sunnuntai 4. syyskuuta 2016

marttailua, leipähimoa ja sateenkaaria


Eilen ja tänään olen marttaillut. Hehheh. 

Olen siis saanut aikaiseksi keittää omista omenista hilloa yhden ison kattilallisen verran (siitä tuli 8 kpl puolen litran pakastusrasiallisia). On se vaan hyvää tuo omatekemä hillo, nam! Mutta se pitää sanoa, että se on kyllä melkein liiankin makeaa... taidan siis keittää toisen kattilallisen ihan vaan sokerittomaksi soseeksi. Soijarahkan kanssa se on tosi hyvää! Täytyy kokeilla, meniskö hillon tai soseen kanssa alas myös maustamaton soijajogurtti, se kun ei ole minusta mitään erityisen hyvää.. en ole soijan makuun vieläkään tottunut, vaikka olen jo kuukausikaupalla sitä käyttänyt.

Toinen marttailun kohde oli pakastin, jonka sulatin ja siivosin tänään. Kyllä olikin melkoisessa jäässä, huhhuh... Meillä auotaan pakastimen ovea vähän väliä, kun sieltä kaivellaan aineksia smoothieen. Nyt on kyllä joku tolkku tehtävä siihen hommaan, ainakin niin, että se avaus on tosi nopea eikä siellä seisoskella vaan aikaa tappamassa oven raossa.

Mä saan oikeesti tosi paljon iloa tollasista asioista. Koen itseni kunnon ihmiseksi ja melkein oikeaksi emännäksi, kun teen jotain tuollasta kodinhoidollista hommaa, puhumattakaan syksyisestä sadon säilömisestä!!


Tänään mua on mietityttänyt asia nimeltä leipä. Ja se, miten kauheesti mä syön leipää... Ja se, miten ihanan "uuden" leivän olen löytänyt leipähimoni kohteeksi. Nimittäin Vaasan ohuen ruispalan. Sitä samaa ruikkaria, mutta iiihanan ohuena versiona. Niin ihanaa, aaaaah, miten hyvää... ja ihan pelkän Keijun kera vaan. 

Eihän siinä mitään, jos söisinkin tollasia kuvan kaltaisia settejä... yksi leipä ja hirrrrrveesti kasviksia. Mutta kun se ei todellakaan mene noin, vaan mun setti on "monta leipää ja hirveesti Keijua"..... (eikä lainkaan kasviksia...) 


Siinä todistusaineistoa... tyhjä pussi, taas. Minkä sille voi, jos omaa sitkeän rukiin himon??? Mutta onko sitten mikään ihme, että on aika täysinäinen olo kaiken aikaa ja vyötärönympärys senkun pullistuu vaan. *huoh* Tänään olen leivän lisäksi syönyt myös kolme kappaletta jotain todella herkullista pullaa, jonka pakastinta sulattaessani paistoin sieltä pois... että ruokavaliohan on siis aivan kohdallaan. *huoh*

Kävin muuten pullasession jälkeen lenkillä koirien kanssa. Ajattelin, että nyt teen katumusharjoituksena oikein piiiiiitkän lenkin. Sitten alkoi sataa kaatamalla... Menin pieneen metsikköön puun alle kököttämään pahimmaksi ajaksi ja kävelin sitten takaisin kotiin. Ja söin muutaman leivän..................... *pitkä huoh eli huoooooooooooooh* 


Sovitaanko, että jatkossa syön vain tuollasia terveellisiä juttuja??? Jos se virkistäisi kaikin puolin muutenkin? 

Oikeesti mä oon ihan satavarma, että ruokavaliolla on aina osuutta asiaan, jos vaikka on väsynyt ja vetämätön olo. Tottakai muukin elämä vaikuttaa, mutta vaikuttaisko se ennen kaikkea niin, että kun muu elämä ensin väsyttää, ei jaksa oikein huolehtia vaikkapa nyt ulkoilusta, unesta ja ruokavaliostaan..? Ja sitten onkin kierre valmiina: on entistä väsyneempi ja apaattisempi, uni ei tule, terveelliset jutut ei maistu (kun taas herkut maistuu vieläkin enemmän kuin normaalisti...), kroppa tuntuu turpealta ja olo kaikin puolin ikävältä, sitten ei jaksa senkään vertaa mitään...


