tiistai 15. joulukuuta 2020

Juttuja joulua ootellessa


Ajattelin pitkästä aikaa tänne jotain napsutella. Ja kuinka kävikään...? Koira asettui tuohon viereen tuollaisella ilmeella mua tuijottamaan. Sillä on ilmiselvästi mielessä jotain ihan muuta kuin emännän istuskelu koneella... No, se voitti tämän erän ja kävimme pikaisesti ulkona. 


Sitten kun ulkoa tultiin, pitikin jo alkaa ruokahommiin. Mies käy kotona syömässä ruokiksella, joten ei muuta kun perunat ja porkkanat kiehumaan ja kastiketta vääntämään. Mä muuten opin vasta viime kesänä, että kun perunoiden keitinveteen laittaa suolaa, tulee paremmat potut... ja että porkkanoita voi keitellä siellä mukana. Olen siis aina keittänyt perunani ilman suolaa, ja ilman porkkanoitakin. Enkä mä vieläkään muista läheskään aina suolaa lisäillä. Kaikkea sitä kuitenkin vanhanakin vielä oppii, ja vieläpä omalta äidiltään!


Minun ateria. Hyvää oli. Noudatan ns. KIS-periaatetta ruokailussa; Keep It Simple. Jotain olen siis oppinut koulussa tän moduulin aikana, meille kun yhden tehtävän yhteydessä korostettiin tätä KISSiä, siinä toinen S oli siis vielä jatkoksi että "and Stupid", mutta mä otin oikeuden lyhentää tämän nyt omaan tarpeeseen sopivaksi. =D Ja vaikka tämä oli siis lähinnä vitsi, niin tarkemmin mietittynä todellakin pidän eniten yksinkertaisuudesta myös ruoassa!


Joulu lähestyy. Lunta on maassa just ja just pieni ripaus, voi että kun se nyt pysyisikin jouluun saakka ja mieluiten koko talven. Ei sillä että tänäkään vuonna olisi mikään huikea joulufiilis, mutta jotenkin se musta maa vie senkin vähän, mitä sitä olis lumen kanssa. Lahjajutut on jo mallillaan, hankin vain sen viime postauksessa mainitsemani Secret Santa lahjan ja lapsenlapsille kaksi pakettia molemmille. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin todella vahvasti turhaa kuluttamista vastaan, niin tämä lahjojen vähyys toisaalta oikein korostaa sitä joulutonta tunnelmaa. Mikä hassu ristiriita!


Mulla oli viime postauksessakin kynttiläjuttuja ja niitä on jälleen. Tein nimittäin eilen itselleni uuden satsin ja lisäksi nämä lahjoiksi. Ehkä hiukan tylsää, mutta sanoin äidilleni ja kummilleni, että nämä lahjahommelit voisi varmaan muuten unohtaa, mutta voisin heille tehdä jouluksi kynttilöitä - heidän omiin astioihin. He valitsivat nämä astiat ja saivat valita myös tuoksut, joten on vähän niin kuin mittatilaus"lahjat" nämä nyt sitten! Tätä perinnettä voisin aivan hyvin jatkaa, samoin kuin sitä Secret Santaa. Pikkuneideille sitten vaan perinteiseen tyyliin paketit.


Meillä on joulukoristelut tosi vähäiset. En ole oikeastaan vuosiin enää suuremmin mitään laitellut. Tontuista ja enkeleistä en tykkää oikein ollenkaan, jotain tähti- ja sydänaiheisia voin just ja just laitella... sekä muutamia valoja. Vaikka olen yleensä monessa asiassa tosi pihi ja mietin ostoksia tehdessäni lähes poikkeuksetta, miten turhia nekin on ja miten iso rasite ne on maapallolle, sorruin kuitenkin ostamaan ulkoeteiseen nuo pallovalot ja niiden lisäksi parit muutkin valot. Toivottavasti ne kestää hamaan ikuisuuteen asti.


