Tapaninpäivä ja lumeton maa. Sellainen se siis todella oli joulun sää tänä vuonna. Liekö se vai mikä aiheutti ainakin tässä osoitteessa aivan ankean joulufiiliksen. Olen ehkä enemmän kuin koskaan ennen miettiny koko tätä älyttömyyttä nimeltään joulu...
Kyllä minäkin joulusta tykkään. Tai olen tykänny... Tykkään hirmuisesti esimerkiksi hyasintin tuoksusta. Tänä vuonna olen ostanu vaikka miten paljon niitä ja kaikissa väreissä. Paskan Hällä väliä mistään valkoisesta ja kaikkeen sointuvasta värityksestä. Olen ostanut myös joulutähtiä, nimenomaan punaisia. Ne valkoiset on kyllä melko ankean värittömiä.
Tykkään myös kynttilöistä. Ja ooolalaa, tein jopa tollasen asetelman!! Juu, se on nätti ja jouluinenkin. Eiks noi tollaset kokonaiset pähkinät ole jouluiset? Ja tietenkin myös nuo ihanat ystikseltä saadut pehmosydämet. Ne sopii hyvin tuohon. Kynttilöitä on poltettu myös ikkunoissa roikkuvissa tuikkukipoissa. Ja sain lahjaksikin yhden ihanan:
Juuri tätä kynttilää olen muuten käyny hiplaamassa tuolla Drockilan myymälässä!!! Hyvin tuo ystävä mut tuntee. Kiitos M!
Sain myös tuollaset ihanat kalenterit. Tykkään tosi kovasti!! Molemmat on niin ihania, ja nyt saan tähän tietsikkanurkkaanikin kalenterin.
Juppe Puputtikin on jouluisissa fiiliksissä. Hehheh. Siinä se kököttelee ihan ite sisustamassaan kohdassa.
* * *
No sitten siihen jouluangstiin.
Aika vahvasti olen tosiaan miettiny tänä vuonna, että mitä ihmeen järkeä tässä koko touhussa on. Niin valheellista on väittää, että joulun pääasia on tunnelma. Tai ainakaan minusta se ei selvästikään ole se pääasia ihmisillä... ehei, kyllä se on tuo lahjahommeli.
Sanon vaan, että jos ei jouluun liittyis lahjat, niin ketä kiinnostais???
Vastatkaapa ihan rehellisesti tuohon! Kuinka monen lapsi odottais into piukeena sitä, että asetutaan syömään jouluateria (josta useimmat lapset ei edes tykkää) tai mennään saunaan (jossa käydään muutenkin) tai kannetaan tupaan kuusi? Ei kiinnostais kyllä tasan ketään. LAHJAT ne lapsia kiinnostaa, ja aikuisia kyllä myös. Minuakin.
Kyllä minustakin joulu on tavallaan ohi sitten, kun lahjat on jaettu. Ja totta ihmeessä tykkään ihan hirveesti itekin saada lahjoja!! Ja tykkään kovasti myös antaa niitä, ja se lahjojen laittaminen on mulle todellakin se joulun pääasia - silloin kun se antaminen on vapaaehtoista ja sellasta, että sen todella tahtoo tehdä. Onko mitään turhempaa ja tyhmempää kuin lahjat, joiden suhteen kiristelee hampaita ja kaivelee harmaita aivosoluja ja viettää tunteja typerissä kaupoissa niitä pähkäillen, kun on jollekin PAKKO ostaa jotain... Mutta kun lahja on annettu ajatuksella, siinä on sitä jotakin. Se on kiva saada ja myös antaa.
* * *
Meidän joulun kyllä todella tänä vuonna pilasi lahjashow. Mulla meni niin totaalisesti hermot, kun monta päivää kuuntelin sitä kitinää ja vinkunaa, että joko ne sais avata... (ja siis huomattavaa tässä on se, että mun lapset ei todellakaan enää ole pikkuisia...) Mun jo valmiiksi aika miinusmerkkinen joulumieli laski vahvasti pakkasen puolelle, kun lopulta kilahdin niin tuohon kitinään. Koko joulu tuntui entistäkin typerämmältä ja turhemmalta markkinahössötykseltä. Voi että miten ahneita ihmisistä tulee lapsesta alkaen noiden lahjojen "ansiosta". Ja miten kauheesti taas merkitsi meidänkin lapsosille se yhdessä oleminen ja tunnelma...
Katselin myös aatonaattona telkkarista sellasen ohjelman, missä tuota joulun historiaa vähän avattiin... Miten jostain ryyppyjuhlasta on tehty kimaltava perhejuhla, miten joulupukista tuli punanuttuinen (CocaCola)papparainen, miten kauppiaat keksi tämän lahjahommelin - ja miten joku Jeesuksen syntymä vielä liitettiin koko hoitoon. Jep jep.
