Ou nou, sinne meni se viikonloppu niin että heilahti. Ja taas on huomenna arki edessä. Miten tää aika näin juoksee vauhdikkaasti aina sillon, kun se sais pysähtyä hetkeksi vaikka kokonaan? Ja siis vaikka tänä viikonloppuna saatiin peräti yksi ylimääräinen tuntikin käyttöön...
No, minä se vaan vietin viikonloppun tuijottelemalla seesteisenä kynttilän liekkiin. Ommmmmmm... Tai sitten en...
...sitä oli nimittäin ehkä hiukan vaikea paikallistaa tuolta sekasorron seasta...
Mulla oli monta juttua, mitä piti tehdä viikonloppuna:
"Ootan sitä, että viikonloppuna saan nukkua just niin pitkään kun huvittaa, siivota koko talon, pyykätä kaikki odottelevat pyykit, käydä kaupoilla hengaamassa... ja olla vaan. Vois katella vaikka elokuvan, syödä poppareita, maleksia pelloilla koirien kanssa, käydä halimassa mummon kullannuppusta, lukea kirjoja, järjestellä vähän lisää valokuvia paikoilleen..."
Tummennetut kohdat toteutui, paitsi että kullannuppunen kävikin meillä enkä minä siellä. Mutta aika hyvin noin muuten.
Lauantaina käytiin tosiaan kaupoilla ja aika kamalasti tuli kyllä törsättyä. Sellasta se on aina, kun lähtee oman kylän kauppaa pidemmälle ihan vaikka vaan ruokakauppaan... sieltä isosta kaupasta kun bongaa kaikkea sellasta, mitä pienestä ei, ja toisaalta nyt hain sieltä myös imurin pusseja, mitä omasta kaupasta ei saa. Ja ostelin yhtä sun toista luomua.
Mä ostin myös takin. Mulla on tosi vähän vaatteita ja olen oikeesti ollu jo pitkään vailla sellasta ohuempaa mutta kuitenkin jollain lailla tikattua takkia, jossa vois mennä kauppaan niin, että sillä tarkenee hyvin mutta ei tarvii laittaa paljoa alle. Mulla ei ole ollut moneen vuoteen kuin yksi ainoa takki, jolla on näillä keleillä tarjennut, ja mä olen käyttänyt sitä tasapuolisesti niin lenkillä, kaupassa kylässä kuin hevostallillakin. Eli siis joka paikassa.
No ostin sitten sellasen ohuen untuvatakin, joka sietää vähän vettä ja räntääkin. Just mun tarpeisiin passeli takki, mutta... munhan siis ei todellakaan pitänyt ostaa mitään UNTUVAtakkia. Voi ei. Tajusin oikeastaan vasta vähän ostamisen jälkeen, mitä olin menny tekemään. Voihan pylly sentään.
Koitin sitten äsken etsiä tietoa, miten toi kyseinen merkki (Colombia) untuvansa hommaa... en kyllä todellakaan haluaisi millään lailla kannattaa sellasia yrityksiä, mitkä harrastaa elävistä eläimistä untuvien kiskomista, se on ajatuksena aivan sietämättömän hirvittävä. Tuo takki oli mielestäni tosi kallis (129€, nyt oli -30%), eli toisaalta toivon, että kallis hinta on merkki jonkun sortin eettisyydestä... toivottavasti ei ole pelkkää toiveajattelua. Saa nähdä voinko mä koskaan pitää tota takkia nyt sitten hyvällä omallatunnolla. Ja mä kun ostin sen vähän sillä ajatuksella, että siinä on mulle takkia moneksi vuodeksi eteenpäin. Argh.
No siivousta harrastin sitten melkein koko lopun viikonlopun, kauppareissun lisäksi. Siivottiin tytön huonetta... Mä aivopesen sitäkin Marie Kondon "seuraajaksi". Hehhee. Tyttö on kova piirtämään ja ompelemaan, piirroksia ja kankaita ja lankoja onkin sitten ihan miljoonasti sen huoneessa. Neitosen tyyli elellä on melkoisen "boheemi", vai pitäiskö sanoa suoraan vaan että sotkuinen... joka paikka siis pursuilee. Ja sitten siellä huoneessa asuu vielä kanitkin...
