikee saada itsensä liikkeelle? No, jospa tästä nyt vaan nousis ja lähtis...
Syksyä pukkaa. Niin parasta.
Heli
Peukutan priorisointia ♥ Kannatan ja harrastan jatkuvasti, vähän kaiken kanssa. Kuormaa kannattaa kevittää kaikista niistä päistä, mihin vain pystyy itse vaikuttamaan. Se on tavallaan kuin välttämätöntä itsensä puolustamista, jos tilanne niin vaatii. Erittäin terveellistä minusta.
VastaaPoista♥
Tässä ollaan kyllä erittäin samoilla linjoilla! ♥
PoistaMullekin aloittaminen ja liikkeellelähtö (melkein asiassa kuin asiassa) on jotenkin se vaikein homma. (tai jos homma keskeytyy niin sitten jatkaminen) En sitten tiedä mikä siinä on, ja luulis että kun tietää homman siitä lähtevän käynyii/tietää että jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo, niin että se sitten motivois aloittamaan. :D No, ehkä pääasia on että lopulta sitten kuitenkin saa iitsensä liikkeelle. :)
VastaaPoistaAloittaminen on kyllä useimmiten vaikeeta. Toisaalta on asioita, joissa pääsen hyvinkin alkuun ja sitten niitä, joita vaan vitkutan ja vitkutan. Ikkunanpesu on noita vitkutus-hommia, vaikka sit kun senkin saa alkuun niin ei se oo ollenkaan niin kauheeta. Sain mä itteni eilen sinne lenkillekin - tänään sitten taas laitoin lapsen asialle...
Poistakarsiminen on hyväksi :) monessa asiassa, mutta ihan myös tavaroissa. Meillä on keittiö pois pelistä rempan vuoksi ja mietin, että tuon sinne takaisin vain sen mitä tarvitsen - en niitä kaappien perällä olevia juttuja joita ei koskaan käytetä :) Iloa ja voimaa syksyysi. Toivotaan aurinkoa.
VastaaPoistaKarsiminen on minusta tosi ihanaa. Kun meillä tehtiin valtava keittiöremppa, mä karsin myös kaappien määrästä, koska mitäpä niillä kaapeillakaan tekee kun niihin ei ole tavaraa. Ja mulla ei tosiaan kyllä ole oikeastaan mitään ylimääräistä. Jotain on, mitä pidän vielä lasten takia, esim jääpalamuotit, joilla en ite tekis mitään.
PoistaIloa, voimaa ja aurinkoa sinnekin, sekä tsemppiä remontin keskelle!
Ihanat syksykuvat! Ja tsempitykset arkeen, ei mitään romahduksia jookos <3 Nyt unohdat kaappien karsimiset ja karsit sieltä oman pään sisältä ja arjen tohinasta ne raskaat jutut vaan pois (joo helpommin sanottu kuin tehty). Meidän pitäis kyllä nyt nähdä ja päästä "parantamaan maailmaa" :)
VastaaPoistaMulla on jotenkin ylipaljon positiivista virtaa nyt, ja pyörin kotona ympyrää miettien mihin seuraavaksi ryhdyn. Tälle päivällekin on tullut suunniteltua yhtä jos toista vaikka tiedän, etten puoliakaan ehdi! :D Mutta tiedän myös, ettei tämä ole pysyvä olotila, vaan uuden alun viehätystä ja jossain kohtaa syksyä väsyttää ja kiristää niin järkyttävästi vielä.
Mä en oikeestaan näitä nyt mietinnän alla olevia asioita voi karsia pois... ja nää on oikeestaan asioita, joita en ole kertonut kelleen, joten ei voi tavallaan ees taakkaa jakaa. Koen kuitenkin, että se kaappien siivous on samalla sellasta sisäistä siivousta, oman mielen sisällä siis. Tavallaan samalla kun karsin tavaraa, pudottelen muutakin painolastia pois... vaikee selittää. Välillä tulee ihan hullun himo laittaa vaan tavaraa pois. Huomaan, että jollain lailla se on yhteydessä siihen, että päässä on liikaa asioita mietinnässä.