No, kun olin hermoja hivenen lepuuttanut koiralenkillä, palasin kotiin ja aloitettiin "hilpeissä tunnelmissa" se prkl lahjojen jako. Kyllä se siitä sitten ihan iloksi muuttui, lahjat oli kaikkien mielestä kivoja. (Se se vasta riemua on, kun naamat vääntyy nurin ja ei tykätäkään tädin kummin kaiman hankkimasta krääsästä...) Tässä kohtaa on ihan jees, kun lapset on jo suht isoja. Niille voi hankkia oikeesti tarpeellisia ja järkeviä juttuja (eikä niitä miljoonia leluja sieltä lelukirjasta), kuten sukkia ja hiusharjoja ja elokuvalippuja ja piirustuskyniä ja sen sellaista. Mielestäni siis loppujen lopuksi ne kivat lahjat myös pelasti joulutunnelmaa.
* * *
Minun joulu-moodia todennäköisesti värittää tällä hetkellä myös jonkinasteinen yleinen elämään totaalisesti kyllästyminen. En koe että mulla olis ollut mitään sen ihmeempää joulustressiä tai pakonomaista tunnetta siitä että joka nurkan pitää kiiltää. Ennemminkin sanoisin, että olen alkanut viimein tuntea itseäni, hylkäämään sellasia asioita (ja ihmisiä) mitä pidän turhina, nostamaan esille asioita joita pidän tärkeinä. On varmaan jonkun mielestä tosi törkeetä heittää ilmoille tällaset jouluangstit, mutta sanon suoraan että sittenpähän on. Pakkohan ei ole olla samaa mieltä tai edes lukea tätä.
Minun mielestä on ihan tosi hieno homma, että joulu on ohi. Vielä olis suklaata nurkat täys (ja ne kelpaa mulle kyllä), jouluruokiakin olis (vaikka tarkoitus oli tehdä tänään pizzaa, mutta taidan iskeä pöytään kuitenkin nuo jämät ensin...) ja onhan täällä kukkia, kynttilöitä ja kuusikin. Koristeita laitoin tänä vuonna erittäin vähän, itse asiassa lahjoitin suurimman osan meidän koristeista pois.
Mun tarvii kyllä aika vakavasti harkita ensi vuonna tätä jouluhommelia ja miten tän systeemin vetäis läpi. En tahtois viedä keltään sitä jännitystä ja iloa, mutta en tahtois myöskään mitään älytöntä jouluhypetystä. Onneks on vuosi aikaa seuraavaan settiin!
* * *
No niin. Mites teillä nää joulumietteet?
(Odotan mielenkiinnolla agressiivisia kommentteja... onneks anonyymit ei voi enää tänne kommentoida!)
Heli
PS. Lisään vielä, että kaikesta huolimatta jollain lailla kuitenkin tykkään joulusta... En aina oikein itekään tiedä mitä mieltä olisin tästä asiasta. En mä koskaan varmaan vois olla kokonaan viettämättä joulua... mutta sen tarkoitusperä on minusta aika lailla vääristynyt aikojen saatossa. Ja nyt vaan tuli mulle joku mitta täys koko aiheen kanssa. Ainakin tällä hetkellä.
PS. Lisään vielä, että kaikesta huolimatta jollain lailla kuitenkin tykkään joulusta... En aina oikein itekään tiedä mitä mieltä olisin tästä asiasta. En mä koskaan varmaan vois olla kokonaan viettämättä joulua... mutta sen tarkoitusperä on minusta aika lailla vääristynyt aikojen saatossa. Ja nyt vaan tuli mulle joku mitta täys koko aiheen kanssa. Ainakin tällä hetkellä.
Hieno rehellinen postaus, kiitos siitä! Piristävä poikkeus kaikkeen jouluhypetykseen (joka tulee jo vähän korvista ja silmistä ulos). Vaikkei siinä tietenkään ole mitään kivaa, jos joulu on mennyt ainakin osittain pilalle. Ei todellakaan.
VastaaPoistaKommentoin nyt silläkin uhalla, että joku pahoittaa mielensä. Se ei missään nimessä ole tarkoitukseni, mutta kun kerran kysyit joulumietteistä niin kerron omani :)
Itselleni perinteiset joulut ovat tuottaneet enemmän ahdistusta kuin iloa. Niinpä en ole jouluja enää muutamaan vuoteen varsinaisesti viettänyt ollenkaan. Onnekseni mieheni on samoilla linjoilla kanssani. Tämän joulun "valon juhlista" kirjoittelinkin jo blogiini, joten en avaa sitä tässä sen enempää.
Minä olen valtavan iloinen, etten laittanut joulun eteen rikkaakaan ristiin. En saanut, hankkinut enkä halunnut yhtään lahjaa. Ihan tosissani vältän ja kartan ylimääräistä tavaraa. Hankin itse mitä tarvitsen, jos tarvitsen.
Joulumielestä en osaa sanoa, koska en liene sellaista koskaan kokenut. Mutta todella hyvällä mielellä olen pyhät ollut, tehden joulusta(kin) juuri sellaisen kuin olen itse halunnut. Se on minusta se The Point, että jokaiselle sellaiset juhlat, tykötarpeet ja tarkoitusperät että on hyvä mieli.