Minä siis laitoin neidin siivoomaan laatikot ja kaapit ja joka nurkan. Tavara kerrallaan. Jos ei jotain tarvii, sen paikka on roskis tai kierrätys. Myös sen kaiken silpun ja roskan ja langanpätkät vois laittaa suoraan roskiin, eikä vaan työntää sinne lukemattomiin koreihin ja laatikoihin... Joku päivä se kaikki on siellä kuitenkin vastassa, miksei siis vois siivota kaikkia paikkoja just nyt ja koittaa jatkossa olla tarkempi ja laittaa kaikki ihan heti omille paikoilleen. (Toiveajattelua. Tiedän, että sama tilanne siellä on taas kuukauden päästä...)
Tytön huoneen kimpussa meni monta tuntia lauantaina, enkä sitten kauheemmin muuta huushollia saanut laitettua. Aloittanut kuitenkin olin, eli paikat oli väliaikaisen räjähdyksen kourissa. Mun omakin karsiminen ja siivoominen meinasi olla vähän sellasta omituisen takkuista, kun aloin tietenkin siivoomisen taas nimenomaan kaapeista. Mikä siinä onkin, että ihan himoan päästä tonkimaan kaikkia kaappejani aina vaan uudelleen ja uudelleen... ja miten sieltä AINA löytyy vielä vähän jotain pois laitettavaa??
Nyt kuitenkin mun hommia tyssäsi yllättäen sellaset tavarat, joiden kohtalo on mulle vaikea selvittää. Siis että säästänkö vai enkö. Esimerkiksi noi kuvan lusikat on sellasta kampetta, mille en tiiä mitä tekisin. Olen saanut aikanaan yo-lahjaksi noita rasioissa olevia lusikoita, jotka käytännössä vain makaa kaapin perällä. Ne ei ole kovin hyviä käytössä (sitä paitsi ne ei ollenkaan passaa meidän muihin astioihin..). Noi irtolusikat tossa päällä on sitten taas äidiltäni, ne oli menossa kierrätyskeskukseen ja jotenkin ne vaan oli pakko pelastaa. Näin Habitaressa, kun just tollasista oli tehty aivan ihania sormuksia... En siis osaa päättää mitä näille lusikoille tekisin. Aikani niitä pyörittelin käsissäni ja sitten tuuppasin takaisin kaapin perälle...
No mutta sellasta. Lopetetaanpas nämä viikonlopun tarinat vielä hauskaan kynttiläkippokuvaan. Jotenkin en voinu olla ostamatta noita kahta kippoa, vaikka ne jos mitkä on just sellasta ihan turhaa krääsää, jota periaatteessa välttelen. Mutta no, joskus voi kai sortuakin. Oli noi pöllöt kuitenkin aika söpöjä. Mitähän ihmettä teen noillakin sitten, kun kynttilät on loppuun poltettu... noi kuvat kun on jotain tarraa tms ja näkyy siinä kipon kuumentuessa käpristyvän irti... jep jep.
Hiukan mua nyt kyllä korpee se takkiasia, ei voi mitään. Mutta mukavaa viikon alkua joka tapauksessa itse kullekin!
Heli
Älä hävitä lusikoita, lapset voivat vielä joskus olla niistä innoissaan. Minä yritän aina ajatella myös seuraavia sukupolvia kun mietin heitänkö pois vai en :) Isöäidin ylppärilusikat voi olla joskus vielä kova hitti!
VastaaPoistaÄäääh... en usko, että näistä lusikoista mitään sukukalleuksia koskaan tulee. Mä en kauheemmin mieti noin pitkälle, ennemminkin vaan että haluan kamat nurkista pois. Johtuu ehkä siitä, etten itekään ole erityisemmin innostunut mistään vanhoista tavaroista enkä halua haalia kotiin mitään vanhaa ihan vaan siksi kun se on vanhaa.