PoistaIhanaa, että sulla on vauhtia ja energiaa ja intoa kaikkeen. Mä tunnistan tollasta itsessäni myös - uusi projekti tuo tosi paljon virtaa, vaikka se sitten saattaakin matkan varrella vaihtua väsymykseenkin välillä. Mutta kovasti tsemppiä sulle kaikessa uudessa arjen touhussa!! Ja juu, nähdä pitäis...
Syksy on parasta, raikasta, helppo hengittää.
VastaaPoistaMullakin on karsinta käynnissä, oon siinä vähän huono, mutta kirppispöytävaraus on tehty ja jotain sinne on kannettava.
Reipasta syyskuun alkua!
Syksyn tuoksut on ihanat ja ilma on muutenkin just sellasta mukavaa hengitellä, totta puhut!
PoistaMua ajoittain ihan oikeesti harmittaa, kun mulla ei enää ole oikein mitään karsittavaa. Mä niin tykkäisin siitä! Ja mä oon liian laiska kirppareille - toisaalta kun ei mulla ole sitä tavaraakaan sinne sit tarpeeksi...
Kivaa syyskuuta sinnekin!
Kyllä noin suloisille kupeille vielä käyttöä löytyy, älä vaan laita pois. Itse olen kaivellut varastosta vanhoja tavaroita ja vaatteita ja ihastunut niihin uudestaan. :)
VastaaPoistaMinulle valokuvaus on terapiaa parhaimmillaan, ja siksi kai aloitin blogin pitämisenkin. Sain kuville jotain käyttöä, samalla löytyi paljon ihania tuttavuuksia ruudun toiselta puolen. Täytyy tunnustaa, että sitä ennen en ollut edes oikeastaan lukenut blogeja muuten kuin satunnaisesti.
Toivottavasti väsymyksesi hellittää ja jaksat nauttia syksyn kuulaista päivistä!
Nuo kyseiset kupit on oikeesti aika kauheessa jamassa jo, sisältä aivan rumat. Mua myös vähän häiritsee, kun niitä on sillein tylsästi tyhmä määrä, taitaa olla yksi sininen ja kolme punaista. En oikein tiiä mihin ne nyt laittaisin... niiden kohdalla homma on kyllä ihan vaiheessa, edelleen kököttävät tuolla ulkoeteisen ikkunalla...
PoistaSulla on aivan upeita kuvia ja aivan ihana paikka mitä kuvailla!! ♥ Minäkin aiemmin kuvasin paljon ja blogi on just hyvä paikka laittaa niitä kuvia esille, vaikkei ne mulla nyt mitään mestariteoksia aina olekaan (tai koskaan...). Viime aikoina on vaan se järkkärin ulkoilutus tuntunu niin vaivalloiselta, kun se on sellanen mötikkä. Pokkari on helpompi, mutta kuvat kyllä sit huonompia. Mulla olis myös sellanen "minijärkkäri" mutta en ole ollenkaan päässy sen kanssa sinuiksi, minusta se on jotenkin ihan outo kapine... onkin sitten se hankinta kyllä valitettavasti jääny lähinnä kaapin pohjalle makaamaan. Järkkärin käyttöäkään en ole kunnolla jaksanut opetella, eikä siihen ole kovin valovoimainen toi putki, joten ei nekään kuvat aina kovin häävejä ole. Omasta laiskuudesta on kuitenkin useimmiten kiinni se, ettei tule kuvattua.
Täytyy koittaa nukkua enemmän... tämä aamuvuorojen tekeminen on tavallaan ihan parasta, mutta kuitenkin väsyttävää. Plus ne uuvuttavat mietteet siihen päälle vielä. Mutta ihanaa kuitenkin, kun on syksy!
tsemppiä !
VastaaPoistaKiitos Suvi!
