Meinasin kirjoitella vegaaniaiheesta. Sitten aloin miettiä, että se on ihan kyllästyttävän trendikästä, enkä mä halua kirjoittaa siitä siksi, että haluaisin jotenkin olla aallonharjalla. En siis halua että kukaan koskaan milloinkaan ajattelis, että mä haluan olla vegaani, koska se on nyt niin tosi IN ja HOT ja COOL. Kyllä mulla on ihan muut syyt.
Katselin, että mun blogiin on eksytty hakusanoilla "vegaani ja lampaantalja". Googlailin sen sit itekin ja totta tosiaan, siellähän komeili parikin mun postausta heti ekalla sivulla. En kylläkään edes löytänyt sitä ekaa tekstiä, mihin se linkki viittasi... No enivei, sit oli toinen teksti noin vuoden takaa, jossa aihetta käsittelin myöskin. Että ei siis ole mikään hetkellinen päähänpisto tämä mun vegeily.
No joka tapauksessa osallistuin tammikuussa taas vegaanihaasteeseen. Kuten siis vuosi sitten viimeksi myös, mutta silloin en oikein jaksanut kuitenkaan sitä ja kaikki oli mukamas niin hankalaa ja mitä näitä nyt onkaan. Nyt päätin heti ekana, että en ainakaan liity haasteen face-ryhmään. En kerta kaikkiaan kestä sitä ylenpalttista hypetystä ja intoilua. Noin about jokainen on ihan kertalaakista muuttunut täysiveriseksi vegaaniksi ja aikoo olla sillä tiellä eh-dot-to-mas-ti koko loppuelämänsä. Mikä tietenkin on kaunis ajatus, mutta jaksan epäillä, noinkohan kuitenkaan onnistuu moneltakaan...
No, enhän minä ihmisten motivaatioista tiedä. Joka tapauksessa päätin jättäytyä siitä yli-intoilevasta ryhmästä nyt sivuun. Sen sijaan otin itselleni tutorin avuksi - viime vuonna en ottanut, koska en oikein itsekään jaksanut uskoa siihen, että onnistun... Tänä vuonna ajattelin, että jos kuitenkin vaikka hänestä olisi apua ja iloa. Ja olikin. Oltiin muutaman kerran yhteydessä ja hän neuvoi jos jotain kyselin. Mutta tutorista ei kuitenkaan tullut mulle paineita. Toivon, että jossain kohtaa vaikka tavattaisiinkin ja voisin mennä jonnekin yhteistapaamiseen maistelemaan sellasia juttuja, mitkä on mulle täysin outoja, tai mistä en kerta kaikkiaan osaa itse tehdä mitään ihmiselle (tai koirallekaan...) kelpaavaa syömistä. Esimerkiksi seitan on mulle aivan outo juttu ja tofusta en vaan saa mitään kelvollista.
Vuosi sitten mulla oli muutama suurensuuri, suorastaan ylittämätön este, alkaa vegaaniksi. En halunnut luopua voista, tai paremminkin en halunnut vaihtaa sitä margariiniin. En halunnut käyttää soijatuotteita. Enkä halunnut luopua juustosta ja jogurtista ja muista maitotuotteista. No, viime syksyn aikana katselin sen verran monta kauhuvideota noista eläinasioista, että pikkuhiljaa vaan motivaatio kasvoi monenlaisiin muutoksiin. Ja kävi sitten niin, että tein päätöksen, että jos aion ihan oikeasti alkaa vegaaniksi, mun vaan pitää luopua noista jutuista. Lopulta päätös ei ollut kovinkaan vaikea. Ostin keijut, soijat ja sen sellaset ja aloin kokeilla kuinka käy.
Ihan yllättävän hyvinhän tässä onkin sitten käynyt. Vaikka aluksi tuntui, että syön leivän päällä käsirasvaa, olen kuitenkin jo tottunut Keijuun. Soijajogurtit on hyviä, joskin aika makeita. Äskettäin ostin ekaa kertaa maustamatonta soijajogurttia ja sekoittelen sitä nyt aluksi noihin makeisiin, että saan niitä vähän vähemmän makeiksi. Kaksi isoa estettä on siis ylitettynä. Soijarouhe, kauramaito, mantelikaakao, vegaaniset juustot, kaurajäätelö... mitä noita nyt on, ovat tulleet tutuiksi. Ihan liian vähän vieläkään teen mitään kunnon ruokia, mutta ajattelinkin edetä hissukseen ja opetella asian kerrallaan. Mun "pääasiallinen ravinto" on jo valitettavan pitkään koostunut leivästä ja jogurtista, joten se puoli on nyt ainakin hanskassa...
