Paluu arkeen (jee!)

 

Arki on palannut ja hyvä niin! Ei ole lomalla löffäily kyllä minun juttu ollenkaan. Olen ollut niiiiiiin tylsistynyt elämääni, ettei ole tottakaan. Hassua sinänsä, että keväällä odotin aika kovastikin, että edessä on piiiitkä loma. No, käytännössä se ei ollut kivaa, koska jos mulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin keinussa istuskelu, tulen kyllä ihan pöpiksi. Etenkin loman kaksi viimeistä viikkoa olivat todella tylsiä, mutta tämä johtui osin kyllä myös siitä, että ensin olin koronassa useita päiviä, ja senkin jälkeen vähän puolikuntoinen monta päivää.

Ja ei, edelleenkään EN puutarhuroi, kokkaa jne. Oli myös turhan kuumia kelejä esimerkiksi lenkkeillä. Kävin kyllä vähän kävelemässä ja jonkun kerran fillaroimassa, mutta eipä niillä aikaa saa tapettua kuin sen hetken. Mulla oli lomaksi kovasti odotuksia esimerkiksi jonkinlaisista pikku reissuista, mutta tekemättä jäivät, ja se kyllä harmitti ihan tosissaan!

Sisko onneksi kävi kylässä. Sen kanssa käytiin vähän siellä ja täällä, kuten esimerkiksi Repovedellä (josta tuo kuva). Repoveden reissu tehtiin eräänä lauantaina. Käveltiin liki 10 km lenkki kauniissa säässä hiki lentäen. Meillä oli selässä reput, joissa oli reilusti evästä, mutta aika vähän tuli syötyä tai juotuakaan. Meillä oli mukana kahta erilaista smoothieta, jotka molemmat juotiin puoliksi niin, että puolessa välissä vaan vaihdettiin pulloa päikseen. Tämän kerron siitä syystä, että jälkikäteen vähän hihiteltiin, miten oikein varmistettiin se, että molemmat sitten saatiin se koronatartunta.

Seuraavana aamuna eli sunnuntaina molemmat herättiin ihan kummallisen uuvahtaneessa olotilassa. Tietenkin ensimmäinen tulkinta oli vaan, että no hohhoijaa, onko vähän heikko kunto, kun tuosta lenkistä ollaan ihan puolikuolleita. Sisko lähti siitä sitten ajelemaan kotiaan kohti. Illan mittaan tultiinkin sitten molemmat tahoillamme kipeiksi, minulla nousi yöllä kuume lähes 39 asteeseen ja seuraavana aamuna molemmat tehtiin positiivinen koronatesti. Samoin teki mun tytär, jolla oltiin käyty kylässä perjantaina. Ja pikkuhiljaa selvisi, että yksi ja toinen ihminen lähipiiristä oli samassa taudissa.

Mulla taisi olla toista kertaa nyt korona. Eka kerta meni silloin ohi niin, ettei oikein huomannutkaan. Tämä kerta oli kuitenkin selvästi rankempi. En sinällään kovastakaan kuumeesta ole mitenkään puolikuollut (kuten mieheni on heti, kun mittarissa on 37,000001), mutta nyt oli kyllä kurkku aika hiton kipeänä ja yskä sellainen, että tuntui keuhkot repeävän. Muutaman päivän kuumeilin ja olin sohvan pohjalla, ja siitä sitten pikkuhiljaa alkoi elämä taas voittaa. Mies oli vähän rajoilla, että tuleeko kipeäksi vai ei, mutta ei sitten tullut.

Mä olisin ihan tosi mielelläni käynyt jossain muutaman päivän reissulla miehen kanssa, mutta korona pilasi tehokkaasti suunnitelmat, koska oltiin juuri tuohon ajankohtaan alustavasti sitä reissua mietitty. No, muutenkin mies oli vain innoissaan autotallissa rassailemassa uutta leluaan (=vanha auto, joku Fiat vm. -64). Olen huono lähtemään reissuun yksin (paitsi pohjoiseen tytön luo, mutta kävin siellä just vasta ennen juhannusta), joten todellakin sitten lähinnä vain istuin keinussa lukemassa tai kuuntelemassa kirjaa. Kyllä kuulkaa voi sellaiseenkin kyllästyä, vaikka miten olisi koko talven haaveillut, että voisi "vain olla"!

No, kävin sitten puolen päivän minireissulla, kun käytiin siskon kanssa pyörähtämässä Valkeakoskella talonäyttelyssä. Sinänsä hassua ajaa sinne reilu 2 tuntia, sitten katsoa ne 10 kpl taloja läpi ja ajaa takaisin taas reilu 2 tuntia... mutta tulipahan käytyä ja nähtyä. Tykkäsin oikeastaan enemmän kuin asuntomessuista!! Oli mukavaa, kun oli väljää, ei minkäänlaisia jonoja, ja homma oli valmis alle parissa tunnissa. Messuilla kun siis (ainakin minulla ja kaverillani) menee aina koko päivä ja illalla on jalat aivan soossia.

