reissujuttuja ja raivausmietteitä

Viikonloppuna olin lasten kanssa sukuloimassa. Mukana oli myös miniä- sekä vävykokelaat. Käytiin katsomassa äitiäni sekä mummojani. Ihan kiva reissu.

Näin nyt livenä tuon äidille joululahjaksi ostetun DLM-pöydän. Olipa se hirmuisen pieni!! Jotenkin kuvittelin, että se olis sellanen sohvan käsinojan korkuinen. Mitä vielä, tuollanen pikkiriikkinenhän se olikin. Veljeni sanoi sitä wokkipannuksi... no ei se kyllä paljon isompi ollukaan. Mut ihan kivan näköinen silti, ja tuo musta oli kyllä hyvä valinta väriksi.

Raivaushullu pisti myös äidin raivaamaan... Mä vein menomatkalla neljä banaanilaatikollista sekä pari kassillista tavaraa Virpille sinne Varikolle. Paluumatkalla vein sitten äidin tavaroista kasatut jätesäkilliset (olikohan neljä isoa ja kaksi pientä, plus pari mattoa)... Mä en siis vaan kestä sitä tavaramäärää, mitä yhdellä ihmisellä voi olla! Verhoja, mattoja, lakanoita, astioita... kaikkea on niin paljon. Äidillä on varmasti enemmän kaikkia noita edellämainittuja kuin meillä, vaikka meitä on täällä kuusi ihmistä ja hän on yksinään. Mun joka kerta sormet syyhyää tyhjentämään kaappeja siellä... nytkin ihan härskisti vaan aina kysyin, että mitäs tuolla kaapissa olis, olisko jotain turhaa??

No tietenkin tapansa kullakin, ja kyllä mäkin aikanaan omistin kauheet määrät vaihtomattoja ja -verhoja, varmasti vähän niin kuin "veren perintönä" oli se tapa, että niitä vaihdeltiin. Nykyäänkin mulla kyllä on vaihtomattoja, mutta olen niitä karsinut tosi paljon. Ja verhojahan mulla ei ole kuin kahdessa ikkunassa ja ne molemmat on ja pysyy, en niitä vaihtele, eli kaikki vaihtoverhot on lähteneet ajat sitten. Myöskään pöytäliinat ei ole ollenkaan mun juttu ja mulla onkin vain yksi iso liina, jota käytän lähinnä isommissa juhlissa, sellasissa mihin tulee vieraita. Eli esim jouluna ei meillä liinaa näy... Koristetyynyt ja torkkupeitot on kyllä kivoja, mutta hyvin minimissä on meillä sellasetkin. En kestä sitä, kun ne pyörii sit lopulta lattioilla koirankarvoissa... Taidan olla sellanen "paljasta pintaa, ei tekstiilejä"-tyyppi...

Tuokin kuvassa näkyvä ihana bling bling koriste lähti meiltä. Mä todella kovasti siitä tykkään, mutta se on kyllä aika kummallisen suuri kynttilään laitettavaksi (se siis on ihan virallisestikin kynttiläkoriste). Se sillein suorastaan pyöri siinä ja kellahteli kumoon. No jospa jollain olis sille käyttöä ja esim isommat kynttilät... 

Mä mietin kovasti noiden ns. sisustustavaroiden laittamista Varikolle (josta ne siis lähtee Tartoon lastenkotiin ja muualle sinne tarvitseville), koska ne tuntui minusta sellasilta turhakkeilta. Jos ihmisillä ei oo kunnolla ees ruokaa ja vaatteita, niin mitä ne tekee jollain tyhjänpäiväisillä härpäkkeillä?? Mutta Virpin kommentti sitten mua rohkaisi noitakin laittamaan, sillä hän oli sitä mieltä, että kyllä sielläkin köyhissä oloissa varmaan nautitaan sisustamisesta, jos siihen on mahdollisuus. Niin meiltä sitten lähti matkaan myös esimerkiksi kynttilälyhtyjä, jotka mulla vaan kököttää kaapin päällä... joskus niitä oli "pakko saada" mutta niiden käyttöaika on kai nyt vähän niin kuin ohi mulla, joten kiertoon vaan...

