Pitkästä aikaa täällä taas... Marraskuu meni ja kohta joulukuukin jouluineen kaikkineen. Tällä hetkellä mulla on opiskelusta ansaittu joululoma - opintojen toisen moduulin loppuun saattaminen oli melkoinen puristus, kun siihen kuului jos vaikka mitä tehtävää, raporttia ja debattia. Tällä kertaa tehtiin paljon tiiminä ja lopputulos oli kyllä mielestäni ihan hyvä, joten arvosanoja odotellessa nyt sitten vaan... Ekasta moduulista sainkin arvosanaksi 4 (asteikolla 1-5), joten olin tosi tyytyväinen tulokseen!
Marraskuussa saatiin meille viimein pitkään ja hartaasti odoteltu sänky!! Käytiin jo syyskuun lopussa koemakaamassa noita Porin Villa & Peite -sänkyjä Helsingissä ja pitkällisen harkinnan tuloksena valitsin meille sitten villa-luonnonkumi-patjan, täysvillaisen (Suomi-villa) petarin sekä myös uudet villaiset tyynyt (myös Suomi-villaa). Nämä saapui siis noin 7 viikon odottelun jälkeen ja olivat muuten aivan järkyttävän painavat!! En jaksanut edes tuota petaria itse kantaa yläkertaan... ja patjaa kantamaan tarvittiin miehen lisäksi naapurin mieskin vielä. Uusi sänkykin ostettiin samalla, ihan Ikeaa vaan - itse asiassa kovasti tykkäsin siitä, että tuo on ihan peruspuinen sänky, ei mitään huonekalulevyjä siis. Otettiin 140cm leveänä nuo patjat ja tuo sänky passasi niihin hyvin. (Nyt sitten vaan toivotaan, että Ikea-laatu kestää... jotenkin hiukka epäsuhtaiset kyllä olivat, rimpulasänky ja tonnin painoinen patja...)
Minähän ajattelin kovasti, että mun jatkuvat selkävaivat johtui meidän ikivanhasta joustinpatjasta ja tämä uusi sänky taianomaisesti poistaisi ne vaivat. Mutta ei, kyllä se on vaan heikko lihaskunto, mikä ne kivut aiheuttaa... Ja liiallinen makailu. Siis jos menen vaikka sänkyyn pötkölleen ja lukemaan jo ajoissa illalla, luen puoli yötä ja sen vuoksi sitten nukun aamulla pitkään (eli makailua tulee vaikka tuollaset 10-12h putkeen) olen aivan järkyttävän kipeä selästäni. Joten olen sitten vähän koittanut välillä jumpata selkä- ja vatsalihaksia, joita myös hieroja sekä jäsenkorjaaja säännöllisesti vatkaavat. Nyt tuo opintojen toinen moduuli oli jotenkin tietokoneella istuskelun kannalta ehkä hitusen helpompi ja toisaalta myös kävin ehkä vähän enemmän kävelyillä ja tein taukojumppaakin, joten siinä mielessä selkäkivut on olleet vähän vähäisempiä kuin alkusyksystä. Ja tietty toi hierontakin kyllä auttaa.
Kelit oli marraskuussa kyllä niin surkeita. Koko ajan vaan oli harmaata ja satoi vettä. Meidän koira kyllä tykkäsi... tämän näköisenä se aina välillä tuli ulkoa. Oikeastihan se siis näyttää tältä:
Joten voitte kuvitella, miten kovasti aina odotan syksyllä sitä hetkeä, kun maa jäätyy ja lumi tulee...
Täällä ei kyllä ole juurikaan lunta nähty. Parhaimmillaan on ollut tuollainen pienoinen kerros vain ja tuossakin kuvassa on suojakeli, vesipisarat puussa...
No joo, ehkä ihan hiukan enemmän oli joulukuun alussa lunta ja ooh, jopa aurinko näyttäytyi muutamana päivänä! Heti kun vähänkin oli valoisampaa, oli oma mielikin pirteämpi - kyllä sillä valolla vaan todella on vaikutusta. Joulu meillä oli kuitenkin musta, tai vihreä, kuten yksi tuttu sanoi. Ihan siis plus-asteita ja täysin lumetonta.