PoistaMikä siinä onkin, että viikonloput mennä sujahtaa ohi aina liian nopeaan. Turhan usein tulee suunniteltua vähän liikaakin ohjelmaa pariin päivään ja sitten ihmettelee, kun ei kaikkea saanutkaan tehtyä...
VastaaPoistaTuota "tavara kerrallaan"-siivoamista pitäisi harjoittaa päivittäin, ainakin tällä suunnalla. Ehkä se toisi pysyvämpää tulosta tähän jatkuvaan sekasortoon.
Mulla tämmönen kokonaan vapaa viikonloppu on aika harvinaista, yleensä olen ainakin toisen päivän niistä töissä, aika usein molemmat. Nyt olin 8 päivää putkeen töissä ja tosi kovasti odotin vapaata viikonloppua, mutta hitsi, niin se vaan meni ja on nyt ohi.
PoistaMä olin vielä muutama vuosi sitten täällä ainaisen sekasorron keskellä. Kummasti vaan vuosien myötä se jatkuva karsiminen on auttanut, toki meillä myös remontin valmistuminen ja lasten isoiksi kasvaminen on olleet isossa roolissa.
Mulla on kanssa joitakin eriparisia hopealusikka settejä, lapsena isovanhemmilta lahjaksi saatuja. Mä kaivelen ne aina esiin juhlina ja joskus tavallisempanakin päivänä jos tulee vaikka vieraita. Musta ne tuo mukavasti juhlan tuntua vaikkei niin asitioihin passaakkaan. :)
VastaaPoistaSöpöt kynttiläkipot, joskus sellainen "turha" pieni on kivaa, siis vaikka fiinit kynttilät tai serveetit. :)
Mukavaa viikkoa sinne!
Mä en ikinä muista noita lusikoita ottaa käyttöön, kun ovat vaan tuolla kaapissa... eikä meillä ne oikein sovi mihinkään, kun meillä ei ole mitään kahvikuppejakaan, pelkkiä tollasia isoja mukeja vaan ilman aluslautasia.
PoistaJoskus vaan tarvii sellasta pientä turhuutta, se on totta. Se ilahduttaa ja piristää. =)
CORPORATE RESPONSIBILITY
VastaaPoistaTHE COLUMBIA APPROACH
At Columbia Sportswear, we are committed to building a company of which we can all be proud – not only of the innovative products we create and the financial results we achieve, but the manner in which we achieve them. Whether it’s responsible sourcing, giving back to our communities, or reducing our environmental impact, we believe corporate responsibility is a companywide effort.
We want you to be proud to wear our products, and use our accessories and equipment anytime you step into the Greater Outdoors. Stakeholder input is invaluable to the continuous improvement of our corporate responsibility programs. I invite you to learn what we’ve been doing and participate in making our programs better by providing your feedback at cr@columbia.com.
—Tim Boyle, President, CEO, and Director
FEATURED INITIATIVE
This past December, Columbia Sportswear was featured globally on CNBC in a short film about HERproject produced by Responsible Business Television (RBTV). The film highlights the need for health education for female factory workers in developing countries and illustrates how HERproject addresses these needs by providing workplace programs that link women’s health to business value. The film was included in a broadcast of several short RBTV films on CNBC Asia, CNBC Europe and CNBC USA.
Several Columbia Sportswear factories have participated in HERproject over the last two years and thousands of workers have received health education through this program. HERproject has seen impressive results overall, including a 60% increase in the number of prenatal medical visits among workers as well as a 41% increase in knowledge of STD symptoms.
For more information on HERproject, visit herproject.org
Tämä on columbian virallisilta nettisivuilta.
Nuo samat löysin minäkin, mutta ymmärtääkseni tuossa ei sanota mitään eettisyydestä. Jostain luin, että jos eettisyyttä ei ole mainittuna, se yleensä on huono merkki... Hitto, tuolla kauppakeskuksessa olis ollut myös Joutsenen myymälä, se käsittääkseni ainakaan ei käytä epäeettisiä untuvia. Ja mä en menny ees kattoo mitä siellä olis... Olisinpa lukenut pari juttua ennen tuota takkikauppaan menoa, olisin ollu vähän viisaampi eilen...