Mä tykkäsin niistä näyttelytaloistakin jotenkin enemmän kuin messutaloista yleensä. Ne oli mun mielestä järkevän kokoisia, sellaisia tavallisia taloja, ei mitään hulppeita ihmetyksiä. Sisustukset oli aika tavanomaisia ja nykyisten trendien mukaisia, eli vaaleita ja haaleita. Toisaalta olin kuvitellut, että ne talot olisi vielä pienempiä, kenties jopa minitaloja, mutta niissä olikin useimmiten yllättävän monta huonetta, kuten kolme, ellei jopa neljä makkaria. Joka tapauksessa kiinnostavaa oli ne nähdä.

Tuo Mokkapirtin kuva oli muuten lähes ainoita kuvia siltä reissulta. Sillä näyttelylipulla sai nimittäin ilmaiset kahvit/teet tuolta, niin pitihän siellä sitten käydä. Olikin kiva paikka, ihana rakennus ja todella maltillinen hintataso. (Monesti tympii ne hulppeat hinnat.) Yllätyin siitä, missä tuo paikka sijaitsi, olen nimittäin aina näkemieni kuvien perusteella kuvitellut, että se sijaitsee jossain maaseudun rauhassa. Mutta ei, se olikin siinä yhtäkkiä keskellä kaupunkia. Suosittelen poikkeamaan!

Ai niin, yhden asian sain vihdoin hoidettua lomani aikana eteenpäin, nimittäin otin viimein yhteyttä rauta-asioihin perehtyneeseen (yksityiseen) terveysasemaan. Aika nopeasti asiat sitten etenivätkin. Kävin labroissa ja mulla todettiin raudanpuute ilman anemiaa - ehkä se osaltaan selittää tämän vuosikymmenien väsymyksen, jota ei tunnu helpottavan yhtään mikään. Mun hemoglobiini näyttää kyllä hyvältä (139) - ja siihen nuo työterveydet ja kaikki tuntuu aina tuijottavan - mutta ferritiini oli 25 (laskenut vuoden takaisesta, jolloin oli 36, mikä ei ole korkea lukema sekään). Juu, tiedän, monella se on vielä paljon matalampikin, mutta matala tuo minunkin lukema on ja ties miten kauan on ollutkin matalalla.

No, koska mulla on myös aika paljon erinäisiä vatsaongelmia, sain sitten rautatablettikuurin sijasta suoraan lähetteen rautainfuusioon, jonne olenkin menossa jo ensi viikolla. Jonkun verran mua kyllä se jännittää. Toivottavasti sillä on positiivinen vaikutus ja voin kenties ekaa kertaa suunnilleen 30 vuoteen kokea sen tunteen, millaista on olla oikeasti pirteä ja virkeä! Ja toivottavasti tuo yksi kerta riittää, koska eipä ole järin halpaa lystiä yksityisellä tuota hoitaa. Julkisella puolella en lähtenyt edes yrittämään, koska "ihan on viitearvoissa" jne.

Eilen oli siis viimeinen lomapäivä ja käytiin sen kunniaksi syömässä miehen kanssa. Aika hieno tuo mun jälkkäriannos, eikö? Eikä ollut valittamista myöskään maisemissa, vaikka jälkkärin aikana sitä katseltiinkin sisätiloista käsin. Oltiin nimittäin ensin tuolla terassilla, mutta yhtäkkiä keli muuttui, kun alkoi tuulla tosi viileästi ja järven takaa lähestyi melkoisen rankan näköinen sadekuuro. Upeaa sinänsä kuitenkin katsella järvelle, oli se sitten tyyni tai myrskyinen.

Säätila siis vaihtui lähes syksyiseksi samaa vauhtia lomien päättymisen kanssa, tänään on nimittäin ollut ainakin täällä meidän suunnalla melkoisen pilvinen ja sateinen, joskin hyvin lämmin päivä. Töissäkin oli melko lämmintä. Toimistolla ei ole ollut ketään kuin satunnaisesti pyörähtämässä moneen viikkoon, eli siellä ei ole tuuleteltu yms. Ensimmäinen homma aamuisin näin lämpimään vuodenaikaan onkin avata kaikki mahdolliset ikkunat sekä parvekkeen ovi ja lasitukset. Onneksi se toimistotila remontoitiin viime kesänä ja siellä voi olla hyvillä mielin myös paljain jaloin - se oli todella karmeassa kunnossa ennen remonttia, eikä todellakaan voinut kuvitella kävelevänsä siellä ilman kenkiä. Mä tykkään osittain työstäni nykyään niin paljon myös siksi, että ne tilat on niin siistit ja kivat - on joka aamu ihana mennä sinne!

