Opiskelu jatkui taas eilen, kun illalla oli vajaan parin tunnin nettikokoontuminen, jossa kerrottiin uuden moduulin jutut. Aloitus oli sekavaa, kun oli kaiken maailman ryhmiin jakaantumiset, uuden projektin esittely jne. Tänään sitten vasta aloin kunnolla katsella, mitä nyt oikein onkaan edessä.
Tässä moduulissa on myös ruotsin osio ja se ihan lievästi (=paljon) kauhistuttaa mua. Mun edellisistä ruotsin opinnoista on nimittäin jo tovi aikaa. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1991, jonka jälkeen luin kieliä (ruotsi, enkku, saksa) vuoden kansanopistossa, olikohan vuonna 1992 tai 1993. Merkonomi-opinnoissa oli myös jonkin verran ruotsia (siitä valmistuin vuonna 2015). Näiden nykyisten opintojen alussa tehtiin kirjallinen tasokoe, josta sain yllätyksekseni niinkin hyvän tuloksen kuin (muistaakseni) 87/100, joten mun ei tarvinnut osallistua valmentavaan ruotsiin ollenkaan. (Hihittelin siellä itsekseni, että noniin, nyt menee kyllä niin arpomalla ja penkin alle tämä testi... mut ei se sit mennytkään.) Nyt, kun tämä pakollinen kurssi sitten on edessä, olen kuitenkin ihan kauhuissani!!
Mua ei niinkään kauhistuttaisi, jos kyseessä olisi vain jotain kirjallista puurtamista. Olen yleensäkin parempi sellaisessa, kuin "livenä". Mutta ehei, meidän pitää nyt väkertää jotain esittelyvideoita (itsestä, omasta osaamisesta jne) ja ties mitä... eikä tuo ammattisanastokaan välttämättä ihan helpointa ole, enkä (laiskuuttani) saanut itsekseni niitä valmentavan ruotsin juttujakaan katseltua läpi, vaikka olin niin ajatellut aiemmin. Tämän moduulin lopussa on ruotsista tentti, sekä kirjallisena että suullisena, voi apua!! Luultavasti itken silkasta kauhusta siinä kohtaa, ja unohdan joka ikisen sanan, mitä ehkä voisin osata muuten...
Oikeasti mua tosi paljon ärsyttää, kun kaikki on nykyään niin hemmetin digiä. Meidän pitää mitä ilmeisimmin kerätä itsestämme joku ePortfolio. Katselin sen ohjeistuksia, ja voi itku sentään... Siellä on mm. että pitäisi tehdä itsestään LinkedIn-profiili, verkostoitua muiden kanssa, tyrkyttää osaamistaan sinne ja tänne ja mitä lienee vielä. Ongelma: en MISSÄÄN TAPAUKSESSA halua tehdä tuollaisia profiileja itselleni!! (Kieltäydyin tästä samaisesta kunniasta jo yhdessä aiemmassa tehtävässä syksyllä... siis luomasta sinne profiilia.)
En ihan totta kaipaa/halua mitään verkostoja tai muuta sellasta. En oikeastaan tiedä edes, mitä ihmettä teen koko ammattikorkeassa, kun oikeasti haluan vaan elää pientä elämääni pienessä piirissäni. En kaipaa mitään virkoja ja johtotehtäviä todellakaan, en halua 40-tuntista työviikkoa, en halua olla joku vastuullinen asiantuntija, jonka odotetaan tietävän kaikesta kaiken. Apua!!
Tämä itsensä ja paikkansa etsiminen on oikeasti todella raskasta hommaa. Mä niin paljon mieluummin siivoan kaappeja kuin rakentelen jotain ePortfoliota. Paljon mieluummin mietin, miten voin kuluttaa mahdollisimman vähän, kuin kokoan itselleni verkostoja, joilla pääsisin kenties johonkin vaativampaan työtehtävään sitten joskus. (Työ, jossa voisin kuvitella olevani, olisi jotain sellasta, missä opastaisin ihmisiä kuluttamaan henkilökohtaisessa elämässään vähemmän... mutta onko sellasta työtä olemassakaan?)
