woihan willa

Tänään ennen töihin lähtöä nappasin pari kuvaa, tuon yllä olevan sekä tuon seuraavan:

*huomaa koira...*

Tiesin, että tänään on ohjelmassa se puhallusvillan laitto, ja töistä tultuani olikin villaa sitten laitettuna. Harmi vaan, että se olikin loppunut aivan kesken... pikkuinen laskelmavirhe, no sitä sattuu. Eikä miehet sit ehtineetkään enää hakemaan sitä lisää, joten homma on nyt vähän vaiheessa. Olkkarin kynnyksellä on tällainen näkymä:

Arvatkaa onko tuota mujua joka paikassa???

No tuolla on nyt sitten tämän näköistä:

Ikävää tässä on se, että eläimet ei tietenkään osaa ajatella, ettei tuonne voi astua. Meidän kissa tekikin jo sellasen kauhistuttavan sukelluksen, kun loikkasi tuonne sekaan... meni aivan pohjaan asti näkymättömiin! Voi kauhee kun säikähdin, onneksi oltiin siinä vieressä näkemässä. On nimittäin todellinen vaaran paikka tuossa, kun sieltä ei niin vaan ylös noustakaan. Voisin kuvitella, että sinne voi vaikka tukehtua, jos vetäsee paniikissa röörit täyteen villaa. 

Nyt onkin sitten turvauduttava varotoimiin niin kauan, kunnes tuossa on lankut päällä. Ensinnäkin laitettiin lautoja, levyjä ja isoja villan palasia tuonne:

Mutta kyllä meidän on nyt häädettävä lapset ja elukat ulos talosta joksikin aikaa. Aittaan siis, ei ihan taivasalle... Onneksi on tuo aitta, siellä voi nyt sit lapset nukkua eläinten kanssa. Kumpa kukaan ei vaan vahingossa laske kissaa sisälle!!

No, mulla on täällä sitten kaiken sotkun keskellä pieni kenttäkeittiö:

*huokaus* 

En kyllä tiedä itkiskö vai nauraisko tätä kaiken hankaluutta. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu, ensi viikon aikana uskoisin lattian rakentuvan ja se jo helpottaa kaikkea ihan tavattoman paljon. 

Päätän raporttini näihin tunnelmiin, ei muuta kun sateisia terveisiä ja hyvää yötä!

Heli