maanantai 28. joulukuuta 2015

viimeiset joulumietteet


No niin, joulu on ohi. 

Meidän aatto meni rauhallisesti. Hengailtiin yöpuvuissa pitkälle iltapäivään. Ei saunottu (kysyn vaan, että mitä me tehdään saunalla, kun ei koskaan käydä siellä...??), ei käyty hautausmaalla tai mitään muutakaan sellasta. Syötiin puuroa, kateltiin telkkaria. Avattiin paketit, syötiin jouluateria. Kävin lenkittämässä koirat illan suussa ja sitten mentiin sukulaisiin kahvittelemaan. Ihan sellasta rentoa ja "epävirallista" vaan.

Joulupäivänä sisko tuli tyttärensä kanssa kylään. (Muu perhe oli heillä sairastunut/jäänyt hoitamaan sairasta/jäänyt kaveriksi sairaalle.) Oli niin mukavaa jutskailla siskon kanssa. ♥


Tapaninpäivänä minä läksin oman kuopustyttären kanssa sukuloimaan. Siitä piti tulla päivän reissu, mutta tulikin yökyläily. Käytiin äitini, kummini ja mummoni luona. Näin myös toisen mummon, serkkuni upouuden vauvan (iik, oli se pieni ja niiiin suloinen ♥), pari muutakin serkkuani ja sukulaistani. Ja kävin jääkiekkopelissä ihan ex tempore, mikä olikin syynä siihen, että jäätiin typsyn kanssa lopulta äitini sohvalle nukkumaan.

Tänään ajeltiin kotiin. Oli kyllä oikein mukava reissu kaikkineen!


Joululahjoja meillä oli niukasti. Joka vuosi on vähän samat fiilikset noissa lahjahommeleissa: mitä hommais, kun kaikilla on kaikkea... Keksin kuitenkin lopulta ihan kivoja juttuja kaikille. Kotona asuvat lapset sai kolme lahjaa per nenu, muut sai yhdet. Meillä on lapsia ja lapsenlapsia yhteensä 10 ja lisäksi vielä esikoisen puoliso, joten siinähän sitä on jo aina sakkia lahjottavaksi. Annoin lahjan myös miehelle. Itse sain muutaman paketin ja sitten saatiin pari sellasta koko perheelle tarkoitettua.


Nyt taidan kuitenkin laittaa tämän joulun kaikkine mietteineen pakettiin. Paitsi että huomenna kirjottelen vielä joululistalleni tän joulun jutut ja mietteet. Ensi vuonna sitten (ehkä) uusin miettein jouluun!

* * *

Kello on kohta kolme yöllä, mun sisäinen kelloni on tyystin sekaisin - nyt ei nukuta, huomenna oon ihan tiltissä jne. Huomenna (eli siis tänään...) palataan arkeen, mies menee aamulla töihin ja minä sitten iltavuoroon. Plääh, mutta minkäs teet. Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja ensi vuodelle pitäis tehdä jotain hyviä suunnitelmia... mulla niiden pitäis kyllä ehdottomasti koskea omaa hyvinvointia: ruokaa, unia ja liikuntaa. Tää joulun aika on ollu yhtä sokerin mättämistä - mun elimistö kokee takuulla kauhean shokin, kun suklaat joku päivä loppuu...

Mutta nyt menen kyllä edes koittamaan, tulisko uni...
Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Heli

8 kommenttia :

  1. Joulusi kuulostaa ihanan rennolta ja mukavalta.Kiva kun olet saanut viettää sitä läheisten parissa..Joo..tuo lahjatouhu on kans sitä..ettei aina tiedä mitä aattelis.Jotain sopivaa ja sopuhintaista,jos tielle osuu niin saatan esim.ystävälleni ostaa.Mutta tuntitolkulla en kauppoja kierrä,sen vuoksi että pakko olisi jotain löytää..Kortti tai halaus joulun toivotuksineen riittää.Omat ja kummilapset ovat sitten eri juttu.Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla. En halua kuluttaa aikaa tuskailemalla jotain lahjaa, mutta jos keksin jotain, sitten asia on ok. Mieluiten teen ite, jos keksin jonkun kivan idean. Ja tosiaan lapset on eri asia, ne ei varmaan suuremmin osaa ilahtua betonisesta tuikkukupista tai ihan ite kudotusta bambuisesta tiskirätistä - joista kaveri saattaa hyvinkin ilahtua. =)

      Mukavaa loppuvuotta sullekin!

      Poista
  2. Voi että, kun kuulostaa kivalta toi yöpuvuissa hilluminen! Kun on noita ulkoruokinnassa olevia elukoita, aina tarvii aamulla pukea päälle ja lähteä ulos. Ei oikein viitti/tarkene yökkäreissä paskaa lapata! =D

    Kyllä ystävien ja sukulaisten näkeminen piristää kummasti!

