Joo en oo ehtiny kirjoitella. Tai saanu aikaan muuten vaan.
Mulla on harjoittelupaikassa viimeiset viikot menossa ja just nyt on meneillään näyttö paristakin aiheesta. Ja just ihan ihan nytkin mun pitäis olla kirjottamassa tämän päivän tapahtumista selvitystä itsearviointiin...
Ja sitten on se mummon muru ♥. Se kävi kylässä just tänäänkin ♥ enkä mä sillon mitään tee muuta kun vauvelia paapon... ♥
Ja sit on jooga. ♥ ♥ ♥ Olen ehkä aika hurahtanut siihen... Pari kertaa viikossa käyn salilla joogaamassa ja tavoitteena olis vielä yksi kerta viikossa tehdä ne jutut kotonakin. En ota paineita, teen jos teen. Tavoitteena notkistua ja kenties päästä selkävaivoista ja sen sellaista. Huomenna ja ylihuomenna menen kaksituntisille Vinyasa-joogatunneille, huhhuh, miten lie selviän... Se on eri joogaa kuin missä normaalisti käyn (astangasssa käyn). Tiedossa ehkä mutkikkaita asanoita ja kipeitä paikkoja. ♥
Ja oli mulla vatsatautikin. Siis en oo KOSKAAN kipee. Ja nyt sit olin kuitenkin. Höh.
Mutta itse asiassa tulin vink-vink-vinkkaamaan näistä parista (eka ja toka) Kaarina Davisin tekstistä, jotka oli mielestäni ajattelemisen arvoisia ja hyviä.
Mä en oo lopettamassa joulua vielä, mutta "vähentämässä" jotenkin kuitenkin. Ekaa kertaa ikinä on joulukortit jäämässä kokonaan lähettämättä... Siis ainakaan eivät huomiseksi ehdi, koska en ole tehny niiden eteen yhtikäs mitään. Enkä tiiä tulenko tekemään mitään sit myöhemminkään. Jotenkaan se ei ees vaivaa mua yhtään. Toivottelen sitten kenties facessa vaan kivat joulut ihmisille. Ja naamatusten, jos satun näkemään. Tai jotain.
Myös lahjalista (eli mun perinteinen joululista, mihin listaan ihmiset, kelle lahjoja laitan ja mitä kellekin laitan) kutistuu joka vuosi. Tänä vuonna kutistan sitä varmaankin tosi rankalla kädellä. Anteeksi nyt vaan ystävät, mutta tänä vuonna näin, kenties jatkossa myös. Ystävät tietää kyllä, että ovat mulle tärkeitä, myös ilman lahjoja.
Siis oikeesti:
Joulua on kiva laittaa. Lahjoja on kiva antaa. Kortteja on kiva askarrella ja kirjoitella. Koristeita on kiva katella, myös kuusta. Mutta. Jotenkin nyt tänä vuonna ei irtoo.
Lapsille hankin jotain toivottua ja tarpeellista. Lastenlapsille myös. Kenties siihen se sitten saakin jäädä. Jouluviemisiä - jos nyt yleensä mihinkään mennään - saa olla kahvipaketit. (Ehkä me mennään. Mun mummot on liki 90-vuotiaita, ennen kaikkea haluan käydä tervehtimässä heitä, vaikka matkaa onkin 200km suuntaansa. Äitini luo on matkaa 250km. Yökyläreissuahan se tietää, koirien mukana roudaamista, pupujen hoidon järjestämistä jne jne. Mutta koska mummot. ♥ Ajelupäivää en tiiä, mutta joskus joulun tienoilla kai kuitenkin.)
On meillä hyasinttejä. Niitä pitää olla, ne on ihan parhaita. On myös kaksi kynttelikköä ja aika usein ihan eläviä tuikkukynttilöitä. Ostin tänään Tiimarista (joo-o, täällä meilläpäs onkin sellanen!) pari aivan suloista tuikkukippoakin. Ja ajattelin ostaa jokusen ihanan ja spesiaalin pallon kuuseen, ehkäpä lasista. Sellaset niin ihanat, että koen ne tärkeiksi ja arvokkaiksi. Jos siis tulee kuusi... jos ei tule, onhan mulla toi mun sisäpuu. Mielestäni siihen vois aivan hyvin ripustaa muutaman lasipallon ja valot, kaunis olis varmasti. Eikä tarttis pienen hetken takia kuusta katkoa maasta. En tiiä vielä, kun toisaalta kuusi on kyllä aika ihana.