Minä näpertelin itselleni kynttilöitä tuossa joku aika sitten. Olen mietiskellyt kynttilöiden kanssa, että en taida enää hommata itselleni mitään muuta kuin mehiläisvahakynttilöitä ja ehkä noita soijavahaisia, ja rullailinkin sitten kaikki loput mehiläisvahalevyt kynttilöiksi (täytyy varmaan piakkoin tilata uusi satsi vahaa!). Niistä on tullut mun ehdottomia lemppareita ja joka päivä palaa yksi kynttilä alusta loppuun - enempää en raaski kerralla poltella. Soijavahan kanssa olin vähän, että mihin nyt sitten tekisin niitä... ja keksin, että mullahan on noi Kastehelmen tuikkukipot ihan jouten (koska en välitä poltella enää nykyään tuikkujakaan...). Tein siis kynttilät suoraan niihin ja ihan kivoja tuli. Pari tein myös pieniin lasipurkkeihin ja yhden isompaan kynttiläkippoon. Kun noihin laittaa mukaan eteeristä öljyä (eukalyptus on ehdoton lempparini), ne on aivan tosi ihania poltettavia!
Joululahjojen kanssa olen kyllä vuosi vuodelta niukempi. Jotenkin se yletön ja aivoton shoppailu ahdistaa vuosi vuodelta vaan enemmän ja tänä vuonna se saavutti kyllä minun kohdalla ihan huippunsa. Eli siis minun antamat lahjat oli tänä vuonna seuraavanlaiset:
- 2-vuotiaalle tarpeeseen toivotut tossut (hoitopaikkaan) ja sukkia
- 5-vuotiaalle itse tehty muovailuvaha ja puisia välineitä pakattuna metalliseen rasiaan (kuvassa; muovailuvaha on värjätty mustikkamehulla, tuli aivan upea "viuletti", kuten 5-vuotias itse sanoo)
- 18-vuotiaalle tyttärelle kestovanulappuja ja kestosheiveri (olin tästä keksimästäni lahjasta ihan innoissani!! jotain tarpeellista ja tosi ekologista!)
- 21-vuotiaalle pojalle toivomansa kylpytakki
- 23-vuotiaalle pojalle + avokille mattoja, henkareita ja lakanoita, jotka hankin ja annoin heille jo marraskuussa, koska niille oli tarvetta
- 24-vuotiaalle tyttärelle miehineen astioita, saivat ne myös jo marraskuussa, koska tarve niillekin oli jo silloin
- äidilleni tuliaisiksi/joulumuistamiseksi puinen kahvimitta
- kummilleni tyynyliina ja metalliset enkelikoristeet.
Lisäksi tein kimppaloton kymmeneksi viikoksi ja annoin siitä osat kaikille lapsilleni *suklaalevyn kera (yksi osa jäi itselle, eli jos rikastutaan, niin rikastutaan sitten koko porukka yhtä aikaa!). Ja todellakin: that's it. Pyrin siis antamaan vain ekologista tai muuten tarpeellista, ei krääsäleluja, mieluiten muovitonta, pakattuna ekologisesti jne. (ja toivomaan, että lotossa olisi onni myöten...) ja olen sen puoleen tyytyväinen näihin antamiini juttuihin. Vaikkakin.... kyllä mä soisin, että tämä lahjahömpötys oikeasti loppuisi kokonaan ja lahjoja voisi antaa mieluummin vaikka vain synttärinä.
*vinkkinä: suklaalevy on mielestäni parempi vaihtoehto kuin ne sinänsä ihanaa suklaata sisältävät rasiat, joissa kaikki on pakattu yksittäin paperiin. Suklaalevyn folion ja paperikääreen voi kierrättää ja jatkojalostaa, toisin kuin ne miljoonat karkkipaperit. Suklaalevyjäkin on onneksi vaikka mitä makuja nykyään ja tietty ihan paras olis, jos levy olis reilun kaupan suklaata... mutta ihan Fazerin sinisellä menin kyllä itse nyt.