Joulukukista pidän ehdottomasti eniten hyasinteista. Joka vuosi niitä hankin muutaman. Mieluiten sinisinä tai valkoisina, mutta tällä hetkellä mulla on yksi joka väriä. Varmaan pitää vielä kertaalleen niitä ostaa lisää, koska ehtivät ennen joulua jo rupsahtaa. Mulla on pienoinen ristiriita myös näiden jouluisten kukkien suhteen... Ajatus siitä, että niitä kasvatetaan jossain kasvihuoneessa, jotta niitä voi sitten pitää viikon kotona ja heittää sen jälkeen roskiin (eli tietenkin kompostiin), on aika sietämätön. Kuitenkin, however, myöskään ajatus varpujen tai havujen repimisestä metsästä ei ole hyvä. Juu, minä olen se ihminen, joka huokaa syvään ja surullisesti, kun ihmiset esittelevät jouluisia asetelmiaan, anteeksi vaan. Ne on kieltämättä kauniita, mutta. Aina se mutta... Mietin aiemmin, että ostamalla joulukukkia kannatan jonkun yritystoimintaa ja elantoa (hmm... jos ostan ne Prismasta/S-marketista, niin ketähän lopulta tuen...), mutta nyt kun aloin miettiä tuota kasvihuonekasvatusta ja sen ilmastovaikutusta, niin menikin taas vähän sormi suuhun.


No niin, kappas vaan! Omassa padassani on sitten myös niitä havuja... huoh. No, ainakin ne on oman pihan kuusista nipsittyjä pätkiä. Jokamiehen oikeudet kun myös mua aina mietityttää noissa havu/varpujutuissa, ne kun ei tunnu olevan ihmisille kovin selviä asioita.


Kuten monelle on varmasti tullut selväksi, mun elämä on monien mietteiden osalta aika synkkä ja ristiriitainenkin. Olen juuri se ilonpilaaja, joka miettii näitä maailman turhuuksia ja murehtii monenlaista, ja tuo niitä ikävästi julkikin, sekä livenä että vaikka täällä blogissa. Kuten nyt vaikka joulun aikaan nämä varpujen repimiset. Asia vaan on niin, että mun spontaani ajatuskulkuni oli seuraava: 1) oliko maanomistajan lupa repiä ne, 2) miksi ne piti repiä, olisi antanut kasvaa ja 3) kuinka monta vuotta menee siihenkin, kun ne kasvaa takaisin... 


Joulun aikaan on lisäksi sitten tietty myös kuusten kaatamiset, turhat joululahjat ja mielettömät jouluvalomäärät, joilla mieltäni rasitan. Esim. meidän lähistöllä on about joka talon ikkunassa ja pihassa lukuisia valoja. Ok, ne on tietyssä määrin kyllä oikein kivoja ja niitä on mukava iltalenkillä katsella. Mutta sitten, kun valojen määrä on tuollasta 10-20 valosarjaa JA niiden lisäksi palaa vielä ne varsinaiset pihavalotkin, alkaa mulla väistämättä päässä surista..... miksi, oi miksi sellaiset valomäärät?? Ihan sama, vaikka "ne ledit vie niin vähän sähköä": sekin "vähä" sähkö vaatii jonkun lähteen, josta sitä tuotetaan. (Ja sähkölaskua se vähäkin kyllä lisää.)


Aika ajoin mietin, että pitäisi varmaan olla vaan hiljaa, mutta toisaalta juuri kun tässä eräänkin kerran sellaisia hupsutuksia (eli hiljaa olemista, hahhah) mietin, sattui sopivasti kohdalle Kaarina Davisin postaus, josta nuo yllä olevat tekstit olen kuvakaapannut. Asiahan nyt vaan on sillä lailla, että jos kaikki ajattelevat, että voivat vähän tehdä sitä ja tätä, eikä se oma vähä nyt niin paljoa missään tunnu, niin mitä siitäkin seuraa?? Monesta vähästä kasvaa suuri virta! Ihan niin kuin monesta pienestä hyvästäkin valinnasta kasvaa suuri virta - joka myöskin tuntuu monesta niin älyttömän vaikealta sisäistää. Ehkä minun paikkani täällä maailmassa on olla tämmöinen ärsyttävä asioista huomauttelija ja osaltani sillä tavalla toivottavasti vaikutan edes jonkun ihmisen ajatusmaailmaan hiukkasen.