Mä en halua elämässäni varsinaisesti "saavuttaa" mitään kultaa ja kunniaa. Ennemminkin haluaisin todella vaan elää sillä tavalla pienesti, halvasti, ekologisesti ja vastuullisesti, että voisin olla edes suht hyvällä omallatunnolla siitä, että olen yrittänyt parhaani sen eteen, että tämä maailma jotenkin pelastuisi. Eli tässä siis on melkoinen ristiriita, koska toisaalta noissa opinnoissa opin nimenomaan kestävän kehityksen asioita ja sitä maailman parantamista, mutta toisaalta noi tuollaset itselleni tosi vastenmieliset digi-jutut ja kaiken maailman kielikurssit tuo mulle ihan paniikin!! Väistämättä myös mietin, että miksi kiusaan itseäni näillä jutuilla, näillä opinnoilla... miksi revin kauheeta stressiä siitä, miten nämä menee, jos ei mulla ole edes mitään selvää tavoitetta, miksi tätä teen??
Ja kyllä, monta kertaa tulee mieleeni ajatus: mulla oli vakituinen työpaikka. Sanoin itseni irti ja lähdin kohti.... jotakin. Mitä jotakin?? En tiedä vieläkään... Juuri nyt on päällimmäisenä tunne, että tekisi mieleni heittää hanskat naulaan koko opiskelun kanssa. Mutta enhän mä sitä tee, vaan koitan pakertaa askel kerrallaan kohti... mitä? Valmistumista?? Ja mitäs sitten sen jälkeen?
No, katsotaan, miten tässä ajan myötä käy, eihän mulla ole vasta kuin yksi syksy opiskeluja takana (ja paljon vielä edessä). Löytyykö se oma kutsumus jostain vielä, vai onko tämä oikeasti loppuikäni tätä samaa jahkaamista, asiassa kuin asiassa. On se kuitenkin jotenkin tosi surullista, kun ei vain sitä omaa paikkaa tässä maailmassa meinaa löytää mitenkään, vaikka miten kovasti yrittää. Mitähän tapahtuisi, jos vain lakkaisi yrittämästä? Nyt ainakin koitan vain mennä päivä, tehtävä, moduuli kerrallaan eteenpäin. Siinä samalla sitten vaikka odottelen ihmettä, hah.
Heli
PS. Kuvissa leipomuksia, joihin intouduin, kun purkasin tuon kaapin sisältöä ja ajattelin, että pitäisi päästä eroon siitä ja tästä ja tuostakin aineksesta...
Taas samansuuntaisia ajatuksia.
VastaaPoistaAjattelin, että olisi kiva opiskella vielä muistihoitajaksi. Toisi hyvää lisäpätevyyttä ja mielenkiintoa nykyiseen työhön vanhusten parissa.
Vaan totuus on karu: kolmen vuoden opintoihin kuuluu kokonaiset 6 päivää opetusta koulussa ja loput on sitten kaikenlaista ryhmätyötä ja itsenäistä opiskelua sun muuta. Tuo "kolme vuotta" ja "itsenäinen opiskelu" sitten helpotti päätöstäni, että ei kiitos, ei ole enää minun juttujani. Mutta miten mielenkiintoista olisi oppia lisää!
Eikö olisikin antoisaa opiskella pulpetin ääressä ja tehdä lyijykynällä vihkoon muistiinpanoja opettajien puheesta!?
Joo, mutta todellisuudessahan sä handlaat sen ruotsinkin ihan keposesti.Niinkuin noi kaikki muutkin. Noi tunteet on sulle ihan tuttuja uuden edessä, mutta sä olet sitkeä nainen ja tartut myös mielelläsi haasteisiin, Muista toki, että teet vain sitä mitä oikeasti haluat.
Etäopiskelussa on kyllä todella puolensa ja puolensa. Toisaalta ihan järkkyä toi, miten paljon oletetaan opiskelijoiden tekevän ihan vain itsekseen kotona, tai tietokoneen päässä muista. Toisaalta se sitten taas helpottaa monelle opiskelua, jos on vaikka perhetilanne sellainen, ettei todellakaan pääse sinne opiskelupaikkakunnalle muuttamaan ja päiväopiskeluun osallistumaan. Minäkään en tosiaan sinne Forssaan olis voinut kyllä ihan noin vain muuttaa, ja se oli ainoa paikka, jossa tätä alaa on tarjolla.