Kyllä myönnän, että lahjattomuus mietitytti. Ihan siinä juuri ennen joulua meinasi iskeä sellanen "täytyisikö nyt sitten kuitenkin hankkia sille, tälle ja tolle vielä jotain"... Mutta en hankkinut. Edes miehelleni, koska ei sillä ollut millekään tarvis. (Ja mieshän siis ei lahjoja hanki lainkaan. Olen ehkä myös vähän väsynyt olemaan aina se, joka huolehtii nämä jutut...) Ennen joulua oli jotenkin niin ahdistava miettiä sitä tulevaa aattoa... ja ihan siis vain noiden lahjajuttujen takia. Toisaalta olen todella tyytyväinen, että en sitten sortunut mitään turhaa ja typerää hankkimaan. Enkä siis saanut itsekään kuin yhden lahjan, joka tuli kummiltani (olikin ihana lahja: pieni hamam-pyyhe, kynttilä ja palasaippua!).
Äitini oli ennen joulua kovasti painottanut, että "ei lahjoja", joten olikin sitten yllätys, että siellä käydessämme hän tuikkasi käteeni lahjapussin (herkkuja, tuikkukynttilöitä ja servettejä). Aattoiltana saatiin myös vävypojan perheeltä yhteiseksi miehen kanssa lahjapussukka (ihana iso mehiläisvahakynttilä, pieniä pellavapyyhkeitä ja puinen pannunalusta). Olin näistä muistamisista kyllä tosi otettu ja sitten tietenkin harmitti, kun en ollut itse älynnyt heille mitään laittaa...
Joulukorttejakaan en laittanut yhtään tänä vuonna. Vietettiin aatto vanhimman tyttären uudessa kodissa isolla porukalla, joten myöskään koristeita en kotiin laittanut kuin ihan muutaman. En vain halua yhtään mitään laitella... en pidä tontuista, en enkeleistä, en punaisestakaan muuta kuin ihan pienesti vain (esim. tuon pöytäliinan ja valopuussani olevan kissakoristeen verran; noissa molemmissa on myös isosti tunnearvoa, koska liina on edesmenneen mummon luota ja kissan olen saanut rakkaalta ystävältä). Mulla palaa nuo ekan kuvan tähdet täällä kolmessa huoneessa ja ne on mielestäni erittäin riittävät (ja erittäin sopivat myös ennen ja jälkeen joulua), ulkoeteisessä on lisäksi kyntteliköt, jotka ehkä jo kohta sieltä poistan. Aivan riittävästi joulua oli täällä siis, etenkin kun lisänä oli vielä muutama hyasintti ja joulutähti. Kuusta ei ollut lainkaan ja annoinkin sekä kuusenjalan että -kynttilät ja -koristeet tyttären luo.
Meillä ei ollut oikeastaan jouluruokiakaan kotona, koska syötiin siellä tyttären luona. Meidän jouluruoka täällä kotona on ollut jo vuosia erittäin vähäsorttinen, koska ollaan päädytty laittamaan tarjolle vain sitä, mitä oikeasti syödään. (Ja pidän muutenkin yksinkertaisuudesta, kuten kuvan torttukahvitarjoilu varmasti antaa olettaa...) No, tällä kertaa mukana oli myös vävypojan perhe ja joulupöytä vastasi varmasti enemmän heidän tottumuksiaan alkuruokineen ja jälkiruokineen jne. Tarjolla oli siis vaikka mitä!! Mutta en minä sieltä silti syönyt kuin ne tavalliset: porkkanalaatikkoa ja perunamuussia (jotka muuten tein itse; meillä oli siellä nyyttäriperiaatteella nuo ruoat), herneitä, (itse tekemääni) seitanpihviä ja vähän salaattia.
Tämä (vävypojan äidin tekemä) jälkkäri kyllä sitten kelpasi mulle (suklaan ohella) ihan useamman santsin verran: karpalokiisseliä ja kermavaahtoa. En kyllä muista aikoihin syöneeni mitään niin ihanaa!! Tämän voisin ottaa omaankin jouluuni jatkossa mukaan. ♥ Tosin tytär kyllä sanoi, että jos jatkossa aina vietettäisi tällaisia yhteisjouluja, mutta saa nyt nähdä... Minä kun en välttämättä siitä pukki-lahja-meteli-hässäkästä niin välitä. Toisaalta oli kyllä hirmu kivaa loppuillasta, kun pelattiin korttia porukalla - täällä kotona kun ei todellakaan peliseuraa ole. Joten olihan tuo ihan hauskaa vaihtelua näihin tylsiin yksinäisiin, puhumattomiin koti-iltoihin (mies joko autotallissa tai telkkaria tuijottamassa, minä yksin luen, teen sudokuja, tms.).
