Jouluun on parisen viikkoa ja kuinka ollakaan, eipä sitä joulufiilistä vaan meinaa saada aikaan tuon kelin takia. Miten se onkin niin, että LUMI on aika ehdoton elementti jouluna..? Ainakin minun mielestä siis. Jos vaikka lokakuussa sataa hiven lunta, se saa välittömästi aikaan sellasen "ihanaa, joulu tulee"-fiiliksen. Heti on mieli virkeä, alan kaivata glögiä ja pipareita, kaivelen jouluiset listat kätköistäni esille ja hyvä etten ala kortteja nykertämään. Vaan annas olla kun jouluun on viikko ja vettä sataa, niin ei tunnu sitten yhtään jouluiselta!
Millaiseltakohan tuntuis viettää joulua jossain lämpimässä paikassa..? Siis ihan sillein niin kuin etelässä. Tuntuisko se lainkaan joululta?? Jouluun jotenkin minusta kuitenkin kuuluu ne hanget korkeat nietokset ja rekiretket ja lumilyhdyt.. noin niin kuin ajatuksena siis, eipä ole esimerkiksi reellä tullu ajeltua varmaan koskaan oikeesti.
Tämä on vanha kuva. Lahjoja on todistettavasti siis joskus ollut... nyt ei ole vielä ainuttakaan.
Mä melkein järkytyin eilen, kun luin yhtä lempiblogiani Rakkautta ja maan antimia ja totesin, että Marketta on jo tehnyt ja paketoinut lahjat. Siis HELP, mulla ei oo mitään vielä!! Tai on yksi pieni juttu tyttärelle hommattuna, mutta siihen tarvii vielä vähän lisää kamaa ja sitten vasta voi paketoida. Mutta siis tosiaankin jouluun on se pari viikkoa ja lahjat aivan mietintäasteella vasta...
Mun mielestä on vuosi vuodelta vaikeampaa keksiä lahjoja. Mä siis ihan todella kovasti tykkään antaa lahjoja, niitä on ihana miettiä ja hankkia ja tehdäkin, ja sitten lopulta paketoida. Olen kuitenkin jo monen monta vuotta joka ikinen joulu tuskaillut tätä lahja-asiaa, koska en vaan meinaa tosiaan keksiä mitään kivaa ja järkevää. Toisekseen vuosien ajan on ollu ihmisiä, joille olen antanut lahjoja vähän niin kuin velvoitteesta (sukulaiset) - mä vähän luulen, että suunnilleen kaikilla on kokemusta vastaavasta, kunnes sitten joku vuosi joku uskaltaa avata suunsa ja sanoa, että lopetettaisko hei tämä tällainen... (ja kaikki huokaa helpotuksesta, että onneksi se tuskainen miettiminen viimeinkin loppui!)
Mä tässä eilen illalla/yöllä mietin, että MIKSI joululahjat onkin niin tuskaista vääntämistä mulle. Siis vaikka siitä lahjojen laittamisesta tykkäänkin. Sain jopa jostain ajatuksen reunasta kiinni, mutta sitten se vähän niin kuin katosi taas... Mutta jotain sellasta se oli, että koska muutenkin olen sellanen "hankin vain tarpeeseen"-tyyppi, niin tällanen "hankin kun se nyt kuuluu asiaan"-juttu on sitten ehkä vähän vaikea mulle. Mä en tahtois hommata kenellekään vaivoiksi mitään turhaa krääsää. En ees lapsille mitään sellasta "ostetaan nyt, kun jouluna aina lahjoja ostetaan"-kamaa.
Mä olen koittanut lapsilta kysellä, mitä ne ihan oikeesti toivois ja tarttis. Jos ei oteta lukuun toiveita omasta hevosesta, koiranpennusta, kissanpennusta, uudesta tietokoneesta, autosta ja mitä näitä nyt olikaan, sinne listalle ei käytännössä meinaa jäädä mitään sellasta oikeesti tarpeellista (ja kohtuuhintaista) hankittavaa. Minusta on ehkä vähän tyhmää ostaa "lahjaksi" jotain, mitä ostais kuitenkin tarpeeseen, kuten vaikka jotain vaatetta, mikä on pakko hankkia joka tapauksessa, oli joulu taikka ei. Hiukan vaikeeksi siis menee...
Mun mielestä ehkä parhaita joululahjoja on sellaset pienet tuliais-tyyppiset jutut. Sellaisten antaminen ja saaminen on helpointa, mukavinta ja ihaninta. Esimerkiksi viime vuonna saatiin aivan yllättäen tyttären appivanhemmilta anopin itse tekemä taatelikakku ja sen alla lasilautanen. Kakku oli aivan älyttömän ihanaa, lautaselle on ollut jo monta kertaa käyttöä - ja se ajatus ja yllätys oli myös todella mukavat.
Minusta myös joulukukat, kahvipaketit, suklaarasiat (ja kaikki muutkin herkut...), villasukat ja kynttilät on kivoja. Kuvassa olevat villaiset sydämet olen saanut ystävältä lahjaksi jokunen vuosi sitten - tuollasia en ikinä osais itse tehdä ja arvostan suuresti sitä, että joku on ihan varta vasten mulle tehnyt tuollaset lahjaksi. Ihanat! (Mun osaamisen tasoa kuvaa sitten nuo taikataikinakoristeet, hehheh...)
Lahjan ei siis mielestäni tarvii olla sellanen, että se olis hikisen ja piinaavan kaupassa kiertelyn tulos. Eikä missään nimessä tarvii olla kallis. Mutta jotenkaan lapsiin ei kyllä päde tämä sama asia. Ne ei varmastikaan ilahtuis, jos antaisin niille taatelikakun/kahvipaketin ja kynttilän. Sen sijaan johonkin kyläpaikkaan voisin sellasen setin hyvinkin viedä. Mutta entäs sitten sellanen asia kuin että me ei juurikaan mihinkään kyläpaikkoihin mennä? Tavallaan siis tuollanen tuliaismuotoinen lahjojen laittaminen jää ihan tyystin multa pois, ja se on suorastaan vähän harmillista.