Jaahas, kaippa se on alettava kasailemaan huomisia eväitä nyt. Tein äsken ison satsin tomaatti-linssikeittoa, josta riittää evästä pitkäksi aikaa. Mun syöminen tuolla töissä on vähän heikkoa, jos en ole siihen etukäteen kunnolla valmistautunut - jostain syystä ei vain ole oikein nälkä siellä, tietty kun vaan istuskelee isoimman osan päivästä. Yhtenä haasteena tähän tulevaan työvuoteen otankin tuon ruokailun parantamisen. Myös unet pitää laittaa kuntoon, sillä herätys on arkisin jo klo 6, koska mulla on sitten se tunnin työmatka. Olen pohtinut, jos vuokraisin sieltä lähempää asunnon, jossa voisin asustella viikot, niin jäisi tämä satojen kilometrien viikoittainen ajelu ja olisi aikaa muuhunkin kuin työhön tai työmatkoihin. No, katsotaan nyt, löydänkö sopivaa (ja sopivan hintaista) pientä luukkua jostain sieltä läheltä.

Mites teillä, onko arkeen jo palattu? Onko loman päättyminen teidän mielestä ihanaa vai kamalaa?

Ihanaa arkea kaikille! ♥

kesäisiä kuulumisia, istutuksia, marttajuttuja, Lapin reissu...

 

Hei ystävät! Heinäkuussa jo mennään ja olen nyt kesälomalla. Oikeasti olen ollut sitä ennen ylityövapailla jo kolmisen viikkoa, eli kotosalla on tullut notkuskeltua jo pitkään. Muutamia työtunteja teen silloin tällöin, koska meitä on töissä vain kaksi ihmistä ja kuitenkin pitää katsella laskutukset ja sähköpostit ja sellaiset, ettei mitään tärkeää jää rästiin. Puolensa ja puolensa tällaisessa pikkupaikassa työskentelyssä siis: lomallakin on oltava hitusen selvillä, missä mennään. Vaikka toisaalta sitten on tosi joustavaa kaikki muu ja tämä on kyllä paras työpaikka, missä olen koskaan ollut.

Kevät oli kieltämättä aika tiukka puristus töissä ja kotijutut jäi aivan jalkoihin siinä. Esimerkiksi nuo ulkokukkien laittamisetkin siirtyi reilusti kesäkuun puolelle. Koska en ole ollenkaan osaava puutarhahommissa, pyysin vain kaupassa, että olisi jotain sellaisia kukkasia, jotka kestävät tuulta ja myöskin paahdetta. Kuvien kukkaset ovat mun "kukkapenkistä", eli viime kesänä laitettiin kaksi lavakaulusta päällekkäin ja siinä se sitten onkin. Osa kukista on nyt ihan hyvin pärjännyt, osa ei tahdo kestää tuota tuulta.

Tässäpä koko viritelmä. Oikeassa alanurkassa oli persiljaa ja ruohosipulia, jotka olen pätkinyt ja kuivatellut. Uutta tuntuisi siihen pukkaavan. Mutta nuo köynnökset tosiaan ei meinaa millään kyllä napata kiinni noista tuista, vaikka olen niitä koittanut siihen kiinnitelläkin, vaan liehuvat vain tuulessa. No, ensi vuonna ehkä sitten jotain toisenlaista, sikäli mikäli ensi vuotta täällä tulee...

Ehkä muistatte, että meillä on täällä uhkana jäädä aurinkopaneelipellon keskelle. Se asia ei ole vieläkään edistynyt mihinkään suuntaan. Sen verran on tietoa, että aikovat kyllä syksyn mittaan jatkaa prosessia alueellamme, eli paneelifirma aikoo laittaa kaavoitusanomusta sisään, tai jotain sellaista. On siis täysin epävarmaa, miten tässä käy. Meidät lunastetaan ilmeisesti tästä välistä pois, jos paneeleja tulee. Kaikki riippuu nyt ensin siitä, miten kaupunki päättää tämän alueen kaavoittaa. Jos tästä tulee teollisuusaluetta, se on sitten morjens.

Meidänhän piti tänä kesänä tehdä tähän talon edustalle terassi (tai kivetys), maalata vähän ulkoseiniä ja olisin mielelläni laittanut makkariin uudet tapetitkin, mutta kaikki tällaiset asiat nyt sitten vain seisovat. Motivaatio tehdä mitään on todella heikko, kun ei tiedetä, pitääkö tästä sitten kuitenkin lopulta lähteä. Miksi nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa ja rahaa siihen, että täällä paikkoja entrailee, jos lopputuloksena on kuitenkin "häätö"? (Talo ja tilukset on ikiomia, kaikki on maksettu jne, mutta häädöltä se tuntuu, jos koti lunastetaan ja meidän on tästä pakko lähteä pois.) Joten kesä on vaan oltu, mikä ei nyt sinänsä ole huono asia sekään. Tai siis... minä olen vain ollut. Miehellä on koko ajan autotallissa puuhaa, hyvä ettei jonossa ole kaikki tutut korjauttelemassa autojaan koko ajan...

No, muitakin kuulumisia vähän tästä parin kuukauden ajalta. Pojan koirulainen on kovasti kasvanut. On se hauska, kun korvat lepattaen säntäilee sinne tänne. Sillä on kyllä tosi ihanan silkkinen tuo karva!

Marttailua on harrastettu. Toukokuussa käytiin laittelemassa linnunpönttöjä yhteen metsikköön. Aloitettiin hommaa jo viime vuonna, mutta pönttöjä tuntuu olevan loputtomasti.

