maanantai 5. heinäkuuta 2021

kesäkuulumisia

Hei vaan, piiiiitkästä aikaa! Täällä blogissa onkin nyt ollut melkoisen pitkä tauko, mutta pistetäänpäs nyt vähän kuulumisia. Maalipönttö on ollut tämän päivän juttu, ollaan nimittäin vihdoinkin saatu aikaiseksi maalailla vähän. Meillä on jotkut ulkoseinät ollu jo aika monta vuotta sitä kolmatta maalikerrosta vailla... Välillä vaan on sellainen olo, että ei enää yhtään maalaamista, ikinä! Mutta pakkohan nekin oli valmiiksi saatella, ja onhan tuo nyt kieltämättä aika siistin näköinen, kun ei enää naulan kannat näy (heh).

Kevät ja alkukesä on tosiaan menneet vauhdilla. Edellisen postauksen aikaan olin vasta aloittelemassa kevään viimeistä moduulia koulussa. Toukokuussa se saatiin päätökseen hyvillä arvosanoilla (5) ja koulusta alkoi loma muistaakseni 8.5. Mulla tosin on koko kesä opiskelua, ja aloitinkin heti jo silloin toukokuussa tosi vauhdikkaasti kesäopinnot (joita oli neljän kurssin verran... huoh). Tein kaksi pientä kurssia valmiiksi pikavauhtia (noin parissa viikossa) ja ne kaksi isompaakin aloitin hyvin ja tein aika pitkällekin toista niistä. Mutta sitten tapahtuikin totaalihyytyminen, enkä ole oikein saanut aikaiseksi mitään niiden kanssa. 


Tällä hetkellä kurssien kanssa on tilanne se, että toinen on raporttia vaille valmis, mutta raportti on aivan seisahtaneessa tilassa. Ja toisessa on vielä paaaaaljon tekemistä. Siihen kuuluu muun muassa reilut 100h vapaaehtoistyötä, joista olen nyt tehnyt noin puolet... Innostuin kevään moduulin vieraslajiaiheesta todella paljon ja olenkin nyt tehnyt vapaaehtoistyötä osittain sen tiimoilta: olen siis ollut kitkemässä jättipalsamia ja ohjannut yläasteikäisiä vieraslajiasioissa (siis silloin toukokuussa, kun vielä oli koulua). Osan vapaaehtoistyöstäni teen Animalialle ja olenkin tästä kohta lähdössä paikallisen yhdistyksen kokoukseen miettimään, mitä voisin siellä vielä kesän mittaan tehdä.


No, se koulusta, koska nyt on KESÄ! Ja mansikat! Me istutettiin meidän pihalle viime kesänä noin 30 mansikantainta, joiden tuotto oli viime kesänä aivan totaalisen surkea. Muurahaiset ja linnut söi ne suunnilleen kokonaan. Tänä keväänä aloin terävänä siirtämään mansikoita toiseen kohtaan, että päästäisi niistä murkuista. Otettiin siis lavat niiden ympäriltä pois ja siirrettiin ne toiseen kohtaan, jonne tein uuden paikan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Totuuden hetki koitti, kun löin lapion multakasaan... se oli täynnä muurahaisia. Aaargh!! Ajateltiin sitten, että ihan sama, olkoot mansikat siinä missä olivatkin, mutta ilman niitä lavakauluksia, kun ne nyt oli jo otettu pois. Ja kas: muurahaiset katosivat!! Ja mansikkasato on ollut aivan valtava!!! Ollaan siitä ehkä noin viikon aikana saatu varmaan liki 10 litraa, ja aina vaan lisää pukkaa. Myös kukkia on edelleen! Jei!


Rohkenen väittää, että hyvä mansikkasato johtuu osittain siitä, että en anna miehen leikata nurmikkoa... ihan kuvan kaltaiselta se ei näytä, mutta melko villiltä kuitenkin. Olen oikeasti ihan varma, että koska mansikat vähän niin kuin katoaa sinne heinikkoon, linnut ei yksinkertaisesti ole niitä tajunneet. Toisaalta meillä ei ole nyt naakkoja tässä näkynyt muutenkaan, mutta hyvin ne mansikat silti heinän sekaan piiloutuu. Kannattaa siis antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, hah!


