perjantai 5. toukokuuta 2017

elämän suuria ristiriitoja


Mua tuskastuttaa juuri nyt aika paljon asia nimeltä älypuhelin.

Mä olen niiiiiiin vannonut, että en ala tuon älypuhelimen orjaksi. Olen ajatellu, että mä en tarvii sitä puhelinta koko ajan ja joka paikassa. Mutta näköjään olen siinä nykyään ihan yhtä paljon kiinni, kuin vaikkapa nuoriso. Tsekkailen jokaisen kilahduksen perään, että kuka se siellä minua kaipailee tai mitä sinne facebookkiin joku just naputteli... Ja mitä mä tänään tein?? No jotain, mitä vannoin, että en ainakaan IKINÄ ihan VARMASTI tee: latasin puhelimeen pankkisovelluksen. Joka on itse asiassa jo TOINEN pankkisovellus puhelimessani...

Mua ärsyttää ihan oikeesti, kun ihmiset nykyään tuijottaa puhelimiaan kaikkialla. Vielä ärsyttävämpää on, että teen sitä itsekin. Kuitenkin mä olen oikeesti tosi vainoharhainen ton kapineen suhteen. En halua laittaa sinne mitään paikannustietoja ja kammoan syvästi ajatusta, että puhelinta voi joku näppärä kuunnella, siis myös silloin, kun se vaan yksikseen lepää vaikkapa vieressäni pöydällä. Nykyään ihan oikeesti joskus jotain syvällistä jutellessani mietin, että missä on puhelin, ja eihän se vaan oo niin lähellä, että sitä kautta vois joku kuulla mun jutut...

Mä ihan oikeesti INHOAN tätä tilannetta. Myöskin sitä, että kun menet tuonne puhelinkauppoihin, siellä on lapseni ikäiset henkilöt opastamassa mulle millainen liittymä kannattaa olla jne. Ja kun mä EN TAJUA asioista mitään!! Tyypit selittää asiat hurjalla nopeudella ja puhuu kieltä jota en todellakaan käsitä. Mua ärsyttää vertailla liittymien ominaisuuksia, hintoja, netin määrää jne jne jne... Eiiiiiih, en kestä!! Äskettäin vaihdoin meidän liittymät just operaattorilta toiselle ja voi että sitä tekstaripommitusta, mikä alkoi sieltä ex-operaattorilta siinä vaiheessa....

Ja ne kaiken maailman viestit, mitä sieltä tulee muutenkin - ellet ole tajunnut laittaa jotain markkinointiestoa liittymääsi. Voi elämä sentään. Ja jokainen lasku on yhtä kuin kuusi sivua heprean kieltä, kun koittaa setviä niiden etujen ja alennusten ja gigojen ja megojen maailmasta, että millainen olis se ihan oikea tarve ja käyttömäärä ja millainen liittymä kannattais olla.

Oikeesti: hirveä ristiriita!! Haluaisin elää luolamiesten aikaista yksinkertaista elämää (no, hitusen ehkä kärjistettyä tämä nyt...), mutta "joudun" elämään tätä digiaikaa. Ja imeydyn siihen mukaan ihan sujuvasti itekin, ja hamuan vaan lisää, lisää, lisää... 

Mulla oli vielä pari vuotta sitten ihan peruskännykkä, jossa oli ihan supersurkea netti, josta joskus vilkaisin sähköpostit. Sitten sorruin ostamaan sen Lumian, jonka kamera alkoi lopulta ärsyttää, eikä se Windowskaan vissiin enää oikein pelittänyt. Ja sitten sorruinkin tuohon uusimpaan puhelimeeni, joka on siis käytetty kylläkin, mutta siinä piti olla tosi hyvä kamera (ties vaikka olisikin, en vaan osaa käyttää...) ja jonka kanssa olen todellakin nyt sitten sortunut kaiken maailman sovelluksiin.