En ole koskaan ollut mikään ylettömän innokas leipuri, joten en ole sen kummemmin leiponut (tai kokannut) nytkään. Ihan vahingossa kuitenkin tuli huomattua, että esimerkiksi kauralastut onnistuu hyvin ilman kananmunaa. Tyttö siis oli leipomassa, ja huomasi erehdyksen liian myöhään, jolloin sanoin, että teeppä sitten toinenkin satsi Keijulla (eka tuli voilla) jos vaikka onnistuis... hyviä olivat. Jatkossa vois ehkä kenties kokeilla muitakin juttuja ilman munia ja Keijulla. Sitten joskus, jos innostuu leipomaan...
Aikamoista salapoliisihommaahan tämä on. En todellakaan ole jaksanut tai viitsinyt opetella montaakaan juttua, mitä löytyy vegaanisena. Sen tiedän, että Wilhelmiina-keksit ja Oreot on vegaanisia, ja se melkeinpä sitten riittääkin mulle... Tumma suklaa, jota muutenkin syön, on vegaanista. Saan tehtyä leivät, puurot ja perunamuussit vegaanisina ja syötyä jogurtit ja jätskitkin. Ruokiin voin lurauttaa kaurakermaa tai ropsauttaa jopa juustoraastetta vegaanisena versiona. Myös siivutettavaa juustoa, tuorejuustoa, kermaviiliä ja nykyään jopa rahkaa löytyy vegaanisena. Onhan noi kaikki toki melkoisia romaaneja sisällysluetteloiltaan... mutta että vaihtoehtoja todellakin on. Vielä tarttis opetella sitä selkeää kasvisten syömistä........
No veganismihan ei toki ole pelkkää ruoka-asiaa. Tosivegaani ei käytä villasukkia, lampaantaljoja, untuvatakkeja, silkkipaitoja, nahkalaukkuja eikä ees kenkiä, joissa on eläinperäistä liimaa. Puhumattakaan tietenkään kaikista kemikaaleista, jotka on testattu eläimillä. Eläintarhat on nou nou ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan.
En ole vielä näin pitkällä. Itse asiassa mietinnässä asiat kuitenkin on, etenkin noi vaatteet. Mullahan on vanha untuvatakki, jonka tilalle olen kyllä ostanut uuden toppatakin, mutta joka on edelleen lenkkikäytössä. Sit mulla on se mielenhäiriössä syksyllä ostamani ohuempi untuvatakki. Monen monta paria villasukkia. Kaippa lapasenikin on jotain villasekoitetta? Yksi todella ihana ohut villaneule. Pari lampaantaljaa. Huomasin äskettäin myös, että puhelimeni kotelo on nahkainen. Kaikkea tuollasta siis löytyy, enkä kyllä aio heittää niitä roskiin...
Ajattelin, että en jatkossa osta enää mitään eläinperäistä. Tai ainakaan melkein mitään. Kenkien kanssa on nimittäin aika vaikea tietää, onko niissä jotain "kiellettyä"... Enkä nyt ihan just tiedä, mistä kysyisinkään. Jotenkaan myöskään vaikkapa alpakan villasta tehdyt tuotteet ei ole minusta mitenkään huono juttu. Ainakin kesällä tapasin jonkun alpakka-kasvattajan ja ymmärtäisin kyllä, että eläimet saa olla hyvissä oloissa eikä se villan kerintä niistä nyt varsinaisesti ole kamalaa. (Lisäksi se alpakka tuntuu olevan sellasta mikä ei kutita mua, toisin kuin hippunenkin lampaan villaa...)
No, joku tosivegaani olis varmaan aika tiukkana näissä kaikissa asioissa. Mutta mä vasta opettelen ja mietin mitä ajattelisin noista tekstiileistä. Joka tapauksessa untuvat, silkit ja nahat on kyllä pannassa mullakin jatkossa ihan selkeesti. Koitan myös kemikaalien osalta siirtyä varmasti eläimettömiin vaihtoehtoihin, onneksi niitä löytyy helposti (esim. Urtekram, halvat ja hyvät shampoot ja rasvat, ja löytyy ihan Prisman hyllystä). Ja kaikessa missä nyt keksinkin.