PoistaTuo 6pv lähiopintoja tuntuu kyllä todella vähältä, voi harmi sentään!! Oikeasti ikävää, jos opiskeluinto kaatuu sellaiseen. Mä en tiedä, miten paljon näissä mun opinnoissa on lähipäiviä; tähän mennessä on ollut 3... ja keväällä on tietääkseni 1, en vielä tiedä onko viimeisessä moduulissa enemmänkin. Eli ei paljoa mullakaan! Kaikki muu siis todellakin tehdään yksin tai tiiminä, ihan vaan kotona. Sinänsä nuo zoom- ja teams-palaverit on helppoja, on ikään kuin mukana, vaikka onkin kotona, kun kuitenkin siinä ollaan luurit korvilla ja mikki suun edessä, puhua ja osallistua siis voi. Mutta kyllä minäkin todella paljon mieluummin olisin päiväopiskelija, ja siellä ryhmässä mukana ihan fyysisesti!!
Eilen meillä oli iltaohjaus, jossa oli aiheena tuo kammoamani ePortfolio. Täytyy sanoa, että ohjauksessa asia kyllä selkeni huomattavasti eikä tunnu enää ihan niin kauhealta möröltä, mitä aluksi ajattelin. Samoin selvisi, että ruotsin opinnot ei liitykään siihen samaiseen portfolioon, vaan siinä vain tehdään ne tehtävät portfoliomaiseen muotoon lopputuloksena. Eli senkin kohdalta asia helpotti, vaikka kyllä siinä työtä on, mihin mun täytyy nyt ihan pikaisesti tarttua, että saan pysyttyä aikataulussa. (Tuon ePortsun kanssa en sitten aiokaan niin kauheasti stressailla... sitä rakennellaan pikku hiljaa koko opintojen ajan, joten onhan tässä aikaa...)
Tuota viimeistä lausettasi koitan itsekin pitää mielessäni. Jos ihan kauheaa on, niin mikään pakkohan tämä homma ei onneksi ole. Mulla on tapana olla aina sellasessa "alkushokissa" ja sitten, kun asiat alkaa seljetä, totean, että eihän se nyt niin kauheeta ollutkaan.
Mukavaa viikonloppua sinne! ♥
Voi hitsi.
VastaaPoistaTiedätkö, mulla on pari työkaveria, jotka suorittaa nyt ylempää AMK-tutkintoa ja kuulen jatkuvasti töissä tätä samaa. Että koko koulunkäynti on yhtä digivalmennusta, ja just noita LinkedIn juttuja yms. Ja näistä ihmisistä tulee edelleen sairaanhoitajia, jotka toimii osastolla potilaiden kanssa. Niidenkö kanssa tässä pitäisi verkostoitua?
Minusta tuo kysymys on ihan aiheellinen: onko pakko? Voiko koulu todella edellyttää jotain, mikä sotii omia arvoja ja tahtoa vastaan, pelkästään opiskelun nimissä?
Hurjasti tsemppiä kevään pakerrukseen. Uskon, että olet oikealla tiellä, mutta tarvitsee vain löytää se oma tapa tuolle nimenomaisella työlle. ♥
Joo, tuo kaiken "digistyminen" on jotenkin ihan käsittämätöntä!! Mietin, miten mahtaa jotkut tosi introvertit kokea sen, että pitäisi koko ajan olla auki joka suuntaan ja verkostoitumassa ja ryhmätyötä tekemässä jne jne jne. Ei jokaisessa työssä sellasta todellakaan tarvii!! Tätä oon nyt näissä opinnoissa erityisesti miettinyt, koska aiemmissa opinnoissani nimenomaan rakastin sitä, että se käytännön työ olisi sitten kaikkea muuta kuin digiä... Nyt näistä opinnoista siintävä tulevaisuus taas tarkoittaisi monin tavoin sitä, että olisi osattava sitä sun tätä digitaalista tehdä. Plääh!!
