urheiluhullu supertreenaaja

 

No niin. Otsikkohan ei siis tokikaan pidä paikkaansa. Tämmöinen keski-ikäinen keskivartalopönäkkä täti täällä vaan on.

Olen tänään siivoillut erilaisia näkymättömiä asioita, kuten sähköpostia ja tietokoneen tiedostoja. Aloin sitten miettiä, että mitä vaikkapa jälkikasvu miettisi, jos katsoisi mun tietokoneen syövereihin ja toteaisi, että mulla on aika paljon kaikenlaisia "syö näin niin laihdut" -tyyppisiä asioita ja ohjeita koneellani. Puhumattakaan noista kaiken maailman jumppakursseista ja ruokavaliokursseista, joita olen tilannut, mutta valitettavasti toteutus on aivan luokattoman huonoa.

Mä sit oikein laskin, mitä kaikkia kursseja mulla on - niitä nimittäin riittää! Luulisi siis, että täällä on oikein todellinen terveys- ja urheiluhullu. Tässä listaus jaoteltuna sen mukaan, kenen/minkä firman kurssista on kysymys:

1. EroonJumeista.fi: Keskivartalo Kuntoon
2. Maikki Marjaniemi: 30 päivän kasvisruokasuunnitelma, 30 päivän vegaaniruokasuunnitelma, 50+ kunnossa, Kävele kuntoon, Kevenny keittiössä, Kiinteydy kotiruoalla (E-kirja), Muokkaa kehoa Barrella, Nopeat kuminauhatreenit, Vahva kotona
3. Evgeni Suokas: Buusti
4. Optimal Performance (eli Kaisa Jaakkola): Hyvän olon hormonidieetti
5. Keidas Wellness: Joogaa jäykille
6. Kotona kuntoon: Kiinteyttävä kotipilates

Yhteensä siis peräti 14 eri kurssia 😲 osin liikuntaa ja osin ravintoa ja aika monessa myös sekä että. Vaikuttavaa, eikö??? Totuus kuitenkin on, että olen suorittanut kaikista noista kokonaisuudessaan.......... kaksi. 

Nopeat kuminauhatreenit vedin alusta loppuun, en ehkä ihan siinä aikataulussa, missä se oli neuvottu, mutta joka tapauksessa tein joka ainoan treenin. Kun tein viimeisen treenin, ajattelin että jes, sitten aloitan sen vain alusta uudelleen ja lisään vähän vahvemmat kumpparit, jolloin saan vähän lisätehoa ja treeni säilyy nousujohteisena.

En tehnyt yhtään kertaa uudelleen.

Kiinteyttävän kotipilateksenkin tein kokonaisuudessaan, vaikka en tykännyt siitä yhtään enkä kokenut sen olevan edes millään lailla tehokas. Kun sain jumpat tehtyä annoin sen typerän pilatestangon siskolleni ja sain vaihtarina häneltä meidän äidin vanhan  6-kiloisen kahvakuulan kaveriksi omalle 4-kiloiselleni. Sielläpä nyt yhdessä pölyttyvät olohuoneen nurkassa...

Ja siis tosiaan: nuo hankkimani kurssithan on kaikki tosi hyviä (paitsi en tiiä siitä pilateksesta...). Minä olen tässä se ongelma, kun en saa itseäni tekemään mitään.

Mä olen liikunnan suhteen todella "tuuriliikkuja" (vrt. tuurijuoppo). Saatan hetken liikkua ihan tosi innostuneesti ja sitten kaikki loppuu kuin seinään. Tässä esimerkkejä:

Nuorena olin aivan himojumppaaja. Olin yhdessä kansanopistossa, jossa vähän niin kuin perustin sellaisen jumppaporukan, jonka kanssa vedettiin Jane Fondaa muutaman kerran viikossa ihan into piukeena. Sain siellä jopa "Vuoden voikkatossu"-kunniakirjan, eli oli vissiin muutkin noteeranneet sen mun jumppailun. 😁 

Sitten innostuin step aerobicistä, siis todella rakastin sitä! Kävin vielä lasten aikaankin jossain kohtaa 2-3 kertaa viikossa stepissä - mun on täytynyt olla tosi teräskunnossa silloin! Mutta sitten kaikkialle rantautui zumba ja myös täällä step-tunnit vaihtui siihen - ja mä vihaan zumbaa, joten siihen loppui liikunnat siltä erää.

Jossain kohtaa innostuin ihan mahdottomasti joogasta. Kävin astangajoogassa muistaakseni 1-2 kertaa viikossa ja tein sitä myös kotona. En mitenkään innostunut siitä joogan henkisestä puolesta, vaan liikunnallisesta. Sitten eräällä viikonloppukurssilla joku selkäjoogaekspertti kielsi multa aika monta liikettä, koska mun selkä oli koko ajan kipeä. Lopetin koko homman siihen.