No sitten on tietenkin muu perhe ja etenkin noi eläimet. Siis LIHAA syövät eläimet. Yhdessä blogissa pohdittiin, miten "Hämmästyttävän monet vegaanitkin hyväksyvät eläinten käyttämisen lemmikkeinä, vaikka tälle voi olla vaikea löytää järkiperusteita." (Suoraan lainattu blogista Tää on vielä kesken) Olen tätä ankarasti miettinyt. Meillähän on kissa ja kaksi koiraa, sekä kaksi pupua, jotka tosin on kasvissyöjiä. No toisaalta, kissa ja koirat saa elellä täällä vapaasti, kun taas puput on tuomittu häkkeihinsä suurimmaksi osaksi päivää. Olkoonkin, että häkit on suurimmat mitä olen löytänyt, muistaakseni 140cm x 70cm (molemmilla omansa, koska yhdessä ollessaan tappelevat - vapaana ovat sitten yhdessä ja kesällä ovat ulkona iiiiiiisossa aitauksessaan yhdessä).
No enivei, olen miettinyt tuota eläinjuttua. Kissa metsästää hiiriä ja saa metsästääkin. Viimeksi viime yönä taas nappasi alakerrasta hiiren (ja taas on matot veressä, huoh..). Lisäksi kissa saa toki muutakin ruokaa. Koirat on pelkästään sen varassa, mitä niille syötän. Ja syötän kyllä lihaakin. Jopa kanaa, mitä en suostu perheelle syöttämään. Oi voi, miten epäloogista. Mutta olkoot. Eläimet on olleet meillä vuosikausia, jo ennen mun vegaanimietteitä, enkä todellakaan ala niiden ruokavalioita rukkaamaan omien mieltymysteni mukaisiksi. Olen jo aikaa sitten ajatellut, että kun koiristani aika jättää, en todennäköisesti uusia hanki. Kissa meillä taas ehkä tulee olemaan aina. Saa nähdä. Sille on ehkä jopa järkiperuste - se, että se pitää hiiret poissa talosta.
Sitten voisi toki vielä halkoa hiuksia vaikkapa siitä, voiko hyttysiä tappaa... mutta en ehkä nyt ala siihen.
Sitten on tietenkin vielä tuo muu perhe. Osa perheestä on alkanut käyttää Keijua, osa ei todellakaan. Osalle kelpaa mantelikaakao ja kauramaitoon tehty puuro, osalle ei. Osa maistaa mun ruokia, osa ei. Olen sanonut, että koska minä joustan käytännössä koko ajan, koska teen heillekin ruoat vaikka joudunkin tekemään sitten liharuokaa, niin he saa kyllä välillä sitten joustaa minun suuntaan ja syödä sitä mitä minäkin. Osa ymmärtää tämän, osa ei...
En vaadi ketään tekemään muutoksia. En kuitenkaan salli sitä, että mun ajatuksia koko ajan kyseenalaistetaan. Jos teen omat ruokani (plus heidän), enkä sen kummemmin edes pidä meteliä asiasta, pitäkööt hekin sitten suunsa kiinni. On ne jopa vahingossa syöneet mun ruokaa... eikä ees huomanneet sitä. Jos olisin etukäteen sanonut, että makaronilaatikko on sitten vegaanista, siihen ei välttämättä olis koskettu pitkällä tikullakaan...
Paljon on vielä opeteltavaa. Jos en ole ollut innokas ja hyvä kokki aiemmin, en tosiaan ole sitä yhtäkkiä nytkään. En kauheasti tykkää ruoanlaitosta, ja kieltämättä nyt on vielä enemmän haasteita. Omat juttunsa on kyläreissut ja juhlat - ollaan menossa yksiin juhliin parin viikon päästä, ja rohkaistuin pyytäämään sinne vegaaniset tarjottavat... yksi kynnys sekin on, olla aina se "hankala ihminen", jolla on jotain "ihme periaatteita ja hullutuksia ja hörhöilyjä..." Mutta pikkuhiljaa siis etenen. Joka tapauksessa näyttäis vahvasti siltä, että tällä tiellä olen ja tälle jään. Ja olen siitä erittäin iloinen ja onnellinen!!
Heli
Mä en voisi koskaan kuvitellakaan, että kirjoitat jostain aiheesta jonkun trendin takia, sun kirjoitukset on aina ihanan pohdiskelevia ja henkilökohtaisia että niistä saa aina jotain irti. Lisäksi mä olen kans sun kanssas samaa mieltä sinusta (hehhheh) että ei tämä vegaaniasia ole sulle mikään uusi juttu ja hetken päähänpisto, koska muistan että tää on pyörinyt sun mielessä läpi varmaan koko sen ajan kun olen sun blogia lukenut.
