sunnuntai 18. elokuuta 2013

uusia mattoja ja elämänmuutos-suunnitelmia


Mä sain ystävältäni tuollasia ihania sinisiä räsymattoja. Ne odottaa edelleen, että saan siivottua ja sitten vasta laitan ne paikalleen. Tykkään ihan hirveesti noiden väristä!!!

Kun kirjottelin viime postaustani sillon klo 01 yöllä, junnasi asiat mun päässä vielä sittenkin, kun menin nukkumaan. Aloin sit miettiä, että pitäis ne ärsytysasiat oikeesti laittaa ihan paperille ja miettiä mitä millekin asialle tekis. Jotenkin sillein tyyliin 
a) mikä ärsyttää, häiritsee, suututtaa tms
b) miksi näin
c) mitä asialle voi tehdä

Nyt kun mietin, voisi siihen ehkä lisätä vielä kohdan
d) mitä tämä opettaa minulle jatkoa ajatellen

No, tällä kuluneella viikolla nyt on vaan ollu monenlaista, koska on ollu lääkärireissuja (itse asiassa peräti neljä kertaa, ja viides oli sillon viikko sitten lauantaina), koulujen aloituksia, töitä, omaakin sairastelua, kiirettä ja säntäilyä paikasta toiseen, yhden asian suhteen todella ärsyttävää vääntöä sähköpostitse (kymmeniä sähköposteja useamman ihmisen kesken) ja rikkana rokassa vielä se, että en vaan saa mentyä ajoissa nukkumaan.

Kun sitten mietin, niin tosiaan se aiemmin mainitsemani luottamustehtävähän on täysin vapaaehtoista toimintaa. Jos se ei anna mitään (muuta kuin kireät hermot) niin siitähän pääsee kyllä pois. Se onkin nyt yksi askel mitä olen ottanu, eli kun eilenkin vietin niiden sähköpostien parissa monta tuntia pohtien mitä niihin kommentoisin (oikeesti, töiden jälkeen tulin suoraan koneelle ja istuin siinä koko illan = monta tuntia, plus että pohdin niitä asioita myös koko ajan työpäivän aikana), tulin lopulta siihen tulokseen, että se ei ole mistään kotoisin, vaan minä sanoudun irti niistä hommista. Ja ilmoitinkin asiasta jo myöhään eilen illalla.

Mitä tuosta opin - no sen, että jatkossa en hakeudu noihin yhteisiin juttuihin, vaan hoidan vain oman tonttini. Mulla on tapana haluta vaikuttaa asioihin, olen huomannu että olen monesti se, joka ottaa hoitaakseen millon minkäkin jutun. Olen vetäny lasten luokkien toimikuntia (tai vähintään ollu niissä mukana), olen hoitanu aikanaan luokkapaitojen ja -sormusten tilauksia, olen ollu mukana tekemässä lehteä jne. Jotenkin olen vaan luonteeltani sellanen "päättäjä", ehkä se on myös sitä, että olen mielestäni aina oikeassa... ;) Mutta mulla on myös sit sellanen luonne, että ärsyynnyn todella helposti, jos asiat ei mene niin kuin minusta niiden pitäis mennä (niin kotona kuin muuallakin). Ja sit olen hermo kireällä... En ole koskaan, ikinä, tykänny ryhmätöistä - haluan tehdä ite, koska vain sillä lailla saan hommasta mieleiseni.

Noita juttuja olen joutunut työstämään ihan nyt vaikka työmaalla, missä kaikki on erilaisia ihmisiä ja kaikilla on erilainen tyyli. Välillä on ihan sietämätöntä, kun toiset tekee asiat ihan päin vastoin kuin minä ite, mutta yleensä kyllä pystyn työssäni jo suodattamaan, ja koitan olla piittaamatta. Olen ite kuitenkin vain yksi rikka rokassa siellä, eikä taatusti minusta, tai minun tekemisistä, kaikki tykkää. Mutta kyllä mä toivoisin niin kovasti, että opiskeluiden jälkeen mä voisin saada työn, minkä mä voisin hoitaa omalla laillani ihan ite. Muistan jo joskus aiemmin, että mietin mulle sopivan kaikkein parhaiten sellasen työn, mitä voisin tehdä "isossa porukassa yksin". Eli työkavereita sais kyllä olla, mutta mulla vois olla ihan oma tonttini minkä vain minä hoitaisin. 

Harmi, että tää maailma vaatii niin usein yhteistyötä, tiimityöskentelyä jne. Ja hullua on kyllä tässä nyt vähän sekin, että mun mies aina sanoo mulle, että "älä ala siihen" mutta mä vaan alan ja aina sitten manailen niitä ärsytyksiä... jokohan mä nyt olisin oppinu??