PoistaToivotaan, että oli eettinen ostos. Tiedän tunteen. Kaikkea ei muista ja tajua ottaa ostoksilla huomioon...
VastaaPoistaMä olin vieläpä etukäteen ajatellu, että enää en untuvatakkia osta. Mulla on monivuotinen, erittäin hyvä ja lämmin, untuvatakki, joka alkaa nyt olla sen näköinen, että ehkä uusi takki tarttis hankkia. Ja olin tosiaan päättäny, että en enää osta untuvatakkia, koska oon kuullu niin paljon kamaluuksia siitä untuvien keräämisestä. En tajua, miten toi päätös aivan hävisi mielestä sitten kun sitä takkia etsin... argh.
Poistahttp://demandware.edgesuite.net/aasn_prd/on/demandware.static/-/Sites-Columbia_US-Library/default/dw12a31bc0/AboutUs/PDF/Natural-Down-Response.pdf
VastaaPoistatuosta linkistä löytys jotain
Kiitos! Jos oikein käsitin, tässä sanottiin, että ei oteta elävästä linnusta, vaan linnunliha-tuotannon sivutuotteena. Toisaalta Kiina ei vaikuta paikalta, jossa kaikki eettiset jutut toimis parhain päin... Mutta pieni lohtu on tämä. Jatkossa ei koskaan enää untuvatuotteita... kuten ei myöskään angoraa.
PoistaHei mulle tuli mieleen noista lusikoista että tuunaile niistä jotain kivaa vaikka keittiöön ;) Sihimaalilla vaikka vaihdat väriä jos ei tuommoisena oo hyvät ja teet vaikka kranssin johon upottelet noita lusikoita! :) Ihan vaan tämmönen hetken ajatus... Ja toivottavasti voit hyvillä mielin käyttää takkia, kun kuitenkin vähän niinku vahingossa ostit joten eiköhän nuo muut seikat anna sulle vähän anteeksi ♥ Tämmöstä tänään ja oikein kivaa viikkoa sulle ♥
VastaaPoistaMä oon kuule ehkä maailman surkein tuunaaja ja askartelija. Ajattelin itekin, että joku näppärä varmaan näistäkin jotain näpertäis... Pitää laittaa mietintään! Takkia olen pitänyt, kun sen nyt kerta ostin - olisin kyllä itse asiassa vienyt sen takaisin, mutta olin jo ehtiny heittää kaikki laput ja kuitenkin roskiin... Onneksi edes pikkuisen vähemmän pistelee asia nyt, kun Susu kommentissaan linkkasi tuon jutun.
PoistaJa kivaa viikkoa sulle myös! ♥
PoistaHeippa, jos sua kovasti kiinnostaa takin eettisyys tms. niin laita suomen maahantuojalle tai suoraan tuonne valmistajalle s-posti kysely. Kyllähän tuo eettisyys ajattelu on hyvä asia, mutta jos liikaa rupeaa vatvomaan kaikkia asioita niin tulee kyllä hirveä stressi ja aikaa menee aika tavalla hukkaankin. Asian märehtimiseen käytetyn ajan voi käyttää johonkin mielekkäämpäänkin touhuun.
VastaaPoistaNoi lusikat on aivan ihanat. Meilläkin on vastaavia ja käytän niitä yleensä aina synttäreillä ja välillä ihan muuten vaan jos tulee kavereita kahville. Laita ne helposti otettavaan paikkaan äläkä jemmaa taas kaapin perukoille. Niistähän voisi tehdä kivan taulunkin, pari lusikkaa vierekkäin sellaiseen upotettun kehykseen. Tekisit vaikka jokaiselle lapesellesi sellaisen. Älä ainakaan hävitä niitä mihinkään... Joitakin juttuja on kuules ihan tarkoitettu säilytettäväksi:) Tosin en omaa tuota sun ihailtavaa raivausvimmaa:) Mukavia syyspäiviä!