VastaaPoistaSitä mä mietin, että miksi lampaanvillasta tehtyjä villasukkia tms ei saisi pitää? Lampaathan pitää jokatapauksessa keriä, se on eläimen hyvinvointia (luullakseni) ja monet lampaathan hoitaa maisemointia esim kulttuurihistoriallisilla alueilla niin kuin "työkseen" jolloin olemassaolo on mielestäni hyvinkin oikeutettu: lampaat saavat kulkea esim jossain saaressa hyvin kuten haluavatkin ja syödä mitä haluavatkin ja sitten toisaalta joku historiallinen kivikko-raunio-museo-kirkko-maisema säilyy siistinä eikä kasva täyteen pusikkoa. No, ehkä mä googlaan sen villa- perustelun :D Mukavaa helmikuuta sulle!
No hyvä että olen antanut täällä itsestäni sellasen kuvan mitä olenkin. Eli en juokse trendien perässä.
PoistaTää villa-asia onkin ehkä vähän vaikeampi käsittää kuin vaikka liha. En mä itekään sitä alkuun pahana pitänyt, mutta mitä enemmän olen asiasta lukenut, sitä enemmän olen sitä mieltä, että en kenties tahdo villaakaan käyttää. Jos lampaat oliskin vaikka sillä lailla lemmikkejä, että ne tosiaan sais vaikka kesät viettää jossain maisemointihommissa, niin en itekään näe niiden villan keritsemistä pahana. Tai jos olis pari päkäpäätä lemmikkinä ja niiltä keritsis villat ja tekis siitä lankaa, niin ei kuulosta pahalta ollenkaan. Mutta tässä on monta muutakin juttua...
Jos olen oikein ymmärtänyt, esimerkiksi Suomessa myytävä villalanka ei ole isostikaan peräisin suomalaisista lampaista, vaan tulee jostain ulkomailta. Ja monessa lammasmaassa se villa on kuitenkin lihantuotannon sivutuotetta. Ja kenties myös Suomessa on asia niin.
Lisäksi olen käsittänyt, että tuollaset villavat lampaat on jalostuksen tulosta. Lammas ei oikeasti tuottaisi villaa niin paljon, että se pitäisi keriä.
Sitten on ne merinolampaat, jotka on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon villaa... niiden nahka on ihan rullalla ja mutkalla, että on mahdollisimman paljon sitä pinta-alaa villan kasvaa. Plus että niille tehdään kai useinkin se kammottava mulesing...
Jännä aihe pohdittavaksi.
VastaaPoistaEn ideologiaan tutustunut yhtään, joten paha olla varsinaisesti mitään mieltäkään. Lampaantaljoista tuli vaan mieleen, että koska eläimiä kuitenkin lopetetaan (oli syy mikä hyvänsä), eikö se, että käyttää siitä sitten kaiken hyödyksi, ole kuitenkin ekologisempaa kuin paiskata vaan kuoppaan? Tai villa, eihän lammas käsittääkseni kärsi kerimisestä vaan kasvattaa uuden - niin minkä, turkin?karvan?villan?
Tai että jo kertaalleen hankittua untuvatakkia ei voisi pitää vegaaniuden nimissä? Tuntuu jotenkin epäekologiselta, ja ekologisuus on ehkä paitsi tutumpi, myös itselle läheisempi ajatusmaailma.
Kuten sanoin, mielenkiintoista (ja vaikeaakin) pohdintaa. Eikä yhtään tekisi pahaa itsekin pitää tarkkaa kirjanpitoa (tästäkin!) edes kuukauden ajan ja miettiä mitä päälleen, suuhunsa jne. laittaa.
Nostan hattua, että jaksat kokata eri ruokia. Itselle olisi kova pala jos joku perheestä ilmoittaisi haluavansa edes pelkkää kasvisruokaa aina. Teen toki aika ajoin, mutta että joka päivä.... huh.
Tsemppiä!
Ennen vanhaan varmasti käytettiin koko elukka aina hyödyksi nahkoja ja taljoja myöten, se oli selviö ja se oli myöskin tarpeellista. Toki on kai ihan hyvä asia, että nykyisinkin tehdään niin, jos kerran se elukka tapetaan. Nykyisin taljat on kuitenkin enemmän muotijuttu ja ihqu sisustuksellinen asia kuin välttämätön lämmike... Minun mielestä ainakin. Jotenkaan en näe tarpeelliseksi ihmisen omistaa monta taljaa ihan vaan siksi, että ne on kivan näköisiä terassin tuoleilla.