En todellakaan, siis todellakaan, ole itse mitenkään erityisen loistava esimerkki ja ylivertaisen hyvä ihminen ympäristöasioissa, vaikka ne onkin itselle tosi tärkeitä. Ei siis kannata kuvitella, että tässä nostelen itseäni jollekin jalustalle. Mä teen asioita, joita ei varmaankaan pitäisi tehdä, omistan auton ja ostelen itsekin välillä niitä turhuuksiksi laskemiani asioita. Sisäinen ristiriita on kova, kun käyskentelen kaupassa katselemassa (ja hiplailemassa) kaikkea nättiä ja ihanaa, mitä voisin tai haluaisin ostella ja toisaalta mietin, että a) en tarvii tai b) kyseessä on täysin turha juttu. Kyllä minäkin siis pidän kauniista tavaroista enkä todellakaan sulje silmiäni niiltä jouluvaloilta. Mutta useimmiten koen niistä kuitenkin enemmän tuskaa ja surua kuin iloa, ainakin jos alan yhtään ajatella asioita pintaa syvemmältä. Tekemättä ja ostamatta jättämiset ei aina oo siis todellakaan niitä kivoimpia ratkaisuja, mutta mun valintoja ohjaa isommat asiat kuin omat halut - ainakin useimmiten, tai edes joskus. 


Mitä enemmän asioita opiskelen, sitä enemmän mua raivostuttaa sellaiset kommentit kuin "ihan kiva kun ilmasto lämpenee, ei tarvii niin paljon taloa lämmittää ja sähkölaskut on pienemmät" tai "kerranhan täällä vaan eletään, mitä väliä" tai "mä maksan kuukaudessa vesilaskua 20€ niin voin laskea sillä rahalla vaikka koko päivän vettä hanasta" tai hetkellisen pakkasen iskiessä / kylmän kesän kohdatessa ne perusjutut "ai mikä ihmeen ilmaston lämpeneminen". Voi hyvää päivää, miten aivotonta, itsekästä, idioottimaista ja lyhytnäköistä. Joskus noi opinnot saa miettimään, että onko tässä enää edes oikeasti mitään tehtävissä, tuhoa kohti mennään nasta laudassa ja iloisesti vihellellen vaan...


Toivoisin voivani kirjoitella useammin, jotta postauksista ei tulisi aina sitten lopulta tämmöisiä paasausmaratoneja. Mulla on jo koulusta joululoma alkanut (no, on meillä vielä tiimipaltsua tiedossa tällä viikolla, mutta muuten...), joten ehkä tässä loman aikana vielä saan jotain naputeltua. Kevät näyttää tällä erää todella kiireiseltä, sillä vaatimattomana tavoitteenani on suorittaa kahden moduulin eli yhteensä 30 pakollisen opintopisteen lisäksi seitsemän (!!) pienempää kurssia, kooltaan 2-5 opintopistettä (yhteensä 26 op). Siinä saattaa sukat pyöriä jaloissa ja pönttö olla aika sekaisin, kun on monta juttua yhtä aikaa meneillään, mutta otan tämän nyt sillä ajatuksella, että jos menee aivan mahdottomaksi niin sitten jätän vaan tekemättä osan.


Lopuksi haluan vielä vinkata teille kaikille yhden ihanan blogin (klik), jos ette ole jo siihen tutustuneetkin. Heidi kirjoittelee näitä minun rakastamia maailmanparannusasioita ihanan lempeällä otteella ja tekee myös viikoittaista podcastia, jota kuunnellessa minun sielu suorastaan lepää. Suosittelen todella lämpimästi tutustumaan sekä blogiin että podcastiin! 

Näillä mietteillä kohti joulua! Mitäs teille kuuluu?

Heli

16 kommenttia :

  1. Kuule, kyllä nämä asiat on sellaisia, että ravistelijoita tarvitaan. Tässäkin pätee niin hyvin se vanha sananparsi koirasta ja kalikasta. Kun asiat alkaa kirpaista, ihmisten kielenkannat aukeaa. Monet älähtävät, mutta ainakin olet kylvänyt totuuden siementä ja joku ehkä herää pohtimaan asioita toiseltakin kantilta.

    No joulukuuhan se taas hurahtaa ihan sormien lomitse. Tein taas perheystävällisen päätöksen ja olen yövuoroissa jouluaattoillasta kolme yötä. Perhe on siihen tottunut ja olen kuitenkin aina päivällä kotona.

    Pidä kirjoitusintoa yllä - tarkoittaa sitä, että blogitekstejäsi on aina kiva lukea.
    Joulutunnelmaa elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että asiasta puhuminen herättää miettimään. Tiedän, että saarnaaminen ei juurikaan yleensä auta, mutta saarnaan silti... Ja se on vaan ikävä tosiasia, että niillä kivoilla ja mukavilla asioilla on usein se toinenkin, ei niin kiva puoli.

      Juu, joulukuu on mennyt vauhdilla, niin kuin tuntuu nykyään aika muutenkin menevän. Hui! Vai olet sinä joulunajan yöt töissä, jaksamista sinne valvomispuuhiin!

