tiistai 1. maaliskuuta 2016

luettua, puettua, ostettua, mietittyä...


No hei. Olen hengissä. Ja juhlatkin meni hyvin - siitä ei siis hiljaisuus johdu, että haluaisin unohtaa koko jutun... Olen vaan koko ajan niin älyttömän väsynyt, etten saa aikaan mitään. Törötän tuntikausia koneella ja tuijotan läpi kaiken maailman videoita, siis esimerkiksi sellasesta paikasta kuin Arvostettu. Juttu toisensa perään vaan, kun ei muutakaan jaksa...

Ja sitten olen taas lukenut. Voi että oli hyviä nuokin kuvan kirjat. Mä luen aika usein sillä lailla, että kun löydän jonkun kivan kirjailijan, lainaan häneltä kirjan toisensa perään, kunnes olen lukenut kaikki. Nuo kolme oli ekat mitä tältä kirjailijalta luin, ja taatusti käyn hakemassa lisääkin. Mä jostain syystä olen erityisen tykästynyt englantilaisiin ja irlantilaisiin kirjailijoihin ja tarinoihin - nämäkin on irkkuja. Suosittelen, todella ihania kirjoja!


No sitten niitä pyydettyjä juhlakuvia. Mulla ei ollut kameraa siellä juhlissa, ja nämä kaikki kuvat on otettu kotona joskus yöllä, kun palailtiin juhlista... eli eivät ole häävejä. Muutenkin omat kuvat on kyllä melkoisen kynnyksen takana laitella tänne, mutta no, laitan nyt sitten... Tuossa kuvassa siis noi mun vaatteet. Tykkäsin kovasti kyllä, vaikka jalat olikin ihan soossia illan päätteeksi. Enkä todellakaan osaa kävellä noilla kengillä luontevasti.


Meikin ja tukan laittoi miehen tytär. Tykkäsin tosi kovasti. Halusin juhlavan mutta ei mitään räväkkää, ja meikki oli minusta tosi onnistunut. Huulipunasta nyt ei ole enää tietoakaan, mutta toisaalta ei mulla kyllä ollut mitään räväkkää edes se puna, mitä laitettiin.


Tukkaan ostin tollasen ihanan soljen ja halusin kampaukseksi "löysän nutturasotkun". Ja sellasen sain. Kuvassa se on tosiaankin siis illan lopuksi, eli ehkä hivenen irtoilua on jo tapahtunut... Joka tapauksessa tukka oli tosi kiva ja mielestäni tollanen tyyli sopii mulle. Mielenkiintoista oli sitten kotona kiskoa ne kaikki miljoonat pinnit päästä irti.

Oli ihan kivaa olla välillä hienona. Juhlat oli tosi kivat, siellä oli mukavaa ohjelmaa, hienoa ruokaa - minä sain vegaaniset ruoat suoraan eteeni tarjoiltuna, kun muut haki seisovasta pöydästä omat syömisensä! - ja tanssia. Mutta oli kyllä oikeesti helpotus sitten viimein viskata korkkarit nurkkaan kun kotiin päästiin...


No mitäpä muuta... Hankin itselleni joku aika sitten viimeinkin ton haaveideni Kånkenin. Olen tuon perään jo tovin haikaillut, ja lopulta marssin kauppaan ja ostin. Mua viehättää ton repun koko (=pieni) ja yksinkertainen muoto. Kaipasin reppua, jonka kanssa voin kävellä töihin, ja tuo on kyllä erittäin hyvä siihen hommaan. Muutaman kerran olen kävellyt, pitäis kyllä potkia itseään liikkeelle enemmän...


Mummon pikkuista kultaa olen ollut hoitamassa vähäsen. Neiti on todellinen ilmeilijä, pyydettäessä esittää esimerkiksi tuon "tuiman ilmeen". ♥


Onnistuin hajottamaan silmälasini, taas. Viimeksi korjautin ne kesällä. Mulla ei ole kauhean vahvat lasit, mutta kuitenkin sen verran vahvat, että ilman niitä en ajais autoa. (Onneksi on vanhat lasit tallella, vaikka ne onkin vanhoilla vahvuuksilla... mutta on ees jotkut laittaa päähän kunnes uudet tulee.) Lisäksi mulla on taittovirhettä sen verran, että ilman laseja tuntuu silmät aivan vääntyvän. Nyt tehtiin sitten saman tien näöntarkastus ja kauhukseni kuulin, että se olis aika kaksiteholasien..... että nyt voi kai sitten viimeistään todeta, että kyllä tässä alkaa ikä painamaan pahemman kerran. Uuh, vanhuus tulee...