PoistaTuo villa tosiaan on kanssa hiukan kyseenalainen asia, jos se on jalostuksen tulosta. Toki nykylampaat pitää keritä, ei ne sitä karvaansa taida muuten pudottaa ja se on niille tukala jos sitä ei keritä. Luulisin. Mutta siinäkin on menty minun mielestä liiallisuuksiin, niin kuin tosi monessa maailman asiassa kaikkineen. Jos ennen se kotiin tarvittava villa saatiin omista lampaista, jotka käytettiin kerta kaikkiaan kokonaisuudessaan ruoaksi tai muuksi hyödykkeeksi, niin nykyään lihaa ja sitä villaakin on kyllä ihan liian kanssa. Kyllä mä katsoisin lampaanlihan tuotannonkin aika lailla tehotuotannoksi, jos lampaita on satamäärin - jopa vaikka ne saisi kuinka olla ulkona kaiket kesät. Ja villa on lihantuotannon sivutuotetta. Ja kun lampaita on paljon, se keritseminenkin on sellasta liukuhihnahommaa, ei siinä paljon kysellä lampaalta että onko hyvä olla, ja se saattaa saada jopa haavoja.
Untuvien keräämistapa on kauhistuttava - samoin kuin angoravillan (ne kanit) ja jos olen oikein ymmärtänyt, myöskin kashmirvilla kerätään repimällä vuohesta (en ole varma tästä). On kyllä vaikea miettiä näitä asioita, ja sitä, pidänkö untuvatakkiani vai en, kun tiedän että siinä on saatettu satuttaa todella pahasti eläimiä... Pois heittäminen tuntuu kuitenkin myös ihan hullulta. Vaikea asia, tätä pitää itsekin miettiä vielä..
No, mun kokkaaminen ei ole mitään superkokki-hommaa... helppoja ruokia ja aina samoja... =) Ja mun työvuorot kun on mitä on, niin en kyllä tee edes joka päivä ruokaa.
Mä tykkään tehdä itselleni kasvisruokaa. Tänäänkin laittelin uunijuureksia ja sen seurana oli uunissa valmistettua munakasta (no, ei kasvisruokaa, mutta älyttömän lempeän makuista tuolla lailla tehtynä).
VastaaPoistaMeidän teini söi pitsaa ja mies veteli pastaa... Eli tää ruoanlaitto on kyllä melkoista sumplimista, kuten sulle kirjoittelinkin.
Melko usein kaipais sellaista ennakkoluulotonta asennetta mm. noihin kasvisruokien maisteluihin, mutta kun suoralta kädeltä teilataan, eikä edes olla valmiita pikkiriikkisen maistamaan se on mun mielestä melkoisen paskamaista touhua...
Enpä todellakaan usko, että tällaiseen monen ruoan tekemiseen suostuisi hekään, jos kokkailut tässä huushollissa hoitaisivat.
Hyvät sulle, että vegaanius on menossa kivasti eteenpäin =) Maukkaita hetkiä sen parissa!
Joo, mielenkiinnolla luin sun postit... huhhuh, etten sanois!! Koitan vastailla piakkoin...
PoistaMä oon sen verran huono kokki, etten osaa laitella sellasia kasvisruokia mitä muutkin söis. Tai siis minusta ne on hyviä, mutta muille ei kelpaa. Vaikea homma. Mutta joo, ei kyllä kukaan muu täällä ole intoutunut tekemään MULLE vaihtoehtoista ruokaa, jos itelleen jotain tekevät...
Nyt alkoi kuule mun PH:t ja Detoxit kuulostaa entistä helpommilta. Ei oo mitään verrattuna tähän sun vegaaniuteen. Ei onnistuis multa :)
VastaaPoistaNoh, vegaani voi olla vaikka ihan kuule sipsi-suklaa-linjalla... Kyllä minusta tollaset kuurit on paljon vaikeampia toteuttaa, ne on tosi rajattuja ja mä olisin koko ajan ihan että voi ei, kuolen just ihan nyt nälkään.... Nyt voin aina ottaa palan suklaata... ;)
PoistaHahhaa, no täällä on sit yks hankala perhe (ilmankos meitä ei ikinä kutsuta minnekään). Mä lupaan lauantaille sulle vegaanisia herkkuja :) Eilen just mies paistoi vegaanisia korvapuusteja ja mä teen usein mokkapaloja ja kauralastuja ja lettuja. Kaikki onnistuu oikein hyvin ilman kananmunia ja maitoa.