Eipä sitten säästytty taudeiltakaan joulun aikaan. Ensimmäisenä oli pieni 2-vuotias useamman päivän ajan ennen joulua jo kuumeessa ja kuulemma myös oli oksentanut. No, yhteen silti kokoonnuttiin, jonka jälkeen samaa tautia enemmän tai vähemmän poti ainakin neljä muuta henkilöä: 2-vuotiaan isä, 5-vuotias, 5-vuotiaan äiti sekä viimeiseksi vielä minun mies. Jospa se siihen sitten jäikin, en ole ainakaan uusista tautitapauksista kuullut.
Kuvassa muuten yksi minun "joulukoristeista" eli kalkkitussilla ikkunaan piirretyt "lumihiutaleet" tai mitä nuo nyt voisikaan imitoida. Idea on suoraan ryöstetty sieltä aiemmassa postauksessa mainitulta YuoTube-kanavalta. Näyttävät kyllä tosi kivoilta etenkin illalla, kun ulkona on pimeää eikä näe, että oikeasti siellä ei lunta ole oikein nimeksikään!
No eipä tässä kai sitten kummempia. Tai tuo on kyllä kumma juttu, tuo orava. Täällä näkyy aina silloin tällöin orava, mikä on oikeasti ihmeellistä, koska meidän talo ja "tilukset" on keskellä peltoa, eikä meillä ole kuin muutama puu koko tontilla. Tuoltako se siis peltojen yli tänne juoksee?? Olen viimeksi ihan pari päivää sitten nähnyt taas tuossa ikkunan takana telineillä oravan, joka itse asiassa vielä hyppäsi ikkunapellille ja kaapi tassuillaan ikkunaakin... ja siis siinä ikkunan sisäpuolella olivat sekä kissa että koira, kissa jopa aivan ikkunaa vasten sohvan selkänojalla!
En tiedä, mikä kurren meidän pihaan houkuttelee, ehkä nuo pari suurta käpyrikasta kuusta sitten. Mutta vaaran paikka tämä sille kyllä on, koska vaikka meidän kissa on jo kohtalaisen vanha (15v), on se edelleen aika napakka saalistaja. (Yksi orava ainakin on myös saaliiksi päätynyt, valitettavasti.) Yksi orava oli myös pujahtanut avoimesta ovesta autotalliin, jonne se sitten oli oven taakse jäänyt ja aivan sekopäänä koittanut ikkunoista päästä ulos; ikkunalaudoilta oli tavarat tippuneet ja lopulta orava-ressukka oli varmaan kuollut silkasta kauhusta, se nimittäin sitten löytyi lattialta hengettömänä. Ihana on siis oravia nähdä täällä, mutta aina on pieni pelko, miten niiden täällä mahtaa käydä. Tai vaikka ihan vaan tuossa pellon ylityksessä.
Näihin kuviin ja tunnelmiin taidan nyt päättää. Ajattelin tehdä vielä parin päivän sisällä vuosikatsauksen tästä vuodesta 2019, itse tykkään niihin joskus aina palata, kun niistä saa pikakelauksena kuvan koko kuluneesta vuodesta.
Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille!
Heli
Ihania kuvia jälleen <3 Ja vitsit, että hyvän kuuloiset patjat! Tuollaisia mäkin himoitsisin. Meillä on ihan ikivanhat patjat, joissa jouset jo paukkuu... Mutta ei raaski uusiakaan ostaa, joten näillä mennään.
