perjantai 18. huhtikuuta 2014

paljon ajateltavaa (ja tekstiä...)


Olen viettänyt tämä kauniin ja aurinkoisen päivän pääosin naputtelemalla tietokoneella kevään viimeistä koulutehtävää. Aloitin sen aamulla ehkä joskus seitsemän maissa ja palautin valmiina opettajalle iltasella joskus ennen kuutta, että ihan koko päivän homma se oli. Mutta ei se mitään, valmista tuli ja se on siinä!


Viime aikoina mua on "riivanneet" monenlaiset mietteet. Muahan on vuosikausia painanut ajatus siitä, että syön lihaa. Oikeastaan voisi kai jo puhua vuosikymmenistä, koska siitä on yli 20 vuotta, kun olen alkanut näitä asioita miettiä. Joka tapauksessa olen vuosien saatossa painanut asian aina unholaan, "koska olosuhteet"... (mun mielestä toi nuorison tyyli sanoa asioita "koska sitäjatätä" on huvittava!) Olosuhteita on ollu esimerkiksi perhe, joka tahtoo lihaa, ja se (valitettava) totuus, että se olen meillä minä, joka teen ruoan. Olosuhde on kai myös jonkunlainen saamattomuus tehdä asioille sitten sen ihmeemmin mitään ratkaisevaa.


No nyt on kuitenkin tilanne se, että lapset alkaa olla isoja. Olen passannut niille ruokaa pöytään aika monta vuotta ja kokannut ruokia, mitkä oikeesti on vastaan mun moraalia. Ajoittain olen koittanut hiljennellä omantunnon kolkutuksia ostamalla sitä lihaa sitten luomuna. Tai riistana. Ja aika ajoin olen yksinkertaisesti vain lakannut ajattelemasta koko asiaa. Välillä koitan miettiä, että kyllä kai ihminen on tarkoitettu olemaan sekaravinnon syöjä. Sitten taas tuskailen, miten ahdistavaa on ajatus eläimestä, joka kasvatetaan ja tapetaan siksi, että ihmiset haluaa lihaa. 

Ennen kaikkea ahdistusta aiheuttaa tehokasvatus. On ollut aikoja, etten kerta kaikkiaan kykene tarttumaan siihen broileripakettiin - ja sitten aikoja, jolloin vain kovetan itseni. Olen taistellut perheen kanssa aiheesta "en halua meille joulukinkkua" - ja hävinnyt. Olen koittanut ostaa riistaa, mutta senkin kohdalla ahdistaa ajatus, että vapaa eläin on ensin peloteltu koirien ja ihmisten avulla jonnekin ja sitten ammuttu.

Luin just äskettäin tosi hyvän kirjan, ihan romaanin siis, nimeltään Paimentyttö (kirjoittanut Enni Mustonen). Se kertoi 1800-luvun lopun elämästä piikatytön silmin, ja sitä lukiessa taas niin mietin, miten paljon enemmän sen ajan elämässä oli tarkoituksenmukaisuutta ja järkeä, kuin nykymaailman menossa. Eron huomaa ennen kaikkea ruoan ja vaatteiden suhteen: ennen oli kaikkea vähän, nykyään kaikkeen hukkuu... Ennen sitä vähää arvostettiin ja kunnioitettiin, nykyään kaikki on ihan kertakäyttöistä ja hälläväliä. 


Tykkään broilerin mausta. Tykkään lihan mausta muutenkin. Tavallaan pidän lihaa ihan terveellisenäkin. En kuitenkaan näissä määrin, mitä ihmiset sitä nykyään mättää. En voi ymmärtää sitä, miten tehotuotannossa lihaa kasvatetaan. En mitenkään. En voi käsittää, kuka kykenee tekemään työkseen vaikkapa lihasikojen kasvatusta. Ja puhun nyt siis nimenomaan siitä tehokasvatuksesta.

Pidemmän aikaa olen syönyt melko lailla pääosin kasvisruokaa, höystettynä munalla ja maitotuotteilla. En ole ollut pelkästään kasvisruoalla kuitenkaan. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut ajatella myös maitoa ja munia sekä kalaa pienellä kritiikillä. Periaatteessa ymmärrän kananmunat, etenkin jos ne on vaikka oman pienen kanalan tuotosta. Jotenkuten ymmärrän myös vaikka jonkun järvikalastuksen. Vaikka toisaalta en, koska se koukku ei taatusti kivalta tunnu siellä kurkussa. Maidon ja munien kohdalla ei nyt suoranaisesti tapa ketään - vaikka toisaalta kyllä tappaa. Ei ne kanat kauhean pitkäikäisiksi saa elellä. Lehmätkin lähtee autuaammille ammumismaille, kun maidon tuotanto alkaa vähetä (tai jotain... ei ne kuitenkaan saa vanhuksiksi asti elellä).