Kuvassa muuten ei ole utuisen katseeni tulos, vaan ikkunalasi kuvattuna jäätävän sateen jälkeen. Meni tosi jännän näköiseksi koko ruutu, kun siihen tuli hetkessä tuollanen röpöinen jääpinta!

Keräsin tähän muutaman tällä hetkellä erittäin osuvan tekstin netistä:







Juu, olen vähän väsynyt. Tai aika paljonkin. Vuorotyö ei oikein ole mun juttu, mutta mitä muuta sitten tekisin... en tiedä. Asioiden vatkaamisesta aiheutuvan väsymyksen lisäksi mua väsyttää moni muukin asia, kuten esimerkiksi surkea syöminen, flunssainen mies, joka yskii yöt niin, ettei kukaan nuku, koirat ja kissa, jotka hilluu pitkin meidän sänkyä tai muuta taloa öisin taikka viimeistään aamuvarhaisella... Mulla on kuitenkin sellanen olo, että todellakaan mikään määrä unta ei paranna tätä uupumusta. Ja nukun sitten vähän tai paljon, aina oon väsy. En jaksais olla koko ajan näin töttis, en jaksais olla koko ajan miettimässä että mitämäteen kaikkien asioiden kanssa... En edes muista milloin olisin tuntenut oloani oikeasti virkeäksi. Aamulla kun  herään, olen jo valmiiksi väsynyt jne.

No, nyt meen kuitenkin nukkumaan. Huomenna pukkais Lahti-keikkaa, lupasin viedä tyttären sinne taidetarvikekauppaan. Tyttö on todella hyvä piirtämään ja jotain erikoiskyniä yms on vailla sieltä. Täällä on nyt lapsilla hiihtoloma ja mulla sattuu vapaapäivä viikolle, siksi mennään tollein keskellä viikkoa. Omat lomat on jo vietetty, voi itku sentään... seuraavan kerran lomaa on vasta heinäkuussa, miten ihmeessä sinne asti jaksaa? 

Joka tapauksessa mukavaa viikkoa teille kaikille! Ootteko lomalla nyt, onko loma vasta tulossa vai ootteko lomailleet jo?

Heli

27 kommenttia :

  1. Hyvältä näytät juhlakuosissasi! =)

    Mua kans väsyttää aina! Minä yritän mennä nukkumaan aina ajoissa, ennen kymmentä pitää arkena olla sängyssä. Mtta en saa unta. Hetken kun on sängyssä, alkaa takapuolta kramppaan, nilkasta puristamaan tms.. Selkääni liittyviä "juttuja". Sama on sitten pitkin yötä. Monta kertaa yössä herään näihin. Sen lisäksi käsiä puuduttaa ja särkee. Ja suonikohjut vaivaa! Yöt on ihan perseestä!!!

    Meillä ei ole elukoilla mitään asiaa makkariin. Edellinen koira nukkui sängyn alla, mutta nykyisellä ei ole koko huoneeseen asiaa. Eikä kissalla. Se vielä puuttuisi, kun elukat ramppais ja ettis paikkaansa koko yön.

    Nytkin mulla on iltavuoro. Tai no, menen töihin 11.30. Mutta heräsin jo aamulla, kun Beibe nousi 4.45. Ihan turha yrittää maata tuskaisena sängyssä.

    Niin osuvia noi sun keräämät mietelauseet! =D Meillä roikkuu jääkaapin ovessa kortti, jossa lukee: "Kuolema kuittaa univelat!" Että näillä mennään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista!

      Mun väsymystä ei ainakaan helpota se, etten mene tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Toisaalta mulla on monesti illalla se kaikkein virkein hetki päivästä... Mutta kyllä todellakin pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Sekin sekoittaa kyllä unirytmiä, että välillä pitää herätä jo klo 5, ja sitten vastaavasti välillä pääsee illalla töistä vasta 21 jälkeen... eli jos koitat mennä säännöllisesti nukkumaan vaikka siinä 22 aikaan, niin eipä paljon nukuta noina iltavuoroiltoina vielä siihen aikaan...