Ostin eilen kauan haikailemani mustavalkoisen maton olkkariin - laitan sen sinne sit, kun se on siivottu. Ja joo, sorry kuvassa näkyvät roskat, matto seilasi kotiin auton takapenkin lattialla ja näköjään sai pintaansa vähän roskia matkalla, ja mä en ajatellu kuvaa ottaessani näköjään ollenkaan miten paljon ne pistää kuvassa silmään... itteäkin häiritsee ja tekis mieli pyyhkäistä roskat kuvasta pois...

No, toinen riipivä asia on tietenkin tämä meidän huusholli. Saan monesti kuulla, että miksi en laita lapsia hommiin. Tai että eikö mies tee mitään. No, tää on kans tätä, että kun mun on aika vaikea olla tyytyväinen muiden tekemään... lisäksi kukaan ei ole järin halukas mitään tekemään ja se komentaminen on aina yhtä karjumista ja ärsyyntymistä. Olenkin sen homman ratkaissu niin, että on noi työlistat ja palkkiot. Jos tekee, saa palkkaa, jos ei tee, ei saa. Olen kuvitellu, että se innostaa tyyppejä toimintaan, mutta ei vaan innosta. Mä siis teen ite (tai viime aikoina oon kyllä aika vähiin jättäny...) ja siinä kohtaa, kun olis rahan tarvetta lapsilla, oon vaan kattonu seinällä olevaa listaa ja todennu, että voi voi kun tyhjältä näyttäis toi sun listasi... Tytöt kyllä tekeekin meillä, mutta poikiin ei tehoa oikein mikään. 

Niin, lasten kohdalla asiaa tietenkin auttaa myös se, että tämä ei ole ikuista... loppuelämääni en joudu niitä passaamaan ja kyllä ne sitten oppii kun omillaan ovat. Tai jos eivät opi niin oma on asiansa - se on muuten asia, mikä on kanssa pitäny ihan sisäistää. Että mä olen niille mielestäni tietyt opit antanu, jos ne ei niitä toteuta niin mä en voi sille sit mitään. Ne on omia persooniaan ja jos ne ei vaikka sanotaan nyt pese hampaitaan illalla, vaikka koko niiden pienen iän olen niitä siihen opettanu, niin ei ole sitten ainakaan minun syy jos hampaat tippuu suusta. Äidit kun siis syyllistää itteään ihan joka asiasta, ja paljon minäkin olen miettiny, että "mikä meni pieleen" kun tässä väännetään yhtä sun toista asiaa kaiken aikaa niiden kanssa...

Niin ja ratkaisu tähän huusholli-kaaokseen lienee se, että enemmän siivousta, vähemmän tietokonetta.... 

Monia muitakin ajattelemisen ja jäsentelyn arvoisia asioita on mielessä, mutta niistä kenties lisää tuonnempana. Nyt taidan laittaa vaatetta niskaan ja lähteä koirien kanssa aamulenkille - kello on puoli yhdeksän sunnuntaiaamuna, olen ollu hereillä jo parisen tuntia ja pyykkiä on pestynä koneellinen ja tiskikonekin näyttäis jo lopettaneen ohjelmansa. Tänään on työvuoro ja huomenna alkaa totinen arki, herätys itselläni klo 6, joten ajattelin että tänäänkin nousen ajoissa ja teen näitä rästihommia kotosalla nyt aamusta. Nyt on vaan pidettävä itsensä liikkeessä, ettei ala ihan kauheesti väsyttää, eiköhän siihen auta pieni happihyppely!

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kiitos vaan, jos jaksatte näitä kilometripostauksia lukea ja vielä kommentoidakin!

Heli

12 kommenttia :

  1. No se kyllä varmaan vähentää toistenkin tekemishaluja, jos ei koskaan perheenpää oo tyytyväinen jälkeen :) ainakin mulla se on meillä tehokkaasti tehny sen, kun isännälle ei koskaan tahdo kelvata meidän muiden tekemiset. Tosiaan, kun se pihallakin tulee mua neuvoon haravoimisessa... Oon taas semmonen, että kehitän tarvittaessa oman tyylin tehdä, sellasen mikä on mulle itelle helpoin ja nopein, ja sekös toisinaan ärsyttää ihmisiä, joiden mielestä se pitäs tehdä toisin, niin töissä kuin kotonakin :)

    Hyvä, että sanouduit irti siitä yhdestä riesasta!

    VastaaPoista
  2. Räsymatot on ihania.

