sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

viikon varrelta


Jälleen yksi viikko takana. Työntäyteinen sellainen: maanantaista perjantaihin olin koulussa ja "vastapainoksi" sitten koko viikonlopun töissä... Ei kivaa. Perjantaina päivä venyi pitkäksi: lähdin kotoa aamulla vähän vaille kahdeksalta, ja palasin kotiin vasta illalla vähän vaille kahdeksalta! Lauantaina olin työpäivän päätteeksi aivan poikki. Ajattelin, että tämä peli ei kyllä vetele... en vaan jaksa tätä enää. 

Tänään sunnuntaina olo ei ollut aivan noin rätti työpäivän jälkeen, onneksi. Mutta eipä sitä lepoa ollut luvassa tänäänkään töiden jälkeen, vaan suuntasin kohti päivystävää eläinlääkäriä saman tien kotiin tultuani. Koirulaisen tassu oli jostain syystä turvoksissa ja se ontui sitä kovasti. Ilmeisesti mitään vakavempaa siinä ei kuitenkaan ollut, mutta seurataan nyt tilannetta vielä. Säikähdin kyllä aika lailla silti. 


No, huomenna taas koulutyö jatkuu. Ensi viikko onkin sitten koko kevään viimeinen varsinainen kouluviikko, koska seuraavana maanantaina alkaa toukokuun loppuun asti kestävä harjoittelujakso ja sen jälkeen sitten kesäloma - minulla ihan kirjaimellisesti, nimittäin olen työpaikkani kesälomailijoista ensimmäisessä sakissa eli aloitan lomani 2.6. 

Ensi viikko on mulla (onneksi) vajaa viikko koulussa; opiskeluja on vain maanantaina ja tiistaina. En aio osallistua keskiviikon ja torstain atk-tunneille taikka perjantain atk-kokeisiin, koska olen pariinkin kertaan jo suorittanut A-ajokortin (atk:sta siis). Ehkä joskus kokeilen AB-kortin tekoa, mutta en juuri nyt. Päätin näin, koska nyt on tunne, että ei vaan pysty eikä kykene. Ja tajusin, että ei tarviikaan pystyä eikä kyetä kaikkeen koko ajan.

Nuo ensi viikon "vapaapäivät" ei sitten kuitenkaan varsin vapaita ole: työn alla on edelleen liiketoimintasuunnitelma, jonka palautuspäivä on 17.3. Lisäksi olisi parista muusta kurssista kirjallisia oppimistehtäviä, jotka pitää palauttaa arvosteltavaksi. Että ei tarvii edelleenkään heittää selkää sohvaan...


Uupumusta on kuitenkin siis ilmassa. Kun on tottunut tekemään osa-aikatyötä, johon sisältyy melko paljon iltavuoroja, eli siis myös melko paljon vapaita, yksinäisiä kotipäiviä, on tämä joka päivä ja koko ajan jossain oleminen aika rankkaa. Ja kun se ei edes lopu siihen, vaan lisäksi on sitten vielä ne koulutyöt, mitä pitää tehdä kotosalla ja mitä ajoittain teenkin aivan yötä myöten. Puhumattakaan kotitöistä, joita en jaksa tehdä enää ollenkaan... 

Tuo sohvakuva kuvastaa esimerkiksi nyt sitä, että mä jatkuvasti toivon, että olis joskus aikaa pyöräyttää huusholli kunnolla ympäri ja nuohota jokainen nurkka puhtaaksi. Mä ihan oikeesti haaveilen siivoamisesta! Sohvakin pitäis todellakin pestä... siihen on tainnut joltakulta kaatua maitoa tai vastaavaa... haju on kaamea!! Ja meillä siis EI saa syödä sohvalla...


Nukkumaan menemistä pitäis edelleen treenailla. Siis että menisin ajoissa. Joinain iltoina olen tosi poikki jo ysiltä ja menen nukkumaan kympiltä. Joinain iltoina venytän sitten sitä asettumista vaikka miten kauan, vaikka olisin kuinka väsynyt jo ysiltä. Eilen luin loppuun hyvän kirjan, ja valot sammui vasta puoli kaksi yöllä... oli varsin virkku olo aamulla (not), taas yksi yö kuuden tunnin unilla...

Pitemmittä puheitta, taidan heittää huomisia kamoja nyt kassiin ja kaivautua sitten peiton alle. Se on kuitenkin kello taas soimassa 6.30... Mukavaa ensi viikkoa kaikille!

Heli 

9 kommenttia :

  1. Eilen illalla justiin mietin, että mitähän sulle kuuluu ja tässä se vastaus nyt sit tuli :)

    On tää kyllä vähän hullun hommaa tosiaan ja hyvin kuvasit sen, kuinka joka päivä on oltava jossain tekemässä jotain ja vielä sen päälle sitten jatkettava niin kauan, ettei oikeesti edes jaksa, mutta tekee vaan.
    Kai meille sit loppupeleissä käy niin, että jahka koulut on rutistettu loppuun ja loma alkaa, niin stressi laukeaa ja sairastuu :). Ei olis ensimmäinen kerta kun mulle käy niin. Mutta nyt oon päättänyt, että ei käy. Tosin en tiedä sitäkään, milloin mulla sitä lomaa ehkä on, mutta joskus kai kuitenkin.

    Ja itsekin haluaisin SIIVOTA ja vihdoin ja viimein viedä tavaraa kirppikselle ja järjestää nurkkia ihan kunnolla. Niin että ajatus kulkis höyhenen kevyesti, kun ympärillä olis tilaa ja kaunista. En nykyään enää muista edes pestä pyykkiä. Korit vaan tursuilee vaatteita, mutta niitäkään ei enää oikein edes noteeraa.