Mummo haudattiin toukokuussa. Oli erikoisen mallinen tuo uurna.

Kävin Ikeassa jälkikasvun sekä siskontytön kanssa. Kyllä lapset on aina lapsia, vaikka ovatkin jo aikuisia...

Ajoittain on pidellyt melkoista hellettä. Tällä hetkellähän sää on tämmöinen perus Suomi-kesä: pilvistä, alle 20 astetta, ajoittain sataa... Tuulista on myös.

Mun työpöydän kaaos vain paheni kesää kohti. Olen edelleen tehnyt sitä jo varmaan vuosi sitten aloittamaani arkistointia, koska sitä pystyi tekemään vain silloin, kun muuta hommaa ei ollut. Nyt sain ennen kesälomaani homman valmiiksi. (Tietoturva)roskikseen lähti kaikkineen kolme sellaista roska-astiallista paperia ja säilöön otettiin vain sellaisia asioita, joita oli järkevä ottaa. Arkistolaatikoita tuli varmaan joku  15-20 kpl ainakin, mutta huhhuh, homma on nyt jotakuinkin paketissa. Tosin, vielä mua oottelee toisen yhdistyksen mapit... (kuuluu myös mun hommiin)

Toukokuussa oli myös toinen marttailta, aiheena valtakunnallinen Juhlat metsässä. No mehän juhlittiin!! On kyllä niin kivaa sakkia tää meidän marttaporukka, ehtisipä enemmänkin tapaamaan tuolla tavalla.

Ihan hirvee kiire töissä... hah. Toimistollamme on kesällä tosi lämmintä, ja koska olen siellä paljolti yksin, pystyn olla ihan vaan shortseissa ja paljain kintuin. (No, pystyn kyllä muutenkin, vaikka en oliskaan siellä yksin.) Tämän kuvan laitoin kaverilleni, että täällä sitä töissä "hikoillaan"... Hah!

Omenapuu kukki ihan valtavasti tänä vuonna. Kuten tuolta ylemmästä kuvasta näkeekin, omenia on tulossa paljon. Tuntuu olevan niin, että puu tuottaa joka toinen vuosi valtavan sadon ja joka toinen vuosi lepää. Mulla on tällä hetkellä pakkasessa vielä pussillinen omenaviipaleita sieltä kahden vuoden takaa (!) sekä useampikin purkki hilloa... täytyy ne nyt kyllä käyttää ennen kuin uutta satoa pukkaa pakkasen täydeltä.

Käytiin miehen kanssa Tampereella katsomassa siskon ja miehensä uutta kotia. Samalla vähän käyskenneltiin kaupungilla siellä. Tallipihalla oli just joku tapahtuma ja siellä kävin taputtamassa heppaa. =D

Sain äitienpäivälahjaksi hortensian. Koitin oikein tosissani hoitaa sitä kaikkien ohjeiden mukaisesti, ja se alkoikin kukoistaa aivan valtavan upeana. Kunnes sitten eräänä päivänä se lurpahti ihan totaalisesti, enkä saanut sitä millään konstilla elvytettyä enää. Siis en tajua. Täydestä kukoistuksesta äkkikuolemaan. En vaan käsitä, mitä tapahtui!

Yhden kerran töistä tullessani pysäytin auton ja keräsin tien poskesta kimpun kieloja. Ne on kyllä niin ihania!

Tämä oli maininnan arvoinen juttu: sain satoa meidän pihan raparperistä!! En tiedä, miksi se ei yleensä kasva kuin jonkun 20 cm korkeaksi. Viime vuonna en tainnut siihen sitten koskea lainkaan ja yllättäen tänä vuonna se teki monta pitkää vartta!!  Samainen raparperi on kyllä niin kaltoin kohdeltu kuin voi olla, sen yli on ajettu epähuomiossa ruohonleikkurillakin monta kertaa (koska se on niin matala). Nämä varret laitoin nyt pakkaseen (pilkottuna) ja teen niistä joku päivä jotain.

Kesän aikana on saatu ihan mielettömiä sateita täällä meillä päin, tosin niin on varmaan muuallakin. Ihmeelliset nämä kelit kyllä... ensin viikko ihan tuskaisaa hellettä, sitten järjetön kaatosade, sitten onkin tämmöstä kuin nyt, ettei ole oikein lämmintä muttei kylmääkään. Kuva on yhden kovan sateen jälkeen, kun vettä tuli niin, ettei piha meinannut imeä sitä ollenkaan.

Jännä juttu. Olen tehnyt koko talven niin kauheasti töitä, että mulla oli tosiaan reilun kolmen viikon verran ylityövapaita pidettäväksi tässä kesällä. Vaikka odotin sitä kovasti, huomasin jälleen kerran, että elämä pelkällä vapaalla on mahdottoman tylsää... eikä mulla ole juurikaan mitään tekemistä kotona. Koska edelleenkään siis en kokkaa, leivo, puutarhuroi... eikä yhtään nappaa tuo liikuntakaan valitettavasti. Olen siis aikani kuluksi kuunnellut paljon äänikirjoja ja samalla pelaillut pasianssia tai täytellyt sudokuja.