Tästä pääsenkin sitten siihen johtopäätökseen, että kyllähän mä tollasia tuliaisia keksisin vaikka millä mitalla. Olen tehnykin vuosien mittaan lahjoja ite; kudottuja tiskirättejä, saippuoita, betonisia tuikkuastioita, vuosikalentereita, tuunattuja tuikkuja ja tulitikkurasioita... Asia vaan on niin, että mikään tuollanen lahja ei ole minusta sellanen, mistä lapsi tai lapsenlapsi ilahtuu ja mitä hän toivoo.
Joten SE on kyllä siis vaikeinta joulussa: lasten lahjojen hankkiminen. Etenkin nyt, kun ne on jo isoja, eikä voi vain mennä lelukauppaan ja hankkia jotain kivaa sieltä.
Kotoa muuttaneet lapset on jollain tapaa helpompia lahjottavia kuin kotona asuvat, koska heille voi hankkia jotain sinne kotiin: pyyhkeitä, lakanoita, tarpeellisia astioita, kenties jotain koristetyynyn päällistä... ja jonain vuonna miehen poika tais saada meiltä mikroaaltouunin. Toisaalta taas joku henkilökohtaisempi lahja olis kiva, mutta heti astetta vaikeempi... Entäs sitten se lapsen puoliso - vaikea lahjottava myöskin, ainakin minusta. Ja kuitenkin jotain olis kiva antaa.
Kotona asuvien (isojen) lasten lahjat on minusta siis se vaikein juttu kaikista. Olis mukavaa, kun lapset sais jotain, josta ne todella ilahtuu ja kaikkein mieluiten jotain sellasta, mikä olis yllätys ja vieläpä TOSI iloinen sellainen. Onkohan tämä vähän vaikea tavoite?? No jos antaisin pojille uudet pelikoneet ja tytölle hevosen, niin taatusti olisivat superiloisesti yllättyneitä. Mutta käytännössä minä en sellasia lahjoja anna, joten jotain vaatimattomampaa pitäis keksiä... Sit kun meillä vielä minä olen se "lahjavastaava", eli käytännössä mies ei osaa ehdottaa yhtään mitään, koko homma on tavallaan omilla harteilla ja vastuu sitäkin painavampi...
Ja hei, minusta myös tuolle aviosiipalle on vaikea keksiä lahjaa...
Vuosien mittaan lapset on saaneet kaikenlaista leluista vaatteisiin ja elokuvalipuista suklaarasioihin. Nyt kun ne on isompia, olis ne toiveet ja tarpeetkin tietenkin vähän isompia... Minusta vaan on jotenkin aika tylsä ajatus, että jokaiselle olis yksi (tarpeellinen, kalliimpi) lahja. Siis niin tylsää avata YKSI (1) paketti... Kun meillä ei nuo mummit ja kummitkaan lapsia enää muista (eikä siis todellakaan tarviikaan, en sano sillä - ei mekään enää isoille kummilapsillemme ole vuosiin mitään laittaneet), eli mistään muualta ei lahjoja ole luvassa. Olenkin tässä nyt sitten kovasti mietiskellyt, mitä lapsille keksisi, että he sais vaikka jotain toivotumpaa isompaa, ja sitten kuitenkin myös jotain pienempiä kivoja juttuja...
Sanotte mitä sanotte, mutta kyllä mun on sanottava, että LAHJAT on yksi tärkeimpiä asioita koko joulussa. Joka sen kieltää, on kyllä sitten tosi erilaisilla aaltopituuksilla mun kanssa... Olen tästä ennenkin kirjottanut (koska joka joulu mulla on sellanen lievä angsti joulun takia...) ja saanut hyvinkin kärkeviä kommentteja siitä, miten "todellakin meidän lapsetkin arvostaa sitä tunnelmaa ja yhdessäoloa". No onnea vaan teille. Jos meillä olis joulu sillä ajatuksella, että ollaanpas yhdessä ja katsellaan kynttilänvaloa harmonisessa tunnelmassa, niin ketään ei vois vähempää kiinnostaa... Kyllä ne lahjat sen joulun tekee suurimmaksi osaksi, vasta sen jälkeen tulee vaikka jotkut jouluruoat ja kuuset ja tunnelmoinnit.
* * *
Kovasti toivon, että tätä postausta ei nyt sitten käsitetä väärin. Tämä EI ole valitus siitä, miten pitää lahjojakin hankkia joka ikinen vuosi sille ja tälle. EI EI. Vaan tämä on pohdintaa siitä, että tykkään ja haluan antaa lahjoja, mutta miten sitä keksis jotain kivaa, yllättävääkin ehkä, saajan mielestä mukavaa ja kenties myös jollain lailla tarpeellista ja käytännöllistä... siis kun periaatteessa kaikkea kuitenkin jo on. Ja kun siis mitään tuhansia (tai edes satoja...) euroja ei todellakaan ole aikeissa lahjoihin laitella.
Tämän postauksen ajatuksena oli myös kysellä teiltä ideoita ja lahjasuunnitelmia - eli voisitteko kertoa, millaisia lahjoja te tapaatte antaa? Puolisoille, lapsille, kelle vaan? Kaikenlaiset ideat ja ajatukset (ja vinkitkin...) on tervetulleita!
Toivotan kaikille antoisaa ja ihanaa joulun odottelua! ♥
Heli
Minustakin on ihana antaa lahjoja ja myös saada. Saan vielä vanhemmiltanikin lahjat, pienet muistamiset, tosin tänä vuonna ovat peräti aitan ikkunat isältäni. Kotoa muuttanut tytär saa meiltä joka rahaa tai jotain tarpeellista mutta tylsää, idea on mutta katsotaan löytyykö sitä mitä etsin. Nuorin poika on helppo, keskimmäisele tilataan Aku Ankka mutta se vanhin poika, taidamme kartuttaa autosäätötiliään.
