asioita

Ihana elokuu on loppusuoralla. Aamuisin saattaa olla kuvan kaltaisen näköistä. Ja tosi kylmää. Herään useimmiten siinä kuuden maissa (viime lauantaina viideltä, kun menin kuudeksi jo töihin...) ja aika ihania juttuja aamuisin kyllä näkee. Auringonnousuja tai hienoja sumuja. Sumu on minusta ihanaa, samoin hiljaisuus tuolla luonnossa. Tykkään kaikista vuodenajoista ehdottomasti eniten syksystä, monestakin syystä. Sopii varmaan mun melankoliselle luonteellekin parhaiten.

Olen ollu koko kesän aivan älyttömän surkea koirien lenkittäjä, koska laiskuus... ja olen mä kyllä myös ollu aika väsyny raskaasta työstäni. Onneksi kotona on ollu kuopus, jonka olen jatkuvasti laittanu sinne lenkille. Mutta nyt kun arkeen on palattu, olen koittanu taas aktivoitua itsekin lenkeille.

Mun mielestä on kyllä aika painostavaa kieltämättä se, että joka kerta kun liikahdan vähänkin tästä tietokoneeltani, jossain lähistöllä majailevat koirat alkaa välittömästi verrytellä, että jaha, nytkös me sinne lenkille..? Vaikka se lenkkeily todellakin olis hyvä asia itse kullekin, siis niin koirille kuin mulle, mä tosi usein lähden sinne aika lailla pitkin hampain. Huomaan kyllä, että lenkillä sit kuitenkin on ihan kivaa, mutta se lähteminen... huoh. (Kesken tän kirjottelunkin piti sit lähteä lenkille...)

En ole aikoihin paljon muuta tehny kuin lukenu. Esimerkiksi noita Katajamäki-kirjoja, jotka tosin on tarinaltaan ja kieleltään melkoisen kevyitä ja heppoisia ja erittäin ennalta-arvattavia, enkä yleensä sellasia hirveemmin välitä lukea. Kuitenkin koukutuin noihin melkoisen pahasti ja en olis mitään muuta malttanut tehdä kuin lukea vaan, yöt ja päivät. Töissäkin vaan mietiskelin, miten ne jutut jatkuu ja kenen kanssa se päähenkilö nyt sitten meneekään naimisiin (tosin sen sulhasmiehen kyllä arvas aina jo tarinan alussa...). Tarinoiden miljöö oli ihana, maaseutu ja mummonmökki ja sen sellasta, varmaan se mua lopulta siinä niin mahdottomasti viehättikin.

Iltaisin on ollu jo melkoisen pimeää ja kylmääkin. Nythän nää helteetkin vissiin vetelee viimeisiään - mua ei haittaa, kunhan nyt ei suoraan mihinkään räntäsateisiin vaihdu. Syksy on niin ihanaa aikaa, tykkään siitä kun arki alkaa, illat pimenee, villapaidat ja -sukat saa kaivella esille, kynttilät samoin, teetä voi taas lipitellä mielin määrin (ja voi jopa miettiä aina sillon tällön joulua...)... 

Itse asiassa huomenna koittaa päivä, jota olen odottanut to-del-la paljon: arkivapaa, jolloin olen IHAN YKSIN kotona! Tänään alkoi vihdoin viimeiselläkin lapsella koulu, ja mä saan olla täällä ihan rauhassa - en muista millon olis ollut vastaavaa. Kotona oleminen on niin parasta, etenkin kun saa olla ihan yksinään. No niin, koirat on sit kyllä ihan ekana lenkitettävä "alta pois", muuten on koko ajan sellanen olo, että pitäis, pitäis, pitäis... mutku ei saa aikaan...