Jollain lailla oli välillä vaikeuksia päättää laitanko jotain tavaraa menemään vai en. Ei sillä, etten olis tavallaan raaskinut luopua... vaan sillä, että olen saanut jotakin juttuja ystäviltä tai sukulaisilta. Voiko sellaisia laittaa pois - se on minusta aika vaikea miettiä. En tahtois ketään loukata sillä, että annan vaikkapa lahjaksi saadun jutun pois. Toisaalta on ehkä kuitenkin järkevää laittaa eteenpäin jotain, mitä ei käytä. Vai onko? Koitan ajatella niin, että kenties siitä tavarasta on jollekin iso ilo ja se löytää hyvän kodin. Mä aikanaan laitoin lapsetkin luopumaan liioista leluistaan sillä, että kenties ne saa joku lapsi, jolla ei ole yhtään ainutta omaa lelua (laitettiin ne siis menemään Karjalan lastenkoteihin).

Tahdon vielä sanoa, että mä en näillä jutuillani mitenkään tarkoita, että olen jotenkin erinomaisen jalo ihminen, kun laitan tavaraa hyväntekeväisyyteen. Ei ei. Mä vaan en kestä turhaa tavaraa, ja olen tässä vanhemmaksi tullessani alkanut kokea aika monta asiaa ja tavaraa elämässäni täysin turhana. Olen vuosikausia vienyt lasten pienet vaatteet, vanhat lelut ja kaiken muunkin irtoavan (astioita, mattoja jne jne) tuonne meidän alueella sijaitsevaan Karjalan apu-keräykseen ja aina toivonut, että ne tavarat myös menee suoraan sinne tarvitseville (mahdollisuus olis myös, että ne menis kirppismyyntiin). 

En koe olevani jalo, ennemminkin mua välillä suorastaan hävettää se turhan kaman määrä mitä raahaan sinne samaan paikkaan... ja oikeesti olen vain hemmetin iloinen, että on paikka minne voin ne roinat kärrätä. Mun sielu kun ei anna myöten kuitenkaan ehjää tavaraa heittää roskikseen. Joskus vien tavaraa myös kierrätyskeskukseen, ja sinne tuntuu kelpaavan kyllä ihan kaikki mahdollinen (paitsi vaatteet). Vein sinne myös ne vanhat kanihäkit sekä kissanhiekkalaatikon - tarjosin niitä eläinsuojeluyhdistykselle, mutta siellä ei just sillä hetkellä ollut paikkaa niille, joten eivät voineet ottaa vastaan... (ja minä halusin ne pois meidän nurkista heti).

Lopuksi vielä sellainen tiedotus, että tuo meidän ruskea pupu etsii uutta kotia. Ollaan meidän 15-vuotiaan kanssa tultu siihen tulokseen, että hänen kiinnostuksensa pupun hoitoon ei ole sillä tasolla kuin se saisi olla... Tuo pikku palleroinen (tai siis sen hoitaminen...) aiheuttaa meillä niin paljon riitaa ja ärsytystä, että toivoisin kovasti sen saavan uuden hyvän kodin sellaiselta omistajalta, joka viitsii sen kanssa viettää aikaansa. Pupu tarvitsee paikan, missä se ehdottomasti saa myös olla kunnolla vapaana - ja missä toisaalta sitten ymmärretään, että puput on pupuja ja ne tekee pupumaisia juttuja, kuten järsii kaikenlaista. 

Jos olet kiinnostunut, laita sähköpostia (sivupalkissa osoite)! Ihan ilmaiseksi en pupua antaisi, koska mukaan tulee esimerkiksi lähes tuliterä (viikon vanha...) iso häkki ja muutakin tavaraa. Mutta hinta ei kuitenkaan ole se pääasia, vaan hyvä koti. 

Ja nyt lienee pakko alkaa tekemään muitakin hommia. Mun sairasloman loppu jo häämöttää, ja aika monta asiaa on tekemättä mitä piti siinä ennättää... kuten ne näyttösuunnitelmat ja niiden itsearvioinnit... plääh. Mun jaksamistaso on tosin aika nollassa, olen jotenkin tosi väsynyt ja masentunut koko ajan. Monta asiaa painamassa mieltä... ahdistaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Heli