torstai 15. tammikuuta 2015

lempeää soppaa ja arkeen paluuta


Edelliseen postaukseen viitaten: wannabe vegaani on nyt osa-aikavegaani... 

Sen verran alkoi toi aihe stressiä pukkaamaan, että päätin armahtaa itseäni ja lopettaa ihan tiukalla vegaaniruoalla olon. Eli siis ne maitotuotteet sai luvan tulla takaisin ja niistä lähinnä oivariini/voi. Myös rahkaa oli kaapissa ja menossa vanhaksi, joten sitäkin eilen illalla söin. On se hassu juttu: heti kun iteltään jotain kieltää, tulee ärsyyntyminen... ja sitten kun taas jotain itelleen lupaa, onkin yhtäkkiä ihan helppo olla ilmankin!! 

Tänään on syömiset ollu muuten ihan vegaanit, mutta äsken otin iltapalalla leipää, jossa oli oivariinia ja juustoa. Tuo kuvan kasvissosekeitto on lisukkeineen ihan vegaania, ja tosi hyvää. Se muuttuu kyllä ihan helposti "tavalliseksi" vaihtamalla vaan toi tuorejuusto vegaanisesta tavalliseen. Tässä ohje, jos jotakuta kiinnostaa...

Lempeä sosesoppa

1 sipuli
1 suuri porkkana
puoli pussia pakastemaissia
pussinpohja pakasteperunasuikaleita
noin pari kourallista oransseja linssejä

*keitä kypsäksi vedessä
*soseuta
*lisää köntti valkosipulituorejuustoa (käytin vegaanista Tofuttia) ja soseuta sekin joukkoon
*mausta suolalla ja mustapippurilla
*nauti!

Minä lisäsin lautaselle kunnon ropsaukset hiivahiutaleita ja paahdettuja auringonkukansiemeniä, sekä ituja. Keitto on minun makuun tosi ihanaa, koska se on maultaan mietoa - en yhtään ole tulisten ja maustettujen ruokien ystävä. Tämä soppa on superhelppo, supernopea ja superhyvä! Hiivahiutaleet on alkujärkytyksen jälkeen (kun niitä eka kerran haistaa, ei voi olla ollenkaan vakuuttunut, että ne maistuu ihanalle!) päässyt mun ruokalistalle ja käytän niitä melkoisen reippaasti aina just sosekeiton päälle, nam! Ne maistuu vähän juustoiselle tai pähkinäiselle tai jotain - suosittelen maistamaan!

* * *

Huomenna sitten alkaa mulla arki ja menen kouluun. Kuukauden olenkin tässä vaan lonninut!! Olen mä tosin tehnyt parikin koulutehtävää ja palauttanut ne, että sentään ees vähän jotain... Mutta huomenna siis sorvin ääreen taas. Lempeä aloitus, kun sit onkin jo taas viikonloppu!

On tää opiskelijaelämä kyllä ihanaa, mulla on nytkin vain keskiviikot ja perjantait lähiopetusta hiihtolomaan saakka... Miten mä ikinä saan sit joskus itteni taas siihen moodiin, että pitäis joka aamu jonnekin kurvata?? Saatikka iltaisin ja viikonloppuisin, mikäli vanhaan työpaikkaan palaan... Mä oon niin nauttinut, kun on illat ja viikonloput aina vapaata, syksyllä oli syysloma (jonka tosin pidin päivän silloin, toisen tällöin), joulun aikaan tosiaan kuukausi taukoa, keväällä on hiihtoloma... Eih, voisin olla aina opiskelija!! Tai muuten vaan kotona...

Sellasta. Eipäs mulla muuta sitten tällä kertaa. Kivaa illan jatkoa kaikille!