Huomisen ohjelmaan kuuluu kotihommeleita, eli keittiön siivoilua ja pyykkäilyä nyt ainakin. Tosin en ajatellu edelleenkään pyykätä padassa, vaan pesukone saa pyöriä urakalla. Meillä on nyt uudet pesukone ja kuivausrumpu, kun ne molemmat vanhat sitten todellakin tilttas. Pyykkikone piti jo pitkään kamalaa ääntä ja sitten se lopulta ruittas jotku laakeriöljyt sinne vaatteiden sekaan. No, meillä on lähinnä tummia/mustia vaatteita, joista sitä ei näy, mutta just siinä koneessa oli myös vaaleita pyykkejä... Kuivausrumpukin piti ihme mäiskettä jo jonkun aikaa, ja mies sen sitten avasi ja totesi, että sekin todella oli tullu tiensä päähän. 

Uudet masiinat siis haettiin ja jonkun aikaa niillä on jo pestykin. Ihmetyttää vaan, miten järjettömän pitkiä noi perusohjelmat nykyään on... jos pesisin täysiä koneellisia, mikä kai olis se suositus, saisin jympsyttää yhtä koneellista kolmisen tuntia. Joten pesen vajaita ja lyhennän pesuajan tällä vähän päälle tuntiin... mikähän järki siinä pitkässä ohjelmassa ihan oikeesti siis on??? Tällä minun logiikalla on kyllä paljon viisaampaa pestä vajaina ne koneelliset, saa paljon enemmän aikaan niin. (Laskennallisesti: yksi täysi koneellinen on 8kg, kesto 2h45min. Yksi vajaa koneellinen on 5kg, kesto 1h6min. Eli kaksi vajaata konetta on 10kg, kesto yhteensä 2h12min....!!)

Pihajuttuja olen mietiskelly. Tuo kuvassa näkyvä puu ainakin tarvii kaataa. Ärsyttävää toisaalta kaataa täältä puita, kun niitä on muutenkin niin vähän, ja toikin koivu on ihan hieno ja iso. Mutta laho myös... latvan laho osuus vaan suurenee vuosi vuodelta. Kaadettiin joitain vuosia sitten pihasta toinenkin koivu, joka myös ihan samalla lailla oli latvasta laho, ja kyllä se sitten olikin laho. Tämä koivu on lisäksi ihan tossa talon vieressä, se siis roskaa katon aika lailla. No oikeesti mua ei haittais noi, mutta kyllä toi nyt silti kaatotuomion taitaa saada. Sen juurelta ponnistaa pikkuinen pihlaja, toivon että se voisi siihen jäädä kasvamaan isoksi.

Myös muita pihamietteitä olen koittanu viritellä välillä, mutta no, katotaan nyt sit miten niiden kanssa käy. Jotain rajaamista täällä tarttis tehdä ainakin, ei tällanen iso lääni oo mistään kotosin, ellei sit harrasta jalkapalloa, pesistä tai golfia... Olis niin kiva, kun olis jonkunlainen terassi, missä vois ees joskus istuskella. Jotain pensasta jossain, ehkä joku runsas ja rönsyilevä kukkapenkkikin sais olla. Ja tahtoisin noi talon ja muidenkin rakennusten reunat laittaa siistiksi jollain kivireunalla tms. No, ne on kaikki sit ensi kesänä (tai seuraavana...) tapahtuvia asioita.

Vuodet vierii... tuo kuvan kultainen karvakorva täyttää ensi kuussa jo 10v. Minun pieni kuopus täytti eilen 14v ja mummon pikku pupunen täyttää ensi viikolla jo vuoden!! Pikkuakka on kyllä aivan supersuloinen, kun kävelee jo. ♥ Eilen kävivät täällä meillä ja pikkumurulla oli tädin synttärien kunniaksi päällään mekko, joka on ollut hänen äidillään, eli minun tyttärellä aikanaan. Otin puhelimella kuviakin, mutta eipä ole aavistustakaan, miten ne kuvat saa siirrettyä tietokoneelle, joten en voi nyt näyttää millasesta mekosta on kysymys...

Sellasia juttuja tällä kertaa... Nyt taitaa kuitenkin olla aika mennä nukkumaan.

Heli