      Koitan kirjoitella useammin... ihan itsenikin takia. Se selventää ajatuksia, kun niitä pistää sanoiksi. Ja tämä vuorovaikutus teidän kommentoijien kanssa on kyllä tosi ihana juttu myös. Kiitos kun kommentoit, Sirkku! Mukavaa joulun aikaa sinulle ja perheellesi! ♥

      Poista
  2. Tiedätkin, että mulla on täällä viimeajat menneet lähinnä kaapissa :). Oli ihan jäätävä raivausurakka ja nyt kun jäljellä on enää muutama hassu yksittäinen lajittelematon ja vielä varsin pieni juttu, niin meinaa turnauskestävyys olla miinuksen puolella, mutten aio nyt näin lähellä kalkkiviivoja luovuttaa.

    Toimistolla tehtiin vähän samanmoinen rupeama ja raivattiin yli 20 vuoden aikana isoon tilaan kertynyttä kaikenlaista vuosien saatossa vanhentunutta pois. Huuuuh. Tuli varmaan tupla- tai triplamäärä rampattua niitten romppeitten kanssa portaitakin normityöpäivän 400 rapun sijasta, mutta hyvä mieli tuli siitäkin souvista. Joskaan ei valmista vielä, mutta ensi vuonna jatketaan.

    Puolukkakranssiin hain ainekset metsästä, enkä jaksa potea siitä nyt yhtään huonoa omaatuntoa, vaikka jokamiehenoikeudet onkin tuttuja. Mitään en juurineen revi ja se metsä on tällä hetkellä lähinnä kuin sotatanner viimeaikaisten raivausten jäljiltä. Ihan kamalan näköistä, kun sinne on ajettu kapeita polkuja pitkin isoilla metsäkoneilla, jotka on mennessään riipineet kaiken rikki polkujen molemmin puolin :(. (Ei liity kranssiin, mutta harmittaa se rumuus siellä)

    Myös valosarjoja meillä on pihalla tänä vuonna enemmän kuin aiemmin. Ripustelin kaikki mitä kotoa löytyi eli peräti neljät ulos, yhden terassilla roikkuvaan oksaan plus yhden lyhdyn, jossa on valoketju sisällä. Lisäksi on eläviä kynttilöitä ja joka ilta niistä valoista iloitsen, koska tuntuu, että tänä vuonna kaipaan ekstravaloa kaiken synkkyyden keskelle. Ja tuntuu, etten ole ainut, vaan jokapäiväisen kävelylenkin varrella on ollut tavallista enemmän valaistuja pihoja, jotka ilahduttaa pimeyden keskellä. Etenkin kun kaikki vilkkuvat, välkkyvät, soivat ja värilliset tuntuu (onneksi) olevan mennyttä aikaa ja tilalle on tullut ihan perusledejä, jotka koristaa nätisti lumettomia puita ja pensaita.

    Lahjoja (pojille) en ole kertakaikkiaan tänä vuonna keksinyt ja olen sen heille kertonutkin ja pyytänyt, että jos heillä vaan on mielessä mitään, mitä tarvitsevat, niin saa vinkata pukille, jonka pää lyö nyt ihan tyhjää. Oma paras lahjani on se, että kiekkopoika pääsi sittenkin jouluksi kotona käymään. Ja kuopuskin sai jouluksi töistä vapaata. Muuta en tarvi kuin sen, että koko perhe on koolla.

    Tiedän, että sun tekee mieli kirjoittaa mulle tuosta varpujen keräilystä, mutta melkeinpä pyydän, ettet sitä tekisi, koska tiedän jo mitä ajattelet ja myös sen, että olet oikeassa. En vaan nyt oikein jaksa tässä hetkessä ottaa vastaan. Ahdistaa niin moni muu asia.

    Kaikkea parasta Jouluun Heli ja toivottavasti ensi vuodesta tulee edeltäjäänsä parempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan todellakin hattua, olet tehnyt ison raivausurakan, ja vielä toisen mokoman töissä!! Sormeni ihan syyhyäisivät vastaaviin puuhiin, pääsisinpä vaikka raivausavuksi jollekin.. Uskon, että kun nyt jaksat urakan loppuun, olet itseesi todella tyytyväinen ja jonkinlainen paino on harteilta pois, koska tiedän, että olet jo aika pitkään tuota tiettyä tilaa kotonasi halunnut raivailla. Hyvä hyvä, Annukka!! ♥

      Mitä varpuihin tulee, niin noteerasin instassa jo juttusi ja tiedän syysi. Teidän, että tiedät ja tiedän senkin, että arvasit mun mietteet. Mutta ei hätää, en aio aloittaa saarnaa aiheesta!