VastaaPoistaSiskon pojille ostin puhelimeen/pelikoneeseen sellaiset ladattavat vara-akut tai mikä lie akkupankki se on. Taisivat maksaa kympin kappale. Siskolta kysyin etukäteen ja on kuulemma todella hyvä lahja, saavat kyllä vielä jonkun vaatteet ja kirjan meiltä lahjaksi. Siskon lapset ovat olleet ainota joille olen täti ja olen heitä halunnut muistaa joka vuosi. Nyt on sitten listalla uusi vauvan, veljen tyttö. Ja miehellä siskon tyttö mutta taidamme jatkaa lahjomisen linjalla ja vauvatkin saavat joululahjat vaikka juuri saivat syntymälahjat ja ristiäisetkin on edessä. Ristiäislahjana teen molemmille tilkkupeitot. No, vähän asian vierstä mutta lahja-asiaa kuitenkin.
Meidän äiti lopetti viime vuonna lahjojen laittamisen. Sitä ennen olen aina saanut niin synttärilahjan (rahaa) kuin joulunakin jotain, samoin lapset. Toisaalta tuntuu ihan hassulta nyt olla ilman lahjoja ja toisaalta se on ihan viisas ratkaisu. Toisaalta äiti asuu kaukana ja siellä on aina joulun tienoilla käyty lahjakassi hakemassa ja olen mä aina myös hänelle jotain vienyt, että on tää vähän outoa jos jatkossa en muka mitään veisi... No ehkä sit joku kukka tai kahvipaketti vaan, tosin en mä juuri sen suurempaa ole aiemminkaan vienyt.
PoistaMun sisko ja veli perheineen asuu kauempana myöskin. En muista ollaanko koskaan vaihdettu lahjoja perheiden kesken, siis edes sisarusten lapsille ei ole laitettu koskaan lahjoja. Tai joo, siskon kanssa on kyllä aina joku jouluinen tuliainen yleensä vaihdetty, jos on kyläilty toisillamme, ja veljen luo olen myös jotain yleensä vienyt, mutta olen lopettanut senkin, koska se on tuntunut olevan aivan samantekevää sinne suuntaan eikä he koskaan meitä muista...
Ihania ristiäislahjoja sulla nuo tilkkupeitot vauvoille! ♥ Ja muutenkin kivan kuuloisia lahja-ajatuksia.
Meillä on tapana mun siskon kanssa ostaa toisillemme kirja ja konvehteja. Musta se on kiva kun siinä on niitä joulupyhiä ja aikaa lukea. Lapsille me ostetaan monesti joku uusi lautapeli...samasta syystä, siinä on ajanvietettä pyhille. Miehelle oon joko ommellut itse jotain vaatetta tai sitten ostanut ns. "elämyksen" eli konsertti tms. liput, nyt hommasin salaa liput stand up -keikalle Helsinkiin!
VastaaPoistaKirja ja konvehdit kuulostaa hyvältä! Mulla on ajatuksena hakea kirjastosta kirjoja ja eiköhän niitä konvehtejakin taloon kulkeudu...
PoistaMä tapasin aiemmin aika monesti ostaa lapsille jotain pelejä. Mutta ei ne enää pelaa sellasia... Miehelle oon ostanu vaikka miten monta kertaa jotain kitarakirjoja (sikis nuotteja) mutta nykyään en oo enää ollenkaan kartalla mitä sillä jo on, joten se osasto on liian vaikea, pitää keksiä jotain ihan muuta. Kenties ostan sille nyt uuden kännykän, sillä on edelleen (ja jatkossakin) sellanen perinteinen puhelin, mutta se on niin kamalan naarmuinen, ettei meinaa näyttöä enää nähdä ollenkaan... Tekis mieli ostaa sellanen Doro-puhelin, mutta en tiiä kokeeko se sen kettuiluna, kun ne on kai ennemmin sellasia vanhusten malleja, isot numerot jne... toisaalta sellasta se just tarttis...
mä ymmärsin pointin :) Meillä ei anneta lahjoja,kokeillaan toista kertaa näin.Jos jokunen paketti tulee,sitten tulee,kummeilta korkeintaan. Mutta....tarpeellisia vaatteita hankitaan,ei niitä vaan tartte enää pakettiin laittaa ...Lahjaton joulu,kokemisen arvoinen sekin.. Lahjana sitten aikaa ja yhdessä-oloa <3
VastaaPoistaMiten teillä lapset suhtautuu lahjattomaan jouluun? Mua siis todella kiinnostaa, koska ainakin meidän kaikki lapset (isotkin) kuitenkin eniten niistä lahjoista perustaa, yhdessä oleminen ei ole ehkä sellanen meidän perheen juttu... ei ole koskaan ollu, joten tuntuis teennäiseltä sellasta ees yrittää. Siis vaikka oltais kotona kaikki, niin jokainen puuhaa omiaan, ei osata ollenkaan olla yhdessä sillein olemalla. Ruokailukin meillä on niin pikainen tapahtuma aina, että kauemmin kestää kattaa pöytä kuin syödä... =D
PoistaMe tehtiin vuosia vuosia sitten sopimus sukulaisten kanssa siitä, että mitään lahjoja ei toisillemme (aikuisille siis) osteta, mutta meni todella monta vuotta niin, että ainoastaan minä ja mies pidettiin se lupaus, eikä todellakaan ostettu mitään (just siksi että se väkinäinen pakkolahjojen vaihto tuntui ihan turhalta ja tyhmältä). Arvaa vaan, millanen olo sillon oli, kun itse ei ollut ostanut mitään (koska niin oli sovittu), mutta kuitenkin kaikki muut oli hommannut meille jonkun lahjan? Sitä tunsi itsensä ihan syylliseksi (joskin myös ihan älyttömän ärtyneeksi), vaikka me oltiin ne ainoat, jotka teki niin kuin sovittiin. Mutta kun riittävän monta vuotta pysyttiin vaan samalla linjalla, niin kyllä se lahjojen tulo meidän suuntaan sit lopulta tyrehtyi ja kyllä helpotti! Mulle kun ei olis mahtunut enää (enkä olis alunperinkään halunnut) yhden yhtä Pentikin puurokulhoa tai muuta vastaavaa kaappeihin olemaan. Ne on sellasia, jotka haluan ostaa ja valita itse, jos ostan. (Nyt oon päinvastoin myynyt nekin kaikki kirppiksellä..)