PoistaMä kysyin eilisessä ohjeistuksessa sitä, onko pakko luoda joku tollanen LinkedIn-profiili. Ei ole, onneksi!! Kaikkia kauheesti siihen kannustetaan ja ymmärrän, että jollekin nuorelle (ja ok, miksei vanhallekin!) on tärkeää linkittyä sinne ja tänne, että tulevaisuudessa olisi työtä. Mä en tiedä, mitä ees tahtoisin tehdä, joten tää tuntuu vaan ahdistavalta, koska en halua olla hirveästi kiinni tuolla verkossa - ja nyt sitä todellakin olen, koko ajan.
Kiitos tsempistä! ♥ Mäkin tavallaan aattelen, että tää on oikea tie. Mutta se oma polku on kyllä edelleen löytymättä, sellanen mieluusti, mikä ei kulje siellä valtatiellä!!
Pystyn niin samaistumaan. Välillä on tsemppi ja fiilis ihan tapissa ja välillä taas tulee kyseenalaistettua kaiken järkevyyttä ja just sitä, että mitäs sitten seuraavaksi, kun tämä on ohi. Ja mitä kaikkea sitä nyt pystyykään päässään huonompana (tai erityisen tylsänä) hetkenä pyörittelemään.
VastaaPoistaVoi mennä metsään, mutta mietin, että olisko pitkähkö tauko syyslukukauden (tai siis moduulin kai) ja tän nyt alkavan välillä tehnyt sen, että sitä on jotenkin vaikeampi päästä takaisin siihen opiskelumoodiin. Voisin kuvitella, että mulle ainakin kävis niin.
Etenkin jos tän uuden jakson aiheet ei ole niin kiinnostavia tai tuntuu osin jopa vastentahtoisilta. Joskin on jo näköjään onneksi vähän selkiytyneet ja helpottaneet niinkuin Sirkulle tuossa ylempänä kertoilit.
Meissä on molemmissa se sama (hyvä vai huono?) ominaisuus, että mitään ei pysty tekemään puolivaloilla, vaan aina kaikki tai ei mitään-meiningillä. Ja samaan aikaan joku toinen keplottelee kaikesta just ja just rimaa hipoen läpi ja on loppupeleissä samalla viivalla. (Toi harmitti mua ihan tosissaan, kun suoritin sen sisustusalan ammattitutkinnon ja tajusin, että siinä tutkintodistuksessa ei ole mitään arvosanoja, vaikka niitä niistä yksittäisistä tehtävistä annettiinkin. Eli ne riman just ja just ylittäneet oli ihan samassa asemassa kuin minä, joka tyhmyyksissäni vedin itseni töiden ohessa välillä ihan äärirajoille, että saisin varmasti jokaikisestä tehtävästä sen kolmosen..). No, enpä ole sitä koko tutkintoa juurikaan hyödyntänyt, joten ei sinällään väliä.
Toivon, että kun pääset taas hyvään vauhtiin, kaikki alkaakin tuntua kivalta ja mielekkäältä <3
Jep, tiedän niin noi tunteet, kun koittaa hulluna pingottaa ja saakin kenties niitä hyviä numeroita, mutta sitten sillä ei oikeassa elämässä olekaan mitään merkitystä. Mulle sanoi yksi uusi ope aiemmissa opinnoissa, että sillä ei oo mitään merkitystä, montako näyttöä oon tehnyt tai mitä ne numerot on, ei niitä kukaan kuitenkaan kato jälkikäteen. Ehkä niin, mutta silti en muuta osannut kuin hikipinkoilla. Nyt asiat tuntuu niin pirun vaikeilta välillä, että rimaa on vaan pakko laskea ja koittaa vain päästä läpi joistain jutuista, vaikka kyllä mä silti aina teen niin hyvin kuin suinkin voin.
PoistaToi loma oli todella aika pitkä, turhankin pitkä oikeastaan. Odotin jo jotain tekemistä ja sinänsä se opintojen jatkuminen oli ihan ok. Mulla ei varsinaisesti ole siis vaikeuksia päästä opiskelumoodiin, ennemminkin mua aina stressaa se, kun kaikki aina aluksi kaadetaan saavilla päälle ja siitä on jotenkin vaikea alussa saada kiinni, että mitä nyt tekee ja mihin alkaa keskittyä. Mun ensireaktio tuntuu olevan sellanen "apua, paniikki!!" ja hetken vaatii, että siitä selviää ja alkaa hommat sujua.