      Se harmittaa aina, kun metsässä riehuu nuo isot koneet... mua NIIN paljon surettaa jo etukäteen, kun naapuri sanoi tässä taannoin, että aikovat tuon meidän lähimetsän "raivata"... eli kaataa sieltä kuuset pois ja jättää männyt kasvamaan. Se on siis pääasiassa kuusikkoa ja mielestäni maapohja on männylle aivan väärä, joten ihan en tajua ratkaisua... Eli tiedossa on moton jättämä karmiva näky ja menetetty metsä, vielä ihan tuo lähin meistä, snif!!

      Mulla ei ole ollut pihassa valosarjoja varmaan koskaan, nyt kun alan miettiä. Ennemminkin sitten sisällä ja ikkunoilla. Ulkoeteisessä olen jotain pitänyt, ihan valaistuksen vuoksi, koska en halua siellä pitää kattovaloa ja kuitenkin jotain valoa tarvii. Ja onhan ne kivat ikkunoista ulos näkyessään. En tiedä miksei ne ulos viriteltävät ole itselle tulleet oikein edes mieleen... ehkä kun ollaan täällä vähän syrjässä, niin ne ei sillä tavalla ole esilläkään kuin jos vierestä menisi tie. On niitä kuitenkin kiva katsella muiden pihoissa, mutta nipo minussa aina miettii sitten sitä niiden määrää... You know.

      Nuo joululahjat on kyllä minustakin aika vaikea juttu. Siis niiden keksiminen, jos ei jotain spesiaalia tarvetta tai vaikka harrastetta ole, mistä idean saisi. Se väkisin lahjominen on niin syvältä... Oikein pistää silmään telkkarissakin välillä jotkut mainokset; "etkö keksi lahjaa? käytä lahjakonetta!" Siis voi apua...

      Mukavaa, että sä saat perheen koolle. Mä en tiedä mitä tässä tekisi, kun on nämä rajoitukset... että pitäisi vaan sen porukan kanssa viettää aikaa, kenen kanssa asuu saman katon alla. Tuottaa kyllä lievästi sanottuna harmaita hiuksia mulle... Meidän kuopus on nyt kotona taas koulusta, mutta mites sitten muut? Pojat ajaa taksia molemmat, että siitä vaan koronaa haalimaan... esikoinen ja miehensä ovat töissä olleet koko ajan ja lapsi hoidossa, että mistä vaan sen voi kyllä saada. Täällä ollaan leviämisvaiheessa, joten oikeasti pitäisi olla tarkkana, mutta voi jestas, miten se kaikkea vaikeuttaa!! Ajatus oli syödä puurot aattona koko porukan kanssa ja sitten pojat jää vielä muutenkin kai tähän syömään, mutta katsoo nyt.

      Mukavaa joulun aikaa sulle ja todellakin toivon, että ensi vuonna asiat olisi jo paremmin! Käsittämätöntä ajatella, että tässä ollaan jo 3/4 vuotta oltu tän kurjimuksen kanssa tekemisissä!!!

      Poista
  3. Kiitos ihan hyvää. Perunat ,porkkanat kattilassa. Heh, meillä siellä kypsyy samalla lanttu. Kynttilät on niin upeita et perusta esim. helin kynttilä paja. Ja tuo kisu. Vau. Huh huh, aikamoisen urakan meinasit tehä. Lykkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kuuluu hyvää, Sami!

      Lanttuhan voisi tosiaan vielä sekaan sopia... mä en sitä hirveemmin käytä, joskus ostan ja raakana napostelen, sillein se on parasta. Kynttilöitä tekisin todella mielelläni vaikka pajaksi asti, saa nähdä miten sen suhteen asiat etenee, pientä viritystä on ilmassa...

