Onko linjoilla pupuihmisiä, jotka osais auttaa???
Mikähän meidän toista pupua (tuota valkoista) vaivaa? Se hyökkäilee kohti, pitää välillä sellasta ihme "kurnutusta", pureekin jos vaan pystyy. Itekään en ihan äkkiä sen eteen käsiäni työnnä... Toista pupua se kiusaa yhteisessä häkissä (kooltaan noin 240cm x 90cm) niin, että ne on erotettava. Inhottavaa pitää sitä sit tuolla pikkuhäkissä (jotain 140cm x 50cm??), missä se jo muutenkin viettää yöajat (puput on yöt lasten huoneissa, siis molemmat eri huoneissa, omissa pienemmissä häkeissään). Mutta ei sitä irtikään täällä voi itekseen pitää.
Epäilen, että sillä on joku "kiima-aika" tms, koska se tekee aika paljon taas pesää, ja kiskoo sekä omia että kaverinsa karvoja sinne pehmukkeeksi (molemmat puput on siis tyttöjä, ikää 1,5v ja ovat sisaruksia, jotka on koko ikänsä olleet yhdessä). Ikävää tietty on, että pesä rakentuu hiekkalaatikkoon ja sitten kuseskellaan mihin sattuu... eli isossa aitauksessa olevalle matolle. Hyvät haisut yläkerrassa... Normisti noi puput on melko lailla sisäsiistejä, pissivät ja papanoivat pääosin sinne hiekkikseen vaan. Ja jännä muuten, että siellä yhteisessä häkissä tuo valkoinen tekee pesää, mutta jokin aika sitten omassa pikkuhäkissään tuo ruskea teki pesää.. jota se ei taida koskaan tehdä yhteisessä häkissä. Valkoinen on mielestäni meillä pupuista se pomo (se aina nylkyttelee tuota toista reppanaa...), tuo ruskea on paljon alistuvaisempi (esim kun silittää, se heti asettuu kököttämään... valkoinen sen sijaan sinkoaa omille teilleen useimmiten saman tien).
Alakerrassa irti ollessaan ne on ihan ok yhdessä, varmaan siksi kun on tilaa enemmän. Saattavat olla ihan vieretystenkin ilman mitään probleemaa. Harmittaa kuitenkin sekä valkoisen pupun omistajan (kuopus, joka suree kun kaikki moittii sen pupua) että tuon niivitettävän pupun puolesta tämä tilanne. Mä kuvittelin sillon noita ottaessani, että pupuilla on kivempaa kaksistaan, mutta oliskohan ne sit kuitenkin mieluummin yksineläjiä...??
Niin ja nähdäkseni se ei kuitenkaan ole muulla lailla kipeä. Ennemminkin "kipu" on jossain tuolla sen pään sisäpuolella...
Nää on näitä eläimen omistajan "iloja". Ja ihmetyksiä. Ajattelin laitella sähköpostia (tai peräti vaikka soitella) jollekin kanien kasvattajalle, jos vaikka osais hyvinkin kertoa mulle mistä tässä nyt on kysymys. Meillä on aiemminkin ollu sellanen hetki, että pupsit tappelee, tai lähinnä tuo valkoinen niivittää tuota toista siis... ja se meni kyllä ohi. Toivottavasti tämäkin menee, muuten menee vähän hankalaksi elämä (eli lähinnä että mihin voi pupun laittaa jos ei sinne yhteiseen isoon häkkiin). Kesällä ne saa olla ulkoaitauksessa sitten, mutta nyt ei uskalla vielä kuin ihan lämpimimmillä keleillä niitä ulkona pitää pidempiä aikoja.
Joten siis oliskos jollain tietoa ja kokemuksia tällasista taistelevistä pupusiskoksista? Apu ja neuvot kelpais paremmin kuin hyvin nyt!
Auttakee, auttakee!!
Kiitos.
t. Heli
Hei! Mulla ei oo ollu kanisisaruksia koskaan aikuisena samassa häkissä, mutta sanoisin, että tuossa on yksinkertaisesti kyse reviirikiistasta. Valeraskaus (?) todennäköisesti vielä lisää tunteiden kuumenemista. Siksi se ei siedä ympärillään mitään "ylimääräistä". Ja ilmeisesti ne ei alakerrassa elele yleensä? Siellä ei siis silloin ole kummankaan omaa reviiriä, jota puolustaa ja siksi tulevat toimeen ns. neutraalilla maaperällä.
