maanantai 24. kesäkuuta 2013

terveellisyyspuuska


Uuh. Aamulla on sitten herätys kello 6.00. Tai ehkä saatan sitä ihan pikkasen venyttää myöhäsemmäks... Puoli 7 olis kuitenkin polkastava fillarilla kohti työmaata. Aamu sinällään on aika nopea: vaatteet päälle, tukka ponnarille, vähän meikkiä naamaan ja aamupala. 

Me syödään nykyään tosi paljon pirtelöä, vai pitäisköhän sanoa trendikkäästi smoothie... Tuossa kuvassa on aamupalaa mulle ja esikoiselle (ja yksi vielä jollekin), joka myös lähtee töihin puoli 7, tosin skootterilla ja matkaakin on monta kertaa enemmän kuin mulla. Tuollanen pirtelö on helppo, nopea (etenkin kun tekee illalla valmiiksi...) ja täyttävä aamupala. Koostuu tällä kertaa (pakaste)mansikasta, (pakaste)mustikasta, maustamattomasta jogurtista sekä pienestä tirauksesta (Ikean) mustikkahilloa. 


Sain tänään yhdeltä ystikseltä tuollasen ohjeen. Tekis todella kovasti mieli kokeilla... on kuulemma aivan karmea olo sitä tehdessä, mutta jälkikäteen todella ihana fiilis (liekö siksi, että siitä selvisi hengissä...). Mutta mua kyllä mietityttää kovasti miten turvallista tuollanen on suorittaa, kun niitä sappikiviä todistetusti on. Voiko ne jäädä jumiin jos ne lähtee liikkeelle? Mitäs sitten jos niin käy??? En tahtois kuitenkaan itteäni tappaa... Aikanaan kun tein sen kaamean öljykuurin (jossa öljyn määrä oli kyllä moninkertainen tuohon verrattuna... vieläkin puistattaa kun sitä ajattelen!) niin siinä neuvottiin ensin paastoamaan kolme päivää omenamehulla jotta selviää onko sappikiviä - jos niitä on, kuuria EI saa tehdä! Joten mietin tässä nyt hetken... Sanomattakin on selvää, että lääkäriltä en tähän kuuriin voi lupaa kysyä, sitä ei taatusti tulisi...

Mua kiinnostaa kyllä edelleen ihan tavattomasti kaikki tollaset luontaiset hoitomuodot. Voi että kun olis rahkeita opiskella alaa ihan tosissaan...

Olen tässä alkanu ihan vakavasti miettiä myös muuten elämäntaparemppaa syömisten suhteen. Mä mukamas syön suht terveellisesti - oikeesti en taida todellakaan syödä. Mulla on aikoja, että kiinnitän tosi paljon huomiota, että kasviksia tulis syötyä, ja sit taas aikoja, ettei niitä mee juuri lainkaan. Edelleen mä luen keittokirjoja ja haluaisin tehdä sitä sun tätä, mutta sit kun se tekemisen hetki tulee, mulla menee sormi totaalisesti suuhun, enkä kerta kaikkiaan tiiä mitä tekisin. Ihan toivotonta.

Olen nyt tässä lukenut (taas...) pari hyvää opusta (Patrik Borgin ja Hanna Partasen kirjoja), jotta saisin tsemppiä. No, totta puhuakseni mä tiedän kyllä aika paljon ravitsemuksesta ja laihiksestakin - teoriassa. Käytännön toteutus on niin vaikeeta... Ja vaikka mä tiedän paljon, silti toi Hannan kirja pääsi myös pikkuisen yllättämään (vaikka olen sen lukenu ennenkin... oma kirja siis). Yllätyksen toi lähinnä se, että mun energiantarve on paljon enemmän kun oon ajatellu. Tietty myös se ruoan laatu on tärkeä juttu. Laskin kuitenkin täällä olevalla laskurilla mikä mun energiantarve mahtais olla, ja aika yllättävän paljon se on, jotain 1800-1900kcal!

Patrikin kirjat on niin hyviä. Vaikka oon nekin ennen lukenu, tämä nyt lukemani pisti taas miettimään paljon. Säännöllisyys, aterioiden koostumus, tarpeeksi syöminen... ja tarpeeksi unta. Kaikki pielessä... Toisaalta vuorotyöläisen on mun mielestä todella vaikee pitää kiinni jostain sellasesta kuin säännöllinen ja tasainen ruokarytmi. Jos heräät klo 5 tai 6 niin eipä todellakaan oo vielä nälkä. Työt alkaa klo 6 tai 7 - ei sitä ennen vielä oo varsinaisesti tullu syötyä kunnollista monipuolista aamupalaa. Kello 9 on ihan sikamainen nälkä. Kahvitauon mitta 12 minuuttia... ei muuta kun pikapikaa jotain nopeaa ja täyttävää mahaan - aika usein se on valmis riisipuuro; varsinainen terveyspommi... just just. Mutta eipä siinä tosiaan paljon muuta ehdi. 