Viime talvena lähdin yhden ystävän kannustamana hänen kanssaan kokeilemaan kahvakuulaa. Alkuun olin aivan innostunut ja ajattelin, että tässä on viimeinkin se minun juttu. Mutta sitten aloin olemaan joka kerran jälkeen paitsi mukavasti lihaksista kipeä, myös vähemmän mukavasti jumissa: päätä särki, niskat oli ihan sairaan kipeät jne. Tunneilla oli välillä myös sellainen olo, että se on aivan liian rankkaa ja kohta lentää yrjö. Tuntui, että eihän siinä ole mitään järkeä! (Ja juu, tiedän, väärä tekniikka varmasti jne. kun niskat kipeytyi niin kovin.) Ja niin siinä kävi, taas kerran, että lopetin koko homman.

Näiden lisäksi olen mm. käynyt kuntosalilla, ratsastanut, suunnistanut, lenkkeillyt... hetken sitä, toisen tätä, ei mitään koskaan pidemmän päälle sinnikkäästi jatkaen. Lapsena ja nuorena olen myös jumpannut, yleisurheillut, käynyt baletissa, telinevoimistellut, jazz-tanssinut, ratsastanut silloinkin... you name it.

Olen niin monet kerrat ajatellut, että NYT mä ryhdistäydyn, NYT mä alan pitää itsestäni ja kunnostani huolta, NYT mä yllätän kaikki, jopa (ja etenkin...) itseni, ja jatkan sitkeästi, laihdutan, kiinteydyn, kohotan kuntoa, alan syödä fiksummin, teen viimeinkin nuo ostamani kurssit kunnialla loppuun...

Hahhahhaa. Ja syvä huokaus.

Tänä syksynä aloitin sitten paikallisen liikuntaseuran lihaskuntojumpan, taas saman ystävän kannustamana, jonka kanssa oltiin myös kahvakuulassa. Lähtökohtaisesti olin negatiivisella mielellä ja ajatuksella, että en mä siellä sit kuitenkaan jaksa pidempään käydä - hyvä kun sain itseni sinne ekalle tunnille raahattua.

Jumppa on maanantaisin ja heti sen perään on kehonhuoltotunti. Kaksi kertaa olen nyt käynyt molemmissa ja olen tykännyt. Tahti on mukava ja sopiva, lihaskuntotunti on tehokas muttei tappava, kehonhuollossa on sopivassa määrin itsensä vääntelyä ja venyttelyä. Hiki tulee ja liikunnasta nauttii. Toivottavasti intoa riittää ja jumppailu jatkuu sitkeästi tällä kertaa.

Ehkä voisin ihan varovasti katsella myös noita ostamiani nettikursseja... ottaa sieltä jonkun, jota tehdä vaikka kerran viikossa. Noistahan riittäisi vaikka minkälainen jumppaohjelma koostettavaksi pitkäksi aikaa, kun olisi välillä yhtä ja sitten taas jotain toista - joogaakin aina välillä, mutta ei sitä vaativaa astangaa vaan tämmöisille jäykistyneille keski-ikäisille sopivampaa, lempeämpää versiota.

Mulla on sellainen hassu olo, että toisaalta olisi kovasti halua tehdä asioita fiskummin (liikkua, syödä paremmin, nukkua enemmän), mutta sitten ei kuitenkaan ole tarmoa siihen. En tiedä onko syynä esim. kaverin puute - tulisiko mentyä, jos olisi joku, jonka kanssa mennä yhdessä? Tämä mun kannustajaystävä on ollut iso innoittaja liikkumiselle, käyn nimittäin hänen kanssaan myös (koira)lenkillä viikoittain. Kun itsellä ei ole sitä "pakkolenkittäjää" eli koiraa enää, laiskuus on kyllä ihan mahdotonta!

No, tällaisia mietteitä sunnuntai-iltana. Huomenna sitten taas jumpalle...!

Mitenkäs teillä? Mikä innostaa tai motivoi liikkeelle, vai motivoiko mikään? Esim. jos ei olisi vaikkapa koiraa, kävisitkö silti lenkillä? Tai onko liikunta vuosien ja vuosikymmenten aikana niin totuttu tapa, että sitä tulee edelleen tehtyä ahkerasti?

Vai onko kenties olemassa muitakin "tuuriliikkujia" tai saamattomia laiskureita kuin minä?? 😶

PS. Kuvat ei liity oikein mitenkään. Paitsi että wannabe-hyvinsyöjäksi tulee aika usein valittua tollasia herkkuja kuin kuvan muurinpohjalettu hillolla ja kermavaahdolla... Toisessa kuvassa omaa "runsasta" tomaattisatoa. Ja kyseessä siis minitomaatit. 😄