PoistaKarsimista täälläkin, hitaasti mutta varmasti. Viikonloppuna siivosin kännykästä puhelinnumeroita ( jopa sellaisia oli listalla, joita en muistanut! ) sekä sähköpostiosoitteita ( vuosien varrella ollut paljon erilaisia kytköksiä ja sitä kautta niitä tullut ). Kaiken kaikkiaan reilut 700 kontaktia läksi! Blogilistaa oon kans ajatellut siivoavani ainakin vähän. Siellä blogeja, joiden jutut muuttuneet siitä ajasta, kun aloin niitä seuraamaan. Ja kotona - huoh! Noh vähän kerrallaan, ilman stressiä - kyllä se tästä :D
VastaaPoistaSyyskuulle toivon sulle erityistsempit ja jaksamiset :)
Ohhoh, no sulla on kyllä ollukin noissa siivoiltavaa!! Melkoinen määrä turhaa roinaa, vaikka onkin vain sähköisiä nimiä ja numeroita. Mä harrastan ihan samaa, siivoan myös puhelinta ja sähköpostia. Toisaalta niissäkään ei ole enää mitään siivottavaa... mulla ei ole esimerkiksi sähköpostissa muistissa kuin varmaan vajaat 20 osoitetta. Ja olen ottanu sieltä pois päältä sellasen toiminnon, joka automaattisesti tallentaa aina ne osoitteet, mistä viestiä tulee - auttaa muuten tosi paljon, eikä kerry niitä osoitteita! Samoin käyn sähköpostit niin usein läpi ja poistan turhat (joka päivä), ettei mulla ole sielläkään mitään turhuuksia. En ymmärrä, kuin joillain ihmisillä on satoja ja tuhansia viestejä sähköposteissaan... mua häiritsis aivan älyttömästi sellanen! Mua ahistaa, kun töissä on sähköposti aivan tupaten täynnä, tekis mieli joskus istua alas ja tyhjentää se kuntoon... mutta kun ei ole varsinaisesti minun säpo niin en voi oikein siihen puuttua.
PoistaBlogilista on mulla aika elävä... just samaa niissä seurattavissa mietin kuin sinäkin, että esimerkiksi jonkun tyyli on muuttunut tai jutut ja mielenkiinnon kohteet on muuttunut. Joko kirjoittajan tai omat. Olishan noita seurattavia silti vaikka miten paljon kaikkia kivoja, mutta ajoittain määrään itseni tekemään sinne rajausta ihan vaan siksikin, ettei menis kaiket illat niitä uusia postauksia lukiessa... Saatan kyllä hyvinkin sitten välillä palailla vanhojen tuttujen blogeja lukemaan muuta kautta, mutta en välttämättä pidä niitä silti enää listallani.
Kiitos tsempeistä, mukavaa syyskuuta sulle myös!
Voi sinua, otahan iisisti niiden töiden kanssa. Ole iloinen siitä, ettei sulla ole paljoa tavaraa lojumassa. Tässä kulutuksentäyteisessä yhteiskunnassa on vaikeampi luopua turhasta tavarasta kuin haalia sitä :D Mielikin lepää kun ei roinaa pursua joka komerosta.
VastaaPoistaTyöt ei oo ongelma vaan ihan muut jutut. Mutta kyllä tämä tästä.
PoistaJuu, on ihanaa kun ei ole turhaa roinaa. Mä kuitenkin tykkään siitä raivauksesta ja välillä harmittaa kun ei ole mitään raivattavaa. =) Mun on aina ollu erittäin helppo luopua tavarasta, ja etenkin viime vuosina se on oikein korostunu. Toisaalta ei mun mieli kuitenkaan vieläkään lepää... aloin oikein miettiä tätä asiaa. Oonkohan mä vähän sellanen "ei koskaan täysin tyytyväinen" ihminen? Kenties... aina vois vielä vähän jostain kohtaa parantaa (ja karsia). =D
Kuulostaa siltä, että elämässäsi on nyt paljon kaikkea ja se painaa. Toivon, että pienet hetket ulkona syksyisen luonnon herätessä ruskaksi jaksavat piristää sinua ja matkat kirjojen maailmaan tuovat lepoa siitä, mikä luo väsymystä. Halauksia. <3
VastaaPoistaVoi miten ihanasti sanottu! Mä olen vähän sellanen, etten oikein malta pysähtyä hetkeen. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu myös, ettei jaksa. Työni on aika raskasta ja sitä on aika paljon - no joo, ihan tavallinen työtuntimäärä siitä varmaankin kertyy, mutta jotenkin oon todennut, että ehkä vähän vähemmän töitä olis enemmän mun juttu. Nyt tuntuu, ettei ehdi olla vaan. Olen ihan kauheesti kunnon lepoloman tarpeessa. Lukeminen on vähän kuin lepoa, ei tuu mietittyä omia asioita kun uppoutuu tarinoihin ihan täysillä. Tänään kävin taas hakee pari ihanaa kirjaa... toinen on jo luvussa. Halaukset sinne takas! ♥
Poista♥
PoistaMeikäläinen olisi kyllä jäänyt tulvaan kahlaamaan. Tai sitten olisi tarvittu kaksi huoltomiestä meikää kantamaan! :)
VastaaPoistaMinä en myöskään kommentoi kännyllä blogeja. On aivan liian hankalaa. Ja usein kommentti sitten lähtee useampaan kertaan tms..
