keskiviikko 12. joulukuuta 2012

motivaatiota hakemassa


Pätkis on parasta. Nämä oli mun motivaationamit, jotka on jo syöty mutta motivaatio on edelleen vähän kateissa... Siivousmotivaatio nimittäin. Jotenkin meillä on nyt tää homma taas sen verran levähtänyt, ettei tiiä mistä alkais. Taidan alkaa ihan kohta tuolta yläkerran suunnasta. Ei se sit lopulta muuta vaadi kuin että ottaa sen imurin käteen ja aloittaa. Sit homma sujuu omalla painollaan. Tahtoisin nyt kuitenkin saada tänään täällä paikat suht kuntoon, että voisin sitten huomenna luuhailla kaupoilla ihan ilman ressiä siivottomasta talosta.

Katselin äsken monen mainitseman dokumentin Säilöttyjä unelmia. Olihan se aika karu. Mä en toisaalta oikein ymmärrä, miten ne karut ihmiskohtalot ja se säilykkeen matka liittyi toisiinsa...?? Mitä tällä nyt haluttiin saada heräteltyä? Lähinnä mulle tuli vaan suurensuuri ällötys sitä yhtä teurastajamiestä kohtaan, joka kuulemma itse saa hypätä vieraissa mutta kun vaimo sen teki niin se oli sit oikeus hakata, moneen kertaan. Ja saattaa se vaimon kuksija löytää vielä joku päivä pallinsakin jostain kiikkumasta. Huhhuh. 

No, kuten aina, eläinten kohtalo suretti tässäkin. En voi ymmärtää miten nuo ihmiset voi tehdä tuota työtä. Tai joo voin, rahan takia ne sitä teki. Mutta kyllä tuntui julmalta kun pieni possu tempoili napanuoran päässä, kun emä ei sitä saanut katkaista... tai kun nauta vielä kauhuissan potkiskeli roikkuessaan yhden jalan varassa kurkku jo aukaistuna... tai kun possu oli vain tainnutettu ennen kurkun puukottamista. Kyllä se on karmeeta tuo ruoan tuotanto, sanoo hän joka juuri aamulla osti kaupasta jauhelihaa siististi muovilaatikkoon pakattuna.

Kyllä mä niin taas mietin tuleeko joulupöytään possu vai ei. Jos perheeltä kysytään niin tottakai tulee. Jos olisin yksin niin ei tulis todellakaan, ei olis tullut enää muutamaan vuoteen. Suostuiskohan perhe vaihtamaan kinkun kalaksi... niiden "teurastus" ei tosin sen kummoisempaa ihanuutta ole, joskus katsoin jotain dokkaria siitäkin enkä voi mitään sille että mua surettaa ne otukset haukkomassa henkeään. Mun mielestä kalastus ei oo sen kummemmin inhimillistä kuin tuo lihan tuotantokaan.. kaloja vaan ehkä pidetään jotenkin aivottomampina.

No johan oli tosi motivoiva paasaus. Mielipiteensä kullakin tästä asiasta, mulla on tällaiset ajatukset. Loppujen lopuksi jos oikein alkaa ajatella, niin koko ajan sitä kannattaa yhtä sun toista epäkohtaa maailmassa, ihan vaan ostamalla ties missä tuotettuja vaatteita tai sitten vaikka niitä nakkeja ja säilyketölkkejä. Hulluksi sitä tulee, jos alkaa jokaisen tavaran kohdalla ajattelemaan asiaa sinne alkulähteille asti.

Mutta kyllä mun ostomania nyt ehkä kuitenkin hivenen tästä hilliintyi. Ja siivousinto villiintyi. Nyt mä tartun imuriin ja koitan hikoilla sen varressa nää elämäntuskat pois. Ja kun ensi kerralla taas tulee se Animalian lappu, maksan jäsenmaksuni hetimiten. No, maksan mä sen aina muutenkin, mut kuitenkin. Jos sitä kautta edes joku epäkohta eläinten asioissa saatais paremmalle tolalle.