Tavallaan on aivan hiton kätevää, että yhdessä pikkuruisessa luurissa on koko maailma: sähköposti, messenger, whatsapp, facebook. Pankki, wilma, ePassi. Työvuorot, herätyskello, kalenteri, kamera. Katsomo, Areena ja Telia TV (mutta hei, nolla euroa eka kuukausi...!!). On hetkiä, että mä selailen Play-kaupasta, mitä kaikkea kivaa siellä oliskaan... Ja on hetkiä, kun mun tekis mieli ihan oikeesti vaihtaa takaisin siihen vanhaan perusluuriin, koska en vaan kestä tätä, että roikun itekin ton luurin kimpussa koko ajan!!!

Tämä todella, todella on ristiriitaista! Mä tykkään, kun kaikki on puhelimella niin kätevästi hoidettavissa - ja toisaalta mä en kestä, kun puhelin on tullut melkein elämääkin tärkeämmäksi asiaksi. Mä silmäilen mainoksia, että pitäiskö hommata VIELÄKIN parempi puhelin - ja toisaalta en TODELLAKAAN ole valmis laittamaan puhelimeen satoja euroja. Mä ihastelen muiden puhelimissa niitä tosi hyviä valokuvia ja haluaisin itekin saada otettua sellasia (eli uusi puhelin???) ja sitten toisaalta mä en kestä sitä, kun vaan kuvataan ja kuvataan ja kuvataan KAIKKEA. On TOSI kätevää, kun voi googlata ihan mitä vaan, missä vaan. Ja toisaalta.... *huokaus* tarviiko sitä nyt IHAN OIKEESTI olla koko ajan niin ajan hermolla??? 

Mä tiedän, että mä voisin yksinkertaisesti vaan laittaa puhelimen syrjään. Poistaa sieltä kaikki appsit ja mitä ne nyt onkaan ja käyttää sitä jatkossa vaan puhumiseen ja ehkä tekstareihin. MUTTA. Toisaalta mä en tiedä voinko. Koska on NIIIIIIN kätevää, kun voin viestitellä (ilmaiseksi) ystävälle Englantiin. Tai kattoa paljonko tilillä olikaan rahaa (ja tarvittaessa ihan pikapikaa siirtää sitä tililtä toiselle). Ja yhdellä viestillä saan kiinni koko rakkaan lapsikatraani. Voin tuosta vaan maksaa leffaliput ja vilkaista lapsen wilmaa. Ja voin nappasta puhelimen kautta telkkariin (chromecastin kautta..) ohjelman, jota en ehtinyt katsoa, koska olin silloin töissä. Ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan...

Digiaika on kamalaa. Ja sitten se on ihanaa. En tiiä kumpaa enemmän. Aika ajoin sekoan tän asian kanssa. Aika ajoin sitten koen kaiken vaan ihan hyvänä. Pelkään, että oikea elämä valuu ohi, kun vaan tuijottelen ruutua. Ja toisaalta en ole koskaan ennen voinut näin hyvin vaikkapa pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin.

Molempi parempi. Tai pahempi.
Mitä mieltä te ootte??

Heli

PS. Ja taas puhelin sanoi pling...

18 kommenttia :

  1. Ihanaa ja kamalaa. Mun läheiset tietää että mun puhelin on paljon äänettömällä enkä kanssa sitä vaikkapa puutarhatöissä pihalla mukana joka hetki. Osa toiminnoista on minulla niin että piippauksia ei kuulu eli viestejä tulee mutta en kuule sitä. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin menen kyllä lenkille yleensä ilman puhelinta. Vain silloin se on mukana, jos odotan jotain tärkeää puhelua, tai on otettava se kellon takia mukaan.

      En osaa laittaa niin, että ei kuuluisi kaikki kilahdukset. Se jatkuva piippailu on tosi ärsyttävää kyllä! Tuo käytön opettelu on ehkä just se hermostuttavin ja turhauttavin hetki koko hommassa... Ton luurin kanssa mulla on mennyt siihen tosi paljon aikaa, kun olen koittanut löytää sieltä jotain asioita. Ja on TOSI turhauttavaa, kun sit noi teinit neuvoo sillein "hohhoijaa, etkö sä nyt tajua" tai kun ne virnuilee mun kammoille olla koko ajan saatavilla tai vaikka sille kammolle, että joku kuuntelee ja valvoo mua... Niiden mielestä esim on ihan turhaa olla laittamatta paikannusta päälle, koska kuulemma kuitenkin mun tai siis mun puhelimen sijainti pystytään koko ajan pitämään kartalla jossain...