Minusta jouluun valmistautuminen on itse jouluaattoa parempi. Tänä vuonna olemme leiponeen ja askarrelleet paljon ja pojatkin ovat pitäneet yhteisestä puuhasta. Koristelimme yhden lapsen kanssa kuusen ja hän on ollut koko joulun niin ylpeä kuusesta. Itse haluan ohjata joulua enemmänkin tähän yhdessä valmistautumiseen kuin siihen pelkkään aattoiltaan. Toivon, että tämä säilyisi ja voimistuisi lasten kasvaessa. Tällöin joulun "onnistumispaineet" eivät kasaannu pelkästään niihin pariin aaton tuntiin.
VastaaPoistaMeillä oli ensimmäinen vuosi, että aikuisille ei mitään lahjoja. Tuntui varsin hyvältä. Etenkin kun lahjojen määrä lapsillekin oli aika pieni. Itse kaipaan sitä laiskaa yhdessäoloa yöpaitasillaan eniten :) ja hyvää kirjaa
Pizzaa... oi että... oliskohan mulla semmoseen aineksia... ? Niin, sie angstaat joulua, ja mulle jää päällimmäisenä mieleen sana "pizza"! Noloa.
VastaaPoistaMutta kyllähän, jos lapsilta kysytään, joulun paras asia on lahjat. Ja kun nykyajan aikuisetkin paljolti on vain isoja lapsia, niin selvähän se. Ja toisten aikuisten mielestä se leppoisa yhdessäolo on mukavinta, mutta se koskee tasan vain kypsiä aikuisia, vaikka muuta väitettäis.
Meillä oli tämä joulu jotenkin tavanomaista leppoisampi, ehkä siksi, kun jätettiin pois kaikkea turhaa, niinkuin hautausmaakäynti vesisateessa. Kuopuskin autteli mua ihan oma-aloitteisesti pöydän kattamisessa ja poiskorjuussa, eikä kukaan kitissyt lahjojen perään. Nämä lapset on sisäistäneet odottamisen ilon, ilmeisesti.
Ei mulla enää vuosiin ole joulumieltä ollut, eikä sitä ainakaan vihreälle nurmikolle satavan veden myötä tule.
Ja angstata saa omassa blogissaan vaikka minkä asian tähden, sitä vartenhan se on!
Oikeassa olet jouluangstin suhteen ja mun mielestä nuo lahjat - vaikka ne monen mielestä niin mukavia ovatkin - aiheuttavat eniten sitä ahdistusta. Takaraivossa kun paukuttaa koko ajan tieto ettei ole rahaa mutta "kun on pakko ostaa" niin sitten ostetaan se v******.
VastaaPoistaItse olen siitä "onnellisessa" asemassa että päätin hypätä tuosta kelkasta pois jo vuosia sitten enkä nytkään ostanut kuin kummilikalle potkuhousut ja takin.Okei, mun on helppo sanoa kun ei ole omia mukuloita mutta tuo sama asenne on vallalla aikuistenkin kesken ja se jos mikä on typerää, kaikki kun tietää ettei raha puissa kasva. En tuomitse sun näkökantaasi mutta mun mielestä se on paras juttu kun saa olla rakkaimpiensa kanssa täysin rauhassa, ilman sitä normaali arjen kiirettä ja hälinää.
Hyvää Tapaninpäivää sulle! (tästä ei pitänyt tulla mitään vuorisaarnaa eikä se sitä olekaan) <3
Heippa Heli. Annukka Aggressiivinen täällä :D
VastaaPoistaEn tiedä, mahdoitko lukea, mutta omista joulumietteistäni kirjoittelinkin tossa ennen joulua ja ihme kyllä, tää vuosi tosiaan oli ensimmäinen, jolloin en ottanut stressiä mistään. En kertakaikkiaan yhtään mistään. Ja hyvin meni.
Aatonaattona kävin yhden ja ainoan kerran ruokakaupassa (koska olin ainoa meistä, jolla oli silloin vapaapäivä).
Aattona pilasin perinteisesti kinkun niinkuin joka joulu, mutta se ei porukkaa näyttänyt isosti haittavaan. Syötiin sitten sitä mitä oli.
Yhtään lahjaa ei ostettu. Pojat toivoi, että säästettäis nekin rahat mieluummin siihen, kun oikeasti tarviivat jotain. Ja miehen kanssa ei koskaan toisillemme mitään ostetakaan, koska se on turhaa.
Porukalla siivottiin koti sellaiseksi, että täällä on mukava olla. Pojat hoiteli vintin, mies kellarikerroksen ja minä tän tästä välistä. Omalla aikataululla sai tehdä, eikä ollut mitään tavoitetta, että pitää just sillon ja sillon olla valmista.
Meille ei koskaan aattona tule ketään, eikä me mennä aattona mihinkään. Vanhempien luona käydään jossain vaiheessa joulua, mutta sekin on jo ajat sitten sovittu, että mitään etukäteisaikataulua ei sitä varten ole. Fiilispohjalta.