Heli

14 kommenttia :

  1. Hyvältä kuulostaa sun syömiset!

    Olisi varmaan helpompaa, jos omalla ruokavaliolla olisi joku nimi, ettei tarvitsisi selitellä mitä syö ja mitä ei. Jos olisi vaikka kasvissyöjä tai vegaani ja piste. Välimuotoja on vaikeampi pitää yllä, kun ne ei muka ole "oikeita" ruokavalioita. Mutta tosiaan kun itseään varten on valinnut sen mitä katsoo voivansa hyvällä omatunnolla syödä, niin sehän ei välttämättä osu mihinkään valmiiseen lokeroon.

    En tiedä, osaanko selittää, mitä tarkoitan. Että olisi helpompi nostaa nokkansa ilmaan ja ilmoittaa olevansa butyrum-vegaani. Höh, ettekö tiedä! Siis henkilö, joka ei syö muita eläinperäisiä tuotteita kuin voita. Meitähän on miljoonia.

    On ihmisiä, jotka syövät esimerkiksi hevosta ja poroa mutta eivät sikaa ja kanaa. Mutta kasvissyöjälle sallitaan paremmin broilerista kieltäytyminen kuin tällaiselle ihmiselle, joka ei ole "oikea" kasvissyöjä, kunhan pelleilee. On paljon uskottavampaa ilmoittaa olevansa vaikka lakto-ovo-vegetaari kuin tuollainen poronsyöjä, jolle ei ole edes nimeä, on vain pitkä selitys jolle nostellaan kulmakarvoja ja pyöritellään päätä.

    Äh, kyllä minä itse tiedän mitä yritän sanoa. Ei nyt ehkä tule sanat ulos oikeassa järjestyksessä. Onnellista arkea kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän ihan sataprosenttisesti mitä tarkoitat!!

      Mä kun olen sellanen "kaikki tai ei mitään"-tyyppi, niin mun on välillä tosi vaikea ajatella että no, otan tästä nyt tän ja tosta ton. Enkä ole 100% vegaani. Eihän sitä tiiä, jos joskus vaikka sit olenkin, mutta just nyt se vaan tuntuu jotenkin liian vaativalta, etenkin kun mulla on periaatteeni noiden voin ja margariinin suhteen... ja soijankin kanssa pieni asennevamma... plus ne monet vegaanit vaihtoehdot on vaan niin hiivatin kamalan makuisia. Mutta mistäs sitä tietää, jos vaikka keksin joskus hyvät korvikkeet niille ja sit voinkin olla rinta röyheenä vegaani. =) Paitsi että sittenkään ei voi sanoa itteään 100% vegaaniksi, ellei myös hylkää villaa, silkkiä, nahkaa, hunajaa, mehiläisvahaa ja ihan kaikkea muutakin sellasta.

      Noh... ehkä siis parempi mennä tällein omalla tyylillä, välillä ihan silkkaa vegaaniruokaa ja välillä vähän sinne päin. Elikkä butyrum-vegaani. =) Meinasin kirjottaa vahingossa että begaani.. eiks sekin olis ihan osuva nimi voita syövälle kasvissyöjälle?? =D

      Mietin muuten just tässä eilen taikka tänään, että lienee toi poro kaikkein eettisin eläin syödä. Vaikka tappaahan sekin pitää ensin. Ja kyllä mulla noiden maitotuotteideinkin kanssa omantunnonpistoksia on, tiiäthän, ne vasikat itkee ja emot itkee kun eivät saa yhdessä olla...

      No, näillä mennään. Ihanaa kun kommentoit ja ymmärrät!!

      Poista
  2. Ehkä se on parempi noin..ottaa astetta iisimmin tuo vegaanihomma.Ettei aivan stressiksi muutu.Olen kans sellaista kotona viihtyvää sorttia.Muutamia vuosia sitten opiskelin monimuotokoulutuksessa..Ihanan paljon oli niitä kotipäiviä.Sen jälkeen tein pari vuotta lyhennettyä työaikaa 6h/päivä.Sekin oli luksusta :) Nauti tästä kevätlukukaudesta! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kohdalla ainakin ehkä on parempi ratkaisu mennä hiukan iisimmin. Hitaasti ja harkiten, ei sellanen "muutan kaikki yhdellä kertaa"-tyyppinen homma multa ainakaan onnistu. Katsellaan.