Kesän ylläriuutinen on se, että meillä on lampaita! ♥♥♥ Olen haaveillut lampaista vuosikausia, mutta jotenkin vaan sitten tyytynyt siihen ajatukseen, että kun ei mies niitä halua tänne, niin en jaksa taistella ja vääntää kättä asiasta. Mutta mutta. Tyttö, meidän kuopus, valmistui kesän alussa maatalousalan perustutkinnosta eläintenhoitajaksi. Hän oli viimeisen harjoittelunsa tekemässä lammastilalla ja kerran sitten istuttiin pihakeinussa ja tyttö katseli, että tuohon kyllä niin hyvin lampaita saisi... Minä aloitin sen "no niin mutku ei se iskä..." jolloin tyttö sanoi, että hän kyllä ottaisi silti. Lupautui tekemään aitaukset ja suojatkin, jos otettaisi. Joten niin siinä sitten kävi, että soitin suunnilleen saman tien yhteen paikkaan, josta saa kesälampaita vuokralle ja sovittiin, että meille tulee kolme lammasta! 


Niin me sitten tytön kanssa tehtiin aitaus ja mies sitten taipui auttamaan katoksen tekemisessä yms. (lampaat ei tosin ole katoksessa lainkaan... ne vaan makaa tuolla helteessäkin keskellä laidunta, huhhuh!). Hiukan on ollut jännittävää nyt sitten, nimittäin heti lampaiden tullessa yksi ryysäsi aidasta läpi... Omistaja oli vielä paikalla ja tuli siinä sitten nähtyä, miten toimitaan, jos tilanne toistuu. Ei ole onneksi toistunut!

Tässä he nyt sitten ovat! Tytöt oli jonkun aikaa ilman nimiä (en siis tiedä, olisiko heillä ollut nimet valmiina...), koska niitä vaan oli niin vaikea nimetä. Mutta koitettiin sitten jotkut keksiä. Joten ruskeanaamainen on nyt Sofia, lapsenlapsi halusi antaa sille sellaisen nimen. Valkonaamainen, keltamerkkinen on Lempi, minä annoin sille tuon nimen, sillä se on mun lempparini! ♥ Lempi tulee nuuskuttelemaan naamaakin ja se vaan on niin herttainen jotenkin.


Tämä valkonaamainen, pinkkimerkkinen on sitten puolestaan Tuire - sen nimen antoi vävypoika. =D Tuire on nähdäkseni porukan rohkein ja jotenkin sellanen jyrä, tunkee ihan surutta päänsä kauraämpäriin eikä muille jättäisi mitään. Se on myös kova määkimään.


On kyllä niin hauskaa, miten nopeasti lampaat meihin tottui. Tai sitten ne vaan on niin älyttömän ahneita... =D ne nimittäin tulee ihan juosten luo, kun kauraämpärin kanssa laitumelle menee niitä katsomaan. Lampaat ovat meillä nyt mahdollisesti heinäkuun loppuun saakka, tai jos laitumella riittää ruokaa, niin miksei pidempäänkin. Katsotaan! Ensi vuonna on tarkoitus ottaa ne sitten vähän aikaisemmin (nyt tulivat vasta juhannuksena, jolloin heinä oli jo toooosi pitkää) ja aidata toinenkin osa tontista. Haaveilen kyllä, että voitaisi aidata koko tontti ja saisivat vapaasti kuljeskella, mutta voipi olla hiukan liian haastava (ja kallis...) homma. Aitana meillä on nyt sähkölanka ja polkukepit, mikä oli tosi helppo ja nopea tehdä, mutta ensi vuonna ehkä laitetaan vähän järeämpi verkkoaita. Olisi aika hauskaa ottaa karitsoita, nyt ei voitu niitä edes ajatella, kun eivät olisi sähkölangassa pysyneet.