Mä koitan ottaa päiviini nyt enemmän vihreää/keltaista/punaista/mitä niitä kasviksia nyt onkaan ja enemmän ulkoilmaa. Mulla on ainainen huono omatunto siitäkin, etten ole ja puuhastele tarpeeksi koirien kanssa ja lenkit on vähän sellasta pakkopullaa.. mutta jos koittaisin nyt vaan asennoitua niihinkin hitusen eri tavalla. Koirat on siitä ihania, että ne on aina iloisia ja lähtee aina mielellään ulos. Palkkana lenkkeilystä on siis sekä oma hyvä mieli, että koirien innokas olemus. ♥

Sateenkaaria on tänä kesänä nähty, viimeksi äsken lenkillä. Kuva on otettu perjantaina taas yhdeltä metsäisemmältä lenkiltä. Äsken jyristeli ukkonen (!!) ja tälläkin hetkellä aurinko paistaa ja vettä sataa ja jossain on taatusti taas sateenkaari... no joo, ikkunasta kun kurkkasin ulos, niin tuossahan se taas näkyy pellolla. Täytyisköhän lähteä katsomaan, onko tuolla sateenkaaren päässä aarre, olis meinaan nyt ihan tossa kivenheiton päässä se kohta???

Kaikkea ihqua ja ihanaa ensi viikkoon teille kaikille, mäkin koitan laittaa positiivisen moodin päälle taas (sillä välin, kun odotan jotain ihmettä tarjottimella suoraan nenän eteen)!

Heli

14 kommenttia :

  1. Ymmärrän täysin sen fiiliksen, mitä siitä marttailusta saa! Olen ihan samanlainen :)
    Tai vaihtoehtoisesti kun on koko kodin siivonnut lattiasta kattoon <3

    Tsempit parempaan oloon ja iloa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marttailu on ihanaa! Ja juu, siisti koti on jotain ylimaallisen ihanaa!

      Mä oon niin monet kerrat miettinyt, että olisinpa maatilan emäntä tai jotain sellasta, tai eläisinpä jotain entistä aikaa, kun sitä satoa todellakin korjattiin ja säilöttiin... tosin ei se vissiin järin hehkeetä sillon ollu, kun se oli pakollista. Jotenkin kuitenkin sellanen kotoisa elämä, perusasiat, kuten siivous ja säilöminen, on mun sydäntä hyvin lähellä (vaikka en olekaan säilömistä sen kummemmin harrastellut muuta kuin mehujen ja hillojen muodossa).

      Joskus ajattelin että kotitalousopettaja olis just mun homma... tai sitten just joku kotitalousneuvojan työ. Mutta kun se ruoanlaitto ei oo mun vahvimpia puolia eikä intohimoja. Mä rakastin aikanaan olla talouskoulussa, siellä just tehtiin kaikkea sellasta perus-kotijuttua vessan siivouksesta alkaen. Siis yleisesti ottaen kodin hoitaminen kaikkinensa on mun juttu: siivous, lastenhoito, taloudenpito. Myös sellanen säästäväinen taloudenhoito on mun mielenkiinnon kohde.

      Kiitos tsempistä ja iloa sunkin viikkoon! ♥

      Poista
  2. Hehhee. Mua alkaa jo huvittaa nää meidän samankaltaiset biorytmit tai mitkä lie ajatuksenjuoksut.

    Koska niin todellakin omalla kohdallani tiedän, että paljon asioita voi korjata ihan vaan sillä mitä syö ja ei syö, ehdotin tänään mun ystävälle smoothie-haastetta. Mua kun on jo pitkään vaivannut, etten ole saanut aikaiseksi tehdä edes terveellisiä smoothieita, jotka kuitenkin on niin hyviä ja joista tulee hyvää energiaa, ehdotin, että kummankin pitää viikon ajan tehdä itselleen smoothie ja lähettää siitä toiselle kuva + tieto, mitä sisältää. (ajatuksena se, että viikon jälkeen sama jää päälle, vaikka haaste loppuu). Ja pelkästään tästä ehdotuksesta (josta lyötiin ystävän kanssa kättä päälle) innostuneena tein äsken kattilallisen hyvää bataatti-kasvissosekeittoa ja paistoin pellillisen siemennäkkäriä. Ai vitsit, mutta maistuu hyvälle, tuli iloinen mieli ja antoi toivoa paremmasta olosta ja energiasta.