    Mulla ei oo oikein mitään ylimäärästä energiaa lähettää, mutta lämpimiä ja valoisia ajatuksia sitäkin enemmän <3. Kyllä me tästä selvitään voittajina.

    VastaaPoista
  2. miks aikaa on aina liian vähän,sama homma täällä :) koko huusholli tekis mieli raivata ja siivota nurkasta nurkkaan,mutt...

    VastaaPoista
  3. Annukka: ihanaa kun mietit! ♥ Mä todella, todella toivon, että en sitten sairastu, kun loma alkaa. En ole koskaan yleensä sairaana muutenkaan ja loma on niin lyhyt...

    Mutta kyllä tää tästä joskus helpottaa! Ja kuitenkin tää opiskelu on mukavaa ja mielenkiintoista - kaipaan vaan välillä ihan tosi kovasti niitä sellasia hetkiä, että ei olis mitään velvotteita. Sais tehä just mitä huvittaa, esim siivota kunnolla!

    Meilläkin on pyykkiä vaikka muille jakaa... ja muutenkin huusholli ihan kauheessa jamassa. Mutta olkoon - miten se menikään: ei se oo niin justiinsa... ;) ♥

    Suvi: niimpä, aika ei tahdo riittää kaikkeen. Ai että just tollasen supersiivouksen mäkin tahtoisin tehdä.

    VastaaPoista
  4. Olen iloinen tuosta kommentistasi, että olet huomannut, että aina ei tarvitse jaksaa kaikkea. Juuri näin. Aikansa kutakin. Nyt pääpaino opiskelulla ja kun se on ohi, ehtii taas tehdä paremmin ja enemmän kotitöitäkin. Ymmärrän kuitenkin kuinka se ahdistaa, kun ei esim ehdi kotona siivota. Itsekin olen kaikki opiskelut suorittanut kodin, työn ja perheen ohella. Jaksuja, Heli!

    VastaaPoista
  5. Krisse: joo, pakko se on jostain hellittää. Mutta tänään oli viimeinen koulupäivä tänä keväänä ja nyt muuttuu vähän kuviot. Muutama oppimistehtävä on väkerrettävä vielä ja palautettava, mutta sitten onkin "vain" harjoittelua ja palkkatöitä. Ja niiden suhde ihan ok, sekä viikkoon mahtuu myös vapaapäiviä. Jee!!

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että sulla vähän helpottaa! Tiedän tosi hyvin ton tunteen, kun jopa siivoaminen kuuluu kaukaisiin haaveisiin ;) Ja tommosella kaaoksen hetkellä olis just tärkeääkin tärkeämpää (ainakin mulle), että edes koti olisi järjestyksessä. Usein se just silloin ei ole.

    Voi koirulaista... :( Mikä on jalan tilanne? Ikäviä tommoset! Paljon tsemppisilityksiä pienelle♥

    Ja sulle aurinkoa ja voimia kevääseen! :)

    VastaaPoista
  7. Terhi: ihanan vapaa ja helpottunut fiilis on kyllä kun tietää että kohta helpottaa! Tänään on todella pitkästä aikaa vapaapäivä ja vielä sellanen vapaa että olen kotona ihan YKSIN, voi mikä nautinto!! Aurinko paistaa ja pyykkikone pyörii, ihanaa! Mä kanssa kaipaan just kaaos-aikaan sitä, että olis siistiä ympärillä, ja sillon sitä ei todellakaan ole. Jotenkin mä kuvittelen, että hommat luistaa paremmin ja ajatus on selkeämpi kun ympärillä on siistiä ja valoisaa ja rauhaisaa...

    Koiran jalka on edelleen turvoksissa, mutta täysillä se mennä viilettää sen kanssa. (Lääkäri sanoi, ettei tarvii sitä levossa pitää, koira tietää kyllä ite varoa sitä.) En oikein tajua mikä siinä on. Ehkä se kopsautti sen sellasen levyn laitaan yli hypätessään... tai sitten on tullut hypyn jäljiltä alas niin että varpaat jäi alle sillein nurin... Aristaa, kun koskee ja pitää tosi varovasti sitä esimerkiksi pyyhkiä. Ja ihan sinertävä se on kanssa - lääkäri sanoi että siinä on mustelma. No, eikähän se siitä ajan kanssa parane!

    Iloa, valoa ja voimia sullekin! ♥

    VastaaPoista
  8. Voi miten tuttuja fiiliksiä! Täällä on myös ollut koko talven aikamoinen sekamelska, päivät töissä ja illa/työt koulujuttuja.. Huoh. Mutta nyt alkoi helpottaa, harjoittelua enää yksi viikkoa edessä ja töistä palkatonta virkavapaata, harjoitteluraportti tehtävänä ja sit se on siinä! Loppu häämöttää tälle rankalle aikakaudelle, lomaa odotellessa! :) Tsemppiä sulle loppurutistuksiin, kuulostaa siltä, että sielläkin aletaan hiljalleen laskeutua kesään.

    VastaaPoista
  9. Satu: eipä ihan helpolta kuulosta tuo sinun urakka! Mulla ei sentään ole pieniä lapsia enää... parilla luokkakaverilla on, enkä kyllä tajua miten jaksaisin niiden kanssa opiskella. Siis kun aikaa ei tahdo oikeesti siihen opiskeluun olla ollenkaan pienten kanssa, muuta kuin yöllä... Mullahan koulu jatkuu ensi talvenakin vielä, nyt tää kevät vaikuttais kyllä aika rennolta ton harjottelun suhteen. Ensi talveksi ehkä haen sit ihan opintovapaata, en haluais enää tällaista uupumusta mitä tänä keväänä on ollu. Ja tänään koitan sit viimein saada tän siivouksen täällä loppuun - sekin piristää ihan valtavasti!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