VastaaPoistaMutta siis juu. Sama mietintä mulla on poikien lahjojen suhteen. Vaikka molemmat onkin jo töissä ja täysi-ikäisiä, niin kyllä sitä silti mieluusti jotain pientä kivaa ostais. Hajuvesitoivomus (tai siis mikä vesi se miehillä nyt onkaan) toiselta tuli, mutta toiselta ei mitään. Hankalaa. Mutta aattelin, että kun kumminkin sillon tällön käyvät Hesellä syömässä tai hakevat pizzaa jostain, niin ostan niihin paikkoihin jollain summalla lahjakortit/-kortteja. Uskon, että ilahduttaa. Ja sit ehkä joku autonpesulahjakortti (vaikka yleensä autot pestään ihan ite kotpihalla) tai jotain sellasta, mille on käyttöä ja kiva välillä, ettei tarvi itse maksaa. Joskin on käyttöä tietty kalsareille ja sukillekin, mutta ne nyt ei ehkä kumminkaan oo niitä toivelahjoja sen paremmin antajan kuin saajankaan puolesta :).
Kaikkein kivointa lahjojen ostaminen on silloin, kun näkee jotain, josta tulee heti sellanen olo, että vitsit kun tää olis kiva antaa sille ja sille. Mutta sit kun se menee just toisinpäin, että sille ja sille tarvis löytää jotain, niin heti on vaikeampaa ja sellasta vähän pakonomaista, jos ei luontaisesti löydy.
Tänä vuonna oon poikkeuksellisesti päättänyt ostaa joululahjan myös itselleni. Vieläpä hyvällä omallatunnolla, koska kirppisahkerointi tuotti ihan mukavasti tulosta ja rahat laitoin alunperinkin sivuun jotain spesiaalitapausta varten. Ja se on nyt tämä.
Toivottavasti saat hyviä lahjavinkkejä ja säästyt ylimääräseltä stressiltä <3
Me ei olla oikeastaan tehty mitään lahjattomuus-sopimuksia suvun kanssa, koska käytännössä sellasia lahjoja ei ole koskaan ollukaan... ainoastaan tuntuu, että MINÄ aina tunnon tuskissani laitoin kaikille mahdollisille jotain, harvemmin mä ite yhtään mitään takaisin sain. Siis mä olen meidän yhdessäolon alkuvuosina laittanu paketit jopa koirille ja kissoille anoppilaan... no toisaalta kun minusta oli niin kiva kaikille jotain laittaa.
PoistaToki asia on myöskin niin, että lahja on lahja, ei sitä pidä antaa vastapalveluksena siitä että ite saa jotain. Tai odottaa, että sais jotain kun itekin laittaa. On kuitenkin tullu selvästi ilmi, että lahjoja ei pidetä sen suuremmassa arvossa, tai siis että kukaan ei mitään odota ja kaipaa, joten miksi sitten itsekään jatkan sitä hössötystä ja lahjojen antamista...
No joo, tavallaan tuollanen lahjattomuus-sopimus on tehty (miehen) suvun lasten lahjoista. Niiden lopettaminen oli kyllä totaalinen helpotus, eikä sen koommin lahjottu tosiaan ees niitä sisarusten lapsia. Mun veljen tytölle aikanaan vielä lahjoja laitoin mutta se sit tais loppua vähän itsestään, koska eipä me olla varsinaisesti missään tekemisissä muuten kuin jos nyt satunnaisesti joskus nähdään. Jatkossa tuskin sitäkään vähää, koska meillä vaan ei ole tapana kyläillä ja asutaan niin kaukana toisistamme. Siskon kanssa ollaan tekemisissä paljon enemmän, mutta ei kuitenkaan ole taidettu koskaan lahjoa lapsia ristiin.
Nuo lahjakortithan olikin hyvä idea. Olen antanu joskus lahjakortteja johonkin vaatekauppaan tytölle, mutta olenkohan koskaan keksiny noita pizza/hampparijuttuja, en varmaan. Isolle pojalle vois varmaan kelvata myös bensaraha, ja voi olla että yksi lahja lapsille onkin sitten ihan silkka raha.
Mä oon samoilla linjoilla noista astioista: ne on aina riski, siis ostaa toiselle. Ja mäkin mieluummin hankin astiani ite kuin otan lahjaksi, koska aika harvoin maut on yhteneväiset... Mieluummin siis jotain syötävää/juotavaa/poltettavaa/kuihtuvaa otan ja annan, ei jää sitten nurkkiin mitään ei niin mieluista pyörimään. Tai sit pitää todella tuntea toisen maku ja vaikka joku keräilykohde, jos jotain astiaa antaa!
Mitäs meinaat itsellesi hankkia???