Että vaikkei me sitä joulun perimmäistä tarkoitusta täällä voida kehua pohtivamme, niin meidän joulu ei onneks perustu vähäisessäkään määrin lahjoihin. Silloin oli eri juttu, kun pojat oli pieniä ja lahjat tärkeitä. Mutta ei enää aikoihin.
Ja koska tää kaikki kuulostaa nyt varmaan ärsyttävän helpolta, niin rehellisyyden nimissä mun on pakko tunnustaa, että kyllä se vaati sen, että meikäläinen ihan itse älysi vihdoin ja viimein muuttua. Tähän asti olen ollut just se hermoja kiristelevä aikatauluttaja, joka on itse itselleen asettanut ihan liian suuret ja työläät tavoitteet sille, että kaikki (mitä sitten ikinä onkin) on aatoksi valmista.
Näin jälkikäteen ajatellen en keksi yhtään hyvää syytä sille, miksi.
Että olen kyllä todella kiitollinen, jos tästä mun stressittömyydestä tuli pysyvä olotila. Jaksan uskoa, että tuli, koska niin paljon mukavampaa ja yksinkertaisempaa meillä tänä jouluna oli.
Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että jokapuolella vallitseva hiljaiselo loppuu ja elämä palaa taas normaaliin rytmiin.
Vaikkakin samaa yleistä tyytymättömyyden tunnetta mulla on sitä kohtaan kuin sullakin.
Valoa kohti jokatapauksessa mennään Heli ♥
Tämä joulu oli mulle erilainen kuin muut joulut tätä ennen ihan siitä syystä, että tuntui, että koko joulu ei kiinnostaa yhtään. En tehnyt joulusiivouksia (yleensä aloitan jo lokakuussa), lapset hoitivat joulukoristeiden laiton, ei olla vieläkään koristeltu pipareita (en ole jaksanut), puolet jouluruoista jäi tekemättä ja odotan vain, että arki alkaisi. Muutama asia kuitenkin on sellaisia, joista en luovu jouluna; hyasintti, joulukirkko koko perheen kanssa sekä joulusauna. Lopulta tästä joulusta muodostui stressitön, koska olimme mummoloissa jouluaaton. Mun mielestä parasta onkin joulupäivä, jolloin meillä on tapana olla yöpuvuissa koko päivä. Jokainen saa syödä milloin haluaa ja melkein mitä haluaa (lapsilla on jotain rajoituksia) Itse olen eilisen päivän viettänyt yöpuku päällä kirjan parissa suklaata syöden. Lapset ovat saaneet pelata ilman aikarajoja. Todellinen löhöilypäivä, jota itse ainakin odotan innolla, koska se on vain kerran vuodessa. Kuitenkin toivon, että ensi jouluna jaksaisin laittaa joulua vähän enemmän. Se tekeminen on ainakin mulle osa sitä tunnelmaa, jonka toivoisin saapuvan jo ennen jouluaattoa.
VastaaPoistajuuh,onneks on joulu ohitte,onneksi...lahjat ja krääsä turhuuden turhuus se immeisiä joulussa kiehtoo...
VastaaPoistaenempätä pohdiskelematta tänne,kunhan saan omaa rauhaa,kirjoitan ajatuksia joulusta omaan blogiini jonakin päivänä :)
Ehheh, vähän samaa olen itsekin miettinyt viimepäivinä. :) Miltä kanavalta tuo mielenkiintoinen joulu-ohjelma on tullut, sen tahtoo nähdä. Itse kun tänään aloin mielenkiinnosta koko joulun historiaa selvittämään... ja päätin että jatkossa juhlin sitä nimenomaan talvipäivän seisauksen juhlana. Olen tässä myös miettinyt, että jos minulla olisi lapsia, olisin varmasti huono äiti kun en ehkä haluaisin lähteä tuohon joulupukkihössötykseen mukaan ollenkaan. Tai en koko joululahjajuttuun. Itse annoin perhekunnittain pienen kootun lahjan ja se tuntui hyvältä. Pieni muistaminen, mutta ei sitten kuitenkaan paljoa mitään. Kummitytön jätin kokonaan ilman lahjaa, kun ajattelin ettei hän sen kaiken roinan keskellä huomaa onko kummitäti nyt sinne jonkun paketin ostanut vai ei. Korvaan sen sitten syntymäpäivänä, tietää ainakin lahjan sitten olevan minulta! (itsekeskeistä?) Olin myös itse tyytyväinen kun en saanut mitään ylimääräistä, oli paljon kevyempi olo aattoiltana kun ei tullut ylimääräistä tavaraa. :)
VastaaPoistaon ristiriitainen juttu tämä joulu, jotenkin siitä pitää (kynttilät, kukat ja se muu), mutta tuo kaupallinen puoli tökkii.
Jokainenhan luo omasta joulustaan juuri sellaisen kuin haluaa. Ei kukaan pakota hössöttämään tai menemään tuohon kaupallisuuteen mukaan. Ihminen itse tekee useinkin itselleen kiireen. Jokainen tarjoilee jouluna juuri sellaista ruokaa kuin haluaa. Jos ei tykkää laatikoista, niin ei niitä kukaan pakota sua ostamaan ja syömään. Eiks niin?
