reissuttaa

Huomenta. Näin viime yönä unta, että olin joissain häissä. Olin jossakin jonossa, kun edessäni seisoi pitkä upea nainen miehensä ja lastensa kanssa. Vasta kun jono liikahti eteenpäin, tajusin kuka se oli: Helena. Sillä sekunnilla en muistanut edes hänen nimeään, menin vaan huiskimaan perään, että "hei, hei..." Helena ei huomannut, mutta hänen miehensä sitten sanoi hänelle, että hei, etkö huomaa, tuolla on sulle jotain asiaa... Helena kääntyi ja tunnisti minut heti ja halasi kovasti tervehdykseksi. =) Näin siellä häissä myös kaksi muuta blogistanian naista, vaan empä enää kuolemaksenikaan muista keitä he olivat.

Että onkohan sitä vähän tullut oltua blogeissa viime aikoina, mitä luulette?? =D

Näitä olen näpertänyt ainakin parisataa kappaletta. Ite tykkään, toivottavasti muutkin... Näitä lähtee mukaani muutama purkillinen, kun lähden tänään vähän sukuloimaan. Tai vähän enemmänkin. Mukaan lähtee lapset, selkävaivainen mies jää kotiin hoitamaan eläimet (7kpl). Koiralla on korvatulehdukseen tippojen laittoa, pupujen häkkiä pitää siivota, etanoita pitää suihkutella, kissakin täytyy muistaa ruokkia... Saas nähä kuin äijän käy. Mä varmasti soittelen sille tunnin välein, että ootko muistanut sen ja tän ja ton...

Oikeesti mun pöytä on just nyt tässä jamassa. Ja sanonpa vaan, että niin on mun pääkin. Kun lähtee ajamaan joku aikataulu mielessään, voi olla ihan varma, että ressiä pukkaa. Nytkin mä istun koneella yöpaita päällä, en oo syöny, en oo käyny suihkussa, en oo pakannu, en oo ees herättäny kaikkia lapsia vielä!!! Ja suunniteltu lähtöaika olis tossa tunnin kuluttua....... Ei mitään mahdollisuuksia. Ei niin pieniäkään.

Mä oikein tunnen, miten stressi kalvaa sisuksiani paraikaa. Mä koitan hengittää syvää, juoda teeni, kirjoittaa listan mukaan tulevista asioista ja sitten määrätietoisesti tarttua toimeen. Ja koitan unohtaa, että joskus nää pakkailut sujui hyvissä ajoin ja oli hyvin suunniteltuja jo aikaa ennen reissua. Että jotenkin tässä vaan on käynyt niin, että musta, entisestä pilkuntarkasta, on tullu totinen homssantuu, jonka huusholli on aina sekaisin... ja jonka lähdön hetki vaan venyy ja venyy ja venyy.

Onneks mulla on aikaa olla monta päivää tuolla reissussa. Kyläpaikkoja on useita, lisäksi on suunnitelmissa käydä kaupoilla. Kun jätän eläimet kotiin (snif) olen myös suht vapaa liikkumaan. Ja nukkumaan yöni. Mulla on niin julmetut univelat että oikeesti odotan aika paljon sitä kunnollista nukkumista.

Odotan myös yhtä juttua kovasti: blogistanian naisten tapaamista. Ehkä siksi mä tuollaista untakin näin, kun sitä mietin. Jos kaikki onnistuu yksiin, näen huomenna ihanat naiset Virpin (jonka blogi on poistettu, apua!!) ja Johannan. Sitä odotellessa, nyt juon sen teeni loppuun ja sitten alkaa pakkaaminen. Kyllä me perille ennen iltaa päästään, linnan juhlat on se viimeinen hetki kun on oltava perillä (ajomatkaa on 270km ja pysähdyspaikkoja matkalla useampia).

Kuulemisiin, otan matkalle koneen ja kameran mukaan, joten ehkä postailen sieltäkin....

 terkuin Heli