Kritisoin myös kyllä sitä tapaa, miten opetus jossain asioissa toteutetaan... jos opettaja osaakin asiansa, niin välttämättä se tapa opettaa ei ole ihan paras. Mä kaipaan selkeyttä ja kammoan sellasta sähellystä ja sohellusta, enkä tykkää siitä, että jos et heti jotain tajua, ei voi mitään... Haluaisin voida kysyä ja selvittää asiat niin perin pohjin, että oikeasti ne tajuan. En tykkää, kun nytkin välillä teen jotkut asiat vaan että "kunhan nyt ton tehtävän saan tehtyä" ja käytännössä en tajua ees mitä olen tekemässä... saatikka muista sitä sitten kahden kuukauden kuluttua ainakaan enää, kuten nyt on yhden ohjelman käytön kanssa parhaillaan. Juuri tänään siis tein yhden tehtävän, joka vaati itkua, hammasten kiristelyä, tuntien työn, kahdenkeskisen opetuksen opettajalta... vaikka sitä samaa ohjelmaa oli siis käytetty aiemminkin, mutta kun en oikein tajunnut sitä silloinkaan niin nytkin oli vaikeaa. Tehtävän lopputuloksesta on vaikea ymmärtää, miten paljon työtä siihen pisteeseen pääseminen todella vaati!! Mutta valmis on osio 1, puuh (osiota 2 en ole vielä edes halunnut kunnolla katsoa... mutta pian on pakko, palautus ensi viikolla jo...).
Kivat viikonloput sinne! ♥
Voin kyllä kompata sinua täysin rinnoin siinä, että pitäisi niin hirvittävästi käyttää aikaa ja jaksamista itsensä markkinointiin. Minä vihaan sellaista, mutta ymmärrän kyllä sen tarpeellisuudenkin. Mutta... meilläkin tuntuu se ja yrittäjäksi hyppääminen olevan se "the juttu" tätä luontoalaa opiskellessani.
VastaaPoistaLisäksi nyt kun olen yrittänyt alkaa noita pakollisia YTO -aineita suorittamaan, niin niissähän vasta hommaa onkin! Minulla kun on ruotsinnumero vuodelta 1989 ja en todellakaan ole toista kotimaista juurikaan näinä elintarviketeollisuus vuosinani käyttänyt. Ja vaatimustaso tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä! Pitäisi osata vetää oman alan ohjaus ruotsiksi, tehdä joku lasku/tarjous/menu tms., tutustua oman alan ruotsinkielisiin käyttöturvallisuustiedotteisiin ja suomentaa niitä ja ainakin vielä ruotsintaa jokin teksti. Ja sitten osallistua pulinapajoihin! Tästä kaikesta työmäärästä saattaa lohjeta hurjat 1 osp!
Tämä koulussa opettamattomuus ja ytojen mittavuus on todella kuluttavaa! Mitään uutta en ole puolen vuoden aikana koulun puolesta oppinut. Enkä myöskään osaamispisteitä saanut. Voi tulla vähän hoppu sitten ensi vuoden keväänä! Kyllä tässä on kaikenlaista jo suunnitellut, että mitä tässä oikein tekisi, kun pitäisi ammattitaitoiseksi ja moniosaajaksi tulla!