Ei muuta kun hommiin.
Parempaa päivän jatkoa kaikille!

terkuin Heli

12 kommenttia :

  1. Niin, ruokaahan se on syötävä, eikä kaikilla ole varaa nyrpistellä epäeettisille tuotantotavoille... mutta mie en kyllä sitä purkkiraviolia enää osta, vaikka onkin halpaa! Samoin aikanaan ällöilin espanjalaisten tomaatinkasvatukselle, kun siellä ihmisetkin sairastuu kaikista niistä myrkyistä, mitä ne joutuu tomaateille suihkimaan.

    Mutta jos päättää kääntää pihansa pottumaaksi ja elellä pelkillä omilla potuilla, voi äkkiä itsekin huomata että perunarutto tulee ja vie koko sadon, jos ei myrkytä.

    Hirveintä minusta oli kattoa, kun naudoilta nyljettiin nahka ja sitten ne roikku valkokirjavina raatoina silmät paljaana ja kurkku auki irvistellen.

    VastaaPoista
  2. Nuo sun eläinajatelmat olivat ihan kuin minun päästäni.

    Mulla on suru puserossa. Sain juuri viestin, että koiran uurna on noudettavissa. Nyt se on oikein konkreettista, että paras kamu on poissa.

    VastaaPoista
  3. Jäin muuten itse miettimään sitä samaa, mikä oli dokumentin tavoite?

    Ehkä yleinen herättely siitä, mitä kaikkea sisältyy välillisesti ja välittömästi nötköttipurkkiin (vai mikä purkki se nyt sitten olikaan). Kai tarkoituksena oli tietoinen provosoituminen, mikä oli sinällään ainakin itselle hyväksi. Vaikka tuskin lihan syöntiä kertaheitolla lopetankaan, jos lopetan koskaan, niin entistä enemmän kyllä tulen panostamaan kotimaiseen lihaan tai luomuun, sillä jotenkin jaksan uskoa että Suomen lainsäädäntö takaa eläimillekin jotain oikeuksia. En tiedä, mutta jaksan uskoa että täällä on ehditty taistelemaan jo näiden asioiden kanssa, toisin kuin yhteiskunnissa joissa monet muut asiat menevät vielä eläinten oikeuksien edelle. Mun kävi kanssa sääliksi niitä eläimiä kovasti, mutta tossa se vain on, että niin kauan kun lihaa syö pitää olla kykenevä katsomaan asioita silmiin.

    Toivottavasti tämän kaltaiset dokumentit herättelevät juuri niitä ihmisiä, jotka eivät näitä asioita muuten tule ajatelleeksi.

    Täällä odotellaan että kyytiläiset pääsisivät kanssa lähtemään ja kopioidaan 23 klassikko kappaletta koneelle, josko vaiska toiseen kuuntelutenttiin sitten pääsisi ja pääsisi siitä läpikin. Matikasta on ainakin tulossa melko varma 5 (asteikolla 1-5), jotta hjippii ja hei. :D

    Motivaatiopatukaksi vedin itse tänään tuplan. ;) Pysyy se orastava yskäkin toivottavasti sitten poissa. :)

    Iso hali Helille! Hauskoja shoppailuja!

    VastaaPoista
  4. Sanna: sepä se, ei mullakaan varaa pelkkään luomuun ole. Tiedostan sen ikävän siellä ruoan takana, jonkun verran koitan vastaan taistella... mutta en kaikessa kyllä vaan pysty. Ihan sama noiden vaatejuttujen kohdalla, kyllä se askel mulla sinne Hennesiin vaan käy koska vaatteet on halpoja ja kivoja. Tiedostan, ettei tuotanko ehkä oo kaikkein eettisintä mutta mutta...