      Poista
  2. Kamalan ihanaa! ;)
    Minusta on kyllä superkätevää kun voi kesken päivän tarkistaa lasten Wilma -viestit ja whatsappaa perheen kanssa ne tärkeimmät: -päästä koira ulos kun pääset koulusta/ haen kaupasta maidon tullessani jne. ja koko perhe tavoittaa samat viestit yhtä aikaa ja tietää missä kukakin kulkee. Mun tulee avattua läppäri paljon entistä harvemmin, kun puhelimesta saa niin nopeasti katsottua bloggerin, instan ja facen :) Koneelle jään herkemmin roikkumaan pidemmäksi aikaa ja silloin koen, että se on pois perheeltä/kotitöistä/fiksummista asioista eli puhelinsovellus säästää myös aikaa.

    Ja olen tullut siihen tulokseen, että jos jotain oikeesti kiinnostaa kuunnella mun jorinoita ja katsella reittiä s-markettiin ja takaisin kotiin niin hei kiva :D Mun elämässä ei ole mitään jännää seurattavaa edes omasta mielestäni. Tosin pankkisovellusta en ole puhelimeen ladannut, kun en ole kokenut sitä itselleni tarpeelliseksi ja säilytän verkkopankkitunnuksiakin aina kotona. Tulevaa kesää ajatellen ehkä pitäis ladata se kuitenkin...oletan, että olen paljon reissussa ja mökillä läppärin ulottumattomissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa oon ajatellu, että tavallaan kyllä kännykästä asioiden katsominen on eri asia kuin koneelta, ja mäkin avaan koneen nykyään paljon harvemmin. Toisaalta se puhelin keikkuu jossain vieressä kaiken aikaa, ja sit sitä tulee katseltua monen monta kertaa - eli loppujen lopuksi aikaa menee senkin kanssa kyllä.

      Mä en ole vielä päässyt tollaseet relax-fiilikseen noiden paikannus-asioiden kanssa. Mua edelleen vaan inhottaa ajatus, että joku voisi seurata ja kuunnella mua. Ikään kuin joku sitä tekisi oikeesti, mutta pelkkä MAHDOLLISUUS, että niin voisi tehdä, on minusta tosi ikävä.

      Pankkisovelluksesta: mä en käytä sitä mihinkään maksujuttuihin. Tunnukset on edelleen tiiviisti kotona vaan. Lähinnä mä latasin sen siksi, että voin kattoa paljonko tileillä on rahaa (tiukka rahatilanne, pakko tietää just nyt aika tarkalleen...). Kokeilin, niin omien tilien välillä voi siirtää rahaa ilman tunnuksia.

      Kännykkä on eittämättä tosi kätevä moneen asiaan. Mutta mä en pidä siitä, että mulla on huono omatunto ja jotenkin sellanen hallitsematon olo itseni kanssa, kun käytän sitä mielestäni liikaa.

      Poista
  3. Juuri tuon asian takia mulla ei ole älykännykkää. Mulla on vanhanaikainen peruskännykkä. Kotona on kannettava. Olen itse todella onnellinen, että en ole ostanut älykännykkää. Muutenkin ärsyttää kun aikaa tuhraantuu ihan hirveesti somessa, jossa siis tällä kannettavalla notkun.
    Minua taas ärsyttää se, että minun tavis puhelin herättää ärsytystä muissa ihmisissä. Pahinta taitaa olla se, että minua ei pysty tavoittamaan whatsappilla. Eikä myöskään liitämään moniin eri whatsapp- ryhmiin. Minulle pitää laittaa erikseen tekstari ja välillä kaverit eivät sitä viitsi tehdä.

    Niin tai näin. Mulle riittää tuo tavallinen puhelin. Jos joskus koen, että jään paitsi jostakin niin sitten ostan älykännykän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sitkuttelin pitkään ilman älypuhelinta, vaikka ympärillä se oli jo kaikilla muilla. No, paitsi miehelläni, jolle sellasta en usko koskaan tulevankaan... ensinnäkään se ei näkisi siitä mitään, "koska ikänäkö", ja sillä ei ole käytössä silmälaseja siltikään... =D

      Olen aivan samaa mieltä, että somessa tuhraantuu aikaa aivan liikaa. Mulla vois olla ihan toisenlainen elämä, ellen olisi aikoinaan löytänyt netin ihmeellistä maailmaa, blogeja ja sellasta, ja jos en olis niin koukkuuntunut näihin saamarin laitteisiin!!!