Nämä asiat on mietityttäneet ja ahdistaneet. Kauan.

Luin sitten äskettäin myös toisen erinomaisen kirjan. Se oli tämä haloon nostanut Salainen päiväkirja eläintiloilta, kirjoittanut Eveliina Lundqvist. Olin itse asiassa kuuntelemassa häntä tällä viikolla ja ostin tilaisuudesta kirjan omaksi. Eveliina on 34-vuotias maa- ja metsätaloustieteen maisteri, jonka unelmana on perustaa turvakoti tuotantoeläimille. Hän opiskeli eläintenhoitajaksi, jotta osaa sitten hoitaa niitä eläimiä turvakodissaan, ja työharjoittelussa hän oli vuoden aikana ihan tavallisilla suomalaisilla maatiloilla. Ja Eveliina on vegaani.


Kirja oli erinomainen. Itkin ja luin, ajoittain piti ihan pitää taukoa, kun se oli niin rankkaa luettavaa. Olen tavallaan tiennyt nuo asiat, ja kuitenkin olen vaan sulkenut silmät niiltä, kuten varmaan aika moni muukin tekee. Mielestäni kirja ei ollut millään lailla sormella osoitteleva, raflaava, mennyt äärimmäisyyksiin tai ollut muutenkaan mitenkään sensaatiohakuinen. Se oli vain päiväkirjaa päivien tapahtumista. Kertomusta niistä asioista, mitä Eveliina näki ja koki siinä ihan tavallista maatilan työtä tehdessään.

Kirjaa lukiessani suretti monta kertaa. Vasikat otettiin emolta, jotta ihmiset saavat juoda sille tarkoitetun maidon. Emakot pidettiin viikkokausia rautakaiteiden välissä tilassa, jossa ne eivät mahdu liikkumaan ollenkaan. (No, askel eteen ja toinen taakse, mutta se ei minusta ole liikkumista...) Kanat, ei kun siis broilerit, kasvattivat muutamassa viikossa ihmisiä varten kunnon kokoiset koivet ja muhkeat rintapalat, mutta ei ne niillä koivillaan itse oikein kävellä pystyneet. Entä se pienten poikapossujen kastrointi... ilman puudutusta... viilto, kivesten irti repiminen.. ja sitten laitettiin pikkuinen possu kipuineen kaikkineen vaan karsinaan. Aivan sietämätöntä ajatellakin.


Minun tekee niin pahaa kaikki tuo. Olen kuulunut Animaliaan vuosia, saan niiden sähköpostit, mutta on monia, joita en edes halua lukea. Julmuudet kun ei lopu lihan kasvatukseen. On angorakanit, joilta revitään turkki elävänä irti, heitetään ne kasvattamaan uusi turkki ja sitten taas revitään. Voi hyvä luoja, kun satuin kaikista välttely-yrityksistäni huolimatta näkemään sen pätkän, missä kani kiljuu.. se oli ihan painajaismaista. Mietin sen raukan tilalle oman kanimme. Voi kauhistus.

Hanhille tungetaan väkisin ruokaa kurkkuun, että ihmiset saa niitä jotain ihmeen hanhenmaksapalleroita. Tai sitten niiltä revitään ne sulat ja untuvat ja mitä lienee, että saadaan ihmisille kivoja takkeja - mulla on itsellänikin untuvatakki... ja liekö myös tyyny.

Ja mitä se mulesing on?? Mulla on Lambarin peitto, onko se peräisin sellasesta julmuudesta, en tiedä. Mulla on myös lampaantalja (parhaillaankin tässä sen päällä istun). No se on sentään naapurista luomulammastilalta, jossa tiedän että lampaat on hyvissä oloissa. Mutta no, enemmän se lammas tätä olis ehkä tarvinnut kuin minä... tosin se lammas on syöty jo aikoja sitten. Ja mulla on toinenkin talja, oikein nätti tummanruskea. Syöty on sekin kaveri.