    Minusta hirveintä oli se, kun ne eläimet kärsi. Surettaa se viattomien eläinten satuttaminen ja epäinhimilliset olot, ihan jo se emakoiden elämäkin... ja se tyttö vaan hymy huulilla napsi pikku possuilta pallit pois, voi että se on kans minusta tosi julmaa. Ihan kauheeta oli, kun se lehmä potki siellä roikkuessaan. Siis niiin julmaa. Ja kun ne siat valutettiin kuiviin ja ne vielä sätki siinä... Huhhuh. Mietin jonkun päivän kannattaako mun ees kattoa sitä ohjelmaa, tiesin että siinä on noita järkkyjä kohtia.

    My life: ensinnäkin tervetuloa lukijakseni! Ja toiseksi, voi sulla on suuri suru nyt. Mä en tajua miten kestän sit kun koiristani aika jättää. Ajattelen sitä usein jo nyt ja aina tippa linssissä. Eläinystävät on tosi rakkaita, ne joilla ei eläimiä ole ei jotenkaan ollenkaan meinaa tajuta miten suuri asia niiden menetys on. Voimia sinulle!! <3

    Saariston kasvatti: joo, heräs kyllä kysymys että siis miten nää liittyi yhteen? Mä huomasin kyllä jossain kohtaa, että keskityin niin vaan siihen ihmisen tarinaan etten oikein ees tajunnut mitä se siinä paraikaa teki. Se teurastaja oli kyllä kauhee tyyppi etenkin. Ja kauhea totuus tosiaan on, että tuolla lailla se jauheliha munkin pöytääni taitaa päätyä... joku nekin tappaa ja pilkkoo. Se on niin helppo unohtaa kaupassa, kun liha on siistissä paketissa...

    Tsemppiä kuunteluihin ja onnea hyvistä tenttituloksista! Ja joo, yskää oon torjunu täällä tänään mäkin, ihan siksi sitä suklaata kotiin kannan... =)

    VastaaPoista
  5. Moi, hauskasti kirjoitat. Vasta Johannan kerrottua, että sulla on oma blogi, sen hoksasin. Täytyypä seurailla ahkerammin : ).

    Nyt ei sitten uskalla meikä enää tomaattimurskaakaan ostaa : /!

    VastaaPoista
  6. Pätkikset on munkin ei enää niin salainen paheeni - nuoriso osaa jo kysellä, että missäs sun Pätkis-kätkö on;)
    Mä en ole tuota dokumenttia katsonut enkä aiokaan. En halua enää yhtään lisää näitä syyllisyyskohtauksia - meidän melkein kasvissyöjätyttö kun alituiseen jaksaa muistutella näistä eläinten oloista. Ja kuitenkin - tunnen erään suurmaitotilallisen emännän, joka tietää joka ikisen kantturansa nimen, on ne huolella valinnut, ja joka suree jokaista lehmän sairastumista ja varsinkin sitten teuraalle vientiä. Ja toisaalta tunnen yhden sikalan omistajan, jonka siat elävät sellaisessa ahtaudessa ja paskassa, ja jonka luona eläinsuojeluvalvojat käyvät säännöllisesti, että mielelläni siitä joulukinkusta luopuisin. Mutta - jouluna kestitsen myös äitiäni, veljeäni perheineen, appivanhempiani ja kälyäni. Ja mielelläni kestitsen - näitä jouluja ei tule enää kovin montaa olemaan jäljellä, jolloin tällainen joukko saadaan koolle. Ja joka on tottunut siihen, että jouluun kuuluu kinkku. Ja ne kalat myös;)

    VastaaPoista
  7. Virpi: ai, luulin että tiesit aiemmin jo. =) Ja mä muuten ajattelin kans tota tomaattia... käytän jonkun verran kuitenkin murskaa tai paseerattua sekä tietty ketsuppia, mutta eipä ole edes juolahtanut mieleen että mistä ne tomaatit tulee...