VastaaPoistaMe ollaan päätetty luopua siitä turhasta ostamisesta jo aikoja sitten.Aikuisille ei mikään pakko ostaa lahjoja.tänä vuonna tuntui etten keksi mitään mun vanhemmille niinpä tein pienen herkkupussin,jossa oli viiniä/juustoa ym.,anopille kukka.
VastaaPoistalapsilla oli muutama toive ja ne olikin hyvin järkeviä ja tarpeellisia.toki nuorin sai vielä legoja ja pelejäkin.
Joulua on tunnelmoitu koko joulukuu oikeastaan kynttilänvalossa illat ja meidän lapsetkin kysyy jo,että sytytetäänkö kynttilät?pukkia odotettiin kiltisti ja katottiin telkkua.isot lapset toki tiesi,että paketit odotti kuistissa.Koskaan meillä ei ole avattu lahjoja aikaisemmin eikä kukaan ole semmoista kysynytkään.
Lahjoja ei koko suvun tarvi meidän lapsille ostaa,inhotaan tavarakasoja muutenkin.
Jotenkin tuntuu,että se tunnelman luominen on siellä korvien välissä.
meillä tehdään sitä mikä on kivaa,syödään mistä tykätään ja luodaan niitä omia perinteitä ilman ulkopuolisia paineita.
enkä siivonnut kaappeja tai leiponut viikkotolkulla.
Rento asenne vanhemmille niin lapsetkin nauttivat:)
En mä ainakaan saanut tästä kirjoituksesta mitään ylinegatiivista kuvaa, ja vaikka joulua rakastankin, allekirjoitan tuon joulun ristiriitaisuuden. Ja kuten olen vähän omassa blogissanikin valitellut, minäkään en jostain syystä päässyt tänä vuonna ihan samaan fiilikseen kuin yleensä. Ja mullakin on tänä jouluna tullut mieleen ihmeen paljon kaikkea negatiivista jouluun liittyen. Just niihin lahjoihin ja siihen täydellisen joulutunnelman metsästämiseen liittyen. Täytyy sanoa, että itse ainakin tänä jouluna pääsin parhaimpaan fiilikseen aina niillä hetkillä, kun olin yksin. Kuulostaapas jotenkin itserakkaalta, mutta tarkoitan sitä, että sellaisilla hetkillä voin hetkeksi keskittyä siihen, mikä joulussa on mulle tärkeintä: tunnelma. On aivan mahtavaa juoda rauhalliset aamukahvit kynttilän valossa tai kävellä koiran kanssa (vesisateessa) ja kuunnella samalla (kuulokkeilla) hyvää joululevyä. Ihan uusi tapa tuo jälkimmäinen... Samalla kun kävelin tuolla talojen seassa, katselin ohimennen ihmisten koteihin (siis vilkaisin, en jäänyt sen suuremmin stalkkaamaan, heh) ja mietin, mitä ne pitävät sisällään. Monissa ei suinkaan ole niin ihana tunnelma kuin päällepäin vaikuttaa, vaan paljon ristiriitaista mahtuu monien seinien sisään. Niin että ei se joulu todellakaan pelkästään ilon juhla ole.
VastaaPoistaTästä vois kirjoittaa paljon kaikenlaista, mut tyydyn toteamaan, että kyllä mullekin riitti joulu taas vähäksi aikaa. Vaikka siis tykkäänkin siitä, eikä meidän perheen joulussa ollut mitään varsinaista vikaa.
Mukavia loppuvuoden päiviä sulle, Heli! :)
Minä tykkään lahjoa ihmisiä ja tottakai lahjoja on myös kiva saada. Varsinkin sellaisia, että antaja on hankkinut lahjan ajatuksen kanssa ja vapaaehtoisesti, eikä sen takia että se kuuluu asiaan.