      Kotona on niin parasta olla! Oon kovasti nauttinut näistä yksinäisistä kotipäivistä, kun kaikki muut on jossain. Hiihtolomaan asti mulla ehkä on niitä vielä tiedossa, sitten alkaa työharjoittelu ja päivärytmi on sama kuin muillakin, ja voikin unohtaa ihanat omat päivät...

      6-tuntiset työpäivät kelpais mulle ihan tosi hienosti jatkossa, en ollenkaan kaipaa pitempiä päiviä. En ole huolissani ees siitä, että vajaat päivät on yhtä kuin ei täysi palkka... kotona oleminen on palkkaakin arvokkaampaa!!

      Poista
  3. Sinä itse päätät minkä tason vegaani olet, ja mitä syöt tai jätät syömättä. Minusta ei saisi millään kasvissyöjää tai vegaania, pidän lihasta. Ja kananmunista, ja rahkasta, ja voista. Olen enemmän karppi-suuntaan taipuvainen vaikka viime aikoina olen ollut sen suhteen kaikkea muuta kuin tiukka (ja näkyy muuten vyötäröllä!). Mutta en silti kyllä arvostelisi tai kyseenalaistaisi kenenkään veganismia.
    Lasten antaisin syödä mitä haluavat, eli myös lihaa. Jos jurputtavan luomusta yms, niin siinähän jurputtavat, meillä eivät saa sillä vastakaikua :)
    Launeen Prismassa kävin pitkästä aikaa ja huomasin, että sinne oli tullut lähiruokana naudan jauhelihaa. Jotenkin jäin siihen mielikuvaan, että se olisi sellaista paremmin kohdellun eläimen lihaa. Jauhelihan hinta oli hyvin lähellä tavallista, ellei jopa sama. Siinä en ehtinyt tarkemmin katsoa, mutta voisiko tuollainen liha olla eettisempi valista jos lihaa haluaa pojat syödä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki päätän itse. Mutta tää on vähän tällainen hankala juttu, koska omatunto pistää hanttiin ja sit kuitenkin henkinen hyvinvointi kärsii liiasta pingottamisesta. Koitan miettiä siis, että kumpi on tärkeempää... ja tässä vaiheessa valitsen ton oman pään poksahtamatta jättämisen. =)

      Minäkin muuten tykkään lihasta. Välillä oikein suorastaan himottaa, kun näkee jonkun hyvän näköisen pihvin. En tiiä annanko itselleni joskus vaikka luvan sellaseenkin. Ravintolassa tuntuu kyllä ihan kärsimykseltä syödä kasvisruokaa, jos naapuri ottaa sen tirisevän maustevoilla päällystetyn pihvin... Mitään tajunnan räjäyttävää kavisruokaa en ole vielä ravintolassa kohdannut. En ees suht hyvää, vaan lähinnä vaan pahaa... Myös grillattu kana on aivan ihanaa, mutta siihen ei omatunto anna lupaa kyllä millään. Tykkään myös juustosta, rahkasta ja jogurtista. Ja kananmunakin on hyvää. Välillä mietin, että on ihan älyttömän hullua kieltäytyä syömästä sitä mistä kuitenkin tykkää. Ja mietin myös, että miten kaikki oli niin kauheen paljon helpompaa ennen kuin alkoi liikaa miettiä näitä asioita. Joskus ajattelen, että hällä väliä, palaan entiseen enkä vaan ajattele mitään. Mutta koska jo tiedän, en kykene palaamaan entiseen...