      Mulla on ollut whatsap vasta ehkä kaksi kuukautta tai jotain. Vasta tän uusimman puhelimeni kanssa siihen "sorruin", vaikka moni kaveri oli siellä ja kyseli muakin sinne. Ja lapsetkin oli jo aikaa sitten siellä. Mä jotenkin inhosin sitäkin ajatuksena ja olin pitkään, että EN VARMASTI TULE SINNE! No, nyt se on ehkä suurin syy siihen, että koen ettei paluuta tavalliseen kapulaan enää ole... Tänään viimeksi olen viestitellyt sen Englannissa asuvan rakkaan ystäväni kanssa sitä kautta. Asia vaan on niin, että ilman whatsappia mulla ei olisi häneen yhteyttä useinkaan!! Ja haluan olla yhteyksissä kuitenkin. Melkeinpä kaikkien muiden ihmisten kanssa pärjäisin muulla välineellä, mutta hänen kanssa toi whatsapp on aivan paras. Hän kun ei sitten taas ole facebookissa, jonka kautta toki myös voisi viestitellä ilmaiseksi...

      Facebook on myös asia, joka mietityttää mua säännöllisesti. Haluaisin sieltä pois, MUTTA... on niin monta asiaa, mitkä sitten taas sitä kautta pelaa. Jos en olisi facessa, en esimerkiksi olisi koskaan tullut menneeksi ihanaan porukkaan, jossa kokkaamme viikoittain vegaanista ruokaa yhdessä. Se onkin mulle nyt sitten tärkein syy olla siellä... (voisimme ehkä siirtyä tosin whatsappiin...)

      Nää on vaikeita asioita. Tai sitten vaan teen niistä vaikeita! Monelle älypuhelin ja monet sovellukset on "vain puhelin ja sovelluksia", eikä tällasia elämää suurempia ongelmia... Monelle ne on käteviä arjen apureita ilman sen suurempia tunteita. Mun jostain syystä pitää tämäkin asia käydä oikein vaikeimman kautta, ennen kuin siitä tulee asia, joka on ihan ok ja josta en tunne huonoa omatuntoa!! Tai sitten teen ratkaisun, että poistun monesta jutusta ja elän sen asian kanssa. Saas nähdä miten käy. Epäilen kuitenkin, että älypuhelin on mullekin tullut jäädäkseen...

      Poista
  4. Joo sama juttu, en tajuu mitään niistä puhelin/nettiliittymien eroista. Pidän jonkun perusjutun. Ja noi ilmoitusääneet oon jo aikaa sitten laittanut pois päältä. Ainoastaan kun joku soittaa tai tulee viesti, niin on äänimerkki. Pois laitoin myös facen palleron, eli ei näy onko joku kommentoinut jotain vai ei. Muutenkin oon aika laiska itse mitään faceen laittamaan. No instaan ehkä vähän koukussa:)) Tämä on nyt tätä, eikä paluuta entiseen ole:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan tämä on nyt tätä! En mäkään usko, että paluuta entiseen on. Ellei sit jossain kohtaa tule kauheen muodikkaaksi palatakin siihen vanhaan peruskännykkään... =D

      Mä en oo oikein saanut tolkkua, mistä hiljennän niitä ilmoitusääniä. Aika ajoin ihmettelen, kun jotkut äänet on kauhean kovalla ja toiset sitten liian hiljaisella. Ehkä siksi tää aihe on nyt ollut mulla niin pinnalla ja mielessä, kun oon pakosta joutunut tota luuria nyt enemmän räpläämään, kun etsin mistä mikäkin toimii.