      Meillä ei ole makkaria, siinä yksi iso ongelma. Meidän peti on tollasessa välitilassa, avoportaiden vieressä. Talossa on kaksi makkaria, ja ne on lasten käytössä. En siis oikeastaan voi mitenkään estää sitä, että kuulen kaiken trafiikin ja koirat ja kissa pääsee sänkyyn. Toisaalta olen kyllä sallinut ton sänkyyn tulemisen elukoille alusta asti... että oma moka. Mä ihastuin rodun kuvauksessa eritoten siihen, että "tykkää nukkua kainalossa peiton alla"... =D Minusta on pääosin mukavaa, kun on lämmin koira siinä kainalossa tuhisemassa. Mutta kyllä se yöllinen ravaaminen on sitten toisaalta aivan yhtä helvettiä!!

      Kuolema kuittaa univelat, joo. En kuitenkaan haluaisi oottaa sinne asti... ;)

      Poista
  2. Lomaa odotellaan ja suunnitellaan - tahdotaan rauhaa ja hiihtämistä - ei hulinaa eikä menoja. Onpa sinusta kauniita kuvia - oikein oli onnistunut juhlalook.
    Minulla on väsyminen väistynyt, mutta palaan asiaan blogissani ehkä lomaviikolla.
    Tänään tulee 28 vuotta kuin nuorempi pojistani syntyi - siis juhlapäivä.
    Mukavaa tätä päivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuistasi!

      Ihanaa odotella lomaa, toivottavasti saatte hyvät kelit hiihtelylle ja muulle rentoilulle!

      Kuulisin todella mieluusti miten selätit väsymyksen!!! Toivottavasti kirjoittelet aiheesta pian!

      Myöhästyneet onnittelut ison pojan äidille! =)

      Poista
  3. Voi harmi jos väsymys meinaa iskeä, tiedän tunteen kun mulla oli tuollaista silloin marraskuun tienoilla. Ei naurattanut kyllä yhtään. Itse pääsin kuosiin kun järjestin niin, että sain katkeamattomat yöunet kolmeksi yöksi, nukuin siis lastenhuoneessa ja muu perhe sitten muissa huoneissa. Joskus tuntui että piti pakottaa itsensä tekemään asioita että pysyin poissa koneelta notkumasta, tämä on kyllä koukuttavaa hommaa....

    Onko sulla mitään mahdollisuutta keskustella työnantajan kanssa työrytmistä, voisiko sitä jotenkin muuttaa? Se olisi varmaan muillekin työntekijöille hyvä, hekin saattaisivat kaivat rytmiin muutosta, jos se on reistailevaa liiaksi? Tai ainakin kerro työantajalle, miten sulla on mennyt, jos vain voit luottamuksellisesti kertoa. Tai keskustella lääkärin kanssa, ennen kuin alkaa olla liian uuvuttavaa? Itse lykkäsin liian pitkään tuota ja löysin tosiaan itseni itkemästä työhuoneessa eräs perjantai. Että jos on voimia niin availee solmuja "etukäteen".

    Tuo Maeve Binchy on ihan loistavaa luettavaa, helppoa ja nopeaa ja tarinatkin ihan mukaansatempaavia. Itse olen lukenut samalla tyylillä, kun löysin yhden etsin kaikki muutkin käsiini samalta kirjailijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ikihaave on järjestää joku viikon sessio, että saan vaan olla, nukkua hyvin ja rentoutua. En keksi miten sellaisen järjestäisin... Olis aivan upeaa ja mahtavaa päästä vaikka johonkin kuntoutukseen tms viikoksi, siellä olis valmiit ruoat, tsemppaavaa liikuntaa ja ennen kaikkea ne rauhaisat unet.