Lisää luontoelämyksiä suoraan omasta pihasta saatiin, kun seurattiin yhtä linnunpesää ja sen elämää. On siinä tiaisella kyllä niin hupaisa pesäpaikka, nimittäin yhden oven sisällä - siellä on ollut monena kesänä pesä. Satuttiin tosi onnekkaasti näkemään poikasten pesästä lähtökin, sain videollekin yhden ensipyrähdyksen. ♥  Meillä on pihassa myös jäniksiä (rusakoita) ja ollaan nähty joinain iltoina, kun peräti kolme poikasta pomppii pitkin pihaa. On se vaan niin iso ilo joka kerta, kun luonnon eläimiä näkee läheltä!

No nämä kuolettavat helteet pitää vielä mainita... ja ötökät. Mun mielestä on aivan kamalia olleet noi kolmenkympin helteet, en viihdy yhtään!! Ja olen tosi huolissani noin yleensä ottaen siitä, mihin tämä maapallon lämpötila on menossa. En kestä, miten jotkut ihmiset intoilee, kun on niin IHANAN kuuma... kattia kanssa, huonosti tässä käy, jos tätä jatkuu! Täällä on joka paikka jo ihan rutikuivakin. Ukkosia on muutamia saatu ihailla, ja sadetta on sitten saatu aina kuin saavista kaataen. Nyt kyllä sadetta jo kaipaan todella. No sitten tosiaan ne ötökät: täällä on ollut aivan kauheasti mäkäräisiä ja paarmoja tänä vuonna. En muista ihan niin paljon olleen aikaisemmin. Meillä ei ole hyttysistä kärsitty onneksi, kuten joillain alueilla, mutta on näissäkin pirulaisissa ihan tarpeeksi.

Meidän vanha koirulainenkin on ollut ihan huhhuh helteistä. Välillä on pitänyt märän pyyhkeen alla pitää tai kastella kokonaan.  Ei kiva. Loppuis jo!!

Tässäpä oli nopeat pikakuulumiset. Nyt minä alan tehdä lähtöä sinne kokoukseen. Mitäs teille kuuluu?

Heli


11 kommenttia :

  1. Heh, ei enää nurmikon leikkuuta. Ja todella ahkera oot ollu. Tääl kesä menny kuumuudesta kärsien ja aika paljon on tullut kalastettua. Ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, meillä on lampailla vain osa tonttia, eli nurmikon leikkuutakin kyllä vielä riittää. Tosin nyt ei oo leikattu, kun on tämä kuumuus ja kuivuus... niiltä osin, joista on vähän enemmän leikattu, on nurmikko aivan kuivanutta.

      Mun ahkeruus, ainakin koulun suhteen, on aivan tyssännyt. En tiedä missä vaiheessa oikein saisin sen mokoman raportin tehtyä... Jotenkin ei nyt vaan jaksa kiinnostaa yhtään!

      Kuumuus on ollut kyllä kamalaa. Toivottavasti oot kalastuksen lisäksi myös uiskennellut järvessä ja viilennellyt siellä! Oikein kivaa kesän jatkoa, Sami!

      Poista
    2. Kyllä on tullut uitua. Plääh.. mitää ei jaksa tälläsillä helteillä. Ja jatkuu. Onneks tuli tänään vettä.

      Poista
  2. Oi mikä mansikkasato!! Wau! Muistan, kun viime vuonna olit pahoillasi niiden kadottua muihin suihin. Onpa kiva, että tänä vuonna kasvatus palkittiin.
    Lampaat on niin viehättäviä! Ai että. Minähän alunperin suunnittelin meille kanoja ja/tai lampaita, mutta totuus on, että noiden koirien kanssa nämä muut lajit on vähän sellainen hankala yhdistelmä. Joten iloitsen noista joen toisella rinteellä olevista lehmistä sen sijaan ja huutelen niitä kesänaapureiksi.