Olet ihan oikeassa tuossa vatvomis-asiassa. Toisaalta mä oon tällanen vatvoja... eläinten kärsimys on mulle aivan karmea asia, en kestä jos edesautan sitä ostamalla tuotteita, joiden vuoksi eläimet on kärsiny kovasti. Tämä pätee myös ruoka-asioissa, jotka on taas mulla vatvottavana, vaikka välillä jo vähän niin kuin hellitin niidenkin suhteen...
PoistaMinusta taas noi lusikat on aika huonoja käytössä. Ne esimerkiksi kuumenee aivan älyttömän tulikuumiksi. Lisäksi ne on sen verran lyhyitä, että hukkuu meidän kahvimukeihin, eikä meillä ole muunlaisia kahvikuppeja. Tuunailuissa olen tosi huono... Pitää nyt vielä miettiä niiden kohtaloa, siksi ne sinne kaapin perälle tuuppasinkin, että annan niille vielä armonaikaa ja mietin mitä niille teen... en raaskinut hävittää noin vaan. Yksi vaihtoehto on myydä ne, olen nähny tollasia myynnissä aika useinkin. Ehkä ne korujen tekijät just ostaa niitä?
Meilläkin on puunattu nyt taloa vähän joka puolelta. Vielä on paljon puuhaa jäljellä, mutta jattelin saada viimeistään ensi viikolla loppuun tämän urakan. Olisikin koko päivä aikaa vain siivota ja mönkiä kaikki nurkat läpi, mutta kun on pakko tehdä muutakin ja tuo pieni taapero kyllä hidastaa, vaikka onkin apuna. :) No, esi viikollakin vielä ehtii.
VastaaPoistaItse en muuten raaskisi kyllä noita lusikoita hävittää. Tykkään kovasti. Äidilläni on samanlaisia. Tuovat lapsuuden elävästi mieleen. Mulla sitä tunnearvoa tuppaa joillekin tavaroille kertymään. :)
Aurinkoista viikkoa. :)
Puunaaminen on ihanaa! Mutta tosiaan kyllä se helpointa olis tehdä ihan yksin ja rauhassa, ilman pikkuapulaisia ja kaikkia muita hommia, joiden takia pitää keskeyttää tekeminen. Onneksi on aikaa jatkaa sitten toiste!
PoistaMulla on tuo lusikka-case edelleen selvittämättä. Nuo ruusulusikat on sellasia, että niiden "pohja" tai siis toi toinen puoli on sillein inhottavasti käytössä kulunut, että lusikka maistuu raudalle. Eivät siis oikeesti ole mitenkään käyttökamaa enää. Ja sitten noi rasioissa olevat lusikat on sellasta materiaalia, että kuumaan kahviin laitettuna ovat hetken kuluttua niin tulikuumia, ettei niihin voi koskea... Mitä ihmeen järkeä sellasissa yleensä on?? Mutta joo, edelleen noi kaapissa makaa. Oon saanu täällä jotenkin niin kipakkaa palautetta niistä, että en uskalla niitä ainakaan vielä hävittää... =D
Aurinkoa sinnekin, täällä ainakin paistaa just nyt ihanasti!
Ison sopan sait lusikoista. En enää viitsi hämmentää sitä enempää. :D
PoistaMutta juu rikkinäiset tavarat ovat rikkinäisiä - tosin joitain sellaisiakin pieniä on kaapissa, koska ovat muistoja. Otan joskus sellaisen esiin, kääntelen käsissäni, hukun jonnekin muistoihin, rentoudun ja laitan tavaran sitten takaisin. Käyttötarkoitus tuokin. :)
No mutta tuossahan toteutuu noiden tavaroiden funktio: ne tuottaa sulle iloa, muistoja ja rentoa mieltä. Silloin ne on säästämisen arvoisia, niillä todellakin on käyttötarkoitus. =)
Poista