Ja kyllä meille tulee lahjoja ja ruokiakin. Mutta hillitysti. Pipareitakin lapset on kertaalleen leiponeet, kaupan taikinasta kaksi pellillistä. Hyville maistuivat. Koristeitakin vähän tekis mieli laitella, mutta vain vähän - eikä mulla paljoo olekaan, olen aika hyvin laittanut pois niitäkin karsiessani kaikkea. Ja siis todellakin odotan myös lomaa, mullakin on pitkä sellainen nyt, kun en ole töissä.
Kaikesta minimalistisuudesta ja tekemättömyydestä ja saamattomuudesta huolimatta musta tuntuu, että en oo KOSKAAN stressannu näin vähän sitä, ettei juurikaan mitään oo (vieläkään) tehty. Mulla on suorastaan aika rento fiilis. Ehkä asia on paras just näin??
Sori kaikki joulunlaittajat. Tämä ei ole olevinaan mikään angstaus eikä mielenne pahoittava postaus. Mä vaan olen todennu, että nyt on näin. Eikä tunnu oikeastaan lainkaan pahalta, päinvastoin!
Mites teillä?
Heli
PS. Niin ja kuvat siis ei tosiaan ole ihan upouusia... jostain muutaman vuoden takaa. Kun mulla siis todellakaan ei ole laitettuna melkein mitään täällä... (vain ne kaksi kynttelikköä ulkoeteisessä, pari melkein jo näivettynyttä hyasinttia pöydällä ja jokunen tuikkukippo - ne ihanimmat jouluasiat kuitenkin...)
Ei se joulumieli vaadi mitään hirveää hössötystä tai tavarapaljoutta. Monena vuonna olen sitä hakenut väkisin, tänä vuonna se on tullut itsestään, ihan huomaamatta. On ollut ihan kiva vähän laitella joulua, vaikken tosiaan kauheasti koristele!
VastaaPoistaOlen todella kateellinen sinulle, minulla on Tiimarin kokoinen aukko sydämmessäni!
Mä en oo vieläkään tehny mitään joulun eteen. Kortit jäi kuin jäikin laittamatta. Tai no niin, pari lahjaa on hommattuna.
PoistaJospa noita Tiimareita leviäis muuallekin. Täällä on eka, kun täkäläinen tyyppi osti sen koko hoidon, käsittääkseni ainakin. Ei se ihan samanlainen oo kuin ennen, että siihen kannattaa varautua.
Mie luulen, että ne on kuitenkin vain pieni osa ihmisistä, jotka "joulusekoilee" niinku Kaarina Davisin jutussa. Minäkin, jolla ei ole paljoa tuttuja, tunnen monta ihmistä, jotka ei juuri edes noteeraa koko joulua. Lapsiperheet tietysti, koska se on lasten juttu, mutta perheethän itse luovat ne perinteet itselleen - itsekin ihan hämmästyin, kun tyttö yhtenä jouluna, kun haaveilin oikeasta kuusesta, sanoi, että ei, kun joulu ei tuu ilman sitä metrin mittaista tekokuusta. Se kun on ollu niiden eliniän ajan meillä jouluina. Ja ne yhdet tietyt jouluvalot. Ruokaa ostetaan sen verran, mitä menee; lanttulaatikkoa ei osteta eikä tehdä :)
VastaaPoistaMutta hyasintteja olen tänä vuonna ostanu jo ajoissa, kun ne tuoksu niin mukavasti nenään jossain.