Nämä kauhukuvat on ajoittain olleet mielessäni aika paljonkin, ja välillä olen vain koittanut ne unohtaa (vuosien mittaan siis). Nyt mietin, olisiko kuitenkin aika tehdä ratkaisuja. Olen sanonut perheelle ennenkin, etten haluaisi tehdä liharuokia. Olen jälleen sanonut asiasta. No, viimeksi tänään paistui (luomu)jauheliha lapsille ruoaksi. Itse ajattelin kuitenkin kokeilla ihan tyystin vegaania linjaa. Tai pikkuhiljaa mennä siihen suuntaan. En pidä oikein missään asiassa ehdottomuudesta, enkä oikeasti ainakaan nyt näe pahaa vaikkapa hunajan käytössä - tosin en käytä sitä koskaan muutenkaan...

Todella moni asia mietityttää. En ole mitenkään ihmeellinen ruoanlaittaja muutenkaan - entäs sitten jos pitäisi alkaa ihan tosissaan miettiä, mistä saan ne proteiinit, jotka nyt otan vaikkapa rahkasta ja raejuustosta? Olen tottunut syömään myös melko usein (maustamatonta) jogurttia. Mitä tilalle? Etenkin, kun en varsinaisesti kannata soijan käyttöä ravintona. Onko pakko ottaa sen proteiinin takia kuitenkin käyttöön tofu? Yksi kauhukuva on ylitse muiden: voin pois jättäminen. Ja etenkin sen korvaaminen... Vastustan aivan henkeen ja vereen "kissanrasvoja" eli noita monin eri tavoin käsiteltyjä margariineja. Eih. Joudunko ottamaan ruokavaliooni Keijun?? Eiiiiii... Tällä hetkellä olen korvannut rakkaan Oivariinini laittamalla leivän päälle avokadoa ja tomaattia. Mutta jostain mun olis ne rasvatkin saatava... Öljystä? Yäk...

 Mitenkäs sitten nuo lihaa syövät lemmikit? Onko vähän kummallinen ratkaisu kieltäytyä tekemästä liharuokaa perheelle ja sitten kuitenkin antaa sitä koirille ja kissalle? Villalangat mietityttää. Onko ne pahasta? Näin yhtäkkiä ajatellen ei ole, mutta no... jos tarkkoja ollaan niin kyllä ne lampaat yleensä myös aika lyhyen elämän elää.


On siis todella paljon mietittävää. TODELLA paljon. Ja paljon opeteltavaa. Paljon uusia makuja, joita pitäisi opetella syömään, JOS aikoo täysin ilman lihaa, maitoa ja munia elää. Miten mahdan onnistua? Kaatuuko koko homma jo huomenna, kun on edessä työpäivä? On tosi vaikea miettiä, mitä milloinkin syö, että maha tulee täyteen ja ettei vartin päästä ole jo nälkä - kun se proteiini on nyt vielä pieni ongelma tässä hommassa. Ja kun en oikein tiedä vielä mitä kaikkea voisi sitten syödä ja kannattais syödä. Mikä mahtaisi olla helppoa ja nopeaa, sellasta 12 minuutin taukoon sopivaa???

Että tällaisia ajatuksia mietin. Isoja asioita. Vaikealta tuntuvia asioita. Mutta niin iso on myös se kivi sydämellä näiden asioiden vuoksi, että JOTAIN on pakko tehdä, etten ihan vallan lyyhisty kaiken syyllisyyden taakan alla. Olisinko vihdoin valmis muutokseen? Mitä kaikkea se kenties tuo tullessaan? Uskoisin, että ainakin tunteen siitä, että teen oikein, ja niin kuin sydän sanoo. Mutta kaadunko vaikeuksien alle ja mitä ne vaikeudet on? Sitäkö, kun kokee olevansa erittäin hankala vieras mennessään kylään? En minäkään varsinaisesti ilolla ehkä tervehtisi, jos meille tulisi vegaani... koska en osais tarjota yhtään mitään. Tuleeko jogurtin, murojen ja maidon, leivän ja voin ja juuston kaipuusta niin suuri, että annan periksi? Vai oppisinko tekemään ruokaa, jota vois syödä jopa vaikka muukin perhe??

Entä suklaa??? Jäätelö??? Opinko ikinä syömään niiden "korvikkeita"?

Yksi mielenkiintoinen ajatus muuten vielä tähän loppuun: luin kerran kirjaa veriryhmä-dieetistä. Siellä sanottiin mulle parhaiten sopivan sen, että olisin vegaani...