    Ja mun piti sulta jo pari postausta sitten kysyä, että saathan tarpeeksi b12-vitamiinia? (muistan, että siitä aikanaan kirjoitit, mutten enää ollut varma mitä). Tuli vaan mieleen kun just luin artikkelin, jossa mainittiin vitamiinin puutosoireiksi jatkuva väsymys ja aivosumu. Ja mun luotto luintaistuotekauppias kertoi omasta kokemuksestaan, että hällä se ei imeydy tableteista, kun vatsasta puuttuu joku tarvittava happo, joten ottaa sitä suun kautta suihkeena. Ajattelin vaan sua siinä kohtaa, kun kuulosti oireet niin samoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olispa mullakin joku tollanen tsemppikaveri! Ihan jo lenkkikaverikin olis aivan ihana juttu, tai joku jonka kanssa vois yhdessä potkia toisiaan salille tms. Mutku ei oo, ja yksin oon niin saamaton. Mä kuule tänäänkin niitä pullia ja leipiä mussuttaessani ajattelin/päätin, että nyt tää loppuu ja alkaa terveellisempi elämä. Ja sitten otin suklaata... Mä en tiiä miksi ei oo puhtia ja potkua mihinkään, kovasti aina suunnittelen mutta mikään ei toteudu. Oon miettinyt jopa että kaivelisin tuolta naftaliinista ne PH-dieetin ohjeet ja alkaisin pitää ihan salaa itsekseni vaikka sitä kuuria hetken aikaa... mutku... sitku.... PLÄÄH!! Miten voinkin olla tällanen saamaton vätys??

      B12-vitamiinista: joo, otan sitä suihkeena. Mulla on ollut se arvo tosi matala, eikä taatusti kyllä nousua tee, ellen ota sitä purkista tai siis suihkepullosta, koska en syö mitään eläinperäistä enkä ole syönyt moneen kuukauteen, paitsi joskus ihan satunnaisesti jonkun jutun missä on kenties pikku ripaus maitotuotteita... Mutta ehkä kannattaisi nyt piakkoin myös koittaa päästä labraan ja kattoa niitä arvoja taas, jos se vaikka ei imeydy mulla kunnolla, kun sillä laillakin saattaa olla. Hyvä kun tulikin puheeksi tämä, kiitos! ♥ Olen menossa työterveyden kautta joihinkin labroihin ensi viikolla, en muista oliko siellä toi B12, saattaa jopa olla.

      Tsemppiä teidän smoothie-kuurille!! ♥

      Poista
  3. Mäkin uskon, että ruokavaliolla on merkitystä, vaikken itse syökään esimerkillisesti. Ja tuo, että väsyneenä ei jaksa liikkua eikä tarkkailla syömisiään. Oravanpyörässä siis ollaan :( Sulla on hyvä, kun teillä on noi koirat ja niiden kanssa on tavallaan pakko lähteä ulos ja liikkeelle. Pitäisköhän mun laittaa toi meijän kissa talutushihnaan ja lähteä taluttamaan sitä. No, ehkä ei kuitenkaan! Kivaa uutta ja alkavaa viikkoa Sinullekin, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon oikeesti sitä mieltä, että ruoka on osallisena kaikkeen, mitä ihmisen elimistössä tapahtuu. Hyvässä ja pahassa. Se on aivan umpihullua, että vaikka tietää, miten pitäis syödä, ei kuitenkaan tee sitä, vaikka tietää, että se aiheuttaa väsymystä ja vaikka mitä muutakin.. Mutta tällainen sitä vaan ihminen on, ei sitä osaa olla järkevä, minä ainakaan. =/

      Koirat on joo hyvät ulkoiluttajat, ja muutenkin rakkaita. Mutta se, miten ne vie multa unet, on sitten se toinen puoli, minkä takia välillä mietin, että nyt ne lähtee..... oon aika ajoin ihan raivohulluuden partaalla, kun ne alottaa aamuyöstä sen piipityksen ja pitää lähteä viemään ulos... aaargh!!!