Työpäivän pituus on 6, 7 tai 8 tuntia tai jotain siltä väliltä. Päivässä on aamutauon lisäksi vielä toinen tauko, joka on myös sen ruhtinaallisen 12 minuuttia pitkä. Taas jotain pikasta siis vaan... Jos on ihan karjuva nälkä, äkkiä mikroon lättypitsa. Jes. Vaan olempa todennu sen parhaaksi näläntappajaksi tuossa minuuttiaikataulussa. 

Iltavuorossa sitten vastaavat pari pikataukoa - ja illalla kun pääsee töistä voikin syödä koko jääkaapin tyhjäksi. Työpäivän aikana ei kerta kaikkiaan ehdi syödä kunnolla. Pelkkä leipien voiteleminen vie tauosta puolet... Monesti mun "ruoka" on rasiallinen pikkutomaatteja + karjalanpiirakka + kuppi teetä. Ajoittain vien kyllä evästä ja lämmitän mikrossa (vaikka periaatteessa en haluais ees käyttää koko mikroa). Mutta aivan turha mitään salaattilounaita kuvitellakaan ehtivänsä tauon aikana syömään (olen kokeillu...).

Sellasia haasteita. En ole oikein keksiny, miten viisaiten noi syömiset työpäivinä hoitaisin. Iltavuoro on periaatteessa ehkä helpompi, koska päivällä on ehtinyt tehdä kotona ruoan - ellei ole ollu tuhatta asiaa juostavana ennen töihin menoa. 

No, nää jutut kiinnostaa mua ihan loputtomiin. On tullu hirmuinen tahto nyt laihtua muutama kilo - hitto, vanhuus ei todellakaan tule yksin, se tulee kilojen kera!!! En tykkää peilikuvastani yhtään tällasena, enkä siitä, että vaatteet puristaa eikä istu päälle lainkaan (paitsi armolliset trikoovaatteet, joita käytänkin koko ajan...). Mä en missään nimessä kannata mitään pikakuureja tai muita ihmedieettejä, vaan haluan arjen pienillä valinnoilla hitaasti mutta varmasti eroon näistä vararenkaistani. Tietoa siis on, mutta mistä sais sitä taitoa? Ja tarpeeksi tahtoa?? Mulla ei olis loppujen lopuksi kuin sellaset 5-8kg pudotettavaa, mutta kyllä vaan on niin mahdottoman vaikea tehtävä...

No, jospa aloittais nyt vaikka siitä nukkumisesta tän paremman elämän. Ei olis sit huomispäivä ihan niin takkuinen...

Onko teillä ajatuksia näistä asioista?

Heli

8 kommenttia :

  1. Mä niin tiedän, mitä on, kun vaatteet ei istu ja kiristää. Mä tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun painoa saa pois. Taivaalliselta =)Itsellä tän vuoden aikana tippunut 15,4kg. Se on paljon, mutta kun ylipainoa on ollut paljon, niin nyt matka on vasta puolessa välissä. Sain painon lähtemään alaspäin, kun vähensin ruokavaliosta hiilarien määrää oleellisesti. Tilalle paljon proteiinia ja vähän liikuntaakin. Nyt olen tän kesän tasapainoillut. Katsonut mitä taoahtuu, kun syökin taas ihan normiruokaa. Pelkäsin, että paino lähtee nousemaan, mutta ei onneksi ole lähtenyt. Herkut ja alkoholi pitää muistaa pitää kohtuudessa. Syksymmällä rykäsen sitten taas vähähiilarisella painonpudotuksen käyntiin tai ainakin toivon niin. Tän vuoden kokonaistavoite on -20-30kg!!

    VastaaPoista
  2. Siis eikö teillä ole kuin hikiset kaks kahvitaukoa koko päivänä??? Leipomossa oli sama käytäntö, mutta yleensä sieltä lähdettiinkin ajoissa pois. Ei totisesti salaattia ehdi pureksia siinä ajassa! Tai ehtii, muttei niin paljon, että siitä maha täyttyis. Sillä salaatilla mie pudotin kiloni. Töissä (mutta mullahan on lyhyt päivä ja vain yksi tauko) vaan joku ruisleipä ja kotona iso kulhollinen salaattia, jota söin aina kun oli nälkä. Perheelle oma sapuskansa. Joskus, jos oikein teki mieli, söin pienen annoksen ruokaruokaa.
    Ja tietysti kaikki herkut pois.

    VastaaPoista
  3. Mä olen tietoisesti ostanut kaupasta kaalia, porkkanaa, kurkkua, raejuustoa, ylettömät määrät. Niitä kun vetelee sitten kun tekee mieli napostella ja/tai aina ruuan lisukkeena niin tulee täyteen.

    Porkkanaraastekin on melkoista jöötiä kun sitä iso lautanen on puolillaan.