Syksy on hieman ristiriitaista aikaa. Se on sellaista lopun alkua. Mutta onneksi Suomessa on on nämä vuodenajat. Minusta ainakin on mukavaa, kun on vaihtelua.
Oikein kuulakasta syksyä sinulle, Heli!
Voi ei sua ja sun kahlaamisia! =D No, mä oon ehkä aika pieni ison miehen kantaa. En kyllä mitenkään sirona itteäni pidä, päin vastoin, mutta toisaalta on se 55kg ehkä aika kevyt kuitenkin. (Olen vain 149cm pitkä.)
PoistaMun mielestä on ärsyttävän hidasta koittaa kommentoida kännykällä, kun mun kirjottaminen sillä on sitä yhden sormen taktiikkaa... *malttamaton*
Syksy on ihanaa, mutta joo, myös jotenkin sellasta aikaa, millon ainakin minä tosi herkästi oon aika maissa. Kuitenkin syksy on ehdottomasti minusta ihanin vuodenaika. Vuodenajat ja niiden vaihtelut on kyllä kivat, on aina jotain mitä odottaa. Ja puolensa on niissä kaikissa kuitenkin.
Ihanaa syksyä sinullekin!
Meikäläisellä on vielä aika tuoreessa muistissa, miltä tuntuu, kun joka yö herää kesken unien miettimään "asioita". Sitä ei jaksa loputtomattomiin. Toivottavasti voit jakaa huolesi/ajatuksesi jonkun muun kanssa, koska ainakin omien kokemusteni mukaan se usein vie asiaa etenpäin ja helpottaa omaa kuormaa. Vaikka asiasta puhuminen vaikeaa olisikin. Tsemppiä!
VastaaPoistaNo, mä vähän niin kuin painoin nyt ton asian taka-alalle mielessäni... kyllä se siitä. Kiitos tsempistä!
PoistaTuu meille karsimishimojen kanssa, alan olla erittäin sitä mieltä että meillä on liikaa tavaraa.. -_- pääset penkomaan ;)
VastaaPoistaNo nyt tuli kyllä viikonloppuna karsittua niin että huhhuh sentään... mutta ehkä mä sinne teillekin vielä tuun joku kerta, sulle mä saisin sanottuakin, että "nyt tämä kyllä lähtee"... =D Ja oishan se ehkä jo muutenkin aika vaikkapa Miiun vaatteista pienet karsia jemmaan??
PoistaMitäs jos istuttaisit pienet saintpauliat noihin teekuppeihin? Niitä on just sävysävyyn noiden väreissä, olisi tosi söötit ja sopisi teidän keittiön väreihin. Ajankäytön hallintaa ja priorisointia täälläkin tarvitaan. Nyt on pakko tehdä töitä vähemmän, että ehtii myös olla kotona ja hoitaa muita asioita. Tämä tietysti näkyy kuun lopussa tilipäivänä, mutta vapaa-aikaa ei voi raha korvata. Poikien treenit ja pelit onkin sitten taas asia erikseen...Kyllä tästä kaaoksesta selvitään:) Tsemppiä syksyyn<3
VastaaPoistaPahus vaan kun en yhtään tykkää saintpaulioista... ;) Kupit lähti nyt kierrätyskuormaan ja ensi viikolla kohti uusia seikkailuja.