      Kissa on kiva, paitsi silloin, kun oksentaa sohvalle, kuten juuri äsken. Meni kaikki päälliset pyykkiin, voi huokaus... Saa nähdä, miten mun opiskelu-urakassa käy. Jos menee liian tiukalle, jätän sitten jotain väliin. Kiitos lykyistä ja mukavaa joulun aikaa sulle! ♥

      Poista
  4. Joo-o, joulu tulla jolkottaa! Ja lahjoihinkin meni taas "ihan kivasti" rahaa! En siis todellakaan ostanut mitenkään kauheita kasoja lahjoja, mutta kuitenkin. Beiben siskon muksuille pari lahjaa pienemmille ja vanhemmille pari seteliä kuoreen. Toisille Beiben siskoille meni havukranssia, risuluutaa ja jopa joulukuusi. Beibe teki keskimmäisen siskonsa perheelle kynttilälyhdyn. Mummun ja papan pikku-muruille ostin vaatetta. Kalliita merkkivaatteita, mitä tytär oli himoinnut ja Kuukuna toivonut (ryhmä Hau). Tosin ostin ne vaatteet jo aiemmin alennusmyynneistä, joten ihan hyvät ostokset!
    Mutta joo, rahaa meni enemmän mitä olin suunnitellut. Ei silti tuntunut kovinkaan pahalta, koska hankin pikku lahjoja pitkin syksyä, niin ei tullut sellaista kertarysäystä. Kaikki lahjat ovat kuitenkin läheisille ja hyville ystäville!
    Kaikista eniten ottaa päähän lahjoa erästä porukkaa, jotka ovat päättäneet inhota minua. Mutta kun lähipiiriin kuuluvat ja ihan oikeastaan piruuttani lähetin heille paketin. En jaksa turhan päiväistä riidanpitoa ja halusin vain osoittaa, että siinähän kiukuttelevat keskenään! Kun eivät edes sano, mitä pahaa olen heille tehnyt. Käskevät vaan ite miettimään ja kattomaan peiliin. Peilistä ei näy muuta kuin 49-vuotias naama, eikä muuta selitystä, vaikka kuulemma itse hyvin tiedän, mitä olen tehnyt. Lapsellista touhua!
    No, hieman kyllä mietin sitäkin, että mikä huuto siitä tulee, jos en muista heidän lapsiaan. Mutta jos tämä nyt jatkuu vielä, niin ens jouluna en anna lahjoja heidän lapsilleenkaan. Toinen on jo aikuinenkin ja työelämässäkin jo. Mutta ärsyttävä tilanne kaikenkaikkiaan!

    Noita luonnonmateriaalijuttuja olen kanssa miettinyt nyt kuluvana syksynä. Minullahan oli koulussa luonnonmateriaalien keräämisen ja tuotteistamisen jakso. Tein ihan myyntiinkin havukransseja. Niihin otin materiaalit myrskyn kaatamista puista tai pudonneista oksista. Koulusta sain karsittavista pihtakuusista oksia. Jäkälät kerättiin kyllä ihan maastosta.
    Mutta meilläkin opettaja sanoi, että ottakaa vaan, mitä tarvitsette. Itse mietin tosi tarkkaan esimerkiksi sianpuolukan keräämistä. Vaikka koulun maastossa sitä kasvaa ihan sikana, se kuitenkin kestää 4 vuotta kasvaa takaisin. Se on pitkä aika siihen verrattuna, että se yhden talven kranssissa kestää.

    Muutenkin oli ihan mielenkiintoista toi kranssijuttu siinä mielessä, että mitä ihmiset arvostaa. Täällä maalla halutaan enemmän sellaista muovikoristetta kranssiin. Ja sellaiset kestävällä tavalla toimimisen puheet eivät saa arvoa niin paljon. Sitten olin myymässä tyttären taloyhtiön pihassa kransseja enemmän kaupunkialueella, niin johan oli ihanaa, kun kransseissani ei ollutkaan koristeina kuin käpyjä. Ihan hyvää oppia sain siitä, mikä tekee kauppansa missäkin!

    Kaiken kaikkiaan on ihan zen olo tämän joulun kanssa! Jotenkin ajattelin, että kovasti laitan joulua, kun kerrankin on aikaa. Mutta en taida viitsiä riehua, kun kerrankin voi olla ihan rauhassakin! Eikä tarvitse jouluna lähteäkään kotoa mihikään, kun isä kuoli kesällä ja se yksi porukka vihoittelee. Tyttären perhe tulee aatonaattona ja lähtevät aattona. Joten Beiben kanssa kahdestaan joulutellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot hankkinut paljon lahjoja! Mulla oli vuosikaudet ne mun "lahjalistat", joihin aina merkkailin kenelle laitan lahjoja ja mitä ne lahjat sitten oli. Vuosi vuodelta lista lyheni... ja nyt on tää todella minimalistinen tilanne, että vain lapsenlapset ja tuo secret santa. Äidilleni ja kummilleni valoin ne kynttilät, mutta en osaa niitä nyt sillein lahjana pitää.