Juhannusviikolla kävin kuopuksen luona Lapissa. Hyttysiä riitti ja hyttyshattu oli aivan pakollinen varuste oikeastaan koko ajan kaikkialla paitsi sisätiloissa. Kävin jopa kaupassa hyttyshatussa, tosin verkko oli silloin kyllä nostettuna ylös... =D Tein reissun tuonne sen takia, että tytöllä oli siinä viikon verran vapaata aikaa ja toisaalta koska menin auttamaan heitä muutossa (sekä koirien että ihmisten). Lähinnä siis päivät kului koiratarhoja purkaessa, kuskatessa ja kasatessa uuteen paikkaan, sekä myös ihmisten muuttojuttuja tehdessä. 

Lappi on niin kaunis, mutta voi kääk tosiaan sitä hyttysten määrää kesäaikaan!!

Tytöllä ja miehellänsä on koiria yhteensä 27 kpl, tässä toinen uusimmista tulokkaista. Niin söpö taapertaja oli tuossa vaiheessa vielä, tällä hetkellä on varmaan meneillään se pahin naskalihammas-aika... Kaunis tyttönen tulee tästä valkoisesta ja sinisilmäisestä pikkuisesta!

Nämä tarhat ja koirat on jo uudessa paikassaan. Ovat aika äskettäin sinne saapuneet ja siellä juuri ihmettelevät uutta kotipaikkaansa. Oli kyllä ihan oma taiteenlajinsa tuo koirien siirto... minun voimat ei riittäneet edes yhden koiran siirtoon tarhasta toiseen, kun nämä on ihan super innoissaan kun jotain tapahtuu ja poukkoilevat joka suuntaan. Tyttö ja miehensä siirtelivät kahta kerrallaan, toki kun työkseen tekevät niin homma hoituu ihan tuosta vaan.

Tämä teksti taas venyy ja vanuu... Luin juuri läpi taas vanhoja postauksiani ja pidän kyllä itse siitä, että niistä voi palautella mieleen tapahtuneita asioita. Eli jos muut ei jaksa näitä lukea, niin itselle ovat kuitenkin tärkeitä juttuja muistiin kirjattavaksi ja kiittelen kyllä jälkikäteen itseäni siitä, että olen jaksanut kirjoitella, koska omia juttuja on mukava lukea vuosien jälkeen sitten ja muistella asioita. Tämä kuva on varmaan ainokainen juhannukselta, jota vietettiin erittäin kesysti tuossa miehen isän luona, jossa oli miehen sisaruksia paikalla. Tyyliin kymmeneltä kotiin... on ne ajat vaan muuttuneet, enää ei oikein mitään tehdä koskaan.

Mansikoita olen pakastanut yhden laatikollisen verran. Toisenkin olisi voinut laittaa, mutta niin vaan on jäänyt sekin taas. No, onneksi talvella saa pakkasesta ostettua marjoja.

Siinä kuva Kotkan Varissaaresta, jossa oltiin ihanan marttaporukkamme kanssa retkellä. Tuuli niin, että lähes tukka lähti päästä, mutta muuten oli ihan kiva keli. Ja seura, se oli parasta!

Laitetaanpa vielä kauniiksi lopuksi kuva siitä, kuinka paljon mahtuu multaa pieneen Pösöön... paljon!! Ja takapenkille vielä kasveja yms. Isomman tyttären kanssa käytiin hakemassa "muutama multasäkki", koska tarkoitus oli siirtää meiltä heille nuo mustaherkukat, jotka ei täällä ole useamman vuoden jälkeenkään edelleen kasvaneet yhtään, päin vastoin kituuttelevat vaan. Jospa heillä olisi parempi kasvupaikka. Samalla innostuttiin vähän sitten hankkimaan sinne heidän pihaan mansikoita yms. Joten... kuorma oli niin iso, että jännityksellä ajeltiin kotiin ja odotettiin, milloin rengas puhkeaa tai jouset katkeaa. Mutta selvittiin!

♥ ♥ ♥

Oli nyt melkoinen sillisalaatti taas tämä postaus, mutta väliäkö hällä. Noita vanhoja juttuja lukiessani tuli mieleeni monta hyvää aihetta, josta postailla, mutta sellainen melkein vaatisi, että olisi noin muutenkin sitten ajan tasalla nämä jutut täällä. Nyt tykkään koota tänne tapahtumia, jotta niitä voi sitten jälkikäteenkin muistella, mutta jospa tästä saisi aikaiseksi kirjoitella myös jotain ajankohtaisia ajatuksiaankin... ja esim. vaatteista mulla olisi myös sanottavaa, nyt nimittäin vihdoin viimein tuntuu, että olen löytänyt sellasia luottovaatteita, että niillä pärjään pitkään!