Ei mulla oikeastaan mitään stressiä ole, koitan tässä pikkuhiljaa miettiä ja eiköhän sitä sit ehdi hankkia kaiken tarpeellisen kun eka on tehny sen suurimman työn ja keksiny mitä hankkii! =)
Jos pääsen itse itseni kanssa yhteisymmärrykseen, niin mun pakettiin päätyy joko minijärkkäri tai puhelin. Mutta toistaiseksi oon vaan saanut harmaita hiuksia aiheesta, kun olen koittanut vertailla muutamia vaihtoehtoja ja pähkiä sitä, onko kalliimpi oikeasti parempi vai onko halvempi mulle se oikeampi. Ja jos mun valinta on kamera, sen on oltava sellainen, että mun ei tarvi enää ikinä ostaa uutta. Eikä kyllä se puhelimenvaihtokaan houkuttele kaikkien niitten sovelluslatausten ja tilien muistamisten takia, mutta toi mun nykyinen halpa ja huono alkaa todellakin osoittaa olevansa hintansa väärtti. Ei enää toimi oikein mikään. Tai no. Soittamaan pystyy ja sehän on puhelimelle kuitenkin ihan näppärä, joskin nykyään aika vähän käytetty, ominaisuus :)
PoistaKiinnostaisiko sua käytetty minijärkkäri?? Siis erittäin vähän käytetty... Mä ostin joku vuosi sitten itelleni Nikonin minijärkkärin, enkä siis millään päässy sen kanssa kaveriksi, kun olen tuohon isoon tottunut... Joten kaapin täytteeksi se on jäänyt. Olen sitä aikonut myydä pois, mutta en vaan ole saanut aikaan. Se maksoi sillon muistaakseni jotain 300€, voisin myydä sen 200€:lla pois... lisänä saa muistkortin, jonka siihen ostin sillon (sekin maksoi useita kymppejä). Nikon J1 on kai tuo malli, väri valkoinen. Oliskohan se ehkä 2v vanha tai jotain...
PoistaOnko sulla muuten se Lumia? Muistaakseni aika samaan aikaan ostin sellasen kuin sinäkin... ja olisko vielä ihan samanlainenkin. Oon nyt ihan viime aikoina huomannu, että se syö akun tyhjäksi ihan ilman mitään käyttöäkin tosi nopeesti. Alkaako lie jo "vanhuuttaan" oireilemaan... johan se taitaa olla 1,5 vuotta vanha!!!
Melkeinpä toivon, etten ois lukenut tätä vastausta, koska se sekoitti mun päätä entisestään :). Aloin jo miettiä, että jos vaikka ostaisinkin sun vanhan (etenkin kun se on valkoinen, joka on niin mun väri), mutta nyt mun on pysyttävä päätöksessäni, joka on enää kahden Olympuksen mallin välinen kisa. Ei sillä, että käytetyssä olisi vikaa, päinvastoin, sehän olis taas vähän sellanen "ekologinen" juttu, mutta vähän mua pelottaa, kun tuota Nikonin mallia ei enää valmisteta ja nyt haluaisin olla ihan varma, että siihen, jonka valitsen, on saatavissa osia jatkossakin. Mutta kiitos tarjouksesta ja kyllä sun se kannattais ilman muuta laittaa johonkin myyntiin. (Sanoo hän, jolla itsellään lojuu Sonyn järkkäri kaapissa, kun ei riitä taidot sen käyttöön, mutta ei ole saanut aikaiseksi sitä myydäkään... Eli kovin oon huono neuvonantaja tässä).
PoistaJa juu. On just se halpis-Lumia. Ehkä olis kannattanut silloin miettiä vähän pidemmälle, mutta mistä noista nykyään tietää, kun ei se korkea hinta enää takaa kestävyyttä missään. Voi tätä rasittavaa tekniikan määrää. Ennen riitti että oli joku vaan puhelin, jolla pystyi soittamaan ja laittaan tekstareita. Nyt niitäkään ei enää kukaan lähetä. Paitsi mun mies, jolla on varmaan kaikkein halvin ja yksinkertaisin peruspuhelin mitä markkinoilta löytyy. Ja ihan hyvä niin. En kestäis sitä kiroilun määrää, jos vaihtais näppäimettömään versioon :). Tulee itellekin niin paljon huteja kirjoittaessa. Ja autoa ajaessa en edes yritä. Toisin kuin mies..
Hei, hyvä kirjoitus. Minä ajattelen niin etten halua ostaa mitään sinne kaapin perälle mielummin jotain mikä menee käyttöön. Mm. Olen ajatellut:
Poistajalkahoitolahjakorttia myös voi ostaa (miehellekin usein he sitä juuri tarvitsevat.) Työkalu joka on mennyt rikki.
Kynttiläkin jossain lahjapaketissa on hyvä tai tiskirättija pyyhe. Puhelimeen tai tietokoneeseen liittyvää. Käy muuten katsomassa susannantyöhuone.fi siellä on puoti ja muuta.
Hyvää joulun aikaa!
Annukalle ensin:
PoistaVoi että kun olisit nyt vaan ostanu ton mun. Olisin päässy siitä viimein eroon... En oo muistanu laittaa sitä myyntiin. Mulla on muuten käytössäni nimenomaan Sonyn järkkäri... Ja voi kääk tota Lumia-asiaa... mä en millään jaksais alkaa hankkia uutta puhelinta. Toivottavasti toi mun luuri nyt vielä sinnittelis, vaikka vähän jo outoja oireita onkin... Munkaan mies ei kestä niitä älypuhelimia. Sillä oli kerran puolikkaan päivän ajan, sit meni hermo... Nyt sen puhelin - just sellanen vanha - alkaa olla niin naarmuilla, ettei siitä enää meinaa mitään nähdä... ajattelinkin ostaa sille uuden joululahjaksi.
Pisaralle sitten:
Mä esitin miehelle toiveen, että jos hän mulle jotain laittaa niin toivoisin just tollasta jotain lahjakorttia hemmotteluhoitoon. Jalkahoito, kasvohoito, helahoito... kaikki käy mulle. =) Miehelle oon joskus ajatellu hierontaan lahjakorttia, mutta se ei kerta kaikkiaan halua mennä sellaseen.
Nuo muut vinkit oli kivoja. Susannan rättejä mulla onkin vino pino, ja oon antanut niitä myös lahjaksi, samoin Sussun pyyhkeitä. Ne on tosi ihania ja samalla voi tukea suomalaista käsityötä. Tuo rikki mennyt työkalu onkin hyvä ajatus. Toisaalta mä en kyllä tajua mitään miehen autotallin sisällöstä... Mukavaa joulun aikaa sullekin!