      Voi itku millaisia tuttavia sulla... Mä jättäisin suosiolla lahjat vaan väliin. Muutenkin isoille lapsille en ole enää aikoihin laittanut mitään, edes siis kummilapsille. Taidettiin sopia, että kun kummilapsi on 18v niin lahjominen päättyy siihen. Siis myös omien lasten kohdalla on tällä tavalla sovittu kummien kanssa. Niin, ja tuntuu jotenkin epäreilulta tuollanen, että sanotaan vaan että "mieti itse", eikä voida sanoa, mistä on loukkaannuttu... lapsellista suorastaan. Asiat kun voisi puhumalla hoitua vaikka kuntoon, mutta tuolla tavalla tuskin!!

      Musta on ihan ok just tuolla tavalla käyttää luonnonmateriaaleja. Jos puu on jo kaatunut, tai se tullaan kaatamaan, niin sitten ei ole enää väliä, vaikka oksat hyödyntää. Mutta olen kuullut juttuja, kuinka ihmiset jopa puistojen puista käy repimässä havuja kransseihinsa, ja se on kyllä todella idioottimaista. Ja joskus oli juttua, miten joku kasvatti itselleen punontapajuja, jotka sitten joku olikin käynyt luvatta katkomassa... vai kuulinko mä just sulta ton jutun?

      Just tuo, että niin kauan kestää varpujen palautua... sitä ei moni mieti, eikä varmaan toisaalta kyllä edes tiedä. Surullista! Mietin tuolla suunnistaessanikin, miten sammalet ja jäkälät irtoilee kallioista kun siellä rymyää... että voi hitsi mitä tuhoa teen siellä!! Luonnonmateriaalit on kauniita, mutta...

      Hauska tuo, miten maalaiset haluaa muovia ja kaupunkilaiset aitoja juttuja! Siihen vissiin kyllästyy, mitä koko ajan silmissään näkee, ja kaipaa sitten sitä vastakohtaa.

      Rauhaisaa joulua teille, sekä lastenlasten kanssa että Beiben kanssa kaksin! ♥

      Poista
  5. Eikö luonto ole kuitenkin luotu ihmisen iloksi ja hyödyksi. Luvatta ei saa tietenkään mitään ottaa, mutta esim vsrpukranssit voivat olla jonkun työ tai muuten tärkeä tulonlähde.luontohan uudistaa itsensä. Kun kaadat Kuusen ja jätät alimman oksan kantoon, se alkaa kasvaa ja kohta on uusi puu. Kyllä hiilijalanjälki on monessa asiassa suurempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto uudistaa itseään tosi hitaasti. Marketta tuolla aiemmin mainitsi, että varvut kasvaa takaisin neljässä vuodessa, mikä ei minusta ole kovin nopea aikataulu. Puhumattakaan puista. Mielenkiintoinen teoria sinulla tuosta kuusen kasvusta... en toki ole mikään metsäalan ammattilainen, mutta rohkenen epäillä tuota väitettäsi. Saattaahan siitä oksasta joku känkkyrä ajan myötä siihen kannon kylkeen kasvaakin, mutta "kohta" on melko liioiteltu sana. Tai itse ainakin koen, että ne kymmenet vuodet, joita puun kasvu isoksi vaatii, on jotain muuta kuin "kohta". Jo pelkästään tuollainen miehen mittainen joulukuusi kasvaa kymmenisen vuotta, ennen kuin on siinä mitassa (tarkistin tiedon tänään). Ja varmasti hiilijalanjälki on monessa kohtaa suurempi, mutta koen silti ehdottoman tärkeäksi suojella luontoamme ja puitamme ja toivoisin, että ihmiset ajattelisivat vähän pidemmälle kuin siihen hetken iloon. Ja että myös niitä isomman hiilijalanjäljen tuottajia mietittäisi ihan käsi sydämellä.

      Poista
    2. Minulla ei ole teoriaa Kuusen kasvatuksesta vaan tiedän, että noin se tehdään. Uudistuminen on luontaista. Olen sitten ilmeisesti tottunut känkkyröihin. Mutta kyllä se känkkyräkin muovikuusen voittaa mennen tullen.