      Aika ajoin kyllä laitan lapset aittaan nukkumaan ja käsken ottaa koirat sinne mukaan, mutta nuo järjestelyt on lähinnä silloin, kun mun on mentävä aamuaikaiseen vuoroon ja saatava nukuttua ajoissa ja herättävä jo klo 5... Mun on siis todella saatava noi koirat ja kissa pois talosta, että saan varmasti nukuttua, koska vaikka lapset ja mies oliskin hissukseen, noista elukoista ei mene koskaan takuuseen. Sitten on toki vielä kanit, jotka saattaa paukutella jalkaa yöllä taikka kolistella häkin kaltereita tai viskellä siellä tavaroita... Meillä ei myöskään saa tuota meidän sängyn paikkaa millään konstilla kunnolla pimeäksi, joten kesällä (ja muutenkin, siihen kun "loimottaa" telkkarin valot...) se on tosi hankala paikka nukkua. Sitten kun on enää yksi lapsi kotona, on meillä mahdollisuus saada ikioma makkari - ekaa kertaa koko yhteiselomme aikana...

      En tiiä... musta tuntuu, että mulla on niin pitkään kestänyt tää univelka, että onko siitä edes pääsyä pois millään konstilla.

      Mä oon jutellut työterveyshoitajan ja -lääkärin kanssa, sekä sen jälkeen myös esimiehen kanssa. Meillä ei työrytmiä voi muutella mun eduksi, koska vuoroja on niin monenlaisia ja kaikkien on tehtävä kaikkea (paitsi esimiehen vuorot on vakiot, päivätyö). Tällä alalla ei kerta kaikkiaan voi muuta kuin tehdä vuorotyötä, siksi mä koko ajan mietinkin jotain muuta, mutta mitä....??? Sen sain kenties kuitenkin nyt sovituksi, että teen ainoastaan 30 tuntista viikkoa, ainakin uusimmissä listoissa se on tarkalleen se koko ajan. Mutta kyllä niissäkin on ne vuorot aika lailla mitä sattuu... ja vuorojen pituudet vaihtelevia, välillä on vain 4h ja sitten onkin 8h... Suoraan sanottuna haaveilen kovasti jostain parin viikon lepolomasta...

      Binchyn kirjat on todellakin aivan ihania!! Menen tänään hakemaan kirjastosta niitä lisää...

      Poista
  4. Voi kunpa mulla olis sellaset taikavoimat (kun nää tavalliset ei auta :)), jolla saisin taiottua sun syömiset paremmalle mallille. Mua oikeesti ahdistaa toi väsymys. Ei ole kivaa elämää semmonen.

    PS. Näytät nätiltä juhla-asussa ja tukassa <3. Kivaa, että oli kivaa. Ei menny valmistautuminen hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivoisin kanssa, että jostain saisin potkua laittaa syömiset kohdalleen. En tajua miksi se on niin vaikeeta... Nyt kun olen vapaapäivällä, kaikki näyttää taas helpommalta sen suhteen, mutta ootas vaan taas huomenna, kun olen töissä sellasessa vuorossa että siellä menee taas ns. ruoka-aika... ja hotkin kahdella 12-minuuttisella tauoillani vain pikaisesti kupin teetä ja soijajogurtin ja pari palaa näkkäriä tms...

      Ennen kaikkea pitäis kyllä kuitenkin tosiaan saada unet kuntoon.

      PS. Kiitos! =)

      Poista
  5. Ihana asu kertakaikkiaan! Näytät ihanalta <3

    Täällä kans yksi joka haikailee hyväkuntoisista hiuksista ja kauniista kampauksista, mutta vetäisee joka aamu kuitenkin sen ponnarinutturan... Me täällä lomaillaan parhaillaan, mutta joku voisi kertoa noille lapsille, että lomalla vois nukkua vähän pidempään kuin arkena, kräääh!

    Tsemppiä väsymykseen <3 Toivotaan, että kevät ja aurinko tekee tehtävänsä ja saa meidät äiti-ihmisetkin piristymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista kehuistasi! ♥

      Ponnarinuttura on paras... =)
      Oikein ihanaa lomaa teille! Lapsilla on kyllä kummallinen tapa, kouluaamuina ei pääse ylös sitten millään, mutta ootas vaan kun tulee viikonloppu tai loma... Tosin voin lohduttaa, että sitten kun ne on teinejä, ne nousee vasta iltapäivän puolella... ;)

      Aurinko kieltämättä piristää. Mutta ei se sitä nuutunutta oloa valitettavasti mennessään vie. Tuolla koiralenkillä tänään mietin, että saisinpa olla kotona pari viikkoa, ja voimaantua auringosta ja lenkeistä ja siitä ettei tarvii mennä töihin... Teki jälleen kerran mieli heittäytyä hankeen makaamaan ja jäädä sinne... =(