Palataanpa asiaan siis toivottavasti lähiaikoina. Mitä teille kuuluu? Onko lomaa vai töitä? Mitä ootte kesällä hommailleet? Itse muuten tajusin joku aika sitten, että en ole tänä kesänä käynyt vielä kertaakaan uimassa... edes niillä hirmuhelteillä ei tullut lähdettyä rantaan (meillä ei ole ihan lähellä rantaa, autolla pitäisi mennä). Ehkä sen asian vielä kesän aikana korjaan kohdalleen. 

Mukavaa kesän jatkoa!

t. Heli

kevätfiiliksiä ja reissukuvia

 

Moikkamoi! Se on kevät nyt ja tänään on vappu! Suunnitelmissa on lapsilauman kokoontuminen tänne meille, nakkeja ja perunasalaattia (tietty!), munkkeja ja simaa myös, ja ajateltiin myös testata instagramissa nähtyä "vohveliraudalla tortillaletuista pizzaa" -vinkkiä. Tosin näyttäisi siltä, että ostamani tortillaletut on liian isoja... no, testataan nyt kuitenkin.

Viime postauksessa kerroin, että suunnitelmissa on reissuja. No, kuluneen puolentoista kuukauden aikana olen ollut reissussa peräti kolme kertaa, mikä on kyllä melkoinen määrä, koska yleensä en todellakaan reissaa missään. Kuva on Tukholmasta, jossa kävin työreissulla. Hah, tuntuu kyllä hassulta sanoa noin... Kyseessä oli siis kalatalousalueristeily (työhöni liittyy mm. kahden kalatalousalueen asiat), joka oli käytännössä Ruotsin risteily. Mennen tullen oli luentoja päiväaikaan, ja sitten oli se perinteinen aamupäivä aikaa käydä maissa. Kävin maissa kaksistaan pomoni kanssa, koska muut eivät sinne innostuneet menemään. Käytiin ehkä Tukholman kalleimmassa kahvilassa (vahingossa) ja muuten vaan kuljeskeltiin.

Reissun ekana iltana jorailin ihan täysillä ja voi että oli ihanaa! Rakastan tanssia kunnon discojumputusta ja viihdyinkin tanssilattialla useamman tunnin putkeen. Tanssin siis lähinnä yksin ja ihan puhtaasti omaksi ilokseni, omalla tyylilläni. En hirveämmin juo alkoholia ja tuollakin lipittelin vain välillä vettä, koska hikihän siinä tuli. Ja tuli myös jalat ihan toooosi kipeiksi... se oli vähän kyllä yllätys itselleni. Polvet tuntui turvonneilta ja oli fiilis, ettei jalat suunnilleen taivu enää. Laivallahan joutuu ramppaamaan aika paljon rappusissa, aargh... Se paluumatkan ilta olikin sitten paljon hillitympi, ei sitä näköjään vaan vanha enää jaksa!

Kävin myös Englannissa, jonne olen haikaillut pitkään ja jonne viimein sain aikaiseksi järkätä reissun. Rakas ystäväni asuu siellä perheineen ja olinkin siis viikon heillä. Englannissa oli IHANAA, vihreää, kukkaisaa - ja viileää... Välillä täytyi olla pipo ja lapasetkin, ja takin alla oli villapaitaa jne. Käytiin kuluneen viikon aikana kävelemässä joka päivä pitkiä reissuja sekä siellä Nottinghamissa, jossa ystäväni asuu, että muuallakin. Tässä vähän kuvia ja juttuja.

Eka päivä (tiistai) oli reissupäiväni sinne suuntaan. Ystäväni mies haki mut lentokentältä ja oltiin heidän luona perillä vasta myöhään illalla. Seuraavana päivänä (keskiviikko) käytiin kävellen Nottinghamissa (noin 6 km suuntaansa), ihailtiin hienoa kaupunkia, käytiin parissa hienossa baarissa happy hour -cocktaileilla ja vielä myöhemmin pizzalla ja käveltiin myös takaisin kotiin. Kuva on kanaalin varrelta, se oli kaunis kävelyreitti sinne cityyn.

Kolmantena päivänä (torstai) käveltiin suht läheiseen Wollaton Parkiin, jossa on mm. tuo ihan jäätävän suuri puu! Kierreltiin siellä puistikossa ja nähtiin myös iso lauma peuroja. Alppiruusut oli viittä vaille kukkimassa... eli ei ihan sitä ehditty näkemään, ne kukkii siellä nyt parhaillaan. Ja ne on siellä muuten ihan puiden kokoisia! Sinikelloja siellä oli ihan maat sinisenään. Kotiin tullessa haettiin koko perheelle fish&chips, joka oli vähän niin kuin minun toivelistalla kokea siellä. Hmm, se niiden hernesose oli kyllä ihan kuin meikäläisten hernekeittoa... hassua!