Tarkoitukseni ei ole syytellä ketään. Ymmärrän, että kaikki ei koe asioita näin. Nämä on omia henkilökohtaisia ajatuksiani aiheesta, joka on jo vuosia jäytänyt sisälläni. Uskon, että osa mun "elämäntuskaa" on sitä, että koen aika paljon huonoa omatuntoa monista valinnoistani. Yksi niistä on ruoka mitä syön, toinen on kemikaalit joita käytän, kolmas on se että annoinko kuitenkaan lapsille aikaa tarpeeksi silloin, kun ne oli pieniä jne jne jne. Taidan olla puoliammattilainen itsensä syyttelyssä ja kaiken tuskailussa...

Pitkä teksti, mutta nyt olen sen sydämeltäni purkanut.
Jaksoitteko lukea loppuun asti?

Onko teillä ajatuksia aiheesta?

Heli

PS. Suosittelen lämpimästi lukemaan nuo molemmat mainitut kirjat. Se Eveliinan kirja on oikeasti hyvä ja silmiä avaava varmaan ihan kaikille. Ja se Paimentyttö... oi aika entinen, olisitpa vielä! Tai toisaalta eipä sitä osaisi varmaan arvostaa just sillä hetkellä, mutta näin nykyajan kotkotusten keskellä yksinkertainen ja puhdas elämä tuntuu todellakin aivan paratiisilta.

* * * PS2. Pieni lisäys tänne loppuun vielä, kun kävin juuri tuolla yhdellä vegaanisivustolla lukemassa noita ruokia, joita vegaani voi syödä... että tuskin tässä nälkään kuolee, jos sen tien valitsee, nimittäin valinnan varaa kyllä piisaa ja onneksi joku on ystävällisesti tuollaisen sivuston luonut!!!

27 kommenttia :

  1. Mä niiiin tunnen sun tuskan. Tunnen suunnatonta vihaa ja ahdistusta kaikkea tommosta eläimiin kohdistuvaa pahuutta kohtaan, mutta tuntuu tosi tekopyhältä melskata siitä, kun itse sitä valinnoillani tuen kuitenkin. Eli sillä lihan syömisellä ynnä muulla. Sä oot kyllä vienyt noi ajatukset tosi pitkälle ja olis ihan mahtavaa, jos tommosta elämäntapaa pystyisikin noudattamaan. Mä tosin olisin onnellinen jo siitä, että pystyisin lopettamaan lihan syömisen. Tai edes reilusti vähentämään sitä. Kovasti yritän ainakin.

    Muistan sen kohun niistä untuvista. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että eläviä ja tuntevia eläimiä kidutetaan noin. Yhtä raastavia oli noi sun muutkin esimerkit. Järkyttävän raastavia! Maailma on uskomattoman julma paikka!

    Kokisin tärkeimpänä, että kaikki yrittäisivät edes pienillä valinnoilla tehdä parhaansa, jotta eläimillä olisi parempi olla. Se voi olla vaikka kananmunien valitseminen siellä munahyllyillä. Ne lattiakanaloiden munat tai luomumunat ei niin paljon enempää maksa, ettei niihin olisi mahdollisuus köyhemmälläkin ihmisellä (kuten minulla) satsata. Itse ainakin suurempien käytännöntekojen sijaan keskityn noihin pienempiin. Ja samalla yritän kulkea kohti niitä isompia.

    Ihanaa, että on olemassa tommosia ihmisiä kuin sinä. Enkä nyt tarkoita mitään täydellisyyttä, vaan sitä, että VÄLITÄT! ♥

    VastaaPoista
  2. Jaksoin hyvin lukea loppuun saakka, niinkuin aina. Paljon ajateltavaa tekstisi sisältää. Meillä syödään lihaa, en varmasti saa sitä karsittua pois ruokalistalta vaikka haluaisinkin (perheessä 4 kaksilahkeista). Liha ei kuitenkaan ole ruuassa pääosassa vaan käytän sen rinnalla paljon kasviksia. Teen aika yksinkertaista ruokaa ja vältän kaikkea keinotekoista. Itse voisin varmasti elää kasvisruualla, kananmunaa ja maitotuotteita varmaan käyttäisin sekä kalaa joskus. Pitääkin käydä tutustumassa tuohon sivustoon.

