Töitä, kotitöitä, lunta, väsymystä, kirjoja, koiralenkkejä, suklaata. Ei mitään uutta siis. Loppuviikosta onneks useampi vapaapäivä, täytyis vissiin keksiä jotain synttärihumua, kun esikoisesta tulee aikuinen lauantaina. Jos kerran elämässä menis koko perhe oikeeseen ravintolaan syömään... (oikeeksi en laske mäkkäriä, saatikka noutomäkkäriä...) Täytyy vissiin ihan varata pöytä, että mahdutaan sitten varmasti kaikki.
Täytyy kohta alkaa käpötellä työmaata kohti. Joskus aina ajattelen, että oma pieni auto olis kiva... No, jos kokeilis kuin syvälle fillari uppoaa tuonne lumeen, fillaroi ne muutkin ihmiset talvella. Eikä mulla kävellenkään mene kuin puoli tuntia töihin. Mutku tukka on ihan littana pipon alla... sepä paljon haittaa, kun kuitenkin vedän sen sit tiukasti kiinni. Paitsi etten löydä yhtään ponnaria, meillä joku vissiin syö niitä kun aina on ponnarit kaikki hukassa. Syökö muilla joku ponnareita ja pinnejä??
Kesää ja kukkasia odotellessa... hitsi, paistais nyt ees joskus aurinko, tänäänkin ihan umpiharmaa päivä taas. Vaikka miten vetäisi ceetä ja deetä niin ei tästä ikiväsystä pääse kun ei aurinkoa näy koskaan. Kesälläkään ei saanu yhtään tankattua aurinkoenergiaa, kun satoi niin paljon, plus että olin ihan hirveen paljon töissä kesällä. Pitäisköhän lähteä etelään hakemaan sitä aurinkoa tänne? Voi kun oliskin mahdollista ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään!
Iloa ja valoa viikkoonne joka tapauksessa!
terkuin Heli
Kyllä! Lenksuja saa kantaa kaupasta selkä vääränä ja aina ne katoaa johonkin mustaan aukkoon :)
VastaaPoistaKaipaan myös niin aurinkoa! Talvi on ihanaa aikaa, jos vaan aurinko suostuu näyttäytymään.
VastaaPoistajust nyt voin suositella sitä lämpimään lähtöä! ;)
VastaaPoistameillä häviää nimenomaan pinnit ja pompulat kanssa, samoin huulikiillot joita viljelen kaikkiin taskuihin ja kasseihin.. :)
Syömään meno kuullostaa mukavalta tavalta viettää tärkeää päivää.
Mukavaa viikkoa!
Nuo tavalliset päivät tuntuu niin kultaisilta kun niitä etäämpää ajasta katsoo. Silloin oli vielä töitä, lapset asui vielä kotona, koira oli vielä hengissä ja maha kesti vielä suklaata. Oi niitä aikoja. Jospa ne päivät vielä joskus saisi elää uudelleen.
VastaaPoistaSanna: niin, missähän se kaikkien kadonneiden ponnareiden koti oikein on? =)
VastaaPoistaRva kepponen: talvipäivät on kieltämättä tosi upeita silloin kun aurinko paistaa. Tänä talvena aurinko on tainnut majailla ihan muilla mailla!
Taina: sun bloggaus herätti oikein hingun lähteä lämpimään!!!
Yamaba: olet niin oikeassa. Aika aikaa kutakin, olis hienoa kun osais ottaa jokaisesta päivästä onnenmuruset.
Ponnarit! Hiusrenksut! Minne kummaan ne oikeen katoaa?? Ja nyt jostain syystä tavallisia kunnon vanhanaikaisia hiusrenksuja ei tahdo millään saada, on vaan liian pieniä tai liian suuria, väärää materiaalia tai muuten viallisia.
VastaaPoistaTavispäiviäkin tarvitaan :) Täällä on kanssa ihan hirmu ikävä aurinkoa, vaikka reissussa sen vilaukseltä näinkin... Tule jo kevät!!
VastaaPoistaJoo keskustelut tahtoo lipsua vähän jokaisen kanssa etelänmatkoihin, kevättä odotellaan jo niiiin kärsimättömänä. Kyllä se sieltä tulee!! Blackie sen jo haistaa!
VastaaPoista-Helena ja Blackie-