Astangajooga onkin astetta rankempaa kuin hathajooga, jossa mie käyn. Etenkin kun käyn siinä mummojen ryhmässä :)
Mä taas luulen, että suurin osa ihmisistä joulusekoilee, ainakin jossain määrin. Kuinka moni lie on kertonut blogeissaankin, miten on kortit taas viime tingassa lähetetty jne. Ehkä kuitenkin enenevissä määrin myös vastustetaan sitä sekoilua.
PoistaHyasinteissä on mulla menossa kolmas kierros jo, oon aina ostanut kaksi ja oottanu että ne näivettyy ja sit uudet. Nää uusimmat tosin on niin pikkuruiset, eikä oo yhtään miksikään muuttuneet, että alan jo epäillä tuleeko niistä kukkia ollenkaan. Mutta hyasintit on mulle yksi tärkeimmistä asioista jouluna.
Se pe-la-joogakurssi oli aikkas rankka. Oon ihan kipee sieltä sun täältä... mutta tulipa tehtyä niin silta kuin päälläseisontakin, joita en oo ennen tehny. Tosin päälläseisonta vain sillä tavallisella tyylillä kokonaan, joogatyylillä ope ei antanut nousta kokonaan vielä, puoleenväliin vaan.
No joulukortithan on vain hyvä tekosyy askarrella jotain ns. hyödyllistä :) korttiaskartelu muutoin näinä sähköisen viestinnän aikoina on vähän turhaa. Mie laitoin viime tingassa (itse asiassa heräsin sun kirjoituksen johdosta miettimään, mikä se viimeinen postiinjättöpäivä oli!) kun yleensä oon saanu merkit kaverilta, joka saa ne työn puolesta, mutta ei itse käytä, ja tänä vuonna ei työnantajalta tullukaan merkkejä. Kiitos kun muistutit :)
PoistaNiitä hyasintti- ja suklaarasiakierroksella tungeksivia en tunne yhtään. Kukaan ei käy meillä eikä me kenenkään ovella. Onneksi! Sitä voi muistaa ja käydä sitten joskus kun on enempi aikaa ja ehtii rupatellakin sen kahvikupposen äärellä.
Mä oikeesti kyllä tykkään askarrella kortteja. Mun kortit tosin on hyvin yksinkertaisia... mutta se on joulujuttu, jota tykkään tehdä. Muuta en kyllä sitten askartelekaan (koskaan), enkä mä esimerkiksi leivo jouluksi ollenkaan, ellei valmistaikinasta tekaistuja torttuja lasketa mukaan...
PoistaEi meilläkään kauheesti oo niitä kukka/suklaarasia-tuttuja. Ei vierailla jouluna varsinaisesti missään muualla kuin kenties siellä kaukana mummoilla. Jossain vaiheessa on annettu joillekin muutamille tutuille jotain kukkaa tms, mutta en tiiä mitä nyt tehdään. Minusta se pieni muistaminen kuitenkin on kivaa omalla laillaan, vaikka sitten toisaalta mietin, että se on turhaa ja vähän hassuakin.
Kahvikupposen äärellä rupattelu on paljon kivempi ajatus kuin pakkovierailu!
Mites teillä -kysymykseen en vastaa, koska tiedät jo ;D
VastaaPoistaProsessissa tuppaa käymään niin, että aina joku pahoittaa mielensä. Tai vähintään itsestä tuntuu, että nyt joku varmasti loukkaantuu. Mutta joulukortittomuuttakaan ei enää ihmetellä sen jälkeen kun on mennyt vuosi-pari :) Eikä niitä tule omaankaan postilootaan. Tässä jouluasiassakin päämäärä pyhittää keinot ja ystävät & sukulaiset tottuu ja hyväksyy kyllä ajan mittaan. Että rohkeesti vaan toteuttamaan juuri sellainen kokonaisuus kuin itsestä tuntuu hyvälle. Ja niinhän sä oot just tehnykin - Hienoa :)
Joo, kävin lukemassa teidän "joulusta". =) Ihan hyvä ratkaisu niin.