    VastaaPoista
  3. http://karjakon.vuodatus.net/
    Olisko ollu saman kirjan tuomaa tuskaa? Toisella lailla vain. Pari uusinta postausta.

    Sie aattelet kyllä ihan kamalan tarkkaan kaikkea... mie en pystyis. Tuli mieleen se yks elokuva, jossa mies lopulta ei voinu syödä edes kasviksia, kun kuuli niiden tuskan kun ne riivittiin varrestaan irti ja silvottiin veitsellä...

    Maailma on paha. Ja totaalisen turha sitäpaitsi. Ahneus jyllää.

    VastaaPoista
  4. No nyt oli kyllä tosiaankin paljon ajateltavaa :). Sellaista, mitä itse en ole koskaan sen kummemmin miettinyt, kun aina olen pitänyt lihansyöntiä itsestään selvänä. Ja ehkä meitä ihmisiä ei olisikaan, jos ei olisi aikojen aluussa ollut mitään, mitä metsästää ja syödä. (En ole tosin tuotakaan koskaan pohtinut, mutta kuulostaa omasta mielestä jotenkin loogiselta).

    Hirveitä on kyllä nuo tarinat ja niistä syntyvät mielikuvat, joista kirjoitat, enkä todellakaan haluaisi olla ihminen, joka moiseen syyllistyy, mutta jotenkin olen vailla huonoa omaatuntoa (justiin sen takia, etten ole ajatellut mitään sen syvällisemmin), syönyt sen mitä olen syönyt.

    Vaikea asia tosiaan. Eikä ollenkaan helppo ratkaistava.

    Vegaaniksi ei minusta ole, mutta tarkemmin voisin kyllä valikoida sen mitä syön. Ja mitä perhe syö.

    Olet kyllä hirmu vastuullinen. Sen lisäksi että olet kaikinpuolin muutenkin ihana <3

    VastaaPoista
  5. Katja: niimpä!

    Terhi: niin, minustakin on just ollu jotenkin niin turhauttavaa se, että valittelen asioista mutten tee niille mitään. Nyt mietin, olisiko itsellä henkisesti parempi olla jos tekisin. Vaikeaa tämä kyllä on ainakin näin aluksi, koko ajan mielessä pyörii ruoka, syöminen, mitä mä voin syödä, apua jos en keksi mitä syödä ja sit on koko ajan nälkä jne jne jne.

    Munkin mielestä olis tosi hienoa, kun jokainen tekis jotain, ees pientä. Siitä se lähtis. Ja pienistä puroista jne.

    Susanna: täytyy sanoa että maitotuotteiden ja munan pois jättäminen tekee tästä asiasta mullekin aika vaikean. Kauhea miettiminen millä mitäkin korvais. Ja se perhe tosiaan... en ole vielä ratkaissut näitä asioita ollankaan, alussa vasta olen.

    Sanna: sama kirja, kyllä. Kävin lukemassa nuo postaukset ja kommentoimassakin. Hirmu erilailla ihmiset kyllä tuon asian on ottaneet, huomasin sielläkin kun olin kuuntelemassa Eveliinaa. No toki maataloustuottajilla on vähän erilainen näkemys asioihin.

    Annnukka: kyllä mä välillä kuule niin mietin, että onko mun ihan pakko oikeesti ajatella näitä asioita näin paljon, että ne aivan sekoittaa pään... Olis paljon helpompaa olla ajattelematta, oikeesti! Mutta minkäs teet. En tiiä onko minustakaan ihan vegaaniksi. Katselen ja kokeilen nyt kuitenkin. Ite oot ihana!

    VastaaPoista
  6. Oletko koskaan ajtellut, kuinka pahalta tuntuu tuottajista, jotka arkena ja pyhänä hoitavat eläimiään, jotta ihmisillä olisi ravintoa jota syödä. Minua loukkaa todella paljon aina kun luen erveyskeskuksissa on pitkät jonot. Arvostan jokaista ammattia ja kunnioitan toisen tekemää työtä. Toivon , että myös minun tekeemäni työtä joku arvostais.