VastaaPoistaMun mielestä lahjattomuus on hyvä juttu. Aikuisten kesken varsinkin hyvin pätee se, että jokainen ostakoon itselleen jotain sellaista, mitä itse oikeasti toivoo. Tai toki jos tietää, että joku läheinen tarvitsee just jotain juttua ja sellainen osuu kohdalle, niin voihan sen hankkia ja antaa ihan vain antamisen ilosta. Mutta sellaista inhoan, että väkipakolla juostaan kaupoilla, stressataan ja hankitaan lopulta jotain jonninjoutavaa. Siihen menee ihan turhaan aikaa ja rahaa. Paljon tärkeämpää on että näkee niitä hyviä tyyppejä livenä :)
Ihanaa vuodenvaihdetta ja ennen kaikkea parasta mahdollista 2020-lukua! Tulkoon sen mukana iloa, valoa ja kivoja asioita <3
Oi, kiitos kuvakehuista! Patjat on tosi hyvät ja tykkään siitä, että ovat luonnonkuituiset. Huomaan, että kun ennen välillä palelin ihan kauheasti ja piti laittaa viltti selän alle sänkyyn, niin nyt se lämpö tuleekin sieltä ihan itsestään. Kalliit olivat, mutta kyllä ajattelen, että sen väärtit!
PoistaIhanaa, kun joku muukin ajattelee lahjattomuudesta noin. Mä oon koittanut tätä asiaa miettiä, että mikä siinä niin kauheasti mua vaivaa... mutta ehkä se on jotenkin se, kun joulu on niin tekemällä tehty juttu. Ja sitten siihen liittyy lahjat, joita ostetaan (tehdään/annetaan...) vain siksi, kun nyt sattuu olemaan joulu ja se on tapana jouluna. Tavallaan tykkään kyllä lahjoista, tykkään siis todellakin antaa niitä ja ihanaahan lahjoja on saadakin. Mutta... joku vaan tässä JOULUlahjajutussa tökkii.
Ihanaa vuodenvaihdetta sullekin ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! (Todellakin toivon, että se tuo iloa, valoa ja kivoja asioita...) ♥
Meillä on myös tonnin painoinen patja :). Tykkään kovasti siitä. Lihaskunto on kyllä minustakin paras lääke useimpiin ongelmiin. Jotenkin aina jonkun eri vaivan kanssa palaan samaan loppupäätelmään, että vahvistamalla sitä tai tätä lihasryhmää, kivut lieventyvät. Hyvä jos sinullakin näin!
VastaaPoistaLahjojen vähentäminen menee meillä vuosi vuodelta helpommin. Nyt meillä oli jo tosi minimaaliset jutut. Toiselle pojalle annettiin yksi pieni lahja ja kumpaisellekin pojalle vähän vaaterahaa, siinä kaikki. Lahjattomuuden myötä yhä enemmän nauttii kaikesta muusta joululaittelusta, seurasta ja ruuasta. En sinänsä kritisoi lahjojen antoa tai ole sitä vastaan, koska joillekin se on tärkeäkin juttu. Se on vaan alkanut toimia meillä hyvin ja aikaa säästyy, kun ei tarvitse pakkokeksiä niitä lahjoja ja kierrellä jouluostoksilla.
Onko teilläkin jonkunlainen futon? Ne tuntuu olevan todellakin aivan järkyn painavia! Ja juu, lihaskunto varmasti se suurin syy mulla... moneenkin asiaan. Vaikka ihmettelen silti, kun olen aamulla jotenkin niin jäykkä nilkoista/jaloista yleensä ja samoin esimerkiksi lenkin jälkeen olen aivan köppänä hetken istumisen jälkeen. Eikä se lepo ja liikunta just pitäisi auttaa sellaisiin vaivoihin..? Mutta vatsalihakset tunnustan että on aivan surkeat, samoin selkä, joten niiden kuntoon pitäisi kyllä todellakin panostaa.
PoistaIhanan minimalistiselta kuulostaa teidän joululahjajutut! Mun mielestä tuollanen yksi lahja on just hieno asia. Kun ajattelen tätä omaa joulua, parasta siinä oli just se hauskuus korttia pelatessa. Vaihtaisin sellaisen ehdottomasti lahjoihin jatkossakin!! Ja toinen ihana juttu oli se hyvien ruokien ja herkkujen syöminen. Paljon kivempaa kuin se hetken lahjahuuma lasten vuoksi, vaikka toki oli hellyttävää nähdä 5-vuotiaan jännitys ja tohkeilu joulupukin tullessa.
Joku kumma flunssa tuli sit myös meille. Pari päivää ja alkoi helpottaa. Hyvän arvosanan sait, onneksi olkoon. Joulu meni perheen kesken. Kyllä oravat seikkailee ja etsivät hyviä ruoka ja uusia pesäpaikkoja. Olikohan se viime talvena kun nähtiin saukko kaukana vesistä pellon reunalla. Sekin etsimässä uusia paikkoja ja sulaa vettä. Sinun pitää mennä isännän kanssa puuhastelee autotalliin.