VastaaPoistaIsosiskoni kanssa emme lahjo toisiamme joka vuosi, vaan pelkästään silloin kun on löytänyt jotain oikeasti toiselle sopivaa. Minusta se on parasta :)
Minun poika odottaa joulua aika paljon lahjojen takia. Mutta ehkä me aikuiset olemme itse sitä asiaa ruokkineet, koska koko syksyn olemme kieltäytyneet ostamasta kaiken maailman pleikkaripelejä tms. ja käskeneet odottaa joulua. Jos lapsi saisi aina kaiken haluamansa, niin ei joululahjoilla sitten olisi varmaan niin merkitystä :)
Sama on kukkamaku meillä:) Mäkin olen pitkän aikaa hakenut uusia hyasintteja kun edelliset ovat nuupahtaneet. Pari joulutähteä on kanssa löytänyt meille tiensä, tosin tykkään myös niistä valkoisista. Sain anopilta ihanan amarylliksen ja nyt vasta se rupeaa aukeamaan, iloa siitäkin vielä siis. Olen aika surkea noiden joulukukkien kanssa, joten olen tyytyväinen kun ne on vielä elossa! Onhan tämä joulun lahjahysteriä ihan järkyttävää. Mä en juuri siksi viitsi sitä hirveesti pohtia, kun ei sille oikeen mitään voi, paitsi tietysti omasta puolesta. Ja toisaalta kun mun pojat on vielä melko pieniä, niin on aika ihanaa kun ne saa just sen mitä ovat kovasti toivoneet. Lahja toivelistan takapuolelle oli kirjoitettu; hyvä tonttu, voisitko toteuttaa tältä listalta ainakin kaksi toivetta? Mitäpä tohon voi sanoa? Kyllähän tuohon lahjojen määrä probleemaan tietysti isompien kohdalla on ehkä helpompi vaikuttaa, yksi lahja jokaiselle ja aikuisille ei lainkaan. Vaikka mä kyllä tykkään antaa ja saada lahjoja:)
VastaaPoistaMä en kaipaa lunta, paitsi tietysti se toisi valoisuutta kun on niin pimeää. Mutta muuten tämä lumettomuus ei kyllä latista mun joulutunnelmaa. Oli ihana käydä lenkillä kun oli "lämmin", ei ollut liukasta eikä tarvinnut rämpiä hangessa. Toisaalta tietysti haluisi päästä hiihtämään... No tähän on nyt tyytyminen eikä sen murehtiminen auta:)
Tässä tuli tätä sepustelua pitkästä aikaa. Jokin aika sitten laitoin kommenttia sulle, mutta bloggeri taisi tehdä tenän:( enkä jaksanut kirjoitella uudelleen. Se taisi liittyä siihen sun keittiönkaappien tyhjäämiseen, hyviä soijaruoka vihjeitä saa siitä Olgan keittokirjasta, eiks sullakin ole se?
Mukavia loppuvuoden päiviä!
Heippa Heli. Ymmärrän täysin jouluangstisi. Minuakin välillä ärsyttää jouluhommelit, vaikka toisaalta nautin joulusta tosi paljon. Tänä jouluna oltiin kylpylähotellissa valmiilla. Ei siellä toki sitä tunnelmaa ole kuin kotona, mutta eipähän tarvinnu tehdä juuri mitään jouluhössötyksiä kotona. Ihan muutama paras joulukoriste esillä, pieni kuusi maljakossa ja pari hyasinttia. Kynttilöitä on poltettu pitkin syksyä. Kyllä tämä kummallinen sää on myös vesittänyt joulun tunnelmaa. Mutta pianhan vuosi vaihtuu ja pääsee odottamaan kevättä!
VastaaPoistaKiireessä tulen sanomaan, en kuitenkaan missään nimessä aggressiivisessa mielessä, että kyllä meillä ihan AIKUISTEN JA LASTEN OIKEESTI tärkeintä on se tunnelma. JA NE RUUAT. Meillä lapset rakastaa riisipuuroa ja pientä mantelileikkiä. JA jouluruokia, kun niiden joukossa on kaikille jotain maistuvaa, KAIKESTA kun ei tarvitse tykätä, en minäkään ihan kaikkea syö jos ei ole ihan pakko (siis jouluna).
VastaaPoistaMeillä ei lapset kitise lahjoista, joulupukki tuo ne kun tuo, iltamyöhään on joka vuosi mennyt. Kuulemma se jännitys onkin parasta! Ja koko porukka teinejä myöten oli innolla aattoaamuna koristelemassa kuusta, jotta sen jälkeen rauhoituttiin joulurauhan julistusta katsomaan. Ketään ei mihinkään pakoteta, ne on vaan meidän perheen traditioita ja jokaiselle täällä rakkaita, koska haluavat niihin osallistua melkeinpä meitä aikuisia tehokkaammin :D
Meillä ainakin joulu ON mielissä ja sydämissä, nivoutuneena kaikkeen yllämainittuun.
Ja lisään vielä, että mulle on ihan ok että joku ei halua viettää koko joulua :) Mutta halusin vain kertoa että mun mielestä ei voi sanoa että kellään ei olla asian ytimessä, kun kuitenkin ollaan. Meillä on ollut hyvin vähälahjaisiakin jouluja ja silti on lapset niitä lämmöllä muistelleet. Se, että tässä hyvinvointiyhteiskunnassa eletään ei vie pois sitä etteikö olis ymmärrystä ja tajua myös jostain henkisestä puolesta - kaikessa ei tarvitse mennä tuhkaan kieriskelemään jotta pääsis sopivaan moodiin....
VastaaPoistaTaru: kävinkin lukemassa teidän joulusta ja se kyllä kuulosti tosi ihanalta! Mukavaa, että voit toteuttaa omanlaisesi joulun ja mahtavaa että mieskin on samoilla linjoilla!
VastaaPoistaRva Kepponen: meillä tuo menee hyvinkin pitkälle niin, että minä teen kaiken joulun eteen. Ehkä siksi se lopulta sitten alkaakin tuntua vaan isolta taakalta ja liialta tehtävältä. Olis ihanaa, jos sitä laitettais koko perheen voimin, mutta meille siitä ei ole muodostunut valitettavasti perinnettä. Ehkä se mua just sitten harmittaakin...