    Loppuun vielä linkki eurovaaliehdokkaan sivulle http://www.martinylikanno.fi/blogi/2014/03/12/6
    tälläisiä kirjoituksia. Meillä kasvatetaan lihasikoja ja ne hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista. Eihän niistä saisi edes sitä pientä palkkaa jos eläimet hoitasi huonosti. Tosin tällä hetkellä olemme miettineet , että varmaan on tullut meidänkin vuoro laittaa sikalat tyhjiksi, koska lihasta maksetaan niin vähän. ( 1.55 e / kg)

    Ymmärrän toki kasvissyöjiä, mutta sitä en ymmärrä, että heidän pitää aina olla arvostelemassa maanviljelijöitä. En minäkään arvostele esim sairaanhoitajia siksi, että vanhukset hoidetaan joissakin laitoksissa huonosti tai lääkäreitä, koska t
    kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  7. Itse maidontuottajana en henkilökohtaisesti voi ymmärtää miten suomessa maitotilallisia/viljeliöitä pidetään lähinnä rikollisina.
    Toki varmasti räikeitäkin tapauksia löytyy ja ne yleensä liittyvät mielenterveysongelmiin.

    Nykyajan uusissa pihatoissa lehmä poikii sille tarkoitetussa poikinakarsinassa,jossa se saa hoitaa vasikkaa.
    meillä on vanha parsinavetta ja tätä mahdollisuutta ei ole,mutta emän annetaan nuolla vasikka kuivaksi ja sen ternimaito juotetaan vasikalle tuttipullolla.Osa lehmistä saattaa käyttäytytä agressiivisesti vasikka kohtaan ja varsinkin hiehot eivät usein osaa edes nuolla vasikkaa.
    tälläkin hetkellä mulla on pakastimessa ylimääräistä ternimaitoa siltä varalta,jos lehmä ei jostain syystä pysty herumaan poikimisen jälkeen.maitoa saattaa tulla kymmeniä litroja päivässä ja vasikka juo muutaman litran.kesällä sen säilytys oon vaikeaa.
    siitä riittää itselle litra pannukakkuunkin.

    En voi sille mitään,että pahoitan mieleni siitä,että mun työtä ei osata arvostaa..tämänkin pääsisäisen olen navetassa eikä vapaita ole.Poikivia lehmiä käydään yölläkin katsomassa ja huoli sairaista eläimistä painaa.
    Ei tätä 24/7 työtä jaksaisi,jos ei tätä tekisi sydän mukana.

    Broilerin/sikojen kasvatuksesta minulla ei ole tietoa tai kokemusta.

    Toki kaikki saa vapaasti valita mitä syö.Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa käyttä liha-ja maitotuotteita.Itse luin jouluna tuon Paimentytön ja ajattelin,että kyllä silloin oli vielä paljon raskaampaa pitää lehmiä.Kaikki työt tehtiin käsin ilman koneita.
    Oletko joskus koittanut käsin lypsyä?se on todella raskasta.
    Ei me pystyttäis tuottaa maitoa kuin itselle,jos koneita ei olisi.
    Sodan jälkeen ruuasta oli pulaa.
    Ruoka ei riitä ihmisille sillä konstin,että palataan nostalgiaan 50-luvulle.niin ihanalta kuin se kuulostaisikin.

    Kyllä se on viljelijällekkin raskasta,kun koko ajan kiristyvät ehdot ja tuotantokustannukset nousevat ja oma tili senkun ohenee.
    Työmäärä vaan kasvaa..

    VastaaPoista
  8. Joo mie tulin aatelleeksi myöhemmin, että tuskin tuo oli kirjaa lukenut, vaan kuunnellut sitä kirjoittajan haastattelua...

    VastaaPoista
  9. Tarja: kiitos kommentistasi! Olen iloinen, että tulit tänne kertomaan oman kantasi asiasta. Minä toivoin, etten loukkaisi tekstilläni ketään, mutta taisin loukata kuitenkin ja pahoittelen sitä!

    Tämä sika-asia on minusta tosi vaikea. Minun on ihan oikeasti tosi vaikea ymmärtää sitä, miten voi olla kenenkään mielestä oikein se emakoiden pitäminen porsitushäkissä (tai mikä se on...). Minun mielestä emakoiden pitäisi saada hoitaa porsaitaan, tehdä niille pesä jne. En myöskään voi kestää edes ajatusta siitä kastroinnista. Se tuntuu ihan karmivalta julmuudelta.

    Minä en voi mitään sille, että ajattelen näin, enkä voi nähdä asiaa niin, että sika eläisi hyvää elämää tehosikalassa. Suo anteeksi tämä. Me ihmiset olemme erilaisia, minä en kerta kaikkiaan pystyisi sellaiseen työhön. Surisin sikojen oloja koko ajan. Sureksiminen ei tietenkään käy laatuun, jos sikoja kasvattaa työkseen.