Argh. Olin jo kirjoitellut vaikka mitä mutta sitten painoin jotain nappulaa ja kaikki hävis jonnekin.... Mutta kiteytettynä: moni asia kuin mun näppiksiltä: joulufiilis silleen hitusen kateissa (erittäin ahkera jouluradion kuuntelu ja töissä lähestyvä joulujuhla on selkeesti vaikuttaneet positiivisesti fiilikseen) lumenpuutteen vuoksi. (vaan nythän se joku pitkän ajan ennuste vähän lupailee ens viikolle lunta ja pakkasta! Jihuu!)
VastaaPoistaLahjahommelit aika vaiheessa, onneks "pää avattu" kuitenkin viime viikonloppuna. :) Mutta just ne "vaikeimmat" keksimättä. Mies ihan siellä kärkipäässä. Jokunen vuosi sitten meillä oli vielä käytäntö ettei ostettu toisillemme mitään vaan tehtiin ehkä joku hiukan isompi hankinta kotiin. Mut ainakin viime vuonna ostettiin jotain (en kyllä muista mitä hommasin miehelle) ja nyt esim. eräs keikka olis ens kesänä ja sinne olis kiva hommata liput mitkä tulossa ihan just myyntiin mutta ne ei oo ihan halvimmasta päästä... Mutta, täytyy nyt katsella. :)
Mä mietin tota kun sanoit ettei haluis mitään semmosta hommata mitä hommataan kuitenkin muutenkin. Niin mä muistan että me saatiin just aina useampi paketti omilta vanhemmilta kun muiden sukulaisten kesken ei vaihdettu lahjoja. Ja siis siellä oli kyllä aina ihan semmosia käytännöllisiäkin lahjoja, esim. joka vuosi uusi sloggi -paketti. :) Enkä muista olleeni yhtään "pahoillani" asiasta. Hyvin ymmärrän pointtisi tuossam nutta mitäpä jos yllätytkin positiivisesti siitä että lapset osaavat iloita myös niistä "tavallisista" lahjoista? :)
Ja sitten mietin, että just lahjakortit esim. leffaan yms. niin niistä uskoisin nuorten olevan iloisia, varsinkin siis jos se nyt ei ole ihan "jokaviikkoista" että leffassa käydään. Me ollaan ostettu siskojen teini-ikäisille pojille (jotka siis ei ole kummilapsia) nyt muutamana vuonna leffaliput ja esim. Arnoldsiin lahjakortit niin pääsee sitten leffaan ja herkuttelemaan.
Me annetaan omille lapsillemme yleensä 1-2 pakettia, sillä lahjoja tulee myös isovanhemmilta ja mun siskoilta ja kummeilta. (ja me ostetaan tietty sinnepäin sitten paketteja, et määrä pysyy sinänsä samana :D )
Jaha, tähän tuli nyt sitten kuitenkin paljon muuta höpinää vaikken samaa jaksanutkaan uudelleen kirjottaa. :D
Joulujuhla ja lasten joulun odotuksen seuraaminen varmaan auttaa joulumielen kehittelemisessä, vaikka kelit oliskin mitä on. Toivotaan silti, että sitä lunta tulis!
PoistaMä oon kovasti miettiny nyt noita lahjojen hankkimisia. Tulevana viikonloppuna on vapaata ja sillon ois oikeastaan pakko alkaa asioille jotain tekemään, muuten loppuu vapaa-aika kesken...
Tollanen keikkalippu-lahja on kyllä tosi makee!!
On meilläkin lapset saanu niitä vaatelahjoja, ja kyllä ne niihin on ihan hyvin suhtautunu. Mä vaan lähinnä ajattelin just sellasta, että "saat tän takin joululahjaksi", vaikka se olis joka tapauksessa pitäny ostaa, niin sellanen ei tunnu varsinaisesti lahjalta... Vaikkakin meidän äiti kyllä osti pari vuotta sitten just lapsille sillä lailla takit ja kengät joulun alla, että ne on sitten häneltä lahjat. Ja hyvät lahjat olikin!!
Leffalippuja me on monesti ostettukin, ne on kyllä ihan kivoja lahjoja. Siihen kun lisää sen syömisen vielä, niin on tosi hyvä lahja mun mielestä.
Meillä tosiaan ite ollaan ainoat, jotka lapsille lahjoja laittaa, paitsi no joo, saattaa muuten olla, että isoin lapsemme, omillaan oleva jo, muistaa myös sisaruksiaan... ei jotenkaan osaa ajatella häntä sellasena erillisenä yksikkönä ja mahdollisena lahjan antajana vieläkään. =)
Mukavaa kun käyt täällä "höpisemässä"! =)
Minä tykkään myös jostain ihan pienestä tuomisesta, juuri noista mitä luettelit. Ruokalahja on aina hyvä muistaminen!
VastaaPoistaRuokalahjat on kivoja, mutta niissäkin on hyvä ees vähän tietää vastaanottajan makumieltymyksiä. Harmillista, jos suklaa-allergikko saa ison konvehtirasian... =D
PoistaLahjat ne joulun tekee! Olen samaa mieltä kanssasi! =D
VastaaPoistaMinä pidän korvani auki ympäri vuoden. Haukkana poimin pääni sisäiselle muistikortille, jos joku sanoo esim. jostain astiasarjasta pitävänsä!
Beiben vanhin sisko ja veli yrittivät muutama vuosi sitten ehdotella, ettei enään hankittaisi meille aikuisille mitään joululahjoja. Minä ja Beiben nuorin sisko kieltäydyttiin tottelemasta! Itsepintaisesti jatkettiin lahjojen antamista! Pikkuhiljaa muutkin ovat palanneet vanhaan lahjanantokäytäntöön! Hyi meitä! =D
Monena vuonna ollaan menty ihan Alkon valikoimilla. Viinipullo ja jotain vähän erilaisempaa suklaata on hyvä lahja. Ei Pandan juhlapöydänkonvehteja. Niistä ei tule kuin paha mieli!