      Lapset saakin syödä mitä haluaa. Eri asia on haluanko mä kokata mitä ne haluaa... =D Kanaa ne kaikki tahtois, mutta sitä eivät tässä talossa saa. Useimmiten liha meillä on jauhelihaa, luomunautaa. Vain jos ei ole tarjolla luomua, otan jonkun tavallisen nautajauhelihapaketin. Possua en jauhelihana ole ostanut muutenkaan, hyvin harvoin muussakaan muodossa. Paitsi nakkeja on joskus tai makkaraa, niissä sitä varmaan on. Kanaa en suostu käyttämään missään muodossa. Kalaa laitan joskus. Koulussa ja muualla saavat sit kyllä syödä mitä lystäävät.

      Minusta toi lasten jurputus on jotenkin hupaisaakin. Mietin, että mitä ne sillä oikein koittaa saada?? Minut suuttumaan? Vai toivooko ne, että tällanen tuuliviiri-äiti pystyis vakuuttavasti selittämään kantansa ja myös pysymään kannassaan? Monenlaista kun olen tässä vuosien varrella kokeillut ja aina palannut entiseen... Kaivaako ne tavallaan tahallisesti asioita niin pitkälle, että oottavat ettei mulla enää ole selitystä asialle? Mietin kyllä joskus myös, että onko poikalapsilla empatiakyky jotenkin huono... kun ne ei piittaa paskaakaan siitä, miten eläimiä kohdellaan - kunhan he vaan saa sen joulukinkkunsa. Toisaalta meidän suuresti eläimiä rakastava tyttökin kyllä syö lihaa oikein mielellään, vaikka välillä mietin, että eikö edes sillä yhtään nää mun puheet vaikuta niin, että alkais hyljeksiä sitä lihaa lautaseltaan...

      Elän toivossa, että lapsille jää jokunen ajatus mielensä pohjalle, ja he sitten vaikka joskus myöhemmin ajattelis näitä juttuja ja tekis ratkaisujaan sillä lailla. En tarkoita, että kaikista tulis kasvissyöjiä, mutta että ne vaikka ajattelis, että eivät halua kannattaa asioita, jotka lisää eläinten huonoja oloja - alkaen nyt vaikka turkiksista. Hehän on niitä tulevaisuuden päättäjiä, he voisivat valinnoillaan vaikuttaa myös sitten tuonnempana.

      Poista
    2. Jurputus taitaa olla etenkin poikalasten geeneissä :D Toisaalta koen sen silti helpommaksi kuin kaikki vänkäröinnit teinitytön kanssa...
      Minäkin toivon, että lapset edes jossain vaiheessa tajuavat terveellisen ruuan. Nyt maistuu pizzat ja muut turhan hyvin. Kasvissyöjiksi tuskin alkavat, mutta jos nyt edes lisukkeena menisi kasvikset muillekin kun kuopukselle.

      Poista
    3. Meillä etenkin toi vanhempi poika on kova kyseenalaistamaan mun juttuja. Mä ihan tosissaan mietin, onko se sitä, että se samalla siinä etsii sitä omaa kantaansa asioihin. Minusta on kieltämättä ikävä katsella, miten surkea on ruokavalio nykynuorilla. Tai siis ainakin näillä meidän... kun vaan herkut maistuis, ruoka ei juurikaan, tai siis ainakaan ne kasvikset.

      Poista
  4. Voisitko sä olla voigaani? voi-vegaani? :)

    Mun on helpompi olla kun ajatusmaailmaan on tullut muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Mutta se mikä sopii toisille ei sovi toisille.