Sanna: no sitä pizzaa on viimein huomenna luvassa. =) Ei meilläkään joulussa ole kuin sellasia elementtejä, mistä ihan oikeesti tykätään. Eikä käyty hautausmaalla mekään. En tiedä olenko mä ihan itse liian suurilla toiveilla ja odotuksilla pilannut oman joulumieleni... ja tänä vuonna erittäin onnistuneesti myös muiden...
Peppone: mä luulen, että miesten on helpompi hylätä sellaset asiat mitä pitää turhana. Mä en usko, että mun mies on yhtään miettinyt sellasia asioita kuin lahjat... ainakaan minkäänlaisella stressillä. Akat ne näissä asioissa kipuilee... luulen. Ja kyllä mä uskon, että jollekin joulussa on parasta se yhdessäolo. Mä en ole kauheesti tästä asiasta täällä avautunu, mutta me ei siis olla mikään yhdessäoleva perhe... mikä takuulla korostuu mun mielessä etenkin jouluna, kun oletus on, että ollaan yhdessä...
Annukka: kävin juu lukemassa sun jutut (käyn aina, oot mainio!!). Ja luulen, että sä pystyt toteuttamaan tuollasta joulua ehkä juurikin siksi, kun lapset on jo isoja ja ne ymmärtää vähän enemmän elämän asioista kuin nämä meidän omaa napaa tuijottelevat teinit... (meidän pojat varmasti ootti vain ja ainoastaan lahjoja, eivät todellakaan mitään muuta koko joululta...) Asiat muuttuu, ja ehkä meilläkin jossain vaiheessa osataan nauttia ihan muustakin kuin siitä lahjahässäkästä. Ja kyllä mä siis tunnustan, että minustakin on ihanaa saada lahjoja ja antaa niitä...
Tiikerinlilja: sehän tässä mullakin on ollut jotenkin niin hassua, että mä olen aina tykännyt laitella joulua, joka vuosi mietin että nyt kyllä laitan sitä jo aikaisemminkin jne jne. En tiedä miksi ihmeessä tänä vuonna ihan kaikki tuntui menevän pieleen!! Enkä silti kokenut oikeesti mitään stressiä tai sellasta, mutta olen ollu koko syksyn jotenkin niin uupunut ja elämääni kyllästynyt.. liekö se sitten teki tän ikävän fiiliksen tuon harmaan kelin kera.
Suvi: pitää tulla lueskelemaan sun joulujuttuja sitten!
VastaaPoistaSaariston kasvatti: juuri noin ajattelen, mitä tuo sinun viimeinen lause on! Se ohjelma... en kyllä yhtään nyt tiedä nimeä enkä kanavaakaan miltä se tuli. Olisko ollut joku sellainen kuin Totuus joulusta... tms. Pitäis etsiä se itsekin, en nähnyt sitä kokonaan.
Rokkimamma: niimpä niin. Lähinnä tämä olikin yleistys. Meillä on joulu ollu jo pitkän aikaa sellanen, että esimerkiksi ruokina on vain sitä mistä tykätään, enkä mä erityisemmin muutenkaan mene mukaan kaupalliseen hössötykseen. Jokainen on tosiaan vapaa tekemään mitä tykkää, tänä vuonna vaan kypsähdin tosi paljon kaikkeen. Tais olla mun odotukset hiukan epärealistiset tai jotain...
Anu: juuri noin. Kyllä meilläkin on lahjasysteemit yms muuttuneet vuosien ja siis lasten kasvamisen myötä. Ehkä mä odotin niiltä vaan jo hiukan kypsempää asennetta tänä vuonna ja kaikki syksyn ikävät asiat purkautui kun "ei ees jouluna voida käyttäytyä kunnolla..."
Terhi: hei ihan sama juttu!! Musta oli kans parhainta istua itsekseen puurokattilan hämmentelemässä, tai kävellä sateessa koirien (ja omien ajatusteni) kanssa. Mä luulen, että tämä kaikkea muuta kuin jouluinen keli herätteli myös omat angstinsa, koska olen kuullu monen miettineen tänä vuonna että ei ole joulufiilistä oikein ollenkaan.
Punainen: olen lahjamietteissä ihan samaa mieltä! Ja tuokin on varmaan totta, että siihen ne lapset oppii mihin ne opetetaan.
Kati: en minäkään saa kukkia pysymään hengissä kuin hetken. Vielä tuoksuu hyasintit kuitenkin! Niin, lahjahässäkkä on hässäkkä jos siitä sellasen tekee. Mun hermot meni nyt lähinnä siihen, kun ei isot mukulat malta odottaa, vaan sitten kiukutellaan ja känätään... ja tuokin me ollaan niille ihan ite opetettu, että aamulla jo avataan... että kaippa tästä loppujen lopuksi voi ihan vaan itteään syyttää. Ja juu, on mulla se Olgan kirja.
Eija: hyvä kun joku ymmärtää! Hassu ristiriita jouluun kyllä liittyy, se on sellanen viha-rakkaus-tuntemus.