    Mun yksi ilta-mässäilyn esto on vedenjuonti pitkin alkuiltaa, tulen niin täyteen etten jaksa ees aatella mitään leipää. Myös kupillinen kuumaa teetä auttaa monen asia yli :)

    VastaaPoista
  4. No niin, nuo pirtelöt ovat todella hyviä aamusta ja niissähän on periaatteessa mielikuvitus rajana. On muuten erinomainen juttu tälläisille ihmisille kuin meikäläinenkin joka kuittaa päivänsä miltei yksinomaan kahvilla ja syödä mährystää vasta illalla.

    VastaaPoista
  5. Krisse: vaude mitä tuloksia! Se sun face-lupaus varmaankin myös auttoi... mä mietin sillon, että ei musta kyllä olis moiseen!! Mä uskon, että hiilarien vähentäminen auttais mullakin, oon sellanen leivän pupeltaja. On vaan tajuttoman vaikeeta jättää leipää vähemmälle... Alkoholi ei ole ongelma, herkut sen sijaan on, lähinnä suklaa.

    Mitä luulet, auttoiko sua se, että vuorotyö vaihtui säännölliseen työaikaan? Mä oikeesti uskon, että sillä vois olla vaikutusta mulle.

    Sanna: no ei oo... 2x12min jos työpäivä on 6-8h. On se aika vähän kieltämättä. Mulla on joku salaatti-inho. En vaan saa tehtyä sellasia... Vaikkakin tehtiin sunnuntaina tosi herkut kanasalaatit päivällä ruoaksi, jotain sellasia vois kehittää kyllä muullonkin.

    Kupla: mäkin aina ostan. Ja sit kippaan ne roskiin kun en tullukaan syöneeksi.... ihan toivotonta. En vaan kerta kaikkiaan keksi sit kuitenkaan mitä niistä tekisin. Tietty vois syödä silteenkin vaan... Porkkanaraaste on hyvää leivän päälläkin. Ja mä kans koitan litkiä vettä ja teetä etten söis...

    Peppone: mä en tajua, miten sä selviät kahvilla koko päivän. Onks miehet jotenki silleen tehty, että niillä on tollanen ominaisuus? Mun mieskin nimittäin kykenee tuohon. Ja ne pirtelot todellakin on hyviä. Ja niistä saa monipuolisia - vaikka jostain syystä tässäkään lajissa mä en loista osaamisellani... aina sitä samaa kamaa mulla.

    VastaaPoista
  6. Mä otan välillä kalorilaskuri.fi 2 viikoksi hintaan 1,9 € (eioo maksettu mainos) ;) ja laitan sinne kaikki syömiset aika tarkkaan. Sillä pysyy kyllä hyvin kartalla siitä että ravitsemuksessa on palaset kohdallaan ja saa kaikkea riittävästi. Mulla ongelma on saada tarpeeksi hyvää rasvaa vaikka käytän pähkinöitä, avokadoja ja kalaöljylisää. Vitamiineja sen sijaan tulee hyvin (syön kyllä sikana niitä kasviksia) ja hiilari-proteiini suhde on sopiva.
    Mä oon kanssa näistä jutuista todella kiinnostunut, ja kotona ollessa on aika helppo pysyä ruodussakin. Saas nähdä mitä töihin paluu ja kiireinen arki tuo tullessaan....

    VastaaPoista
  7. Paljonkin mietin ihan samoja asioita. Terveelliset elämäntavat kiinnostavat ja ei parin kilon painon pudotus siinä sivussa haittaa ollenkaan ;)

    Mä ole viime aikoina "paastonnut" pari päivää viikosta, jolloin saa syödä 24 tunnin aikana vain 500 kcal. Muina päivinä sitten normaalisti, muttei ylettömästi mässäillen. Näin aiheesta Prisman dokumentin joskus talvella ja innostuin sen lukemattomista terveysvaikutuksista. Nyt tuo näyttää olevan mainostettu laihdutuskikka jo lehtien palstoilla ja julkkisten keskuudessa.

    Mutta niinhän se menee, että se mikä toimii toisilla, ei välttämättä sovi itselle.

    VastaaPoista
  8. Taina 1: olen kans miettiny, että joku tollanen laskuri tms vois olla tehokas. Sais vähän käsitystä miten syö, koska ei sitä tule kuitenkaan mitään niin tarkkaan ylös laitettua muuten ja sit kuvittelee syövänsä paljon paremmin kuin oikeesti syökään. Mulla ei varmasti ole mikään oikeessa suhteessa, jos alkaisin kattoa tarkemmin. =( Toivotaan, että kun sun arki muuttuu niin silti opitut taidot auttaa käytännön valinnoissa!

    Taina 2: mä en todellakaan pystyis tuohon paastoiluun... mun nälkäkuolema-paniikki virittäytyis heti täyteen mittaan enkä pystyis mitään muuta kun ajattelemaan ruokaa tauotta. =S Kuulostaa silti ihan mielenkiintoiselta, ja varmasti on myös toimiva juttu. Ihmiselle tekee hyvää välillä olla vähän nälissään - ihan siis terveyssyistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