    Aikaisemmin kommentoit ettet pidä metsästyksestä Onko sulla siihen muita perusteita kuin eläinten tappaminen? Mulle itselleni kun se tuntuu eläimille kaikista luonnollisimmalta elämältä kun ne kertakaikkiaan elävän luonnossa. Syövät luonnollista ruokaa, elävät vapaana ja joskus joku erehtyy samaan aikaan samaan paikkaan metsästäjän kanssa.
    Esimerkiksi meillä on nyt se tilanne, että meillä on tarpeeksi riistalihaa tällevuodelle. Ei tarvita enempää, joten ei enää metsästetä syötäviä eläimiä.
    Mä pidän tärkeänä että saaliiksi saaduista turkiseläimistä (ketut, supit, minkit, näädät) otetaan nahat ja myydään että turkistarha-turkiksille saataisiin vaihtoehto luonnonturkiksista niille jotka turkiksia haluavat. Näitä pienpetoja muuten metsästetään riistanhoidon takia, ja se on paljon vaikeampaa monesti kuin saaliseläinten metsästys.

    Kaikesta tästä huolimatta pidän itseäni erittäin eläinrakkaana ja kunnioitan eläimiä. Haluan kuitenkin myös hyödyntää niitä. En tiedä oletko katsonut mun blogia, mutta meillä on mehiläisiä, kanoja, kesäsikoja ja metsästetään. Mies enemmän ja minä vähemmän.

    Mun vanhemmat olivat jossainvaiheessa aika pettyneitä siihen etten jakanut heidän maailmankatsomustaan (uskonto). Ja se tuli mulle itselleni niin suureksi taakaksi että jouduin jopa käymään terapiassa asian takia. Siksi sanoisin, että anna lasten ajatella mitä he itse ajattelevat, ja ajattele itse mitä itse haluavat ajatella.

    Mielelläni syön kasvisruokaa ja pohdin näitä asioita, toivottavasti osaisin tuoda oman kantani esiin niin ettet loukkaannu kun ilmeisesti olemme aikalailla eri linjoilla tämän asian kanssa!

    Seuraavaksi alankin tässä tehdä kasvispihvejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa pitkät pätkät sun mainiota blogiasi (voi että se noutaja-juttu... =D edelleen naurattaa niin hullunaan!) ja tulin lukijaksikin.

      Ihan hyvä pointti toi, ettei liikaa tuputa omia näkemyksiään lapsilleen. Koitan kyllä hoitaa asian niin, että tuon selkeesti julki oman kantani, mutta ne sitten päättää itse mitä ajattelee. Ja samalla kyllä vähän toivon jotain siementä sinne ajatteluun istuttavani... Ja kyllä mä koitan myös sellasia ihan älyttömiä väärinkäsityksiä ja voisko sanoa jopa "rasistisia" ajatuksia niiltä vähän kitkeä pois. (Rasistinen on väärä sana, mutta en keksi mikä olis oikee...)

      Mä en suoraan sanottuna enää meinaa tietää mitä mistäkin asiasta ajattelen. Kuten vaikka metsästys. Toki ymmärrän, että jos ei hirviä kaadeta niin ne on autojen alla ja syö taimikot. Ja jos ei petoja vähennetä niin mitä siitä voikaan seurata. Mutta aina se tappaminen pahalta tuntuu silti. Esim. hirvestyksessä mua kieltämättä ahistaa se, että ne elukat ihan paniikissa siellä karkuun painaa... Onhan ne saanu elämänsä vapaina elellä, mutta niitten kuolema on taatusti täynnä paniikkia ja kauhua ja pelkoa. Näin mä ainakin ajattelen, etenkin jos koirat niitä jahtaa. Voi tietenkin olla, että olen väärässäkin!

      En tosiaankaan loukkaantunut kommentistasi. Asioilla on niin monia puolia ja hyvä niistä on puhua ja monelta kulmalta niitä katella. Ihmiset on erilaisia ja ajatusmaailmat myös. Kyllä mun elämäntavoissa varmasti monikin löytää isosti kritisoitavaa, että en mä tässä voi alkaa röyhistelemään, että olisin ainoa oikeassa oleva siinä ja tässä.