      Poista
    2. Hitsi, ulkona räiskää ukkonen niin meni ajatus ihan poikki... mutta piti vielä sanomani, että toi kissan talutushan oliskin hauska näky! Itse asiassa sitä jopa näkee jossain... Minusta ei kyllä olis kissantaluttajaksi. =D

      Mukavaa viikkoa sulle! ♥

      Poista
  4. Minä en syö leipää juurikaan. Yhden aamulla ja siihen se sitten useasti jääkin. Ja läski olen silti! Minä syön sitä kaikkea "terveellistä", mutta vedän sitä sitten niin, että sekin jo muuttuu epäterveelliseksi. Hehe!

    Mulla on vielä omppuhillot keittämättä, mutta ehtiihän sitä vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mitä sä sit syöt jos et syö leipää?? Mä monesti mietin, että mitä sen tilalla söisin, mutta en keksi mitään! Jotenkin ajatus elämästä ilman leipää on ihan epätodellinen, syön sitä niin paljon. Ja siis oikeesti en keksi mitä muuta sit söisin...

      Omppuhillot ehtii vielä oikein hyvin. Mä koitan jaksaa joku päivä aktivoitua tekemään sen soseen... omenat oottelee tuolla ulkosalla ämpärissä...

      Poista
  5. Leipä on terveellisempää kuin pulla. Mulla toi pulla maistuu, mutta yritän pidättäytyä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, onhan se kai. Mutta kyllä leipääkin voi liikaa syödä. Mulla on tapana vedellä aika lailla leipää... ainakin, jos sattuu kohdalle tollasta herkkua, kuten toi uusi ruispala nyt on.

      Poista
  6. Joo, tuo säilöntä on jotenkin sellasta "ennenvanhasta" ja mä niin tykkäisin sellasesta ajasta edelleen, kun elämä oli perusasioita, eikä tällasta netissä notkumista... Voishan sitä kai edelleenkin sillä tavalla isommastikin elää, mutta jotenkin sitä vaan niin helposti lipsuu tällaseen löffäilyyn ja saamattomuuden tilaan, minä ainakin.

    Mä oon ihan hulluna tuohon ruisleipään, voi että miten voisin sitä syödä vaikka miten paljon... tänäänkin olen syönyt monta palaa ja olo on sen mukainen... (hyvinkin ilmava...) Mä vähän oon miettinyt, olisko mun vatsavaivojen syy tuossa leivässä, mutta en tiedä miten kestäisin siitä ikinä luopua. =/

    VastaaPoista
  7. Täällä yksi sokeri ruokavaliolla elävä saamaton luuseri :D Nyt tunnen pikku hiljaa että kun ajatukset selkeni hieman siihen mitä en ainakaan tule tulevaisuudessa enää tekemään ja olen kääntynyt olotilassani kuuntelemaan itseäni kaiken rumban ja oravanpyörän jälkeen on hieman alkanut kiinnostamaan taas oma hyvinvointi noin niinkuin ruokailunkin kannalta. Ei oo kiva koko ajan olla kun helium pallo, turvoksissa ja maha kipeänä... Mutta onhan se suklaa vaan niin hyvää että kyllä tässä varmaan isommankin kolauksen vielä tarttee että ihan kokonaan alkais ymmärtämään oikein syömisen ja hyvänolon merkityksen :D Mutta täällä on sulle ainakin juttelu kaveri jos semmoista joku päivä kaipailet ;) Ihanaa viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, kun suklaa (ja leipä) on niin hyvää... vaikka tietää, mitä siitä seuraa, ei vaan oo voimia vastustella niiden kutsua! Mua kans kovastikin kiinnostaa noi hyvinvointiasiat, mutta kyllä se vaan niin meinaa olla, että teoriatietoa on, mutta toteutus puuttuu...

      Todella hienoa, että oot saanut ajatuksia selkiytettyä! (Sitä odotellessa omalla kohdallani..)

      Olispas kiva tavata, millon me saadaan aikaiseksi seuraavat treffit...? Vai onko niistä jo ollut puhetta? Ihanaa viikon jatkoa sullekin! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