PoistaMulla on ollu just työn puolestakin todella kiireinen kuukausi toi elokuu, odottelen ihan ennätyspalkkaa siitä... samoin mies huhki töitä niin älyttömästi, että ei mitään järkeä. No, tilipäivä on iloinen päivä molemmilla, mutta kun ei se tosiaan kuitenkaan sitä vapaa-aikaa korvaa. Jospa tää syyskuu olis rauhallisempi kaikin puolin, tosin just käytiin tekemässä yksi muutto Keski-Suomessa ja ne oli kyllä melkoiset kaksi päivää raahaamista ja karsimista...
Tsemppiä sinnekin arkihulinoihin!
Täällä tarvittais yks Heli karsimaan kaikenlaista. Ei näköjään meikäläiseltä vaan lähde se homma liikkeelle omin avuin. Ihan vaan siksi, että kaikkea on yksinkertaisesti ihan hirvittävän paljon l i i k a a. Huoh. Mutta tänä syksynä asiaan tulee muutos. Mää niin lupaan :)
VastaaPoistaPS. Olen ihan samaa mieltä kuin Taru. Ja sinä. <3
No mutta hyvinhän sulla on nyt tainnu alkaa homma pyörimään!! Wuhuu, tsemppiä hommaan!!
PoistaMä just kävin muuttaa äitiäni. Voi elämä sitä kaman määrää... etenkin sen aivan tuikiturhan älyvapaan sälän ja roinan... mä olin kyllä ankara tyttö, kun kaikessa vaan sanoin, että "no niin, otetaas sitten toi laatikko..." Heitin laatikot nurin ja pakotin sen karsimaan kaiken sälän pois... Todella usein äiti sanoi, että "siihen ei tarvii koskea, sen oon kattonu" mutta sitten kun vaan vippasin kaiken nurin niin johan sieltä lähti yli puolet kuitenkin pois. Siis sitä sellasta ihan älyvapaata kamaa oli todella paljon, plus että omakotitalosta muutti pikkuiseen kaksioon, on aina säästänyt vaikka mitä, omistaa ihan karmeasti tavaraa verrattuna siihen, että on yksinään... Mä sitä aina välillä puhuttelin, että "kuinka monet lenkkarit sä oikein tarviit" ja "tarviitko ihan tosissaan 20 juomalasia itekses"... Ihan oikeesti, esimerkiksi kengät: äiti sanoi, että "kaikkia pidän" kun pyörittelin silmiäni niille parin jätesäkillisen määrälle kenkiä. Arvaa mitä - puolet lähti ainakin pois niistä lopulta.......
Oli se rankkaa, ja arvaa minne ne kaikki ylimääräiset kamat sitten joutui - no meille... mutta mä jo eilen illalla kävin kaikki ne laatikot ja säkit läpi ja karsin mikä menee minnekin kierrätykseen ja mikä suoraan tuleen... Muutamat matot enää katsottava läpi, jotain otan itellekin mutta kyllä 95% meni suoraan jonnekin muualle täältä.
Ja toki siis noi on äitin tavarat ja äitin elämä, mutta voi hyvänen aika, en tajua mitä se on ajatellu pakatessaan... ihan järkyttävää roinaa kantoi mukanaan - tai siis me kannettiin ne ensin kolmanteen kerrokseen ja sit varmaan puolet kamasta kuitenkin takaisin pois... Mä löysin sieltä tavaroista esimerkiksi äitille vuonna 2004 ja 2007 tekemäni vuosikalenterin (lasten kuvia yms). Sanoin sille, että kuuleppa, kun näitä ei tosiaankaan tarvii säilytellä minkään velvollisuuden tunnon mukaan... Sillä oli myös ehkä maailman rumimpia tavaroita, mitä on saanut lahjaksi - mä kyllä niin ripitin, että todellakaan niitä ei tarvii mukanaan kantaa ja säilyttää, kun ne oli senkin mielestä ihan kamalia... ja jos se lahjan antaja niitä joskus kyselee, sanoo vaan että kun ei millään kaikkea voinut sinne pikku asuntoon ottaa mukaan... ;)
Juu, ota vaan Heli mukaan muuttoon / raivaukseen ja voit olla varma, että tavara lähtee... =D
PS. Tiedän! ♥