      Poista
  5. Minä jotenkin sairaalla tavalla rakastan älyluuriani. Se on minulla aikaslailla mukana koko ajan. Lähinnä ehkä kuitenkin kameran takia. Sekin on ihan sairasta, koska olen alkanut muka pelkäämään, että jos se ei ole mukana, jotain elämää suurempaa jää just silloin kuvaamatta.
    Toisaalta, mukana kannettava puhelin luo minulle turvallisuuden tunnetta. Jos jotain sattuu minulle, voin soittaa apua. Minulla on joskus napsahtanut kaksi välilevynpullistumaa selkään ponia loimitettaessa tallissa aamulla. Jalat meni alta ja jouduin ryömimään noin 30 metriä talolle. Känny ei ollut sinä aamuna mukana.
    Olen laittanut puhelimen asetukset niin, ettei se piippaa viestien tullessa. Mutta, kyllä jokainen "luppohetki" kun tulee, otan kännyn käteen ja katson instan ja muut viestit.
    Pankissa en käy koskaan puhelimella. En vain luota tuollaisen luurin suojauksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihan totta, että puhelin tuo turvallisuuden tunnetta. Aika kauhee toi sun esimerkki, kun sitä puhelinta ei sitten tietenkään just sillä kerralla ollut mukana, kun sit todellakin olis tarvinnut...

      Mä ajattelin jokin aika sitten, että hyvä kamera puhelimessa vois korvata muut kamerat. Mutta sit toi kamera ei ollukaan niin hyvä kuin kuvittelin, ja se ilo meni siinä. (Tai edelleenkin on siis vähän epätietoisuutta, että enkö vaan osaa kuvata sillä...)

      Mä en tiiä oikeastaan että haluanko mä laittaa asetukset niin, että en kuule niitä piippauksia. Koska toisaalta just se on minusta ton puhelimen The Juttu, että sit myös kuulee, kun sinne jotain kilahtaa.

      Pankki puhelimessa on kieltämättä vaikea asia. Mäkin mietin, onko se oikeesti mitenkään järkevää. Voi olla, että vielä poistan sen itseltäni... Ja jotenkin ajattelen myös vähän vanhanaikaisesti, että eikö vois ees jotain asioita pitää vaikka siellä pääkopassakin vähän muistissa... siis vaikka että onko tilillä rahaa vai ei, ja elää sen mukaisesti. Näillä kaikilla älylaitteilla tehdään kyllä pikkuhiljaa se, että itse ei enää tartte muistiaan ja älyään käyttää lainkaan!

      Puhelimen juttuja enemmän mua kuitenkin nykyään huolestuttaa se, että pankkikorteissa on se etäluku. Minusta se on ihan kauhea asia, todella epävarma ja huolestuttava. Just kattelin videon, miten helposti ihan vaan ohikulkijalta pystyi varastamaan pankkikortin tiedot jollain laitteella... ja jopa ihan kännykällä. Hui!!!

      Poista
  6. Mä tykkään älypuhelimesta ja tästä läppäristä jolla juuri kirjoitan.
    Kaikkia noita pitää osata käyttää kohduudella. Mutta en tiedä onnistuuko se ?
    Välillä pidän taukoa, mutta nytkin kirjoitan blogien sivuille.
    Jos ei olisi tätä mahdollisuutta millä mä sitten kirjoittaisin kymmensormijärjestelmällä. Siis hyvä tässä asiassa.
    Mutta pelailua en harrasta, jotenka siitä olen mielissäni, kun en ole siinä loukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin näistä laitteista tykkään. Siitä vaan en tykkää, että ne hallitsee mun elämää niin paljon, ja miten vaikea niistä on olla välittämättä ja räpeltämättä kaiken aikaa. Kohtuus olisi se ratkaisu, mutta välillä kyllä menee selkeästi liikakäytön puolelle!

      Pelailua en minäkään harrasta. Ei ole minun juttu lainkaan! Mä vertaan tätä bloggailua oikeastaan vähän kuin lukemiseen. Siis että onko sillä väliä, luenko asiat lehdestä vai tietokoneelta/puhelimelta... Puhelin on aina mukana ja voi lukea missä vaan. Se on ihan hyvä juttu. Paitsi jos siis roikkuu luurissaan koko ajan...