      Poista
    3. En väitä vastaan, jos sinulla on tällainen tieto. Ihmeelliseltä vaan kyllä kuulostaa! Koitin miettiä, miten oksasta voi kasvaa koko puu ja se tuntuu tosi oudolta... ehkä sitten ajattelen enemmän suuria kuusia, mutta tässä vissiin oli sinulla kyse joulukuusista. Mitä tuota lähimetsää olen katsonut, niin taimista siellä kuuset kasvatetaan, eikä kantoihin jätetyistä oksista. Mutta kuten sanoin, en ole metsäalan ammattilainen. Täytyisi selvittää asia jostain. Mutta edelleenkään minusta joku 10v joulukuusen kasvatusta ei ole mitenkään kovin "kohta" ja nopea aikataulu. Ja muutenkin luonto uudistaa toki itseään, mutta hitaasti. Ei se tahdo pysyä ihmisen touhujen tahdissa.

      En itsekään lämpene muovikuusille lainkaan. Nätiltähän ne näyttää ja jotkut melko aidoiltakin... mutta en silti ottaisi.

      Poista
  6. Joulu tulla jolkottaa.
    Meillä on joulukuusi (muovinen, vuodelta 1999) ollut pystyssä nyt sitten itsenäisyyspäivästä, jaa, taisi olla päivän pari aiemmin tänä vuonna. Ja oikeastaan odotan jo Tapaninpäivää, kun se kerätään pois. Tykkään siis tästä odottelutunnelmasta, mutta en niinkään sitten enää jaksa pitää sitä yllä kun aika on ohi. (Ja joinain vuosina, kun meillä vietettiin joulua esim. viikkoa aiemmin viikonloppuna, töistä johtuen, saattoi olla, että kaikki koristeetkin kadotettiin jo viralliseksi jouluksi.)

    Hyasintit ♥ Kyllä!! Ostin itse kahden kukan istutuksen reilu pari viikkoa sitten ja se on nyt kasvanut hyvin sieltä vihreiden lehtien takaa esiin. Joten siirsin sen ulos yhden lyhdyn sisälle. Se kestää siellä vaikka kuinka pitkään, koska sääennuste ei lupaa pakkasia. Jossain vaiheessa kuoppaan sitten sipulit kukkapenkkiin ja jännitän tuleeko niistä jotain ylös.....
    Ostin siis tänään uuden istutuksen (valkoisen) keittiöön, koska se tuoksu vaan tekee joulun.

    Joululahjoja ostin vain lapsille. Jokainen toivoi jotain tiettyä (kattila, kasari ja paistinpannu, yksi jokaiselle... jokaiselle silikonisuti sekä grillipihdit) ja siihen lisäksi sitten jotain hassua: pojille hölmöjä sukkia ja kalsareita, tytöille pörrösukat, vähän suihkusaippuaa, kahvia. Hankin yleensäkin lahjoja, jotka kuluvat pois, koska turhaa kamaa on turha hankkia yhteenkään talouteen.

    Onhan nämä sellaisia asioita, että oma esimerkki pitäisi pitää koko ajan kirkkaana mielessä. Minä en siihen pysty. Mutta kun edes me yritämme.... =D

    Ihanaa ja tunnelmallista joulua!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama juttu, että odottaminen on se kivoin osa joulua. Aatto, jolloin kaikki tapahtuu, on ohi hujauksessa. Mä kerään yleensä kanssa joulun pois tosi ajoissa jo.

      Mulla on nyt tuumaus, että hankinko vielä uudet hyasintit... alkaa pahaisesti olla rupsahtaneita jo nuo mitä mulla nyt on. Mä koitin joskus niitä sipuleita laitella maahan myös, mutta huonolla menestyksellä... joten olen nyttemmin sitten vaan tuupannut kompostiin. Ja just noin, hyasintin tuoksu on niin joulun juttu, että sen takia niitä aina jonkun kappaleen hankin.

      Järkilahjat on just hyviä. Mä oon aiemmin kans ostanut lapsille aina jotain tarpeellista, joko omaan kotiin, tai muuten vaan tarpeellista, esim harrastukseen. Aika tutun kuuloisia juttuja sulla lahjoina, just tuota luokkaa mullakin on ollut.

      En usko, että sä nyt mikään maailman huonoin esimerkki kuitenkaan olet. Puuhakas jouluihminen, mikäs paha siinä? =)

      Mukavaa joulun aikaa sulle myös! ♥

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Sami!
      Mukavaa loppuvuotta sinulle ja toivotaan, että ensi vuonna pystytään palailemaan hiukan normaalimpaan elämänmenoon, kuin mitä tämä kulunut vuosi on ollut!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