      Poista
  6. Voi kuinka kaunis kuva sinusta, ihana asu, meikki ja hiukset!
    Minä olen täällä taas ylivirkeä, kait? Kävin lääkärissäkin unettomuuden takia, mitään ei "keksitty", kunnes sitten Pirkka lehdestä luin diagnoosini :), ylivireystila. No neulon hulluna ja "kaikki mulle heti" tyyliin, käyn jumpassa 5x viikko, kävelen pari kertaa ja hiihdän kerran pari viikkoon. Olen siis päivät kotona.
    No joudun/pääsen huhtikuussa töihin, katotaan miten sitten käy.
    Toivottavasti kevät ja valo toisi pirteyttä.
    Mukavaa loppuviikkoa!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuistasi! ♥

      Ooh, mä en osaa edes ajatella että voi olla tuollanen olotila, että on ihan ylipirteä!! Kuulostaa ihan taivaallisen ihanalta! Toivottavasti jaksat sitten töiden alettuakin olla pirteä ja virkeä. Onneksi on kevät ja valo lisääntyy!

      Mukavaa loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  7. Aurinkoa ja voimia sulle! Jäi niin harmi olo, kun nukut huonosti ja tunnet itsesi väsyneeksi. Itse "muutin" koemielessä vierashuoneeseen miehen kuorsauksen takia. Olen nukkunut yksin ihanasti. Päätin olla niin itsekäs, että huolehdin omasta oikeudestani nukkua hyvin ja tarpeeksi paljon. Kaunis asu tosiaan, aivan kuin minun päälläni :)))ja hiuksetkin näyttävät samanlaisilta. Omistan yhtä vähän meikkejäkin, kuin sinä. Nyt tosin olen ilman jopa ripsiväriä, kun se oli niin vanhaa. Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja ratkaisuja omaan hyvinvointiisi. Pidä itse itsestäsi huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tosiaan ei ole oikein mahdollista nukkua missään muualla kuin tuossa vähän hankalassa paikassa. Kesällä lapset haluaa nukkua aika usein teltassa, silloin saatan mennä jomman kumman huoneeseen ja nukkua siellä ovien takana ihan yksin.

      Kiitos kehuistasi! Itse asiassa ajatus tuollaseen tukkaan tuli melko pitkälti sinun blogissa nähdystä tukkamallista... =D Hih, ompas kivaa että jollain muullakin on noin niukka meikkivarasto... ja hei, mullakin alkaa ripsari olla aika kuivakka. Mä meikkaan töihin silloin, kun tiedän, että joudun olla kassallakin. Tosin en laita kuin sen värivoiteen, puuterin ja ripsarin, sit jos tarvii jotain enemmän niin laitan luomiväriäkin... en oo todellakaan mikään virtuoosi tossa meikkaamisessa!!

      Koitan tässä juuri miettiä, että miten toimisin jatkossa, että saisin syötyä paremmin ja nukuttua enemmän. Jospa tämä tästä... kiitos tsempistä!

      Poista
  8. Kuvittelin eilen laittaneeni sinulle jo kommentin- ei sitten lähtenytkään. Kaunis olet juhlalookissa. Meillä odotellaan vasta lomaa :) lasketaan tunteja. Nauti vielä näistä päivistä- ainakin täällä meilläpäin on todella kauniita ilmoja - ensi viikolle luvassa jo ihan muuta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viesti oli tullut, mutta olen aina välillä aika hidas julkaisemaan viestejä... En ole joka päivä koneella ja puhelimella en jaksa alkaa näpyttelemään vastauksia. Koitan aina julkaista kommentit vasta sitten, kun oikeesti ehdin niihin myös perehtyä, koska tykkään vastata kaikille. Minusta on vähän ikävä itse laitella kommentteja muille, jos niihin ei mitenkään reagoida, siksi pyrin aina itse vastaamaan kaikille.

      Poista
  9. Pitää vielä lisätä, et minulle aluksi auttoi korvatulpat univaikeuksiin. Nukuin ihanasti....kunnes. Korvatulpat alkoivat vaivata korvia. Yhtenä yönä heräsin kovaan korvakipuun ja valvoin kauan. Siihen loppui korvatulppien käyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus miettinyt olisko korvatulpat joku ratkaisu, mutta sitten päätynyt siihen, että en halua olla kuulematta, jos on jotain, mitä pitäisi huomata... Silmille kyllä kaipaisin jotain, että pääsisin pimeämpään. Joskus laitan pyyhkeen, tyynyn tai peitonkulman silmille... pitäis hankkia tai tehdä sellanen maski.