Mulla tuli vaan heti mieleen sellanen asia, kun heitit tuosta ihmisten neuvomisesta vähemmän kuluttaviin elämätapoihin ja pienellä toimeen tulemiseen. Uusia ammatteja syntyy koko ajan ja tarpeesta. Miksi et alkaisi suunnittelemaan, miten voisit ihan oikeasti ryhtyä sellaiseksi neuvojaksi! Äläkä siellä hymähtele tai naura, koska kuka olisi uskonut, että joskus tarvitaan sellaistakin ammattia kuin kodinjärjestelijä! Sinä olisit kyllä hyvä siinäkin! =D
Mäkin ymmärrän sen itsensä markkinoimisen, mutta se tuntuu täysin älyttömältä nyt, kun ei oo hajuakaan, mitä edes tekisin sitten joskus. Mihin ihmeeseen mä siis voisin itseäni tyrkyttää ja millaisiin "piireihin" verkostoitua? Tunnen itseni tässä suhteessä jotenkin tosi vanhaksi ja vanhanaikaiseksikin, kun en vaan haluaisi olla niin riippuvainen netistä... Ja kun en oikeesti halua mihinkään korkeisiin virkoihin (enkä varmasti edes pääsisi). Oon tällanen tavallinen maalaismuija, en osais yhtään olla joku tehokas ja uskottava "asiantuntija"!!
PoistaMä olisin kyllä tosi tosi mielelläni yrittäjä, kun vaan sen oman oksani löytäisin sillä saralla. En kuitenkaan koe olevani missään niin hyvä, että uskaltaisin alkaa yrittäjäksi!! On jotenkin ihan hullua, että mulla on sekä merkonomikoulusta että luontoalalta tokarit täys parasta mahdollista arvosanaa, ja silti koen olevani aivan osaamaton urpo!! Enkä oikeesti tajua, mihin tästä suuntaisin, mitä ees haluaisin tehdä. Toi kodinjärjestäjä yhdistettynä siihen ekologisen elämäntavan ohjaamiseen olis kyllä niin jees, mutta multa puuttuu siihenkin sellanen idea, miten toteuttaisin jne. Plus tietenkin se itseeni ja osaamiseeni luottaminen...
Toi teidän opiskelu. Voi itku! Mä aina oon ihan murheellinen sun insta-päivitysten ja kaiken muun kertomasi jälkeen... että miten voi olla niin surkeaa toi opetus. Omallakin kohdallani ne luontoalan opinnot tuntui usein siltä, että siellä heittää vaan aikaa hukkaan... jotain järkevääkin vois tehdä sen sijaan että vaan hengaa, VAIKKA toisaalta olikin ihanaa vaan hengailla hyvässä seurassa. Kyllä siellä oli hyvääkin (kaikki Milan opetus ♥) mutta myös paljon tyytymättömyyttä opetuksen huonoon laatuun (yhden toisen open kohdalla etenkin). Ja oli huonot tilat, ei ollut tarpeeksi tunteja tiettyihin juttuihin jne.
Onneksi teillä on paljon itse hankittua puuhaa ja oppimista siellä. Noi värjäykset, kässäkerho, vaikka mitkä. Olisin tosi mielelläni puuhaamassa kaikkea sellasta myös! Mut aivan v*tun törkeää, että te joudutte itse opettamaan itseänne, eikä koulu tarjoa noita juttuja!!
Ja vielä ruotsista. Ihan järkyttävän paljon painotettu teillä kaikkea ruotsia - etenkin verrattuna siihen, miten vähän siitä kaikesta tekemisestä kostuu. Yksi säälittävä osp!! Mä en muista miten meillä oli... mut ainakin merkonomikoulussa tein näyttöön sanalistan, missä oli ammattisanastoa. Ja sanoin, että jos tarttis, niin näitä sanoja käyttäisin... läpi meni. Menin nimittäin ihan lukkoon näytössä, kun olis pitänyt puhua ruotsia... ei tullu mitään. Korvasin sen sitten tekemällä jonkun reklaamaatioon vastauksen ruotsiksi paperilla. Osittain senkin kokemuksen vuoksi mä kammoan ihan kauheasti nytkin sitä, kun pitää PUHUA sitten tentissä... paperilla vielä ehkä jotenkin selviän, mutta livenä puhuminen on kauheaa!!
Tsempit sulle, susta tulee mahdottoman hyvä luva-tuottaja ja joku luonnontuotteista tehtävien juttujen ohjaaja ihan varmasti, vaikka koulu onkin ihan paska. Kivaa viikonloppua! ♥
Thank you for your message, Nastya! Sorry, I accidentally eliminated it! Anyway, it's great to have you here, welcome!
VastaaPoista