tiistai 15. lokakuuta 2013

tired


Olen uupunut. Ihan totaalisesti. En kyllä muista, milloin olis ollut näin järkyttävä väsymys... Yöunet on viime aikoina olleet jatkuvasti sellaset 6-7 tuntia. En vaan saa mentyä aiemmin nukkumaan, ja jos vaikka menenkin, en aina meinaa saada heti unta. Toisaalta aika usein herään jo ennen kellon soittoa, joko koirien herättämänä tai ihan itekseni. Aivan liian vähän unta kuitenkin jatkuvasti ja olokin on kyllä ollu jo pitkään sen mukainen, eli koko ajan väsyny.


Viime yönä unta tuli ehkä sellaset 6 tuntia, ja aamulla oli kyllä aivan raato olo. Kello soi noin 6.40, mä vaan en jaksanu nousta. Lopulta katoin kelloa kun se oli 7.20, eli lasten bussi oli jo menny... ja lapset yhä nukkui... No, en jaksanu ressata. Herättelin porukat, kävin suihkussa, söin... sitten vein miehen töihin ja lapset kouluun, kaikki tietenkin komeesti myöhässä. Meillä on vain yksi auto, siksi tätä kuskaamista ees taas aina kun tarviin autoa. Sitten menin töihin, mulla oli tänään sellanen vähän extra-vuoro, eli alkamisaika oli aika vapaa, kunhan tietyn tuntimäärän tein vaan sitten. Tollanen työvuorosysteemi oliskin oikein jees, mutta eihän se tietenkään tuollasessa työssä onnistu kuin erikoishommissa silloin tällöin.


Töissä oli kyllä oikein mukavaa. Mä tekisin vaikka aina noita "piperryshommia". Hyllyjen uudelleen järjestämistä, tuotemäärien tarkistamista yms. Se on hommaa, missä ajan kulua ei huomaa laisinkaan, yhtäkkiä vaan alkaa olla nälkä ja huomaa että pari tuntia onkin taas vierähtäny. Lisäksi saa puuhailla ihan rauhassa sitä omaa juttuaan. Me like. Mä oon kyllä sellanen itsenäisen työn tekijä paljon mieluummin kuin ryhmätöiden. Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa kyllä, mutta työni tahtoisin tehdä niin, että teen sen kokonaan ihan ite ja oon siitä vastuussa ihan ite. Toivottavasti meillä ei koulussa kovin paljoa tehdä ryhmätöitä... vaikka se tiimityöskentely tuntuukin olevan kovin trendikästä. Plääh.


Meillä on tulossa kotona nyt pieniä muutoksia. Mies vaihtaa työpaikkaa, joka tarkoittaa sitä että meidän yhden auton taktiikka ei ehkä enää jatkossa oikein toimi. Toisaalta kaikki on järjestelykysymystä, ja toisaalta taas minusta on ajoittain tosi turhauttavaa, kun joudun ajelemaan ees taas auton vuoksi. En saa koskaan jäädä nukkumaan, vaikka menisin iltavuoroon, jos tarviin sitä autoa jossain kohtaa päivää. Mun työmatkahan kyllä sujuu vaikka kävellen tarvittaessa, mutta koulumatkat taas ei tosiaankaan. Plus että en mä kauppakasseja kävellen tätä matkaa kyllä kanna. No, täytynee katsella hetki miten tässä nyt tilanteet menee, iso menoerähän se toinen auto sitten kaikkineen olis ja se vähän kyllä kieltämättä mietityttää. Hienoa kuitenkin, että toi miehen työasia nyt vihdoin viimein selvisi, sitä on tässä ooteltukin jo ihan tovi. Toivottavasti uusi työpaikka on sit mukava. 

Jaaha, jos vaikka sitten pieni happihyppely koirien kanssa... vai menisköhän vaan nukkumaan...

Heli

13 kommenttia :

  1. Heippa. Täällä toinen väsynyt ja univelkainen, nytkin kannattais mennä nukkumaan eikä täällä kukkua, mutta...Tuli postaustasi lukiessa mieleen, että oletko sinä perheenne "herätyskello"? Kyllä äitien pitää saada nukkua silloin kun on siihen mahdollisuus. Oma tyttäreni on jo monta vuotta herännyt ja lähtenyt kouluun omatoimisesti (nyt seiskalla), minä olen vain kääntänyt kylkeä, jos on muuten ollut mahdollista nukkua pidempään.

