löytöjä

Eilen illalla lapset vielä kirmaili purulattian päällä iloisesti hippaa. Tänään tuli imuauto ja vei purut mennessään! 

Purua oli loppujen lopuksi aika vähän, ehkä noin 20cm tuossa pinnalla, ja alla olikin sitten jotain aivan ihmeellistä paperimujua. Mietittiin, voisko se olla peräisin näistä säkeistä, joita löytyi pohjalta tosi paljon:

Myös muutama tällainen säkki löytyi:

Pohjalla oli muutenkin aivan älyttömät määrät paperia, käytännössä siis vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä!! Imuauton pojat sanoi, ettei ole ennen sellaista määrää paperia nähneetkään:

Hieno asia oli se, että kaikki oli aivan kuivia, missään ei ollut hometta tai mitään muutakaan kosteutta. Papereista tuli jonkun verran sellasta vanhan talon hajua, mutta nyt kun paperit on poissa ei hajua ole ollenkaan havaittavissa.

Osan lehdistä otin säästöön: 

Suurimman osan kuitenkin kaikkien vanhoja lehtiä rakastavien kauhuksi kasasin peräkärryyn...

...ja sitten ne poltettiin...

No, tuohon säästettyjen läjään kyllä sitä nostalgiaa tuli melkoisen paljon. Lehtiä oli monenlaisia: Hesareita, Kouvolan Sanomia, Hevosviestiä, Sosiaalidemokraattia... ja sitten Kodin Kuvalehtiä, Eevaa, Hopeapeiliä ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan. Myös sekä Pirkka-lehti että Yhteishyvä löytyivät, sekä sellainen kuin Mitä säilön pula-aikana:

Tämän talon on rakentanut tämä herra, jolle toinen näistä löytyneistä korteista on osoitettu:

Lehdet oli vuosilta 1941 ja 1942, josta voikin päätellä, että talo on rakennettu vuonna 1942 (ollaan luultu, että 30-luvun lopulla). Tuo oli sota- ja pula-aikaa. Lehtien uutiset oli mielestäni pääosin aika ahdistavia, sillä niissä oli paljon sotauutisia ja kuolinilmoituksia:

Minusta noita kuolinilmoituksia oli aika ahdistava lueskella. Sitä ei voi todellakaan ymmärtää, millaista on ollut elää keskellä sotaa, menettää rakkaitaan... Lisäksi kun tietää, kaikista positiivisista sotatiedoista huolimatta, että sota ei tuolloin todellakaan ollut vielä ohi... paljon oli vielä suruja ja menetyksiä edessä suomalaisilla.

Mua on koskettanut todella paljon nämä jutut monestakin syystä. Olen aika vastikään lukenut (ties monettako kertaa) Laila Hietamiehen kirjasarjan, jossa oli kirjat Mäeltä näkyy toinen mäki, Maa suuri ja avara, Hylätyt talot, autiot pihat sekä Vierailla poluilla, oudoilla ovilla. Tykkään todella paljon noista kirjoista ja niitä lukiessa jotenkin tajusi aika paljon siitä, millaista elämä oli silloin sotavuosina, millaista ahdistusta, pelkoa ja surua elämään sisältyi... miten raskasta elämä todella oli, miten paljon kotirintamalla jaksettiin vaikkei olis jaksettukaan... 

Lisäksi mun edesmennyt ukki oli kotoisin Salmista, eli hän oli joutunut kotikontunsa jättämään ja sodassa olemaan. Ukki ei koskaan halunnut puhua sodasta, mutta tiedän, että kauheaa se on ollut, kauheuksia siellä on tehty ja nähty. Ukkini oli pieni mies, ja esimerkiksi hänen päänsä yli on viuhahtanut luoti, joka päätyi takana kävelleen otsaan... pienestä on ollut kiinni elämä siellä silloin.

Eli vaikka nyt varmaan moni kauhistelee, miten heitin vain tuleen suurimman osan lehdistä, ja nämäkin säästetyt todennäköisesti lähtee ystäväni huomaan (hän kerää kaikkea vanhaa), enkä siis säästä niitä itselleni... niin en vain halua. Mua ei kauheasti kiinnosta näitä jossain kaapissa muutenkaan säilöä, mutta myös tuo henkinen ahdistus tulee noita lukiessa, enkä halua sitäkään. Sota on asia jota kammoan todella ja kunnioitan suuresti heitä jotka siellä on joutuneet olemaan. En toivoisi sitä kenellekään enää koskaan.

Nämä lehtijutut on mietityttäneet myös siinä mielessä, että ei olisi tämän päivän parikymppisistä kyllä tuohon, mitä tuon ajan nuoret miehet tekivät. Nämä nykyajan velliperseet, jotka ei osaa kuin istua persiillään ja pelata tietsikoillaan ja välillä imeskellä vähän energiajuomaa tai limpparia.. jos ne joutuis rämpimään metsiin pyssy olalla henkensä kaupalla... mitä siitäkin tulis, ei mitään. Mä en oikeesti pidä lainkaan sotapeleistä, mitä meidänkin pojat pelaa ihan älyttömästi - miten siellä listitään väkeä ihan vailla mitään järkeä... mikä vimma noilla pojilla voi yleensä olla ainaiseen taisteluun ja sotaan?? Noilla, jotka ei kestäis tositilanteissa tuntiakaan... *huokaus*

No, nyt lipsahti jo paasauksen puolelle, mutta sitä se teettää, kun kello on yli puolen yön ja väsy painaa. Taidan olla tuollasen luontaishoitolan tarpeessa...

  

Nyt maate, huomenna remontti jatkuu taas purkuhommilla.

Heli