Seuraavana päivänä (perjantai) köröteltiin tunnin matka junalla Lincolniin, joka oli ihan älyttömän kaunis kaupunki. Tallusteltiin siellä koko päivä ees taas, ristiin rastiin, ylös alas ihania mukulakivikatuja. Käytiin kukkulan laella olevassa katedraalissa, ihailtiin vanhoja rakennuksia, takorautaportteja ja aitoja, kaikkea. Mä olen aivan varmasti ollut entisessä elämässäni englantilainen, koska tuo maailmankolkka vaan on minusta kaikkein hienoin ikinä, niin luonnoltaan kuin rakennuksiltaan. Tätä kuvastanee myös se, että mulla on reissustani varmaan toista tuhatta valokuvaa.

Reissuun piti toki mahduttaa myös yksi pubi-ilta, joka sattuikin sitten siihen Lincolnista paluuseen. Viini olikin aika hyvää, takana pitkä päivä jo valmiiksi, aika vähän syötynä mitään jne. Muutaman lasillisen jälkeen lähdettiin tallustelemaan kotia kohti, mutta matkalle osuikin sitten vielä disco, jossa meno oli mainiota, joten ei muuta kuin ikärouvat sinne vaan ja sitten jorattiinkin putkeen reilut pari tuntia hyvän dj:n tahtiin. Ja miten sitten olikin taas tuo laivareissulta jo niin ikävästi tuttu "polveni eivät enää taivu" -tilanne... Kotiin ei onneksi ollut pitkä matka, joskin se oli kyllä meille molemmille melko tuskainen polvikipujen takia. Kapeissa brittitaloissa on myös aika jyrkät ne portaat, joten kyllä tuntui seuraavana (ja varmaan sitäkin seuraavana) päivänä polvissa nämä meidän jorailut. Mutta kyllä oli taas ollut yksi tosi kiva päivä ja ilta!

Seuraavana aamuna otettiin aika iisisti - kuten itse asiassa useimpina muinakin aamuina. Me saatettiin ihan sujuvasti istuskella puoleen päivään (ja välillä ylikin) olohuoneessa pyjamissa ja lipitellä teetä ja rupatella vaan loputtomasti. No, nyt oltiin jo lauantaissa ja meillä oli illaksi suunnitteilla ihan tietty meno. Sitä ennen käytiin kuitenkin taas kävelemässä Wollaton Parkissa ja nyt ihan siellä linnalla asti (tai en tiedä onko se linna, siltä se kuitenkin minusta näyttää!). Sisällä ei käyty, ulkoa päin vain ihailtiin. On kyllä niin hienoja paikkoja tuo maa täynnä!

Tiedättekös, mikä kasvi tämä on? No sehän on villivalkosipuli! Sitä kasvoi paikoittain vaikka miten paljon, ja kun otti tuollaisen kukanhapsun ja sitä sormissaan hieroi, tuli aivan ihana valkosipulin tuoksu! Kuulemma tätä ihan käytetään ruoaksikin tuolla, itse en arvannut tien varresta suuhun saakka laittaa. Mutta mietin kyllä, voisikohan sitä kasvattaa itse kukkapenkissä...

Jo aiemmin sovittuna iltamenona meillä oli disco! Tuolla on kuulemma ihan valtavan suosittuja tuollaiset aikuisten discot, ja kyllä oli nytkin tupa täynnä väkeä ja meno aivan vallatonta. Itselle useimmat biisit oli ihan tuntemattomia, mutta muu yleisö lauloi ja tanssi mukana ihan täysillä. Tuon discon järkkääjänä oli jonkun tunnetun brittinäyttelijän mies, tämä näyttelijätär itse oli mukana lavalla joraamassa koko ajan ja näkyy kuvassakin (valkoinen T-paita, tummat housut) - itse en kyllä tiedä kenestä on kyse (joku Vicky..?), mutta yleisö oli aivan hulluna. Brittiläinen juomatyyli on ihan suomalaisen veroista, huomasin... Disco kesti viisi tuntia, joista itse oltiin paikalla neljä, ja vaikka meno oli edellistä iltaa huomattavasti hillitympää, niin tuli siinä tosiaan siis NELJÄ tuntia tanssahdeltua... Kotiin mentiin tällä kertaa bussilla, liika on liikaa jo liikunnallekin, hah.

Yksi mun haaveista on ollut joskus päästä käymään nummilla. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten koko perheen voimin käymään Peak Districktillä (toivottavasti kirjoitin tuon oikein...), jonne oli noin tunnin ajomatka. Oli taas niin hieno paikka, että nyt on pakko laittaa myös useampia kuvia sieltä näytille tännekin. Tuohon yläkuvaan viitaten, käveltiin siis tuolla lehmien laitumellakin... yhdessä kohtaa lehmät päätti tulla joen varteen, joten tämä täti aika kiireesti väisti, koska samaa polkua olivat tulossa meidän perässä. 

Nämä tienoot on kuulemma upeat silloin, kun kanervat kukkii. Oli ne upeat minusta jo nytkin!

Nuo sammaloituneet metsäkohdat ällistyttävän känkkyräisine oksineen oli kuin suoraan jostain keskiaikaisesta elokuvasta!

Kallion kuningatar! Paikka oli siis todella, todella ihana ja maisemat ihan huikeat tuolta ylhäältä. Pääsisipä joskus uudestaan, vaikka näkemään sen kanervien kukinnan...