      Poista
  10. Toivottavasti nukut pian jo paremmin!! Mikään ei syö naista niin kuin unettomuus ja jatkuva väsymys. Omalla kohdalla 1,5 vuotta sitten oli lähellä, ettei tarvinnut hakea sairaslomaa vastaavasta syystä. Vinkit, jotka silloin sain, ja jotka toimivat edelleen: otan kaamosaikaan (loka-tammikuussa) melatoniinia 1-3 mg JOKA ILTA samaan aikaan, olin töissä tai en. Käytän heräämiseen sarastusvaloa ja aamukahvilla lehdenlukuun kirkasvaloa. Ulkoilen joka päivä (kiitos koirat!) Lisäksi puhuin asiasta esimiehen kanssa ja esitin toiveen, etten tekisi enää yhtään ilta-aamu komboa vaan ns. ergonomista listaa, jossa vuorot menevät kropan mukaan.
    Kaikille ei kaikki vinkit sovi, mutta näitä kannattaa kokeilla ja valikoida parhaat päältä!! Tsemppiä hurjasti!!

    Mitä muuhun kirjoitukseen tulee, Maeve Binchy löytyy meiltä kirjahyllystä metrin verran ja tykkään hurjasti. Ihmiset on jotenkin niin aitoja, ja tykkään siitä, miten "edellisen" kirjan henkilö ilmestyykin seuraavaan tarinaan jossain sivujuonessa.

    Juhlavaatteet on tosi kauniit päällä!! Tykkään noista kengistä edelleen hurjasti. =) Ja tukka... voi kun en olisi antanut leikata omiani, tuo ponnarinuttura oli niin käytännöllinen. Tämä vajaa leukamittainen on rasittava.... (kaipa se kasvaa)

    Iloa ja aurinkoa kevääseen sinne suunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä joskus mietin, onko sellasta unen määrää mikä veis oikeesti tän väsymyksen ja uuvahduksen pois. Herään joskus ihan omia aikojani aamulla, siis että luulis että herään kun olen nukkunut tarpeeksi, mutta heti jo herätessä on väsynyt olo kuitenkin. En muista, oonko lie koskaan herännyt sillä lailla että olisin virkeä. Onko sellanen normaalia, onko muut ihmiset herättyään virkeitä??

      Mulla ei niinkään ole ongelma nyt se, etten nukahtais, vaan se, että herään eri syiden takia (pääasiassa elukat...) keskellä yötä tai turhan aikaisin aamulla. Esim tänään on sunnuntai, menin eilen nukkumaan ehkä joskus 23 (tulin töistä kotiin vasta 21.30), nukahdin varmaan ihan pian mutta heräsin sitten sunnuntaiaamuun jo klo 7, "kiitos" jälleen kerran koirien... En saa unta enää uudelleen, tai jos saan, se on sellasta torkkumista ja levottomia unia vaan. Joten nytkin sitten nousin kokonaan, vaikka olis ollut sellanen aamu, että olis ihan hyvin voinut nukkua kunnolla ja pidempään (vaikka menen tänäänkin töihin).

      Mä olen kieltäytynyt töissä allekirjoittamasta sellasta lappua, missä lupaisin poiketa liiton sopimasta vähimmäislevosta (11h). Eli mua ei voida laittaa tulemaan illasta aamuun, jolloin lepoaika olis pienempi. En todellakaan jaksais, jos pääsisin 21.15 ja seuraavana aamuna pitäis olla takaisin 6.00 tai edes 7.00. Sellasia vuoroja näkee listoissa muiden kohdalla kyllä, mutta joka kerta mä järjestelmällisesti jätän sen lapun kirjottamatta, kun työsopimuksia allekirjoitan (mulla on siis vakituinen sopimus, mutta välillä sitä on tuntien tai vastuiden tms takia kirjoiteltu uusiksi).