    Äitini teki joskus niitä roppakaupalla, mutta harmi etten säästänyt niitä.

    VastaaPoista
  3. Ihania mattoja olet saanut sekä ostanut, miellyttää hurjasti myös meikäläisen silmää =) Ja räsymatothan on pop!!

    Itse olen myös tuota sorttia, että teen mieluummin nää sisähommelit ihan ite, jotta saan huushollin näyttämään juur sellaiselta mistä pidän. Eli itseään saa ainakin toisinaan syyttää, jos alkaa pinna kiristymään, kun koti repsottaa. Tosin jälkikasvukin osaa kyllä osansa tehdä, mutta tuntuu tuo laiskuus/välinpitämättömyys kovasti vaivaavan juur tuollaista teini-ikäistä. Miehestä puhumattakaan ;)

    Niin makaa kuin petaa lienee hyvä sananlasku tähänkin kohtaan.

    Kovasti ahkera olet ollut jo tänään ja happihyppely tekee tunnetusti likimain aina pelkästään positiivista sykettä myös tonne pääkopan tienoille, joten mahdottoman hyvää sunnuntaita sulle =)

    VastaaPoista
  4. Vielä sitä lukea jaksaa, ja kuten olen ennenkin sulle sanonut, tykkään sun blogissa juuri siitä, että siinä on elämän maku.
    Taas kuulosti niin tutulta jutulta..
    Mulla on sellainen työ, että vaikka meillä on tiimi, itse työ tehdään yksin. tiettyjä asioita sitten puidaan yhdessä ja etsitään ratkaisuja. Sopii mulle erinomaisesti vaikka olenkin oman tieni kulkija ja haluan tehdä tavallani. Noissa yhteisissä tilaisuuksissa aina ajattelen, että tulikohan sanottua taas liikaa, mutta kyllä ainakin toistaiseksi kaikkien kanssa on välit pysyneet.
    Luottamustehtävissäkin tunnen yhteenkuuluvuutta kanssasi; alan aina helposti mukaan ja sitten potuttaa, kun kaikki ei mene ajatusteni mukaan. Nyt olen oppinut sanomaan ei, ja olen pudottautunut pois kaikesta ylimääräisestä.
    Mukavaa sunnuntaita sinulle -
    sain jo tyttären kotiin, tosin hain hänet 12 kilsan päästä, koska oli hypännyt bussiin, joka ei tässä kylällä sitten pysähtynytkään...että silleen...

    VastaaPoista
  5. Ihana lukea näitä sun elämänmakuisia kirjoituksiasi. Ja onnittelut rohkeasta päätöksestä sanoutua irti moisesta hommasta - kyllä vapaaehtoistyöstä pitäisi tosiaan saada sitä hyvää mieltä itsellekkin. Kotityöt on se ikuisuus juttu.. jos kaaos ei muita haittaa kuin minua onko se muiden ongelma kuin minun.. olen kanssa koittanut löytää tästä sellaista kultaista keskitietä. missä lie se aina välillä meneekin. ;)
    Mukavaa energistä viikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
  6. Ja kun vielä yhden asian sinne listalle laitat, niin se on täydellinen: ole armollinen itsellesi;) - ja kyllä oli kirjoituksessasi monessa kohtaa ihan kuin minun elämästäni. Kun ei osaa sanoa ei. Ja kun miettii sitä, mihin ne lapsille taotut opit on hävinneet. Jossain vaiheessa minulle vaan tuli sitten mitta täyteen - lopetin koko taiston. Tekevät mitä tekevät ja välillä asutaan kuin pellossa, kun kukaan ei tee mitään. Jossain vaiheessa se olen sitten kuitenkin minä ja kyllästyn ja laitan jonkin paikan kuntoon. Mutta kyllä siitä sitten kuulevatkin - meillä asuu äiti-marttyyri;) Nyt olen opetellut pois jo tuostakin syyllistämisestä. Tehdään mitä jaksetaan - ja annetaan olla.
    Mukavaa sunnuntaipäivää sinne - kello on yli yksi iltapäivällä, ei ole vielä pyykkikone laulamassa ja tiskit huutaa keittiössä, että laita meidät koneeseen. Nuoret on olleet koko viikon reissussa ja palailevat illalla - jos jaksan ruuan laittaa, niin hyvä;)

    VastaaPoista
  7. Hyvä kun jätit pois sen luottamushomman, se on jo hyvä alku! Askel kerrallaan elämä järjestykseen!