VastaaPoistaMulla oli silloin vege-vuosina yksi hyvinkin vannoutunut vegaanikaveri, joka kyllä kulki villasukissa ja nahkakengissä. K u n h a n ne oli saatu, jonkun vanhoja, jolloin hän ei niitä itse osta ja tue sellaista toimintaa. Suurempaa haaskausta ja luonnonvarojen tuhlausta olisi heittää ne vielä käyttökelpoiset tavarat ja vaatteet kaatopaikalle. Ihan hyvä pointti mun mielestä.
Tsemppiä ruokakokeiluihin ja niin hienoa, että olet ajatellut asioita ja toimit etkä vain jossittele (niinkuin allekirjoittanut) <3 :)
Me oltiin kanssa hankala perhe sillon kun lapset oli pieniä... kaksi lasta neljästä ihan superallergisia. Meillä kyllä tais olla aina omat eväät mukana...
PoistaIhanaa kun sulla on toi leipomistaito hyppysissä etkä kammoksu ajatusta tehdä jotain erilaisempaa. Mä oon miettinyt mitä tekisin sinne teille sit, ja jos vaikka jotain vegaanista tekisinkin, niin sitten se gluteenittomuus onkin jo kaaaaaaamean paljon vaikeampi asia... ne ei onnistu multa kyllä mitenkään. Pitäis oikein keskittyä opettelemaan...
Voih, mokkapalat on ihania, anna mulle sitten ohje niihin jos sulla on niistä joku vegaaninen versio olemassa!!
Mä en oikein tiiä noista nahka- yms jutuista... siis just tosta kierrätyksestäkään. Olen miettiny mitä tekisin noille mun untsikoille, että onko tyhmää jos ne vaikka myis... että en mä pelasta yhtään elukkaa enää, tein mä niille mitä hyvänsä. Joten mitä tekisin...??? En oo vielä ratkaissut asiaa. Sitä vanhaa takkiani olen pitänyt lenkkitakkina.
Mä ajattelin sun jostain tekstistä (olisko ollut se sokeriton kuukausi) että ei sulla kyllä pitkä matka todellakaan olis enää siitä vegaaniksi. Sä kun jo muutenkin leivot ja teet ruokaa maidottomana ja munattomana. =) Oot paljon pidemmällä kuin minä, kun yleensäkin teet sitä ruokaa...!!! Mä en paljoa tee, syön vaan leipää ja jogurttia... ja joskus jotain sosekeittoa sit koitan vääntää.
Mun blogista löytyy paljon sulle sopivia reseptejä joko vegaani tai munaton-maidoton tägin alta :) Siellä on mm. ihania kaurakeksejä, nokkoslettuja ja suklaa-banaanimuffinsseja! Tässä mokkapalat; http://palanuttasiirappia.blogspot.fi/2014/01/toiset-ne.html
PoistaMakeiden leipomisessa munaton ja gluteeniton on vaikea yhdistelmä, siksi yleensä leivon kahta sorttia :P
Oijoi, tota kakkua täytyy kokeilla, kiitos vinkistä!
PoistaPitää tulla jossain kohtaa kattomaan sun muitakin ohjeita...
HEI TAAS! Osaatko muuten kertoa meikäläiselle, että miksi vegaani ei voi käyttää esim. lampaanvillatuotteita? Jos lampaita on tänne luotu, niin johan niiltä pitää terveydellisestäkin syystä keriä villat aika ajoin pois. Miten on ekologista käyttää keinokuituja? Nehän eivät edes maadu!
VastaaPoistaAidon villan voi vielä kierrättääkin monella tapaa. Voi vaikka purkaa kudotun villapaidan ja tehdä uuden tms
Jos kerran Luoja on luonut esim.kanan, niin se kyllä munii, vaikka ei tuotosta käytettäisikään. Onko siinä sitten tolkkua?
Minulle ei ole avautunut tuo vegaanius tuossa mielessä. Vielä jotenkin ymmärrän ruokapuolen.
Mä käytin pitkään munia ja maitotuotteita, vaikka en lihaa enää syönytkään. Ajattelin vähän siihen tyyliin, että "eihän siinä ketään kuitenkaan tapeta". Mutta kun tutustuin asioihin paremmin, ne kyllä aukeni eri lailla.
