Hyvää uutta vuotta 2025!
Ja voihan unettomuus... Kello on taas 02.30 ja minä täysin hereillä. Koitin kyllä tosi kovasti saada unta, mutta on liikaa asioita jälleen kerran mielessä pyörimässä, eikä uni minua kiinni saanut. Näinköhän tämä on joku perinnöllinen juttu, nimittäin äitini kärsi unettomuudesta ja myöskin yhdellä lapsistani on paljon univaikeuksia. No, ei auta kuin yrittää petrata asiassa jatkossa. Ja ehkä tässä nyt vaikuttaa se, ettei ole normaalia rytmiä arjessa näiden rikkonaisten viikkojen takia. Huomenna olisi työpäivä taas, en oikein tiedä mitä tekisin, jos unet jää vain muutamaan hassuun tuntiin... voisin vamaan tehdä etäpäivän, ainakin saisi jonkun verran armoa aamulla, kun voisi vain astella sängystä suoraan koneelle sen sijaan, että täytyy käydä suihkussa ja ajella tunti työmaalle.
Tuo kuva on muuten reilun vuoden takaa. Täällähän siis ei ole nyt lähellekään noin paljon lunta... koko joulun tienoo oli plussakeliä ja lumet hupeni vauhdikkaasti sen myötä. Eilen alkoi sitten jälleen pakastua ja olikin aika hassua, kun oli todella napakka hankikanto, parempi kuin mitä yleensä on, plus että yleensä sellainen on vasta joskus maaliskuussa.
Meidän vuodenvaihde meni todella iisisti. Mies nimittäin tuli sunnuntai-iltana kipeäksi. Lämpöä nousi ja ehdin jo vähän virnuilla, että miesflunssaahan se sieltä pukkaa... mutta kyllä tuo nyt on ihan oikeasti kipeä. Eilen oli kuumetta reilut 38 ja tänään aamulla peräti 39,4. Päänsärky on kuulemma kova ja lääkettä on koittanut napostella, mutta ei vaan hellitä. Niinpä mies on sitten vain maannut sohvalla viltin alla vaikertamassa pari päivää. Ehkä tämä on influenssaa? Koronaa ei ainakaan ole, se eilen jo testattiin.
Eilinen oli siis rauhallinen. Tytär kävi lapsineen ja nuorempi poikakin koiransa kanssa (mäykkypoika muuten täytti eilen vuoden!), mutta eivät kovin kauaa olleet. Raketteja katselin tyttärentyttären kanssa osin ulkona ja osin ikkunasta. Sitten, kun lähtivät, minä istuskelin ruutujen äärellä tovin ja nukkumaan menin joskus 22.30. Oli ensimmäinen kerta vuosiin, ellei vuosikymmeniin, kun en tosiaankaan siis katsonut keskiyöllä raketteja! Hämmentävää... tätäkö se ikääntyminen nyt on, kun ei vaan jaksa vaivautua vaan menee mieluummin nukkumaan...?
Mitenkä tuo kuva sitten liittyy asiaan? No, se on tietysti osa pyhää uudenvuoden lupausta alkaa syömään paremmin, eli enemmän kasviksia ja vähemmän suklaata. Sama lupaus toistuu joka vuosi, mutta se aina sitten vuoden varrella unohtuu. Saas nähdä, miten nyt käy! Kovat on taas suunnitelmat ja into, mutta tähänkö se nyt heti tyssää, kun ei saa nukutuksi ja sitten ei vaan väsyneenä muuta jaksa kuin kaivella piristävää suklaata kaapin perältä esille... huomenna se taas tahtotila punnitaan!
Tänään siivoilin joulukoristeita pois. Ei mulla niitä järin paljoa ollutkaan, mutta nekin vähät on nyt suurin piirtein kasattuna laatikkoon ja viety kaapin perälle odottamaan ensi joulua. Valosarjoja on vielä paikoillaan: valoista tehty kuusi, marttaillassa väkerretty henkaritähti, paristokäyttöiset kynttilät ja joku muukin valosarja. En niitä varmaan ihan pian otakaan pois, on ne niin kivat pimeinä iltoina. Mulla on noita paristolla toimivia kynttilöitä aika paljon, koska tulin hankkineeksi niitä reippaasti miehen 6-kymppisille syksyllä. Polttelen jonkun verran myös ihan oikeita kynttilöitä, mutta nuo on mukavat ja turvalliset pitää päällä ja ah, miten helpotkin, kun niissä on ajastin. (Mietin usein, että miten ihmeessä tuollaiset ajastimet oikein toimii... Elämä on ihmeitä täynnä!)
Oli oikeastaan aika kivaa ottaa nuo jouluiset ripellykset pois. Aina siitä joulun pois siivoamisesta tulee sellainen olo, että aloitetaan puhtaalta pöydältä uusi vuosi. Mä tykkään uusista aluista, ja tuo vuodenvaihde on sellainen myös. Tänään olenkin innoissani väkertänyt (tietokoneella) tälle vuodelle kalenterin. Olen siis tehnyt itselleni (ja välillä lahjaksikin) monena vuonna vuosikalenterin, ja kun sen on kerran tehnyt, niin suht helppo on vaan siirrellä päivät kohdalleen aina seuraavaan vuoteen. Samoin olen vuosikausia kirjannut ylös meidän tulot ja menot, enkä vaan osaa (tai halua) siitä tavasta päästää irti, joten tein siihenkin hommaan vuodelle 2025 pohjan valmiiksi. Niin mukavia puuhia oli molemmat!