    VastaaPoista
  8. jaksuja ja isot voima-halit sulle <3 joskus tekee ihan hyvää pysähtyä miettimään missä menee pieleen...
    ja äitithän aina syyllistää ittiään,mulla monta päivää varjona "paska mutsi"-fiilis :(

    VastaaPoista
  9. Mä niin tunnistin tästä postauksesta itseni. Olen myös aina syvästi inhonnut ryhmätöitä! Ja syynä mullakin se, että tykkäisin, että mennään mun suunnitelmien mukaan...heh! Siinä siis yksi syy, miksi olen yrittäjä.

    Hyvä kun erosit tehtävästä, joka vei voimasi. Varmaan kannattaa keskittyä enemmän itsensä ja perheen hyvinvointiin, jos aika on kortilla.

    Aikas ihania muuten nuo matot!!!

    VastaaPoista
  10. Mä en tiedä miten mä sanoisin tohon lapsiasiaan, että älä nyt hyvä ihminen päästä niitä poikia pälkähästä :) Keksi joku muu mikä niihin tehoo, tietokone, puhelimet, joku. Kyllä JOKU asia saa ne liikkeelle varmasti, eiks ni?

    Mutta oli muuten komiat matot, vau. Tahtoo kans! Mistä se mustavalkoinen oli? Hieno kans!

    Sä oot muuten tossa yhdistysasiassa vähän niinkuin mää, kun muiden ihmisten aikakäsitys tai työmoraali ei ole sama kuin mulla, niin munhan tuli aina korvista savua. _Vaikka_ ne hommat niillä muillakin tulis tehtyä, mutta kun ei hetinyt eikä viimosenpäälle, niin heti oli paise mulla ottassa :)

    Arvaa millaista on olla työnantaja tällä luonteella... ;)

    VastaaPoista
  11. Sä olet kyllä ihana <3 Mää nauran täällä ihan tena falskaten tälle "asiat on mentävä niinkuin minä haluan niiden menevän" luonteelle. Nyt kyllä heti ilmoitan miehelleni, että on niitä muitakin tätä heimoa :D Toivottavasti te olette nyt kärsineet vähäksi aikaa lääkärireissut, ne kyllä käy hermoille :)

    VastaaPoista
  12. Sanna: joo, tiedän... mä aina välillä mietin, että ihan ite oon saanu aikaan tän ettei kukaan halua tehä mitään. Toisaalta ajattelen, että miks mun pitäis sellanen surkeesti tehty homma hyväksyä? Esim mun mielestä jos imuroinnin jälkeen nurkissa roskat edelleen pyörii niin sillon homma on tehty huonosti. Jne.

    Punainen tupa: mä kans tykkään räsymatoista eniten.

    Kirsikka: nimenomaan siitä on mullakin kyse, että haluan tehdä nää hommat tietyllä lailla. Vain itse tekemällä saan sitä mitä haluankin... Silti välillä olis ihan kiva jos muutkin tekis, kieltämättä...

    Mustakissa: hyvin tutulta kuulostaa ajatuksesi! Hyvä kun sait tytön kotiin - vaikka jouduitkin hakemaan.. ;)

    Taina: meilläkin tuntuu kaikki olevan tottuneita kaaokseen... ketään ei haittaa liiemmin. Paitsi sit mulla aina välillä pimahtaa. =D

    Lady: no niin on mullekin käyny, oon lopettanu sen toivottaman taiston... välillä aina sit herään ja teen kauheen raivauksen. Ja hei, meilläkin asuu marttyyriäiti... aina joskus ainakin. =)

    Virpi: pieni askelin...

    Suvi: se paskamutsi-fiilis ei oo kiva - liian tuttu tunne mullekin. Mut sellasta se on.

    Taina: yrittäjyys olis mullekin varmaan paras vaihtoehto. Sais tapella vaan ittensä kanssa. =D

    Kupla: voi kun keksisin konstit poikien aktivointiin... kun mikään ei tunnu tepsivän. Tietokoneen otan välillä nuoremmalta pojalta veks, mutta se ei oikein kotityön kannustimena toimi vaan on muu rangaistuskeino... Ollaanhan me vaahdottu, että miks meidän pitäis maksaa teidän puhelinlaskut yms jos ette kerta kotona mitään tee... Talvella poikien hommaa on puiden kantaminen ja tulien pitäminen. Saa nähä miten kovasti siitä taas jatkossa tapellaankaan.

    Mustavalkoinen matto on Askosta, hintaa vain 59€.

    Kiki: joo, uskoisin, että meitä on muitakin... =D minkäs sille voi kun ON aina oikeassa??!! No ei oo lääkärireissut vielä ohi - huomenna on mulla hammaslääkäri... (help!)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