VastaaPoistaTaitaa olla flunssia liikkeellä, tämän surkean harmaan ja kostean kelin takia. Tulisi vaan kunnon pakkanen ja purisi pois pöpöt!!
PoistaJuu, olin tyytyväinen siihen neloseen. Sen verran on ollut pakko omaa rimaa laskea tuossa koulussa, että vitonen on aika turha haave. Nelonen on oikein hyvä saavutus omastakin mielestäni!
Ehkä tuo "meidän orava" tosiaan on sitten tämän meidän tontin keksinyt. Pellon takaisesta metsästä tänne on muutama sata metriä, eli varmaan sieltä lähtöisin. On kyllä kiva nähdä noita eläimiä, ihastelen suuresti aina kun näen ketun, kauriin tai vaikka jäniksenkin (tai rusakkoja nuo varmaan on). Aika kummaan paikkaan on kyllä näkemäsi saukko eksynyt, toivottavasti löysi etsimänsä!
No, autotalliin en kyllä mene. Ei ole yhtään mun juttu, enkä siellä tupakankäryssä kyllä halua aikaani viettää... Mieluummin istun sisällä ja teen vaikka sudokuita, vaikka se onkin aika yksinäistä kyhjöttelyä.
Mukavaa vuodenvaihdetta sulle, Sami!
Joo, en menisi minäkään talliin jos siellä tupakka haisee. EU voisi kieltää koko tuotteen.
PoistaOlen tästä aivan samaa mieltä!!!
PoistaMinusta on kiva muistaa läheisiä jouluna lahjoilla. Minusta se on yksi tapa osoittaa itselle tärkeille ihmisille, että välittää. Se on myös hyvä tapa kiittää näitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet meitä arjessa, pelastaneet pulasta tai muuten vaan tehneet meidän arjestamme astetta helpompaa kulkea. Minulle tulee äärimmäisen hyvä olo, kun saan ja pystyn muistamaan läheisiäni. Lahjan ei tarvitse olla kallis tai jotain hienoa, vaan se voi olla myös itsetehty, kunhan se on hankittu ajatuksella. Moni sai meiltä tänäkin jouluna neulomani villasukat lahjaksi. Tiedän jo neuloessani, mitkä sukat menevät kenellekin. Villakukkia neuloessani ajattelen aina lämmöllä villasukkien saajaa. Minulla ostopakkoa ei lahjoihin kuulu, koska mietin jo kotona ennakkoon hyvissä ajoin, mitä kellekin ostan ja sitten vain marssin kauppaan ja teen ostokseni. Jokainen voi itse vaikuttaa omaan ostokäyttäytymiseensä ja siihen lähteekö mukaan ostohysteriaan.
VastaaPoistaMukavia vuoden viimeisiä päiviä sinulle, Heli ♥
Ymmärrän pointtisi. Kyllä minustakin lahjojen antaminen on mukavaa, jos vain on jotain järkevää annettavaa.
PoistaOlen jo 25 vuoden ajan aina etukäteen suunnitellut lahjajutut ja mulla on jokaiselta vuodelta tallessa ne suunnitelmat, joten en toisaalta ole sellaista kaupoissa harhailua harrastanut itsekään. Mutta etenkin silloin aikanaan oli monia ns. "velvollisuuslahjoja", kun oli vain tapana hankkia sille ja tälle sukulaiselle ja kaverille (puhumattakaan kaikista niistä opettajista ja kerhotädeistä jne jne) jotakin. Ja minä tunnollisena ihmisenä sitten aina koitin kaikille jotain keksiä. On niissä listoissa jos vaikka minkälaista tuikkukippoa, konvehtipussukkaa ja muuta pientä (ja tarpeetonta), kun koitin vähillä rahoilla ja suurella kekseliäisyydellä antaa edes pieniä muistamisia kaikille. Ja oikeasti pidin sitä mukavana asiana, että kaikkia kerhotätejä ja luokan avustajiakin jotenkin muistettiin, vaikka myönnän, että oli siinä hommaakin ja rahaakin meni aivan hirveästi, vaikka vain jotain pientä hankkikin. Ja kun tosiaan olen aina hoitanut nämä lahjajutut itse.