    Olen uskollinen lukijasi, mutta harvoin tulee kommentoitua. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle Heli.

    VastaaPoista
  2. Tiedän ton väsymystunteen. Mä nukun 4-6 tuntia/yö enkä yleensä viikonloppuisinkaan enempää. Kuuden tunnin jälkeen herään yleensä melko pirteänä eli tavallaan tuntuu, etten enempää tarviikaan. Niin ja nukunhan mä usein päikkärit ;) Mut siis välillä pelottaa, että jossain vaiheessa tulee totaaliuupumus, kun ei noi yöunet ole ton pidempiä.

    Mitä koulutöihin tulee, olen yksinäinen susi myös :) Nykyisessä koulussakin ärsytti välillä suunnattomasti, kun kaikki piti tehdä pareittain/ryhmässä. Kyllä mä sen tavallaan ymmärrän, koska vähentäähän se opettajien työtaakkaa (kun esim. kirjallisia töitä on tarkastettavana sadan sijasta 50), mut silti. Kyllä mä tarvittaessa osaan ryhmässä toimia, mut nautin enemmän yksinäisestä puurtamisesta.

    Onnea miehellesi uudesta työpaikasta ja kivaa viikon jatkoa sullekin :)

    VastaaPoista
  3. Voi olla ettei tää ollenkaan natsaa, mutta sellainen peräkärry pyörään ja sillä työmatkat JA kauppakassit? Paitsi jos se on tiettömän taipaleen takana, jolloin se fillari ei kulje talvella sielläkään...

    VastaaPoista
  4. Eija: itse asiassa juurikin näin, eli olen se meidän perheen "herätyskello". Välillä koitan vierittää homman miehelle, mutta mun kyllä melkeinpä pitää valvoa, että se sitten herää... Meidän lapset tarvii aamulla kyydin bussille, joka lähtee jo 7.25 joten pakko ne on sinne viedä (sinne on matkaa 3km), ei siis onnistu laittaa niitä matkaan itsenäisesti. Saattaa mies ne kyllä viedä, mutta aika usein mun on kuitenkin porukka saatava ensin ylös. Kyllä se tuntuu välillä tosi väärältä, että mä en saa koskaan nukkua. Sit jos ei noiden ihmisten takia herää niin sit ihan takuulla koirat herättää... ja kukas niiden kanssa juoksee - no minä... Mä välillä mietin, että onneks tää ei ole ikuista, sillä voimalla sit jaksan ees jotenkin. Pitäis kyllä varmaan opetella nukkumaan vaikka päikkäreitä, tai sit vois tietenkin mennä aikaisemmin ite nukkumaan. Eilen meninkin jo kymmeneltä.

    Mukavaa, että on uskollisia lukijoita, todella kiva kuulla!!

    Terhi: toiset vaan pärjää vähemmällä unella, voi se olla sitäkin, etenkin jos et tunne itseäsi väsyneeksi. Ja päikkärit varmaan auttaa asiaa.

    Mua ärsyttää noi ainaiset ryhmäjutut, joka asiassa niitä nykyään tehdään... mä oon vissiin niin määräileväinen ja pilkunviilaaja, en vaan kestä että pitäis tehdä asiat jonkun muun tavalla... =)

    Kivaa viikon jatkoa sullekin! Ja kiitos onnitteluista, toi uusi työpaikka on kyllä tosi hyvä juttu!

    Kupla: tuo on itse asiassa hyvä ehdotus! Kyllä tänne pyörällä periaatteessa pääsee, tosin talvella ei niin hyvin. Talvella voi sitten vaikka kävellä. Ja toinen on, että tietenkin vois ne kauppareissut tehdä suunnitellusti sellaseen aikaan että autolla pääsee.

    VastaaPoista
  5. Kyllä sellainen 6-7 tuntia on oikein sopiva unimäärä =). Jopa ruhtinaallinen, jos sen nukkuisi putkeen. Pitkin yötä heräily ei ole mistään kotoisin. Mutta unen tarvehan on yksilöllinen, mutta mitkä ne oli ne turvarajat, joku määrä oli kuitenkin liian vähän ja joku liiaa, terveyden kannalta.