    Lady: Pätkikset vaan on niin parhaita! Mun tarttee ostaa jouluksi vielä niitä boxeja kyllä... meillä vaan ne mennä hujahtaa alta nanosekunnin, kun muutkin on sellasia suklaahiiriä.

    Samaa ajattelin ennen kuin sit lopulta katsoin ton dokkarin. Että syyllisyyttä on joka asiasta muutenkin, vieläkö tästä tarvii.. Mä tahtoisin olla vegaani mutta sit kuitenkaan en halua luopua esim kananmunista ja jogurtista ja voista... ja kun se on sit ihan sama vaikka söis sen lihankin, koska myös maidon ja munan tuotanto johtaa lopulta siihen että elukat on ahtaasti ja tapetaan ennen aikojaan - vaikkei niiden ittensä tuotanto nyt ihan niin kauheeta oo kun toi puhdas lihantuotanto, ehkä. Ja varmasti on tiloja laidasta laitaan, on niitä jotka harjaa ja rapsuttaa lehmiään ja niitä jotka potkii ja hakkaa possujaan. Karmeeta, että tää "kaikkea ja paljon" maailma kostautuu just noille jotka on heikoimmassa asemassa, eli eläimille.

    Ja ihan sama meillä, pakko on niitä muitakin syöjiä kuunnella, kauhee haloo tuli kun eilen vähän mainitsin että ehkä ei kinkkua hommata... (no ihan tasan varmasti se kuitenkin hommataan) Pienempi poika sanoi jo että "no se siitä joulusta sitten". Että sillein...

    VastaaPoista
  8. Pätkis ON hyvää! Samoin se pätkiskakku...

    Mä en pysty tollasia dokkareita katsomaan, kun sitten vähän aikaa menee, että miettii kaikenlaista... Vaikka hyvähän se on olla tietoinen ja pohdiskellakin! Mutta tieto lisää tuskaa ja haluan nauttia kinkusta ja kalkkunasta;)

    Ihanaa kun oot palannut<3

    VastaaPoista
  9. Minulla taitaa mennä nyt asian vierestä, mutta pätkis pelastaa kyllä pahan päivän :) Ja kiitos ihanasta kommentista, se oli aito <3

    VastaaPoista
  10. Kati: mikä pätkiskakku? Löytyiskös ohje, voisin vaikka väsäillä joskus? Ja kiitos, oli kiva palata, kiva että sinäkin olet täällä!

    Johanna: näin on, Pätkis tarttuu useimmiten mukaan kaupasta jos jotain pikahyvää tahdon... Ja kiitos vain kiitoksista! Kyllä mä hetken mietin että arvaanko ees laittaa sellasta kommenttia...

    VastaaPoista
  11. Mä tänään olosuhteiden pakosta katselin sohvalta kun äitini imuroi taloa.... on sekin kuule vähän ahistavaa.
    ja tulee se joulu siivoomattakin, koita olla ressaamati - motivaatiosuklaat toki saa syödä! :)
    mä yritän suosia lihassakin luomua ja riistaa, mutta hoitovapaalla olevan budjetilla se usein jää kauniiksi haaveeksi. allergiaperheen ruuat kun muutenkin maksaa kohtalaisesti...
    mukavaa ressitöntä viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
  12. Taina: sulla on nyt lepo ihan paikallaan. Oo vaan iloinen kun joku muu siivoaa, kyllä sä ehdi vielä sitä lajia itekin harrastamaan ihan tarpeeks.

    Meillä on kans kokemusta tosta allergiahommasta, molemmat pojat oli ihan hyperallergisia pienenä. Oli se aikamoista kokkailua.

    Olen muuten aika ällistynyt nykyohjeistuksesta allergioiden suhteen; meidän pojilla oli se ehdoton välttäminen koko homman a ja o. Nykyään ainakin täällä päin ohjeistetaan altistamaan joka viikko vähän että elimistö tottuu. Paitsi nyt tietty niitä ihan hengenvaarallisia aineksia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