    Ja kyllä minä uskon, että tilalliset tekee suurimmaksi osaksi parhaansa, että eläimet voi hyvin. (Ja kyllä Eveliinakin mielestäni toi ilmi, että mielenterveys- ja alkoholiongelmat sekä valtava väsyminen työhön tuovat osaltaan niitä ongelmia.) Mutta se "hyvin" on aika monitahoinen käsite. Minusta siat voisivat hyvin, jos ne saisivat elää sellaisisssa tiloissa, missä ne pääsisivät tonkimaan pihamaalle ja kylpemään mudassa ja ne voisivat juosta ja hyppiä ja mitä siat nyt yleensä tekisivätkään jos vain saisivat. Sellaisen sian kasvatuksen minä voisin hyväksyä. Tehokasvatusta minä en vaan kykene hyväksymään.

    On kuitenkin niin, että ei kai kukaan tilallinen hengissä pysyisi edes sitä mitä nyt, jos kasvattelisi muutamaa onnellista possua vain. Se on surku. Siksihän tähän tehotuotantoon on menty, että ihmiset vaatii koko ajan enemmän ja halvemmalla, rajan takaa tulee koko ajan tavaraa vieläkin halvemmalla... se on suuri vääryys niin eläimiä kuin tuottajiakin kohtaan!!

    Jotenkin minä ajattelen niin, että siankasvattajatkin tekisivät mielellään työtä niin, että voisivat tarjota sioille paremmat olosuhteet. Nyt ne olosuhteet on lain sallimat ja siinä mielessä hyväksytyt, ja varmasti moni tilallinen kokee loukkaukseksi sen, että vaikka he tekevät työt aivan lain kirjainta noudattaen, sitä arvostellaan. Mutta kuten Eveliinakin toi ilmi, on laki ja pykälät ja lopulta kuitenkin sallitut olosuhteet on mitä on. Kyllä minä ymmärrän oikein hyvin Eveliinan kokemuksen ja ahdistuksen ja mielipiteet, koska itse olisin varmasti ajatellut aivan samoin siellä sikalaharjoittelussa.

    Kävin lukemassa laittamasi linkin. Ymmärrän kyllä tuonkin kirjoittajan tuohtumuksen. Mutta en ymmärrä sitä, miksi se mitä Eveliina näki on pilkan ja vähättelyn kohde. Sattuuko se totuus kuitenkin niin paljon? Sillä kyllä se oli vain ja ainoastaan totuus, minkä Eveliina kertoi.

    Tuossakin tekstissä takerruttiin myös noihin "raskaus" ja muihin vääriin termeihin. Sitä kysyttiin siellä keskustelutilaisuudessa, ja Eveliinan kommentti oli, että hän käytti tahallaan noita sanoja. Kyllä hän on ihan pätevä eläintenhoitaja ja valmistunut siitä ammattiin. Minua vähän huvittaa, miten ihmeellisiin asioihin tuottajat takertuvat. Mikseivät he takerru niihin kirjan pääkohtiin, eli eläinten oloihin? Keskusteltilaisuudessakin tuottajat jauhoivat juuri näistä asioista ja sitä kautta epäilivät Eveliinan osaamista ja tietämystä.

    VastaaPoista
  10. Anu: kiitos sinullekin tuottajan näkökulmasta! Mukavaa, että tulit kommentoimaan!

    Minä kävin lukemassa tuolla aiemmin Sannan linkkaaman blogin pari juttua ja kommentoimassa sinne. Siellä maitotilallinen oli myös tosi suruissaan siitä, että hänkö muka hoitaisi eläimensä huonosti. Kommentoinkin hänelle, että MINUN mielipide ja ajatus on, että lehmät yleensä hoidetaan kyllä enemmän persoonina kuin vaikka siat ja kanat. En tietenkään voi sanoa, että kaikilla tiloilla asia olisi näin!! Siis myöskään sikojen ja kanojen kohdalla. Kuitenkin minulla on tunne, että jos eläimiä on satoja tai tuhansia, niitä ei kerta kaikkiaan pysty hoitamaan ihan samalla lailla kuin jos niitä on muutamia kymmeniä.