Maanantaina me lähdettiin Lontooseen, jossa oltiin yksi yö. Köröteltiin sinne bussilla kolmisen tuntia ja sitten käveltiin siellä ihan koko päivä iltamyöhään asti, lukuun ottamatta noin 1,5 tuntia, jotka vietettiin kahvilassa nauttien perinteistä iltapäiväteetä. Nyt on nähty Westminster Abbey, Big Ben, parlamenttitalo, Buckinghamin palatsi, London Eye... ja vaikka mitä muuta. Me siis vain ihailtiin kaikkea ulkoa päin, ei maksettu minnekään sisälle, mutta siinäkin riitti kyllä silmänruokaa aivan riittämiin. Ensin nähtiin paikkoja päivänvalossa ja illalla sitten vielä sama kierros, kun niitä oli hienosti valaistu. 

Tuo London Eye oli ihan jäätävän suuri, kun käveltiin ihan sen vierestä illalla. Kuvista ei kyllä yhtään sitä osaa ajatella. Käveltiin muuten tuolla jokiuomassakin myöhään illalla! Jännää, kun laskuvesi vetää myös Thamesia "tyhjäksi", siellä tosiaan pystyi kävelemään, ainakin tuolla kuvasta katsottuna vastarannan puolella. 

Lontoossa oli monessa paikassa myös tosi kauniita puistoja ja muutenkin se oli tosi kaunis kaupunki mun mielestäni. Vielä jäi monia kiinnostavia paikkoja näkemättäkin, koska ei vaan enää jaksanut kävellä yhtään. Illan päätteeksi lähdettiin sitten majapaikkaamme, joka oli pikkuinen hotellihuone lähellä Victorian asemaa, josta sitten seuraavana aamuna lähdin suunnistelemaan kohti lentokenttää ja kotimaata.

Reissu oli aivan ihana, parasta oli tietenkin rakkaan ystävän seura, mutta myös tuo Englanti on niin lähellä mun sydäntäni kaikkineen, että oli aivan mahtavaa viimein monien vuosien jälkeen päästä siellä taas käymään. Askelmittari olisi ollut mielenkiintoinen olla, koska me tosiaan käveltiin aivan hirveän paljon ja lisäksi vielä oli ne jorailutkin kahtena iltana. Jalat olikin aika soossia kaiken sen tallustelun jälkeen, mutta sydän täynnä iloa reissusta!

Reissusta ehti hädin tuskin toipumaan, kun jo oli edessä uusi... Tällä kertaa suunnattiin Tallinnaan miehen liiton risteilylle. Perinteinen 24h risteily: laivalla Tallinnaan, yö laivassa, aamulla maihin, iltapäivällä takaisin kohti Suomea ja illaksi kotiin. Ihan kivaa oli. Ilta otettiin todella hillitysti, vaikka pikkutunneille menikin. Aamupalan jälkeen käytiin miehen kanssa kahdestaan ihan vaan tallustelemassa pitkin vahnaa kaupunkia. Keli oli hieno, joten mikäs siinä oli ollessa.

Nyt, kun on näin pienellä väliajalla käynyt sekä Tukholman että Tallinnan vanhoissa kaupunginosissa, voi todeta, että ovat kyllä hyvin samanlaisia. Ja kuinka ollakaan, myös ne Englannin vanhat kaupungit on hyvin vastaavia: samanlaiset mukulakivikadut, samantyylisiä rakennuksia... Ihania siis kaikki, vaikkakin Englanti kyllä voittaa kisan minun sydämessä!

Palataanpa sitten takaisin arkeen ja kotiin. Kaikenlaisen reissailun ja jorailun lisäksi on sitten sitä tavallista arkeakin tietty ja vähän myös elämän nurjaakin puolta: minulta on kuukauden sisällä menehtynyt sekä mummo että setä, ja lisäksi tuli myös suru-uutinen yhden vanhan luokkakaverini poismenosta. Mummo ehti muutamaa päivää ennen kuolemaansa täyttää 99 vuotta, ja vointi oli jo jonkun aikaa heikentynyt, eli tätä vähän osattiin jo odottaakin. Mummo oli minun viimeinen elossa ollut isovanhempi, joten tämä oli nyt yhden aikakauden päätös. Setäni kuolema oli puolestaan ihan yllättävä, enkä edes tiedä vielä kuolinsyytä (ehkä sairaskohtaus?). Vanha luokkakaverini menehtyi sairaskohtauksen jälkeisiin vaurioihin. Eli kyllä tässä on matkahumuista tipahdettu tukevasti takaisin arkeen ja elämän realiteetteihin...

Tänään kuitenkin vietetään kauniissa ilmassa vappua perheen kanssa, joten kaippa se on alettava kaivelemaan munkkiaineksia esille... (tuo munkkikuva on jostain vuosien takaa). Eipä muuta kuin HAUSKAA VAPPUA kaikille, ties monettako takatalvea odotellessa...!

Terveisin reissuissa rähjääntynyt / rentoutunut Heli