Viineissäkin on kivoja etikettejä. Olen esimerkiksi Maurin kasvattajalle vienyt punaviiniä, jonka etiketissä on mäyräkoira ja nimi 'Longue Dog'.
Heijastimetkin ovat hyviä lahjoja. Niitähän on kaikenlaista. Jokaiselle varmasti löytyy sellainen, joka kuvastaa harrastusta tai jotain lempijuttua! Ja ainahan voi ostaa ne villasukat jostain myyjäisistä, jos ei itse osaa/jaksa tehdä!
Yleensäkin kaikki lahjat jotka voi syödä, juoda tai polttaa, ovat hyviä. Aikuisille! Lapsien lahjoihin olen kysellyt vinkkejä heidän vanhemmiltaan. Onneksi meidän suvun kakarat ovat aikas helppoja. Voi ostaa ratsastusvarusteita, dinosauruksia ja kaikkea Star Wars- kamaa. Yksi säästää omaan mopoon ja pitää valkosuklaasta!
Beiben kanssa ollaan tehty sellainen soppari, että hankitaan itsellemme jotain tarvitsemaamme. Tai tehdään jotain yhdessä. Ollaan esim. käyty syömässä vähän kalliimmassa ravintolassa ja käyty Vesa-Matti Loirin joulukonsertissa. Viime vuonna me ostettiin riistakamera. Tänä vuonna ehdolla yhteiseksi lahjaksi on pari juttua. Minä ehdotin, että menisimme taas syömään, esim. Näsineulaan. Beibe haluaisi meille blue-ray soittimen. Luulen, että hänen ehdotus menee läpi tänä vuonna...
Jos vieläkin sinusta tuntuu, ettet osaa hankkia mitään, tartu puhelimeen ja kysy mitä haluavat tai tarvitsevat. Kohtuuden rajoissa! Ja jos eivät osaa sanoa, sit annat vaikka sen suklaakonvehtirasian. Etkä tunne yhtään huonoa omaatuntoa!
Iloista joulumieltä toivottelee 'se yksi lempibloggaajistasi'! <3
P.S. Ihania noi kudotut sydämet!
Ihanaa että on muitakin, joiden mielestä joulu ja lahjat kuuluu ehdottomasti yhteen! Mä koitan kanssa tehdä havaintoja ja painaa mieleen asioita, mitä vois antaa lahjoiksi... meillä vaan on niin pieni tää lahjapiiri, kun se on oikeastaan vain oma perhe. Mä kyllä yleensä esitän myös toiveen siitä toivelistasta, ja kyllä noi isotkin lapset sitten sellaset väsää. Ihan kurillaan tekevät niistä ihan älyttömiä sitten... mutta kyllä ne sinne sitten ihan oikeitakin toiveita laittelee mukaan. Paljon helpompaa ja kaikille mukavampaa, kun hankkii sellasta mitä ne oikeesti toivoo!
PoistaMinun mielestä tuollanen ystävien/sukulaisten kesken pakettien vaihtaminen kuulostaa tosi kivalta - etenkin kun kaikki tosissaan tahtoo laitella lahjoja, eikä ne oo mikään pakkotilanne. Sillon lahjojen laittaminenkin on tosi kivaa ja hauskaa ja tietää myös saavansa ilolla laitettuja lahjoja itsekin. Ihan parasta!! Sun lahjat oli muutenkin tosi kivoja ja paljon oot ite tehny niitä, se on mukavaa.
Me ei olla miehen kanssa mitään sovittu sen kummemmin. Mä kyllä aina elän toivossa, että se olis jotenkin laittanu korvan taakse asioita mistä mä tykkäisin... mutta harvemmin niin on. On ollu jouluja, etten oo saanu siltä mitään ja sitten on ollu jouluja, että oon totaalisesti yllättyny siitä, mitä oon saanu. Oon saanu siltä esimerkiksi astioita, kännykän ja lahjakortin kampaajalle. Mulla on aina jonkunlaiset paineet että osaanko hommata sille sellasta mistä se oikeesti tykkää... ideat on yleensä aika vähissä, kun se on sellanen kitara- ja auto-ihminen, enkä autoista tajua mitään ja kaikki kitaraan liittyvät ideat on jo käytettynä...
Niin, me ei tosiaan perheen ulkopuolisille niitä lahjoja hankita, joten sinällään ei tarvii lahjatoiveita kysellä sen kummemmin kuin omilta lapsilta. Miehen lapset ja lapsenlapset on kyllä aikamoinen kysymysmerkki, ja minusta mies sais itse hoitaa sen puolen... käytännössä minä ne aina huolehdin, mikä ei minusta oo oikein ihan senkään takia, että miehen pitäis itse omia lapsiaan/lapsenlapsiaan muistaa, eikä minun...
Kyllä tämä tästä ihan iloisesti etenee, kiitos vaan! ♥
(Ja kudotut sydämet on minustakin tosi ihania!)
Mä olen aikoinaan ollut todella antavainen lahjojen suhteen ja juur tuohon tyyliin, että eläimillekkin ostettiin omat paketit =)
VastaaPoistaMutta se yksipuolisuus laimensi tuota jouluista perinnettä siihen malliin, että lopulta päätin olla tuhlaamatta rahojani ihmisiin, jotka ei millään lailla reagoineet takaisin noihin saamisiinsa. Ja tiedän, ainahan pitäisi ajatella hyvää näistä kanssaihmisistään/sukulaisistaan, mutta mitta vain tuli avokätisenä vastaan ja hyvä niin.
Tänä jouluna en enää hössötä edes näistä perheen paketeista, sillä teini on jo 16 vuotta ja ehdotti itse, että pari lahjatoivettaan voi toteuttaa jo ennen jouluaattoa. Niinhän me ollaan siis tehty ja siipalle en edes aikonut mitään hankkia. Kuten siinäkin olen ollut se antava osapuoli ja viime jouluna jopa teini anto meille vanhemmille lahjat, mutta perheen päällä ei jälleen kerran ollut meille kummallekkaan mitään antaa, joten miks vaivautua, kun stoori on isännän kohdalla aina sama.