    Oikein hyvää viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olishan meilläkin noi koirat, joita periaatteessa pitäis varmaan lenkittää aamulla... mutta onneksi on iso piha keskellä ei mitään, ja sinne voi päästää koirat käymään. Nekin kyllä selkeesti tykkää makailla siellä missä mekin, että en tunne huonoa omatuntoa siitä lenkittämättömyydestä...

      Kivaa loppuvuotta sulle!

      Poista
  3. Hei tosi kivan kuuloinen kyläilyretki teillä! :)

    Mulla velvollisuus -lahjottavia on onneksi vain yksi, joten sen vielä kestän :P Ymmärrän kyllä hyvin tuon mitä kirjoitit! Melkein mieluiten vien lahjaksi jotain pientä itsetehtyä ihan extempore ja noi sun betoniset kynttiläkupit syöpyi ehkä mun aivoihin...pitänee laittaa to do -listalle :D Kiitos siis vinkistä!

    Ihania välipäiviä ja kaunista vuodenvaihdetta teille Heli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa oli!

      Noi betonijutut oli kivoja tehdä, ja myös helppoja. Ehkä vähän sotkuista hommaa, mutta vain vähän. Siitä vaan tekemään, ei tuo mullekaan mikään omakeksimä juttu tainnu olla... =)

      Ihanaista vuodenvaihdetta teille kans!

      Poista
  4. Mä kyllä ainakin ymmärrän sun pointin ihan täysin! Omalta lahjomislistaltani ovat vuosien aikana tippuneet lähes kaikki muut paitsi omat lapset ja koira (ja olen siitä erittäin iloinen), ja silti koen siinä vieläkin olevan pari ylimääräistä. Aion ensi vuonna hienovaraisesti ehdottaa, että voitaisko näistäkin luopua. Kyse ei ole lainkaan siitä, ettei lahjoja haluaisi antaa, vaan siitä, ettei rahaa todellakaan ole liikaa. Ja ehdottomasti myös siitä, että kyseessä ovat nimenomaan tällaiset ”tavan takia” lahjomiset. Mitään he eivät minulta tarvitse, enkä osaa ostaa heille mitään oikeasti mieluista (sillä vähäisellä rahamäärällä, joka minulla on heidän lahjoihinsa varaa käyttää), joten tuntuu ihan älyttömältä käyttää kauheasti aikaa ja vaivaa näiden lahjojen hommaamiseen. Ja vaikka kyseessä saattaisi olla taloudelliselta kannalta vähäinen panostus, riittävä määrä tällaisia panostuksia kasvattaa lahjoihin käytettävää rahasummaa melkoisesti. Saattaisi olla pikkusen eri tilanne, jos jokaiseen lahjaan voisi tuhlata älyttömästi rahaa, mutta kun ei nyt toistaiseksi ole sitä lottovoittoa kohdalle osunut. Tilanne olisi erilainen myös silloin, jos kokisin voivani antaa lahjan saajalle jotakin erityistä. Sellaista, josta lahjan saaja oikeasti nauttisi. Silloin sitä uhraisi vähistäänkin ihan mielellään.

    Niin... vaikea aihe tämä on. Toisille se lahjojen antaminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin toisille. Minä kuitenkin ajattelen, että oleellisempaa on ihan joku muu. Eikö siis voitaisi jatkossa keskittyä ihan vaikka siihen, että vähintäänkin joulun seutuvilla ajateltaisiin näitä ihmisiä lämmöllä...? Sen sijaan, että ajateltaisiin, että ”mitä ihmettä heille nyt osaisi ostaa?”. Tai no niin, ainakin itse haluaisin tehdä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, JUURI noin - minustakin tuntui, että ne meidän antamat pikku lahjat oli ihan sama vaikka olisivat olleet olematta kokonaan...

      Mä koitan joka vuosi laskeskella paljonko rahaa menee lahjoihin, ja vaikka koitan selvitä suht huokealla, silti aina vähän järkytyn miten kamalasti joulu vie rahaa. Mä kun aina ajattelen, mitä kaikkea sillä rahalla olis muuta tehnyt, esim lyhentänyt lainaa, silläkin rahalla oltaisi taas yksi kuukausi lähempänä velattomuutta... Kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa ja on toisaalta tosi ihanaa antaa lahjoja. Mutta aina on joulun jälkeen sellanen olo, että huhhuh, onneksi se on ohi taas ja se kaikki lahjahässäkkä takana päin.

      Sitten joskus, kun kaikki lapset asuu omillaan, jää kyllä nämä joulujutut varmaan todella vähille meillä! Ei ihmiset tarvii tavaraa, ne tarvii just tota lämpöä ja rakkautta ja ajattelua paljon enemmän!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