      Mulla saattaa kuitenkin olla viikon aikana vuorot ihan mitä sattuu, siis aamua, välivuoroa, iltaa... ja sitten arkea ja viikonloppua. Ei mitään sellasta "viikko aamua, viikko iltaa"-tyyliä, vaan ihan silkka sekasotku. Se on minusta todella rasittavaa. Jos on välillä vuoro, joka päättyy 21.15, niin ei sen jälkeen heti saa mentyä nukkumaan - kun taas jos menee aamulla klo 6, on pakko mennä nukkumaan kympin maissa, että saa itsensä ylös klo 5... Mä vaan tarvisin kaikissa asioissa elämässä sellasta tasaisen tappavaa rytmiä, ja työrytmi on kyllä niin sekava, että se on mulle ihan kauhistus.

      Ai että, nyt alkoi tuntua siltä, että mun tarvii sitten kuitenkin lukea noi Binchyt järjestyksessä... mä nimittäin lainasin kirjastosta lisää, ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä, kun ajattelin, että ne ei mitenkään liity toisiinsa. Mua häiritsee kauheesti, jos ne menee nyt sitten epäjärjestykseen!! Yhden kirjan just luin eilen loppuun, ja todellakin sieltä kansilehdiltä totesin toisen kirjan esittelyä lukiessani, että siellähän on sama henkilö, joka tuossa lukemassani kirjassa oli...

      Kiitos vaatekehuista! Ja tukkakin tosiaan oli kiva - mä just ennen noita juhlia leikkautin jotain vajaat 10cm lyhyemmäksi, mutta vielä onneksi riitti kampaukseen tukkaa. Ens viikonloppuna olis taas juhlat, mitähän ihmettä teen tukalleni, kun en osaa tehdä mitään... Lisäksi olen TAAS töissä lauantaina iltavuorossa, ja aamulla pitäis sunnuntaina sinne juhliin lähteä, että ei edes ehdi siinä illalla sitä väkerrellä kokeeksi... Onneksi tukka kasvaa, sulle lohduksi tämä!

      Aurinkoista kevättä sinnekin! (Juuri nyt on harmaata, plääh..)

      Poista
  11. Kova jatkuva väsymys on todella ikävä juttu. Tiedän sen kokemuksesta. Väsyneenä mikään ei oikein kiinnosta eikä mistään jaksa innostua. Jotenkin sitä vaan suorittaa kaiken pakollisen, mutta siinä se sitten on. Toivon, että sun väsymyksellesi löytyisi syy ja olosi paranisi ♥

    Juhla-asusi oli niin kaunis/ihana. Sopi sinulle todella hyvin. Kiva myös kuulla, että sun vegaanisuus huomioitiin juhlissa.

    Mukavaa viikonloppua Sinulle, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mulla on just nyt tuo fiilis, että tässä mennään kuin kone eteenpäin vaan... pakolliset hommat tekee ja senkin väkisin ja vääntämällä. Sellanen tavallinen elämänilo on aika kateissa... Olen muutenkin aika nopeasti hermostuva tyyppi, niin arvaa vaan mitä se on nyt... nollasta sataan alle nanosekunnin. Voi ihmisparkoja täällä kotona... töissä sentään osaan vielä käyttäytyä suht ihmisiksi...

      Kiitos kehuista! Ja todellakin oli hienoa, että mun syömiset otettiin huomioon.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa sullekin! ♥ Mullahan tää meneekin taas kerran kokonaan töissä... argh.

      Poista
  12. Kiitos kehuista!

    Aitta on toki periaatteessa sellanen, missä itekin voisin nukkua, mutta kun siellä asuu yksi lapsista... en välttämättä sinne siis mene. Lisäksi siellä ei ole verhoja, joten siellä on valoisaa heti kun aurinko pilkahtaa. Olen siellä joskus kyllä nukkunut ihan pahinta uupumusta pois, jos poika ei ole kotosalla, mutta ensisijaisesti kuitenkin oma peti ja lapset muualle.

    Koirien ramppaaminen on ehkä isoin häiritsevä tekijä mulla. Jostain syystä mä herään heti, kun kynsi rapsahtaa lattiaan tai ihan pikkiriikkinenkin vingahdus kuuluu. Aina joskus tekis yöllä mieli jättää koirat pihalle.........