Vuosien mittaan olen pikkuhiljaa karsinut näitä juttuja ja nyt se listani sisältää enää ne tärkeimmät; omat lapset ja lapsenlapset. Ja heillekin saatan tämän joulun tapaan antaa jotain jo ennen joulua, jos sille on tarvis, eikä juuri jouluna. Lisäksi listassa on kummitätini, ja yleensä olen laittannut myös paketin rakkaalle ystävälleni Englantiin, mutta tänä vuonna sekin nyt jäi noiden koulujuttujen ja toisaalta myös postin hässsäkän takia. Jotenkin pienesti muistan myös äitiäni ja mummoani, kun käydään Jyväskylässä heitä moikkaamassa (kahvia, kukka tms). Olen poistanut listastani monia, monia ihmisiä, myös esimerkiksi ne, joille mielestäni on miehen asia keksiä muistamiset eikä minun (esim. hänen lapsensa, lapsenlapsensa ja muu sukunsa; sanomattakin varmaan selvää, että mies ei tee asialle mitään... mutta en suostu siitä ottamaan huonoa omatuntoa itselleni enää).
Mä koen niin vahvana tämän maailmantuskan ja halun olla ostamatta (tai tekemättäkin) yhtään mitään turhaa ja tarpeetonta, että se kyllä syö tätä joulumieltä. Koen siis, että oli kyseessä tavara/ruoka/juoma/vaate/mikä hyvänsä asia, niin jos sille ei oikeasti ole tarvetta, se on vähän niin kuin turha ja silloin olisi parempi jättää sekin hankkimatta. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, koska tätä on vähän vaikea selittääkin... Siksi siis mieluiten täytän jonkun oikean tarpeen, oli joulu tai ei. Ja esimerkiksi lasten nytkin saamat lelut ja muut oli minusta aivan turhia, koska molemmilla noilla meidänkin suvun pienillä on aivan valtavasti leluja jo ennestään... enkä siis heille sellaisia todellakaan halunnut laittaa. Oikeasti mietin, että kumpikaan heistä ei olisi osannut mitään lahjoja ja pukkeja edes odotella, jos ei sellaisista olisi aikuiset etukäteen hössöttäneet..... (ja voi hirveys niitä roskakasoja, kun kaikki paketit oli purettu ja lelut revitty irti muoveistansa... teki mieli itkeä!) Ja aikuisten keskenkin lahjat ovat ihan turhia, siis VAIKKA ne toki on myös kivoja. Sitä paitsi aika usein kuulee myös sen kliseen, että "ajatus on tärkein" ja sitten se "ajatus" on joku ihan turha juttu, kuten vaikka seitsemäs suklaarasia sille joululle. Kivempi ajatus olisi mielestäni vaikka pieni juttuhetki ja yhteinen kahvittelu tms. Ja taas toisaalta, olin niin ilahtunut, kun siskoltani sain pienen suklaalevyn, jossa luki I ♥ SISKO.
Joulu on mulle todellakin siis ristiriitaisuuksien aikaa... Ihanaa, että se on nyt taas tältä vuodelta ohi ja voi nämä tuskailut sen suhteen hetkeksi unohtaa!!
Mukavaa loppuvuotta ja vuodenvaihdetta sinulle!
Haaaa, huikea idea!! Tätä en olisi keksinyt! Minä nimittäin myös olen pohtinut, että tympii hankkia erikseen jotain kippoja joihin sulattaa sitä soijavahaa kynttilöiksi, mutta noita tuikkukippoja voisi käyttää tosiaan suoraan!! Kiitos, minä otan myös idean käyttöön!
VastaaPoistaOi, karpalokiisseliä!! NAM!
Mä olin itse jo miettinyt, että pitäisiköhän mun myydä pois nuo koko kipot, kun ei niille ole käyttöä... Sitten sattui tulemaan älyn välähdys ja keksin laittaa soijavahat niihin. =) Kuitenkin tykkään noista kipoista sinänsä, niin sainpahan nyt käyttöön.
PoistaToi karpalokiisseli oli todellakin ihanaa! Etenkin kermavaahdon kanssa. Oi nam!! ♥