      Poista
    2. Ehkä me päästään yhteisymmärrykseen tässä asiassa. :)
      Mä olen siirtynyt itse vähän toiselta laidalta sinne toisille. Olin nuorena aika radikaali ja 10v. kasvissyöjä, silloin parikymmentävuotta sitten se oli muutenkin harvinaisempaa kuin nykyisin. Sitten alkoi tuntua, että lähteekö tämä taas musta itsestäni vai jostain "ulkopuolelta" ja pikkuhiljaa aloin syödän lihaa. Ensin kalaa, sitten riistaa ja nykyisin olen puhdas sekasyöjä.

      Ei ne hirvet muuten yleensä mitenkään paniikissa ole. Ne saattavat syödä kaikessa rauhassa vaikka koira haukkua räkyttää vieressä, harvoin hirvet ryntäävät paniikissa eteenpäin, ainakaan jos niitä ei ole yritetty apua. Silloin olen nähnyt hirven päästävän täyttä vauhtia pakoon. Hirveä on sitäpaitsi todella vaikeaakin ampua jos se juoksee täyttä vauhtia eikä sitä edes suositella ettei se vain haavoitu.

      Mulle joskus joku sanoi, että kun hirvenmetsästyksessä hirvillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Siltä ei tunnu silloin kun koko päivä on istuttu räntäsateessa ja hirvet menee passiketjusta läpi niin ettei kukaan edes huomaa mitään. Tai ihan jostain toiselta suunnalta missä ne ihmiset on.

      Mutta tosiasia on, että hirvenmetsästys on eniten teurastusta muistuttavaa metsästystä jossa olen ollut mukana. Mies ei pidä sitä edes oikein metsästyksenä koska etukäteen on määritelty paljonko niitä TÄYTYY saada, ja jahtia jatketaan niin kauan että se määrä saadaan (tai ainakin sitä yritetään). Saalis on paljon tärkeämpi kuin muissa jahtimuodoissa. Mutta niitä on kertakaikkiaan pakko metsästää, koska muuten haitat ovat ihan liian suuret.

      Musta on kuitenkin hienoa, että opetat lapsille eläinten kunnioitusta! Vaikka niitä söisi, ne ei saisi olla kenellekkään mitään turhanpäiväisiä ja itsestäänselviä asioita.

      Poista
    3. Joo minäkin koitan tässä asiassa edetä niin, etten ota siihen liikaa ulkopuolista painostusta vaan etenen niin kuin ittestä hyvältä tuntuu. Nyt kun olen luvannut itelleni, että saan syödä tarvittaessa ihan mitä vaan, on jotenkin helpompaa olla, ja itse asiassa olenkin erittäin innokkaana katellut Vegaanihaasteen facebookin keskustelua ja hommannut itelleni kotiinkin vegaanista ruokaa. Jos olisin lähteny tähän sillein, että "pakko onnistua", olis epäonnistuminen ollu ihan varmaa. Tai siis enhän mä nytkään sitä haastetta täysillä toteuta, mutta en ota siitä myöskään suorituspakkoa.

      Tuo oli mulle muuten ihan uusi tieto, että hirvet ei ole paniikissa. Mä olen ajatellu, että ne nimenomaan on ihan vauhkona siellä pitkin mettiä, kun koittavat paeta koiria ja ihmisiä hullun lailla... Asiat ei kyllä välttämättä todellakaan ole ihan mustavalkoisia. No, silti musta tuntuu surulliselta että tapetaan, en voi sille mitään. Mutta ymmärrän tässä myös sen puolen, että harventaa täytyy, kun ei niitä oikeita harventajia enää ole tarpeeksi. Susia siis. No toisaalta en sitten kyllä ymmärrä, miksi susia pitää tappaa...??? Ensin tapetaan sudet, ja sitten niiden puutteessa tapetaan hirvet... what??

      Poista
  5. Waude, näinkö mä tuossa lautasellasi itujakin?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itujapa hyvinkin! Tykkään hullun lailla noista alfalfan iduista! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