Eli meillä mennään lahjavapaasti ja mä olen niin helpottunut, ettei tarvii vaivata sekä vatkata mitä kenenkin pakettiin kätkisi.
Muutoinkin joulusta iän myötä karsiintuu kaikenmoisia väen väkisin vääntämisiä pois ja se jos mikä tuntuu hemmetin hyvältä!! Mennään niin kuin hyvältä tuntuu =)
Ymmärrän ihan täysin tuon yksipuolisuus-ajatuksen, ihan sama fiilis oli mullakin.
PoistaTäytyy sanoa, että ei meilläkään mieheltä lahjoja tule kelleen. Tai no mulle, mutta ei kelleen muulle sillä lailla, että olis ite hankkinut. Jotenkin se on vaan menny niin, että minä hommaan tai sitten hankintaan lapsille lahjoja yhdessä. Kyllä mä siis aina niitä ajatuksiani lasten lahjoista sille esitän, ja sillein tavallaan "yhdessä" sit ne hommataan. Paitsi että useimmiten minä ne kuitenkin hommaan... Viimeksi just äsken sille pidin asiasta paasausta, että se ei osallistu mitenkään koko tähän jouluhässäkkään... mulla on kaikki etukäteisjärjestelyt ja sillä on... valmiiseen pöytään asteleminen... Mä välillä mietin, että mä oon ihan ite ottanu itelleni tän "minä teen kaiken"-roolin, enkä vaan osaa päästää siitä irti... mutta kyllä mä joka vuosi esimerkiksi noiden miehen lasten kohdalla sanon sille, että se sais kyllä ite hoitaa sen osion. Vaan miten siinä sitten käy... meidän yhdessäolon aikana se on YHDEN KERRAN hankkinu niille ite lahjat... (siis 21 joulua oltu yhdessä...)
Minusta lahjojen laittaminen on niin kivaa, että mä en oikeastaan edes halua lahjatonta joulua. Mä oon viime vuodet joka joulu stressannu ja ollu superärsyyntynyt koko joulusta, mutta musta tuntuu että tänä vuonna mä yhtäkkiä keksin miksi oon ärsyyntyny ja mitä joululta haluan. Eli siis juuri tuota mitä tuossa postauksessani kirjottelin. Tavallaan keksin sen asian ytimen ja vaikeuden ja kun se selvis, kaikki on yhtäkkiä jotenkin helpompaa. Mä myöskin myönsin viimein itelleni sen, että ne lahjat on joulussa ykkösasia, enkä ees kuvittele jotain muuta siihen rooliin... en siis ees havittele mitään "ooh miten tunnelmallista meillä on"-fiilistä. Siis toki tykkään että on siistiä ja nättiä ja tunnelmallista ja mukavaa, mutta myönnän itelleni myös sen, että ne lahjat on tärkeitä. Toivon kaiken sujuvan kivasti ja vääntämättä, niin teillä kuin meilläkin!
Miten olis joku elämys? Ite voisin viedä Ukon ja miksei lapsetkin tänne http://www.siriussport.fi/ jos asuttais lähempänä. Mutta kun ei asuta niin piti keksiä jotain muuta (vuokrasin paljun :o)
VastaaPoistaEt usko tätä: mun poika kävi just tänään tuolla Siriuksessa! Ja sanoi, että olis kiva mennä sinne surffaamaan joskus porukalla. Mutta aika tyyristä taitaa olla ja taitaa olla poika ainoa jota tuollanen meno edes kiinnostaa.. Me ollaan kyllä niin huonoja kaikessa tuollasessa, täytyy tunnustaa. Paljun vuokraaminen tuntuu sopivammalta idealta meille, vaikka melko epätodennäköiseltä sekin. Toisaalta olis ehkä aika kivaa lillua sellasessa joskus ihan rauhassa... oon kerran kaverin luona ollu ja ihan kivaahan se oli. Mistäs sellasia saa vuokrattua...?
PoistaPieni korjaus: poika kävi siis eilen (tiistaina) tuolla eikä tänään... tai siis nyt taidetaan jo olla torstain puolella, mutta enivei...
PoistaMustaki tuo palju oli tosi hyvä idea, ite oon kerran ollu ja muut meillä ei koskaan! Vuokrausilmotuksen bongasin lähikaupungin Prisman ilmotustaululta :o)
PoistaMä oon lopettanu kummilapsillekin jo lahjojen ostamisen. Meidän kaksi kummipoikaa asuu kaukana, eikä niihin ole mitään sen ihmeempää sidettä. Ja ne on molemmat tosiaan jo täysi-ikäisiä ja olen sanonut, että lahjojen hankinta loppuu siihen. Noooooooh, mun oma kummitäti sitten taas muistaa mua edelleen... mutta hän onkin mulle aika läheinen ja hän on yksi niitä harvoja ihmisiä, kenelle mä joka joulu koitan jotain mukavaa itsekin keksiä.
VastaaPoistaMinusta tuollanen leffa+ravintola-lahja kuulostaa tosi kivalta! Varmasti on lapsellekin mieluinen lahja! Ja sä oot antanu monenlaista kivaa sun miehelle. Tuo rakkauskirje kuulostaa kyllä ihan huipulta! ♥
Ihanaa kun sanot, että joulussa on tärkeintä muiden muassa se, että saa mieheltä lahjan. Kyllä minustakin se on tärkeää ja tosiaankin olen aina enemmän ja vähemmän pettynyt, jos en saa mitään. Mies taatusti jättäis mieluiten koko joulun väliin (paitsi kinkun), etenkin ne lahjahässäkät... se on harmillista, koska jotenkin minusta se kuitenkin osoittaa sellasta "olen ajatellut sua ja miettinyt mistä sä tykkäisit"-juttua, että antaa toiselle lahjan.
Jep, lämmintä on... ei varsinaisesti osaa ajatella, että kahden viikon kuluttua on jouluaattoilta...