PoistaMunantuotannossa syntyy tipuja, joista tulee uusia munantuottajia. Harmittavaa kyllä, myös kukkoja syntyy, vissiin noin puolet on kukkoja. Ja koska ne ei muni, mitä niille sitten tapahtuu...?? No ne menee silppuriin tai kaasutettavaksi. Eli tulee kyllä kauheasti raatoja, ennen kuin tulee munia... Siksi en siis syö munia, koska niiden tuotannossa on tuollanen aika kamala toinen puoli. Myöskään se kanalaelämä ei ole elämisen arvoista kanoille. Munintakanat ei myöskään saa elää kovinkaan pitkään, ne kun alkaa hidastelemaan siinä muninnassa niin ne kyllä surutta tapetaan ja uutta tilalle.
Ja eri asia sitten olis, ehkä, jos olis vaikka omia kanoja muutama. Ne sais elellä kunnollista kanan elämää ja sit kun eivät enää muni, saavat kuitenkin edelleen elää. Haaveilin todella pitkään, että hommaan muutaman kanan. Nyt en kuitenkaan enää haaveile.
Villan tuotannosta tuolla aiemmin jo kerroinkin jotain. Linkkaan tähän tuon saman linkin mitä Maijalle laitoin:
http://www.animalia.fi/valinta/vaatteet-ja-keng%C3%A4t/el%C3%A4inper%C3%A4iset-materiaalit/villa
Ja vielä toisenkin:
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoel%C3%A4imet/lampaat
Tässä vielä linkkiä munista:
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoel%C3%A4imet/siipikarja/munijakanat
Villa voi tuntua hyvinkin ok:lta, mutta on siinäkin ne epäkohtansa. Mulla on todella paljon mietittävää tässä villa-asiassa itsellänikin... onhan mullakin villasukkia, villapaitoja, lapasia, pipoja, meidän peittokin on villaa (ja mun tyyny on untuvatyyny...) ja mulla on autossakin sellanen istuimen päällinen villaa. En tosiaankaan vielä tiedä mihin niiden kanssa päädyn.
On ihan totta, että keinokuitu on keinokuitu ja luonnonkuitu on luonnonkuitu. Kyllä järki sanois, että luonnonkuitua tottakai. Mutta. En tiiä. En osaa sanoa.
Minusta noi Animalian jutut on todella hyviä. Ne ei ole kiihkokannanottoja, vaan asiallista tietoa. Tietenkin joku voi ajatella, että ne on provosoivia ja ne on vegaanien tekemiä... mutta ei minusta. Ne on faktaa, mitä ei monestikaan haluta sen tarkemmin ajatella... On hyvä, että joku kertoo miten asiat on. Minun mielestä ainakin. Jokainen voi sitten tehdä mitä sydän sanoo, minulle se sanoo, että haluan olla ja elää kuten vegaani.
Sä olet kyllä miettinyt asioita aika perusteellisesti. Tai no, et ainoastaan miettinyt vaan myös toteuttanut käytännössä. Nostan hattua! Arvostan kovasti vegaanista elämäntapaa, vaikka itse en ihan täysvegaaniksi haluakaan. Kokeilua on täälläkin kuitenkin ollut, kuinka esimerkiksi ilman maitotuotteita pärjäisi. Tulin siihen tulokseen, että ihan hyvin, kunhan soijatuotteiden yms makuun tottuu.
VastaaPoistaTuo koiran omistaminen mua mietitytti... Tottahan se on, että ei koira ilman lihaa oikein pärjää. Me oltiin Dana-vanhuksen kuoleman jälkeen puolitoista vuotta ilman koiraa ja se oli kyllä tosi vaikeaa! Saa nähdä kuinka sun käy, kun koiristasi aika jättää.
Mukavaa kevään odotusta sulle, mä käyn täällä aina kurkkimassa sun tuoreimmat kuulumiset :D
No olen miettinyt joo, vuosikausia, ja viimein myös on ollut tarpeeksi potkua toteuttaa niitä ajatuksia. Olen kyllä tosi iloinen, että olen tässä tilanteessa nyt. Mä näemmä tarviin aika pitkän kypsyttelyajan asioille... En tiedä onko tämä ikuista, toivon kuitenkin että on. Kun lähden asiaan tarpeeksi hitaasti, enkä suin päin vauhkoillen, voin jopa onnistua.