Kupla: no mutta sehän on mahtavaa, että teillä lapset osaa ottaa joulun tuolla lailla!! Minusta tuntuu, että olisin ihan erilaisella mielellä nyt, jos meilläkin olis tuollainen tilanne. Joulua ajattelee aina sellasena perhekeskeisenä juhlana ja sitten kun voi vaan todeta että ei lapsia kiinnosta sellanen niin voiko olla muuta kuin aika pettynyt... Mun omat odotukset tän joulun todennäköisesti pilasi, siksi ajattelenkin että on asennoiduttava ensi vuonna eri lailla koko juttuun. Ja minä tunnustan, että olin aika kärttyisessä mielentilassa tuota tekstiä kirjoittaessani... ei todellakaan voi yleistää, olet ihan oikeassa. =)
Hei!Jep,minäkin vaihdoin ankeat valkoiset joulukukat punaisiin..samoin tein liinoille ja kuusen koristeille.Kaikki ei ehkä ollut niin sointuvaa mutta kodikkaampaa,lämpöisempää kylläkin.Meillä on lapset jo isoja tytär yli 20,pojat:17 ja 8..Vanhimmat osaavat jo arvostaa joulukirkkoa ja hyvää ruokaa.Tai no,tytär ainakin..mutta poikakaan ei enää marise tyhjiä.Nuorin kyllä odotti malttamattomana pukin vierailua,mutta pukki on käynyt meillä aina alkuillasta,ettei lasten tarvitse tuskastua.
VastaaPoistaEhkä suurin muutos meidän joulussa on tapahtunut minussa!Että osaan ottaa rennommin ja karsia turhat vouhotukset.Joulu tuli tänä vuonna vähällä eikä kiristänyt hermojani ollenkaan.Suursiivoukset ja piparkakkutalojen väsäämiset jätin listasta.Samoin turhat leipomukset.Tänään tajusin,etten paistanut yhtäkään torttua tänä jouluna.Hertsi!Muttei niitä kukaan kaivannut :) Itse tykkään joulussa:joulukirkosta,aidosta kuusesta,joululauluista..varsinkin näistä uudemmista mitä radiosta kuuluu.Nämä kaikki sain ja aika helposti.Lapset saivat paketteja mutta tuskin huomasivat,että määrä oli melkoisesti vähentynyt.Sattui nyt osumaan 8vuotiaallekkin mieluiset legot ja dvd:t. Näin meillä.Ymmärrän hyvin,että joulu voi ahdistaa.Meillä auttoi kun pistin omassa päässäni asiat järjestykseen..mutta syitähän on monia.Mutta nyt Heli-kohti uutta vuotta! ;)
Anne: mulla kyllä muuten oli tuota valkoista täällä ja siitä tykkään, joulutähti vaan tuntui kovin valjulta valkoisena. Ja meidän joulusta puuttuu kyllä ihan tyystin joulukirkko. Jep, uutta vuotta kohti vaan, kyllä tämä pahin tympeys on jo kummasti helpottanut! =)
VastaaPoistaNiin, kantsii miettiä mistä se oma hyvä olo koostuis ja tekee sitten niitä asioita <3 Mä esim tykkään leipoa mutta en tykkää järjestelystä tms. Siksipä leivoinkin pitkin päiviä sekaisessa huushollissa :D
VastaaPoistaKupla: no sepä se... tuntuu vaan siltä, että mä tykkään eri asioista kuin muu perhe... ja sekös harmittaa...
VastaaPoistaOlet monessa kohtaa oikeassa ja olen samaa mieltä kanssasi vaikka laskenkin itseni jouluihmiseksi. Viime joulu oli kuitenkin ensimmäinen stressi-joulu koska en ollut ehtinyt valmistella mitään ajoissa ja työ vei kaikki voimat. Mutta joulusta selvittiin. Meillä oli ensimmäinen joulu ilman että kukaan uskoi pukkiin, se olikin sitten rasittavaa vaikka olin kuvitellut että sitten se on helpompaa. Tuo lasten marina lahjojen avaamisesta ärsytti jonkin verran, ei niitä kiinnosta tunnelma ja yhdessäolo. Eiköhän se tule vasta sitten joskus aikuisena.
VastaaPoistaMinä heitän joulun pihalle pikimmiten joulun jälkeen, parhaimmillaan jo tapaninpäivänä mutta viimeistään uutena vuotena. Katse kohti kevättä ja valoa!
Jatka vain samaan malliin, jokainen saa olla sitä mieltä mitä haluaa joulusta ja kaikesta muustakin :) Niin ja mieltään saa muuttaakin...
Kiitos kommentistasi Janita! Luin oikein uudelleen nyt läpi tätä postaustani ja mietin miksi olinkin niin kireänä jouluna. Tuntui todella silloin, että saa olla viimeinen laatuaan kyllä tuollainen meillä. No, ehkä ensi joulu on kivempi - onneksi siihen on aikaa... ja lapsetkin kasvaa koko ajan. Pienten lasten kanssa joulu on tosi erilainen kuin isojen.
VastaaPoista