    VastaaPoista
  6. Roz: niin just, unen tarve on yksilöllistä. Mulle ainakaan ei sovi myöskään kovin pitkät unet. Mutta kyllä taidan tarvita enemmän unta kuin ton 6 tuntia pidemmän päälle.

    VastaaPoista
  7. tsemppiä sinne!mäki olin väsyny,mutt paljo paremmin taas jaksan,ko koulutin pienimmäisen yö-pullosta pois.

    VastaaPoista
  8. Mä niiiiin tiedän, mistä sä puhut! Mäkin oon jatkuvasti väsynyt. Mulla työt alkaa niin aikaisin, että kello soi 4.45 aina. Eli jos haluaisin 8 tuntia(jotka tarvitsisin) niin saisin mennä nukkuun jo ennen yhdeksää. No way! Eipä vaan onnistu. Ollaan siis väsyneitä....
    Mä tykkään myös tuollaisesta pikkupiperryshommasta mutta samalla pitää sitä sosiaalisuuttakin olla ehdottomasti! Kiva, että tollaisiakin juttuja sun on mahis välillä saada tehdä.
    Miehen työhomma on hieno juttu, onnea siitä!

    VastaaPoista
  9. Suvi: vauvojen kanssa sitä minäkin aikanaan valvoin. Sitten tuli koirat valvottamaan.. Onneksi sait pienimmänkin nukkumaan että jaksat ite paremmin!

    Pohdiskelija: voi apuva mitkä herätykset sulla. Toivottavasti saat rytmit jotenkin kohdalleen ja unen jo ees vähän aikasemmin illalla. Noi mun työt on ollu nyt kivoja, ja huomenna meen taas tekee samaa. Voisin tehä sitä aina! Ja juu, hiukan tässä on nyt edessä jännät paikat ton uuden työn kanssa, Mut kiva kun tuli tuo muutos!

    VastaaPoista
  10. Tietysti se on kurjaa kun ei saa nukutuksi sitä määrää minkä tarvitsee sillä me jokainen ollaan siitä erikoisia, että se toiselle riittävä 5 tuntia on toiselle kauhistus ja taas toisinpäin. Henk.koht. antaisin aika paljon jos saisin nukutuksi edes sen viisi tuntia putkeen mutta kipujen takia 2 tuntia putkeen on ehdoton maksimi. Sitten tunti, pari valvomista ja taas pari tuntia unta..

    Vaan mitäpä mä valittamaan omista jutuistani ja tärkeintä olisi saada se sun sidonnaisuutesi perheen menoihin jotenkin mulkattua koska ne aamun tunnit ovat nukkumisen kannalta kaikkein tärkeimmät.
    Voimia <3

    VastaaPoista
  11. Peppone: voi ei, toi on niin syvältä, että kipujen takia ei saa nukuttua!! Miten sä jaksat noin yleensä ottaen, oletko koko ajan väsynyt kun et saa nukuttua kunnolla? Tsemppiä sulle!! ♥

    Mä olen muuten taas siinä käsityksessä, että ne ennen puolta yötä nukutut tunnit on ne tärkeimmät.

    Ja mä en usko, että tähän meidän systeemiin ihan äkkiä tulee muutosta... oon tainnu totuttaa kaikki (myös itseni) siihen, että huolehdin aina ja kaikesta, myös siis heräämisestä ja lähtemisestä... muittenkin kuin itteni kohdalla. Vaikka se välillä todella ärsyttää, jotenkin kuitenkin koen, että "mun täytyy, olenhan tän perheen äiti". Tai jotain.

    VastaaPoista
  12. Joskus se vaan väsyttää niin, että meinaa itku tulla. Viimeksi eilenillalla. Järjestinkin sitten itseni nukkumaan yhtäaikaa pienempien kanssa klo 21 ja nukuin ihan koomassa klo 05 saakka. Jysäri oli aamulla eikä mitenkään levännyt olo. Mistä lie johtunee. Näitä aina toisinaan tulee.

    VastaaPoista
  13. Susanna: todellakin joskus väsyttää niin että ei jaksais elää ees. Sillon on kyllä hyvä ratkaisu mennä nukkumaan ajoissa, kyllä se siitä sitten taas elämä voittaa. Jos sulle on tulollaan vaikka flunssa tai jotain ja siksi niin töksö olo? Jaksamista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