PoistaMä en tiiä tosta koira-asiasta... Tällä hetkellä tuntuu tosiaan, että en uusia sitten halua. Mutta mistä sitä koskaan tietää... Nyt kuitenkin mulla on täällä vielä apua lenkitykseen, sitten aikanaan ei enää ole vaan kaikki vastuu kaatuu mun niskaan. Mä olen todella väsynyt hoitamaan muutenkin täällä kaikki asiat, eläintenkin suhteen... ruoat, terveyden- ja sairauden hoidot, lenkitykset, yölliset herätykset milloin minkäkin yöllisen pissahädän tai oksennuksen tai muun räksytyksen takia... Lisäksi mulla on ihan jatkuva huono omatunto siitä, että en tee koirien kanssa mitään erityistä, niiden päivät kuluu sisällä makaillen paitsi jos joku välillä lenkittää (=minä tai tyttö, kukaan muu ei lenkitä.. kyllä ne joka päivä kuitenkin lenkitetään...). En kestä sitä katsetta, mitä koirat koko ajan minuun luo, joka kerta kun liikahdan, että "nytkö mennään"... Toisaalta koirat on syy mennä ulos ja lenkille, muuten saattais olla vielä nykyistäkin vähäisempää tää liikkuminen.
Kevättä sullekin, täällä ja "sun luona" tavataan! =)
Sanoisin, että olen erittäin paljon paremmalla pohjalla tässä hommassa nyt kuin vuosi sitten. Mä en oikein usko itseeni ja siihen, että kykenen johonkin, ja vuosi sitten jo valmiiksi ajattelin, että en ehkä kuitenkaan onnistu... Nyt mulla on kyllä paljon vahvemmat ajatukset näistä asioista ja sitä kautta on paljon helpompi edetä.
VastaaPoistaNoi villasukat sun muut ei niinkään ole sellasia "mitä muut ajattelee"-asioita, vaan nimenomaan omantunnon kysymyksiä mulle itelleni. Siksi niitä nyt mietin, että mitä mä oikeasti asioista ajattelen ja miltä ne musta tuntuu. Kyllä mä aion etsiä vaihtoehtoja esimerkiksi villalangoille, koska niitä kuitenkin on olemassa. Samalla kuitenkin mietityttää se, että ne on sitten vissiin jotain tekokuitujuttuja, ja villa on kuitenkin luonnonkuitu... jne jne jne. Eli villa tavallaan kuitenkin on mulle "ongelma". Etenkin angora (kanit) on aivan ehdottomasti poissuljettu, muiden villojen alkuperää tutkiskelen nyt.
Esimerkiksi tästä linkistä saa lisätietoa villasta:
http://www.animalia.fi/valinta/vaatteet-ja-keng%C3%A4t/el%C3%A4inper%C3%A4iset-materiaalit/villa
Mä en ole kauhean ihastunut tuohon kauramaidon makuun. Siitä tulee kyllä hyvä kaurapuuro, mutta esimerkiksi murojen kanssa ei ihan herkulta maistu... Mulla on nyt kokeilussa kaurajogurttia, siis sellasta maustamattoman jogurtin tapaista versiota. Ööö, ei nyt ihan maailman parasta... mutta koitan totutella. Vaatii alkuun ehkä aika paljon hilloa tai jotain...
Banaanijäätelöä olen joskus tehnykin. Nyt en tosin vuosikausiin... ei jaksa vaivautua... pitäis kyllä. Hitsi että oonkin aika ajoin todella saamaton...
Hei ne mun vaaleanpunaiset sukat on neulottu bambulangasta ja on ihanan pehmoiset :) En sit tiedä onko se bambun tuottaminen kuinka ekologista, mutta ainakin vaihtoehto villalle? Ja löytyyhän puuvillalankaakin. Ei ne ehkä villan veroisia ole lämmittämään, mutta varmasti kuitenkin paremmat kuin ei mitään?
VastaaPoistaVenähtääkö bambuiset sukat käytössä? Siis lötsähtääkö ne sellasiksi muodottomiksi eikä enää pysy jalassa...? Kuvittelisin, että niin vois käydä... vai onko se napakkuus enemmän sitten kiinni siitä miten ne on neulottu?? Kysyy nimimerkki En tajua käsitöistä mitään...
VastaaPoistavitsit, oot kyllä pohtinut tätä. :) Mun täytyy ehkä linkata tää mun siskolle, josta tänään puhuttiin. :)
VastaaPoistaNo joo, kieltämättä kyllä on asioita tullu aika paljon käännettyä ja väännettyä mielessään. Luulisin, että oon nyt aika vahvalla pohjalla tän jutun kanssa. Mukavaa on kyllä myös, jos voi jonkun kanssa asioista jutella. Linkkaa vaan!
Poista