    On mulla mitattu noita veriarvoja. Kaikki on ok. En tiiä onko tää enemmän henkistä väsyä... ja onko esimerkiksi mun fyysiset vaivat jotenkin yhteydessä korvien väliin (mulla on kädet aika lailla kipeät, olleet jo jonkun aikaa). Mä olen luonteeltani varmaan sellanen, että koskaan ei ole hyvä... ja sitten on niitä "ups and downs". Ja liekkö myös vaihdevuodet ja hormonihirviöisyys... Mä oon välillä kyllä todella kauhea ihminen ja tuntuu, että räjähdän sisäisesti. Oon miettinyt sairaslomaakin vaihtoehtona.... jotenkin vaan siihen on pienoinen kynnys, etenkin kun sekä työterveyshoitajalla että -lääkärillä olen jo käynyt, molemmissa keskustellut ja parkunut, ja kumpikaan ei sairaslomasta puhunut sanaakaan.....

    VastaaPoista
  13. Mutkien kautta löysin blogiisi ja jonkun verran vanhoja postauksia kerkesinkin jo lukea. Esim. tuo kirjanpitojuttu sai meidän talouden kirjanpidon aloittamiseen uutta potkua. Se kun on pitänyt aloittaa jo vaikka kuinka kauan sitten, mutta tänään se lähti liikkeelle.

    Mäkin tykkään tosi paljon irlantilaisista tai Irlantiin sijoittuvista kirjoista. Ja yksi uusi ihana englantilainen tuttavuus on Jojo Moyes.

    Ihanaa uutta viikkoa ja tervetuloa vierailulle myös Satulinnaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit, tervetuloa! Ja tosi kiva, jos mun kirjanpitojutut innostaa jonkun muunkin tarkkailemaan rahanmenoa! Minusta se on tosi mielenkiintoista puuhaa, kenties jonkun muunkin mielestä.

      Kiitos kirjailijavinkistä, tuon pistän kyllä korvan taakse! Mä oon monta kertaa miettinyt, miksi mua se Englanti ja Irlanti niin kovin kiinnostaa... ja jotenkin aina kaikki englantilaiset tv-sarjatkin on minusta erityisen ihania. Pääsisinpä joskus sinne käymään!!

      Mukavaa viikkoa sinullekin! Tulen kyllä vastavierailulle!

      Poista
  14. Luen blogiasi taaksepäin, nyt siis tässä. Itse ollut uniongelmainen ainakin 20 vuotta. Melatoniini ei auta ja unilääkkeitä saa aina vaan kauhean parkumisen kanssa. Onneks aamuisin ei lähtöjä. Vaikuttaa ihan sikana elämään.(Terveelliset elämäntavat, liikun paljon ym...)Ens viikolla saan kuulla labratuloksia, sillä pitkästä... aikaa oli lääkäri, joka kuunteli, oikeesti. Yövalvomiset, väsymys ja äreily vuosien myötä on vaan jo kuin arkea konsanaan. Opettelee elämään sen kanssa. Toivottavasti sunkin kohdalle vielä osuu se kuunteleva lääkäri. Oon tykännyt lukea näitä sun tekstejä, vaikka sisältääkin myös sitä harmaampaa arkea. Pidän sun rehellisesti kirjoittamisesta. Jaksuksia ja ilon pilkahduksia tulevaan viikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon viestistäsi! ♥

      Mä en itse asiassa ole sillä tavalla uniongelmainen, että en saisi unta. Joskus harvoin valvotuttaa vähän, mutta yleensä kyllä nukahdan ihan suht ok. Jostain syystä uni on kuitenkin useimmiten tosi hentoista, tuntuu että herään joka rapsahdukseen. Välillä niitä "rapsahduksia" on sitten monta yössä. Aamuisin olen ihan poikkeuksetta väsynyt, vaikka mukamas nukkumatunteja on ihan riittävästi. Ja muutenkin on kaiken aikaa sellanen väsähtänyt olo, en muista miltä tuntuu olla levännyt ja pirteä. Ja erittäin usein olen äreä... Olis todella ihanaa joskus päästä vaikka viikoksi ihan tyystin kotikuvioista ja kaikista päätä hajottavista mietteistä pois, jonnekin missä on valmis ruoka, rentouttavia hoitoja, lempeää liikuntaa ja muuta sellasta ihanuutta. En tiiä auttaisko vai ei, mutta aina voi haaveilla...

      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