      Poista
  7. Tuttua. Olen huomannut että kun otin pois äänet facesta ja whatsupista niin ei tule kokoaikaa tuijotettua puhelinta. Samoin menen faceen selaimen kautta enkä suoraan, niin ne "maapallot" ei näy. Niistä tulee kauhea tarve aina katsoa mitä joku on kommentoinut. Ihan niinkuin sillä olisi jotain väliä!

    Mulla on aikoja milloin tulee roikuttua netissä kokoajan, ja sitten aikoja milloin katson facen suurinpiirtein pari kertaa päivässä. Jälkimmäiset päivät ovat parempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facen äänistä voisin luopuakin, mutta whatsapista ehkä en. Mä en osaa ees mennä faceen muuten kuin siitä kuvakkeesta... eli siis ei selaimesta. Just toi, voi että... siis joku uppo-outo ihminen jossain ryhmässä kommentoi jotain, ja se pitää käydä sit kattoo. Ei mitään järkeä...

      Joo, kyllä mullakin on välillä päiviä, että saan paljon aikaan kaikenlaista. Ihan täytyy silloin kyllä tietoisesti sanoa ittelleen, että nyt ei puhelinta katella vaan tehdään muuta!

      Poista
  8. Ai että miten tuttua.
    Minä olin vastarannan kiiski "loppuun saakka" enkä huolinut tuollaista lääpittävää puhelinta ennen kuin vanha näppäinluuri kertakaikkiaan sanoi sopimuksen täysin irti eikä vaihtoehtoja ollut.

    Noh, mitä kokemuksia? Ensinnäkään en ole asentanut juurikaan mitään appseja. WhatsAppia käytän txt-viestien sijaan, koska en juurikaan puhu puhelimessa vaan kaikki yhteydet on kirjoittamalla. Se on ilmainen ja siitä tykkään, en luopuisi.
    Toinen lempitoimintoni on Endomondo, jolla mittaan treenattuja tunteja, liikuttuja kilometrejä ja seuraan kunnon kehitystä.

    FB, Insta, Twitter yms on puhelimessa mutta voin hyvin olla päivän käyttämättä ja katsomatta. Instaan tosin lataan nykyään enemmän kuvia kuin kommentoin fb-sivuille. Muuten käytän lähes kaikkeen läppäriä. Kuvaan siis puhelimella jonkun verran, tosin poistelenkin niitä kuvia hyvin ahkerasti koska muisti tilttaa.

    En suostu jollei pakoteta (ja miksi pakotettaisiin?) lataamaan, yhtään mitään pankkiohjelmaa tms missä raha vaihtaa omistajaa, puhelimeen. Pelottava ajatuskin.

    Wilmaa inhoan täydestä sydämestä enkä jää kaipaamaan kun viimeinenkin lapsi lähtee pois yläkoulusta. Minusta on täysin naurettavaa, ettei opettajat opettele ohjelman toimintoja, vaan minulle tulee sähköpostiviesti, että "sinulle on Wilma-viesti". Sissus saakeli kun korpeaa. Sen VIESTIN voisi siihen laittaa.... ja periaatteessa en lataa mitään Wilma-appsia luuriin, koska kyse on opettajien laiskuudesta ja saamattomuudesta.

    Äänet? No, oma puhelimeni päästää hyvin vienon kilahduksen tietyistä asioista. Yleensä havahdun huomaamaan esim. viestit vasta pitkän ajan päästä, kun puhelin on "omalla paikallaan" keittiön työpöydällä ja minä jossain muualla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heh, kyllähän niitä perusluureja edelleen kaupoissa myydään... Että sinällään vaihtoehto kyllä on. Mun miehellä on edelleen ihan perusluuri.

      Mulla ei ole instaa eikä twitteriä, en ymmärrä niistä mitään. Pankkiohjelman kanssa on vähän niin ja näin. Toisaalta se on kyllä nyt osoittautunut todella käteväksi. Mä en maksele puhelimella mitään enkä siirtele rahaa, tai siis ainakaan vielä en ole tuollasia tehnyt.. En halua kuljettaa pankkitunnuksia mukana. Mutta muutaman kerran olen kyllä sieltä saldoja tarkistanut ja se on ollut helppoa ja - täytyy myöntää - turvallisen tuntuista.