VastaaPoistaToivottavasti valkoinen kani siitä vielä rauhoittuu ja muuttuu takaisin omaksi itsekseen.
Karjakko, kiitos vastauksesta!
VastaaPoistaNäin mä epäilinkin, että on valeraskautta ja siksi tuollasta. Ja tosiaan alakerta on niille sellasta yhteistä isoa aluetta, missä kyllä ajoittain jahtaavat toisiaan (valkoinen ruskeaa lähinnä) mutta muuten eivät juurikaan tappele. Tänään laitettiin ruskea sinne isoon yhteishäkkiin ja valkoinen jäi omaan pieneen, ja kas vain, ruskea siellä nyt sitten käyttäytyy kuin valkoinen yleensä... tonkaa hiekkistä hullun lailla, mitä ei yleensä tee (vaan valkoinen tonkaa sitä hullun lailla...).
Kysyisin vielä, että mitä luulet tulevaisuudessa tapahtuvan, eli eriytyykö kanit aikuisena niin toisistaan että ne ei enää sovikaan yhteen häkkiin etenkin kun ovat molemmat tyttöjä?
Ja mahtaako tuo ihmisiin hyökkäilykin olla sitä reviirin puolustamista? Se on purrut jo useaan kertaan lapsia... toinen ei pure koskaan eikä ees yritä sitä. Johtuuko ton valkoisen käytös siitä että on dominoiva noiden kahden suhteessa? Ja muuten, valkoinen ei ole ollenkaan samanlainen kun on siellä lapsen huoneessa yksinään irti (siis ilman ruskeaa)... siellä on ihan "kiltti" jos nyt niin voi sanoa.
Hassua käytöstä hiekkalaatikolla :) Selittyy kyllä osaksi sillä, että kaneilla on valtava kaivamisen tarve.
VastaaPoistaSe kokemus mitä mulla on, ne ei (valitettavasti) taida sopia enää yhteen. Toki, kun toinen on noinkin alistuvainen, että antaa toisen tehdä mitä tykkää ja jos tilaa on riittävästi, mutta sitä voi sitten miettiä onko ruskean kanin elämä kovinkaan hääviä.
Mulla oli ennen 2 belgianjättiä emä ja tytär eikä ne vieroituksen jälkeen voinu olla enää ollenkaan samassa häkissä. Ja emä hyökkäili aina mun ja mieheni käteen. Ei ollu kivaa kun 7 kiloa kania roikkuu hampailla peukalosta :/
Se on juuri sitä reviirin puolustamista. Joillain tuntuu "napsahtavan" päässä tietyssä ikää ja ne ei siitä sitten enää muutu, vaikka miten toimisi varovasti ja hitaasti.
Kaikki hyökkivät kanit joita minä tiedän on olleet naaraita.
Kamala tietysti sanoa, mutta valkoisesta kanista luopumista kannattaisi ehkä miettiä. Se on ikävää lapsille, kun pitää pelätä. Tietysti on ikävää luopuakin.
Mulla on nyt itsellä 2 naarasta, joilla toisella on reilun viikon ikäinen poikanen. Tämä tuore äiti oli kans kova murisemaan ja tekemään valehyökkäyksiä, kertaakaan se ei oo purru (vielä), mutta nyt poikasen synnyttyä se on muuttunut huomattavasti rauhallisemmaksi. Murahtelee vielä joskus, mutta ei enää hyöki ja sitä voi silitellä vaikka se on vapaana (ennen ei antanu kiinni). Ehkäpä siinä voisi olla yksi ratkaisu ellei sitä ole leikattu.
Joo, ne rakastaa kaivamista. Ulkona ovat sellasessa siirrettävässä häkkisysteemissä (tehty siis ihan vaan kompostiaidoista) päiväaikaan ja meillä onkin sitten siellä täällä pitkin pihaa onkaloita joihin kätevästi nilkkansa katkoo... Kerran olivat niin pehmeällä alustalla että ihan viittä vaille etteivät saaneet kaivettua itteään sieltä pois.
VastaaPoistaVoi hiisi sentään jos eivät enää totu yhteisiin tiloihin. Mä en usko että raaskitaan luopuakaan (tai no mies raaskis vaikka tällä sekunnilla, mutta minä en, enkä raaski tytöltä pupua ottaa...) eli taitaa olla pakko miettiä noita häkkikuvioita sitten uusiksi.