    Nuo luonnoneläinten poikaset on ihania. Meilläkin naapurin heppalaitumella (joka on vielä tyhjillään, hepat tulee vasta elokuussa) teki rusakkopari kolme pupua ja ne ovat siinä viettäneet tähän asti aikaansa. Kun lähden aamulla varhain (viiden aikaan) lenkille, ne pinkovat tien viereltä kauemmat laitumelle niin että heinät heiluvat. Nyt ovat ilmeisesti jo niin isoja, että ovat omillaan eikä niitä ole enää pariin viikkoon näkynyt. Jospa ensi vuonna taas.
    Linnunpönttöjä, puhuin juuri miehelle, että pitäisi laittaa. Meillä ei ole pihassa yhtään riittävän isoa puuta, mutta oliko niin, että linnunpöntön ripustaminen on jokamiehenoikeus? Mietin nimittäin, että laittaisi tuohon tien toisella puolen olevaan metsään pari. Siinä niitä voisi seurata sitten tien poikki omalta pihalta. (En yhtään tiedä, taitaa olla kaupungin maita....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mansikoita on siis niin paljon ollut, ettei ole aina edes huvittanut niitä keräillä enää... kun siis olin ajatellut, että joka aamu kirmaisen iloisena hakemaan sieltä syömistä. No, paarmat ja mäkäräiset on kyllä osasyy siihen - kuumuuden ohella - ettei paljon huvita puskassa kykkiä niitä keräämässä. Mutta onhan tuo sato tosiaan aivan mahtava tänä vuonna, ihan yllätys oli kyllä tämmöinen!

      Lampaat on niin hauskoja, vaikka suurimman osan päivästähän ne vain makailee tuolla laitumellaan. Illalla vien niille kauraa ja ne on kyllä hauskoja, kun aivan juosten tulevat vastaan. ♥ Mä oon kans haaveillut kanoista ja lampaista (ja jossain vaiheessa vuohistakin) vuosikausia, mutta sitten luopunut ajatuksesta, kun mies ei yhtään ole sille lämmennyt. Nyt tyttö sanoi ihan coolisti, että hän ei piittaisi siit, vaan ottaisi silti, josta minäkin sitten innostuin ja aloin miettiä, että "no hitto miksei"!! Mä olen jänskännyt, miten koira niihin suhtautuu, mutta ei ole lainkaan kiinnostunut (paitsi näköjään papanoista...). Lampaat on kyllä kiinnostuneita koirasta ja tulee ihan liki sitä haistelemaan, mutta koira onneksi vaan menee pois paikalta, eikä esim hauku tai ala jahtaamaan niitä.

      Eläinten poikaset on todella suloisia! ♥ Oli niin hauska nähdä, kun ne pikku tiaiset lähti pesästään ja puput pomppii tuolla. Meidän koira tosin nappaisi sekä linnunpojat että rusakkolapset, jos lähelle pääsee, joten ollaankin sitä sitten pidetty kiinni viime aikoina omassa pihassakin (josta se on jokseenkin ihmeissään). Mä en muuten tiiä, miten on linnunpönttöjen laiton kanssa, mutta tuskin se ainakaan ketään haittaisi, vaikka lähimetsään sellaisia ripustaisi (kunhan ne on laitettu puita vahingoittamatta ja niistä huolehtii jatkossakin).

      Poista
  3. Voi miten ihania kuulumisia! Lampaat!! Mullakin on ollut vuosikymmeniä haaveena, että joku päivä asun mummonmökissä ja mulla on muutama lammas. Vaan eipä ole. Eikä ihan sitä mummonmökkiäkään. Maalauspuuhia kuuluu myös tänne kun olen vihdoin aloittanut lapsuudenkotini yläkerran rempan maalaamalla wc:n kirkkaan oranssista valkoiseksi. Hyvänen aika miten maukkaan näköisiä mansikoita! Ollapa oma mansikkamaa... En muista olenko jo kysynyt, asutteko jossain pohjanmaan lakeuksilla, kun tuo maisema vaan niin muistuttaa kotikontuja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaiset on siis meillä haaveet, pikku mökit ja lampaat. Mä tuskin olisin koskaan tätä toteuttanut, jos ei tyttö olisi luvannut olla mukana.