      Sitä en ymmärrä miksi inhoat Wilmaa??? Siis eihän se mitään opettajien laiskuutta ole, että sieltä tulee se viesti "sinulle on Wilma-viesti", sehän on vain automaattinen viesti Wilmasta, jos sinne on koulun puolesta jotain laitettu. Ja sen toiminnon saa ymmärtääkseni kyllä pois. Mutta ei ne opettajat sitä itse lähetä, eikä ne siihen pysty vaikuttamaan. Jos siis sitä tarkoitit? Minusta se Wilman appsi on kyllä tosi kätevä, ei tarvii erikseen enää mennä kirjautumaan sinne vaan pääsee yhtä nappia painamalla ihan suoraan oman lapsen kuvalla varustetulle sivulle ja sieltä näkee kaiken helposti. Minä oon siihen kyllä tykästynyt, mutta kuka mistäkin nyt sitten tykkää. =) Mitenkään en kuitenkaan yhdistä Wilmaa opettajien laiskuuteen ja saamattomuuteen, enkä oikein nyt edes ymmärrä miten sen voisi siihen liittää!?

      Äänien kanssa mulla on edelleen "tilanne päällä". En oo vielä oikein saanut aikaiseksi tutkailla mitä niille tekisin. Eikä mullakaan puhelin koko ajan kourassa ole, tai ees lähellä. Se mua epäilyttää, että jos joskus aamuvuoroon mennessäni otan puhelimen herätyskelloksi viereeni (yleensä puhelin on yöllä eri kerroksessakin kun missä nukutaan), niin ihan tottako se herätys toimii, vaikka laittaisin muutoin puhelimen äänettömälle (ettei perheen ryhmässä kilahtelevat whatsap-viestit häiritsis kaiken yötä, kun lapset siellä viestittelee...)?? Ei jotenkaan huvittais kokeilla asiaa ja todeta, että aha, en sit kuullukaan herätystä.... ;)

      Poista
    2. Se verran Wilmasta: siinä on ominaisuus, että kun opettaja kirjoittaa viestin, se täppää ruudun, jonka ansiosta mun sähköpostiin tulee siis "sinulle on Wilma-viestin" sijaan se varsinainen viesti eli se asia.
      Koska edelleen, mun puhelimen muisti on niin vaatimaton, että jokainen ylimääräinen apps kuluttaa sitä määrättömästi, en halua ladata uusia appseja, kun opettaja voisi käyttää tuota yhtä täppää, jolloin ei tarvi erikseen kirjautua minnekään Wilmaan.

      Siinä mun perustelu opettajan "laiskuudelle" ja "saamattomuudelle". Olen tästä nimittäin laittanut varsin monta viestiä (kolmen lapsen aikana), koska jotkut tekevät sen aina automaattisesti, ja osa ei vaan välitä.
      Toisaalta, minä kirjaudun Wilmaan ehkä kahdesti vuodessa ja käyn poistamassa kaikki viestit, ja taivaalle kiitos se loppuu nyt kun tytär vihdoin pääsee pois peruskoulusta!

      Jos lapsellani olisi ollut koulussa ongelmia, tai kokisin, että minun pitäisi olla kovin aktiivinen koulun suuntaan, asia jurppisi enemmänkin. Nyt olen lähinnä välinpitämätön, koska koen, että opettajat ovat sitä minua kohtaan KUN olen ERIKSEEN heiltä perustellen pyytänyt, että ruksisivat sen yhden onnettoman ruudun viestinsä lopussa....

      Mutta joo. Wilmasta ollaan montaa mieltä. Tämä vain oma mielipiteeni.

      Poista
    3. Ai jaa, mä en tiennytkään, että opettajat voisi ite vaikuttaa tuohon viestin laittamiseen, mä oon aina luullut, että se vaan automaattisesti tulee sieltä eikä muita vaihtoehtoja ole. No sitten kyllä ymmärrän sun tuohtumuksen! Ja jos vielä oot siitä moneen kertaan koululle sanonutkin. No, onneksi pääset siitä nyt sitten eroon. Tosin, meillä ainakin on myös amiksessa ja lukiossa myös Wilma käytössä... ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