Jokohan se Nukkumatti osaisi kohta tulla tänne meillekin...? Taidan nimittäin nyt lähteä kokeilemaan uudelleen, saisinko unta. Kello on vartin yli kolme, apua... Hyvää yötä!
Kiva kuulla susta pitkästä aikaa, vaikka unettomuus ei tottavie ole kiva asia ollenkaan :(. Kokemusta on, joskin itse kyllä nukahdan (nykyään äänikirjan kuunteluun) aika pian, mutta heräilen sitten pitkin yötä ja toisinaan kestää ihan liian kauan ennenkuin nukahdan uudelleen.
VastaaPoistaSellaisen muutoksen olen tehnyt, etten enää heräillessäni katso kelloa (siis jos seuraavana aamuna on työaamu), koska se vaan pahentaa asiaa, kun "apua, kello on jo noin paljon ja pitäisi jo herätä niin ja niin pian, enkä vieläkään nuku..".
En yritä todellakaan antaa mitään vinkkejä, mutta mietin, että voisiko tuo mainitsemasi vähän heikko syöminen olla yhtenä syynä huonoihin uniin. Uskallan tämän sillä sanoa, että itselläni ainakin vaikuttaa tosi paljon. Jos olen syönyt illalla liian aikaisin suhteessa nukkumaanmenoon tai vaihtoehtoisesti sopivaan aikaan, mutta liian vähän, energia ei riitä nukkumiseen. (Tosin ylensyöntikin valvottaa, mutta sitä ei koskaan kotona tapahdu). Varsinkin proteiini on sellainen, joka selvästi vaikuttaa positiivisesti mulla uneen. Mutta kuten sanottua, en tyrkytä mitään, vaan toivon että saat nukuttua. Kai se on meidän mietiskelijöiden (ja ainakin mun tapauksessa murehtimistenkin ja turhankin vilkkaan mielikuvituksen) sivuoire, että yölläkin aivot käy kierroksilla, eikä kroppa tunnista sitä, onko kyseessä positiivinen vai negatiivinen asia, mitä sitä yöllä päässään pyörittelee.
Ja jep. Nukkumaan mentiin täälläkin aattoiltana ihan normiaikaan eli kympin jälkeen. Ei siitä tosin oikein mitään tullut, kun tässä naapurustossa ampuiltiin raketteja puolilleöin. Aika pauke oli, muttei onneksi jatkunut aamuyöhön asti.
Ei ollut mitään hienoja kattauksia ja loisteliaita tarjoiluja (niinkuin ei meillä yleensäkään), vaan pöydässä oli sinappi, ketsuppi, varmaan kaikki einessalaatit mitä kaupasta löytyy :D, nakit ja ranskalaiset. Siinä se. Pyjamahousut jalassa kaksin miehen kanssa syötiin ja sanoinkin, että olen tosi tyytyväinen, kun ei tarvi edes yrittää mitään sen kummempaa. Oli just hyvä.
Koitin löytää kaupasta ihan tavallisen kalenterin, mihin voisin päivittäin kirjoitella ihan tavallisia asioita ja ajatuksia. Lyhyesti vaan. Jäisi jonkunmoinen päiväkirja muistoksi. Idean sain kaveriltani, joka on kirjoittanut päivittäin jo 70-luvulta asti ja säästänyt kaikki kalenterit. Niitä olisi nyt mukava lueskella, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Joskin voi aikomus kyllä hyytyä alkuunsa, en kuitenkaan ota stressiä siitä.
Tasaisen hyvää Uutta Vuotta Heli ja toivottavasti myös entistä parempia unenlahjoja <3
Kiva kun tulit kommentoimaan! Mä koitan nyt aktivoitua blogin kanssa... olen nimittäin lueskellut vanhoja juttujani ja todennut pari asiaa: 1) on ihanaa, kun olen kirjoittanut asioita muistiin ja voin niitä vuosienkin jälkeen palautella mieleeni lukemalla niistä, ja 2) kaipaan kirjoittelua PALJON: sitä, kun asiat selkenee, kun ne kirjottaa auki, ja kyllä myös tätä vuorovaikutusta. Pidän blogia paljolti nimenomaan päiväkirjanani, joskin siinä on erittäin suuria aukkoja parin viime vuoden ajalta...
PoistaMun unissa on kyllä vähän outoa vaihtelua. Kun arki rullaa rutiinilla, tulee uniinkin hyvä rytmi (vaikka en siitäkään huolimatta herää koskaan virkeänä). Ja sitten taas lomat yms tuntuu tosi nopeasti pyöräyttävän unirytmit aivan sekaisin! Tuon vuosikatsaus-postauksenkin kirjoitin unettomana yönä...
Uskon vahvasti tuohon ruoan vaikutukseen. Pitäisi siis paneutua siihen ja opetella syömään tarpeeksi kunnollista ravintoa. Nimenomaan proteiini on mulle oikeasti ongelma, vaikka olen kyllä yhtä mieltä siitä sun kanssa, että proteiinista toitotetaan nykyään ehkä liikaakin... (proteiiniansa-postauksesi). Mutta vegenä proteiiniin kyllä pitäisi panostaa oikeasti paljon enemmän kuin mitä itse tee. Vitamiineja ja magnesiumia syön sentään nykyään tunnollisesti (dosetti on muuten erittäin hyvä apu siihen!).
Toivottavasti saan tänään unen päästä helposti kiinni. Viime yön unet jäi kolmeen tuntiin ja menin sittenkin toimistolle töihin... nyt alkaa olla todella tööt olo (kello on 19).
Ihanaa vuoden alkua, Annukka!