      Me ei asuta Pohjanmaalla. =D Meidän ympärillä vaan sattuu olemaan tasaista peltoa joka suuntaan, joko useita satoja metrejä tai yli kilometrikin yhteen suuntaan, jonka vuoksi tuo aakea laakea maisemakin aina kuvissa näkyy. Tämä koko tienoo on aika tasaista kyllä (asutaan siis Korialla, Kouvolan lähellä). Kun meiltä ajelee Helsingin suuntaan (6-tie), on jo tuossa Elimäellä ja Pukarossa yms aivan valtavia aakeita peltoja, ja niistä kyllä tulee mieleen Pohjanmaa. Alueet on ymmärtääkseni vanhaa merenpohjaa ja ainakin Elimäellä on myös entistä järven pohjaa, jota sanotaan edelleen Elimäkijärveksi (voi olla jopa sen alueen nimi?) ja jossa on keväisin joskus tosi paljon vettäkin, jolloin se näyttääkin ihan järveltä! Siellä on usein ihan tuhatmäärin hanhia muuttomatkoillaan.

      Poista
  4. Onpas mukavat kesäkuulumiset. Teidän lampaat näyttää tosi suloisilta ja niistä on kyllä iloa kun pitävät nurmen lyhyenä. Itse olen jo pariin otteeseen pakastanut mansikoita ja samalla on tullut syötyä niitä aikamoinen määrä. Osan kävimme poimimassa itse, mutta tänään poimin laatikot lähimarketista :)

    Seuraan tässä kotona toista aikuista kesäopiskelijaa, siinä on kyllä aikamoinen homma kun kesän läpi kirjoittaa ja analysoi, mutta onhan se tosi motivoivaa kun aihe on itselle mieluisa. Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, kun vastaus on kestänyt, palattiin eilen pieneltä kesäreissulta, niin nyt pitää taas laittaa kaikki asiat ajantasalle. =)

      Lampaat on suloisia, mutta kärsivät kyllä kovasti myös tuosta kuumuudesta, ei siinä paljon varjopaikka auta, kun varjossakin on yli 30 astetta. Mehän ollaan täällä Suomen helteisimmässä kolkassa, ja helteet vaan jatkuu, voi apua...

      Mä poimin eilen pihalta taas muutaman litran mansikoita, osan taidan laittaa jo pakkaseenkin, ellen ehdi kaikkea syödä itse! Mun kyllä ehkä pitäisi myös laitella vielä lisää mansikkaa pakkaseen, vaikka toisaalta nyt on eka talvi, kun ollaan miehen kanssa kaksistaan ja hän ei syö mansikoita, joten mietin, riittäisikö mulle itselleni mikä määrä. Aiemmin on lapsikin osallistunut niiden syöntiin nimittäin.

      Mun opinnot on niin jumivaiheessa, pitäisi asennoitua niitä tekemään, mutta kun ei millään huvittaisi!

      Mukavaa kesän jatkoa!

      Poista
  5. Olipa kiva lukea kuulumisiasi ❤️. Kivoja juttuja teillä siellä tapahtunut. Käyn epäsäännöllisesti kurkkimassa blogiasi, josko olis tullut uutta tekstiä ja nyt sain ilahtua uudesta kirjoutuksestasi.

    Mukavia ja toivottavasti hieman viileämpiä kesäpäiviä sinulle 😊.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun käyt! Mulla on tosi pitkä tauko kirjoittelussa, kun oli vähän kaikenlaista kivaa ja ei niin todellakaan kivaa täällä ohjelmassa... mietin jo, jättäisinkö koko blogistanian, mutta toisaalta tykkään kyllä kirjoitella ja tänne jää itsellekin asiat hyvin talteen. Joten täällä taas ollaan, ainakin silloin tällöin!

      Toivotaan, että helteet viimein hellittää. On tämä mulle ainakin kyllä melkoista kärsimystä vaan. Sisällä pitää istua tuulettimen vieressä, kun muuten tuntuu, että tukehtuu!!

      Kivaa kesän jatkoa sinne!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