PoistaMulla tosiaan ne kortit on edelleen laittamatta. Ja hankkimatta. Saattaavat jäädäkin silleen... Ajattelin faceen laitella tiedotuksen kortittomasta joulusta, sekä myös sellasen tekstin, että en aio lahjoakaan ketään muuta kuin lapsia ja lastenlapsia. Toivon, ettei kukaan hommaa mulle mitään, koska en voi mitään sille, että sitten tulee tunne että pitäis jotain vastalahjaa olla...
Meille tuli jo yksi joulukortti. Mitähän nyt sit tekis... *huoh*
Meillä on just samoin! Yhden joulupaketin olen lähettänyt. Pari joulupostia laitan vielä postiin ja sillä selvä. Kotona on muutama koriste ja tuskin enempää enää tuleekaan. Paitsi joulukuusi.
VastaaPoistaEn leivo joululeivonnaisia. Pari laatikkoa saatan tehdä, jos huvittaa. Ellei huvita, niin sitten syödään jotain muuta.
Ihanaa, muillakin sama meininki! Ihanan helppoa ja vähäeleistä sulla, tykkään!
PoistaMä oon edelleen vähän että mitä tekis... Kortit ainakin jäi/jää veks. Yksi perinteinen kahvi-ruisleipä-purkka-salmiakki-pienijoulumuistaminen-paketti ystävälle Englantiin tekis mieli laittaa, mutta miksi en saa sitäkään aikaan...? Tämä on ehkä vaikuttamassa tähän niukkaan jouluun ajatusmaailman lisäksi; en vain saa aikaan mitään.
Mä tykkään kyllä joulutortuista, tosin teen niistä sellasia puolikuita ja tungen mahdollisimman paljon hilloa ja päälle reilusti tomusokeria... se pelkkä taikina ei oo hyvää. Mitä jos söiskin siis vaan sen hillon, ilman turhia muita vaiheita? =) Ajattelin luumurahkaa tehdä (luumuhilloa ja rahkaa, siinä se). Sitä ei syö muut kuin minä, mutta mikäpä siinä.
Kuule, sama meininki täällä - ilman että on edes tarvinnut virittäytyä mihinkään krääsättömään jouluun. Ei vaan ole ehtinyt / jaksanut, ja saahan se niin mennä. Paras lahja lähimmäisille on täyspäisyys myös jouluna. Ihan helpottavaa huomata, että ei ainakaan vielä ole paniikki vallannut. Ensimmäinen vuosi koko aikuisiälläni, kun en ole lähettänyt joulukortteja määräpäivään mennessä. (Veikkaan, että jos postilaitos olisi venyttänyt halpislähettämistä ensi viikkoon, useampi meistä halutessaan ehtisi?)
VastaaPoistaJoo en mäkään tarvii virittäytymisiä. Se vain tapahtuu. Kuten edellisessä kommentissa laitoin: en vain saa aikaan mitään. Tuossa tuo joulukoristelaatikko nököttää esillä jo kolmatta viikkoa. Välillä aukaisen kannen ja sitten taas suljen sen.
PoistaMä en sais nyt kortteja laitettua, vaikka miten pitkälle venyis tuo aika. Ainakaan tänä vuonna. Ehkä mä siis en tosiaan ees halua laittaa niitä. Hmm...
Mennään siis näin tämä joulu, vai mitä?! ♥
Siit TÄ?! Miten teillä on Tiimari?! Mä en kestä!! :D
VastaaPoistaMäkin tuolla totesin, että tulee se joulu tekemättäkin. Jotain pientä ja lapselle toki jouluista kivaa.
Kyllä tämän aamun lumipeite on parasta!
Tiimaripa hyvinkin! Täältä yksi heppu käsittääkseni osti sen koko helahoidon ja tänne sitten tietty avautui eka uusi versio. Ja tosiaan vähän se on erilainen kuin entinen, enemmän sisustusta ja vähemmän askartelua. Plus sellanen pehmis-automaatti kuin Ikeassa! Pehmikset vain 0,50€. Nythän mä suorastaan olen tässä siis mainostamassa... =)
PoistaKumpa lumi pysyis!! Kieltämättä se tuo jouluista fiilistä, vaikken edelleenkään ole muuten juuri mitään sen eteen tehnyt.