Leikkaamista olen miettinyt kyllä kans, ehkä se riittäis jos ton valkoisen leikkais vaan. Vai miten ne tapaa selvitä sellasesta operaatiosta hengissä...?
Kiitos vielä, tosi paljon oli apua sun tiedoista ja kokemuksesta!!!
Perusterve kani kyllä selviää kastraatioleikkauksesta. Toki pienen eläimen nukuttamisessa on aina olemassa riskinsä, mutta jos satut löytämään pieneläimiin erikoistuneen eläinlääkärin niin on aina parempi. Kastraatioleikkaukset on nykyään aika arkipäivää, että en sen takia jättäisi leikkauttamatta :) Tsemppiä teille sinne! Oli mukavaa olla apuna.
VastaaPoistaEksyin tänne Susannan Työhuoneen kautta ja päätin vastata, kun minulla on ollut kaneja pitkään. En ole kasvattaja, mutta kanikokemusta on ehtinyt kertyä jonkin verran.
VastaaPoistaKanit ovat laumaeläimiä, mutta niiden yhteiselo ei läheskään aina suju ongelmitta. On aika tavallista, että koko elämänsä yhdessä viettäneet siskoksetkin rupeavat jossain vaiheessa tappelemaan. Usein niin käy kun kanit tulevat murrosikään, mutta myös kevät on sellaista aikaa, että kanit saattavat ruveta rähisemään toisilleen. Valeraskauden aikana naaraat saattavat ylipäänsä olla aika äkäisiä. Astuminen on kanin keino alistaa, mutta voi se tietysti johtua seksuaalivietistäkin.
Jos toinen kani alistuu eikä toinen kiusaa sitä pahasti tai jatkuvasti, kaneja ei välttämättä tarvitse pitää erillään. On ihan normaalia, että kanit nahistelevat vähän, kunhan kumpikaan ei stressaannu tai vahingoitu. Toinen kani saattaa pyrkiä pönkittämään johtoasemaansa ja voi rauhoittua myöhemmin ilman ulkopuolisia toimenpiteitäkin. Esimerkiksi meillä kaksikon toinen kani löylyttää toista aina ruokinta-aikaan, koska ilmeisesti kuvittelee toisen varastaneen osan sen pelleteistä. Muuten ne ovat hyviä ystäviä.
Jos kuitenkin erotat kanit ja haluat yrittää yhdistää ne joskus uudestaan, niin olisi hyvä pitää ne ainakin samassa huoneessa, elleivät ne selvästi stressaa toistensa läsnäoloa.
Kanin leikkaaminen on luultavasti paras ratkaisu. Se yleensä vähentää aggressiivisuutta ja poistaa valeraskaudet. Lisäksi naaraskaneille tulee todella todella helposti kohtukasvaimia, jos niitä ei leikata. Leikkaamisen jälkeen kanit on hyvä totuttaa toisiinsa hiljalleen, aluksi ehkä paikassa joka ei ole kummankaan reviiriä.
Olen kirjoittanut omassa blogissani lyhyen jutun yhden kanimme steriloinnista: http://savustamo.blogspot.fi/2011/03/hilla-helsingissa.html Naaraan leikkaaminen on vähän vaikeampi toimenpide kuin uroksen kastrointi, mutta yleensä kanit toipuvat nopeasti, jos saavat hyvää jälkihoitoa. Tärkeintä on tietysti löytää osaava eläinlääkäri. Niitä löytyy mm. täältä: http://puput.us/index.php?topic=32.0
Toivottavasti pupuista tulee vielä kaverit!
Karjakko: kiitos avustasi! Kyllä se leikkaus taitaa olla hyvä idea.
VastaaPoistaPaula: kiitos sulle kans avusta! Tulin lukemaan sun pupujuttuja enemmänkin blogiisi. Nuo meidän puput pärjää alakerrassa yhdessä, mutta se yhteinen iso häkki tuntuu olevan niille liian pieni tällä hetkellä yhteiselon kannalta... Mun täytyy vähän tarkkailla tilannetta. Onneks alkaa kohta kesäloma ja lapset on kotona enemmän ja kaneillakin on mahdollista olla paljon vapaana. Jospa tämä helpottaisi kun tuo valeraskausaika, tai mikä nyt lieneekään, loppuu.
Paulalle vielä erityiskiitos tuosta eläinlääkärilistalta. Ilokseni sieltä löytyi muuten meidän oma ihana eläinlääkärikin!!
VastaaPoista