    Minä sain lapsena käydä maalla lypsyllä. Ne ovat edelleen lämpimiä muistoja! Lehmät on mielestäni ihania. Enkä tosiaankaan osannut ajatella, että niiden elämä olisi jotenkin tosi kamalaa. Vasikat oli suloisia ja lehmän utareita oli hauska putsata. Sain muistaakseni kokeilla käsin lypsyäkin, mutta en muista onnistuinko. (Uskon kyllä, että se on raskasta puuhaa!!)

    Minun on edelleen aika vaikea ajatella, että lehmät olis Suomessa jotenkin kauhean huonosti kohdeltuja. Kyllä tuo vasikan pois ottaminen tuntuu kurjalta ja sekin, että ihmiset sitten vievät sen ruoan. Mutta tämä on kyllä osin myös omaa ajatusmaailmaani siitä, että mielestäni maito ei välttämättä tosiaan ole ihmisen ruokaa.

    Ja sanottakoon tässä kohtaa, että minä käytän/käytin aika lailla erilaisia maitotuotteita kyllä aiemmin... ja vaikka olen lihaa halunnut vältellä jo kauan, olen kuitenkin ostanut nimenomaan nautaa silloin kun olen ostanut, ja maitotuotteita (sekä kananmunia) pitänyt paljon vähempänä pahana kuin sitä lihaa.

    Tuo, että ihailen tuota vanhaa aikaa... no, kyllä minä tiedän, että se elämä ei todellakaan ollut helppoa. Mutta ihailen sellaista yksinkertaista elämäntapaa muutenkin, ja jotenkin tämä nykyelämä, kun kaikkea on kauheasti (myös eläimiä tuotantotiloilla) on minusta ahdistavaa.

    En halua siis arvostella tekemäänne työtä. Tarkoitukseni oli ennemminkin sanoa, että MINÄ en pystyisi siihen hommaan. Ajattelisin liikaa näitä juttuja koko ajan.

    Tiedätkö muuten, mikä on pitkään ollut haaveammattini...? Maatilan emäntä. Sinänsä ihan hassu ristiriita! Olisi ihanaa hoidella lehmiä, kanoja ja miksei vaikka possujakin, sellasessa pienessä mittakaavassa. (Minua ei pelota sekään, että eläimissä olisi kiinni 24/7, vaikka uskon tottakai että se on myös raskasta.) Mutta tiedän, ettei se elätä. Plus että en halua ees ajatella, että se päivä tulis, kun pitäis sitten laittaa niitä eläimiä teuraaksi... Ja kuitenkin toisaalta voisin kuvitella jopa syöväni sitten sitä lihaa, minkä olisin itse kasvattanut.

    Otan tähän vertaukseksi sen asian, että olen kennelnimen omistava koirankasvattaja. Tällä hetkellä kasvatushommat ovat osaltani kuitenkin päättyneet. Kasvatin kahdella koirallani yhteensä neljä pentuetta ja sitten se homma riitti. Aloin nimittäin siinäkin asiassa ajatella liikaa... tyyliin "miksi lisää koiria maailmaan, jossa jo muutenkin on niin paljon kaltoin kohdeltuja ja kodittomia koiria..."

    Eli tämä minun ajattelutapa on aika pitkälti tällainen myös muissa kuin liha/maito/muna-asioissa. En osaa selittää mitä tällä nyt tarkoitan... mutta jotenkin ehkä sellainen että "tarviiko kaikkea olla niin paljon". Lihan syönti, maidon juonti, kaikki sellainen olis mielestäni ok, kun se pysyis järkevissä (eli pienessä) määrin. Tuottajat ilman muuta tarjoaa sitä mitä kuluttajat haluaa: kaikkea ja PALJON. Ja lisäpainostuksena vielä HALVALLA. Se ei onnistu pikkutiloilla, ymmärrän sen. Mutta ei se tarkoita, että haluan sellaista kannattaa.

    VastaaPoista
  11. Kiitos asiallisesta vastauksesta!
    Nämä on näitä mielipidejuttuja.
    Ja kyllä mä itekkin vastustan tehotuotantoa ja suren sitä,että pikkutilat lopettavat kannattamattomana.se ei kuitenkaan oo tilallisten syy ettei se kannata.
    Isolla tilalla on hirveä työmäärä.
    Siitä kuitenkin voin olla ylpeä,että meidän navetassa lehmät voi hyvin ja pääsevät pian ulos:)

    VastaaPoista
  12. En ole sitä kuuluisaa kirjaa eläinten kaameasta kohtelusta lukenut, mutta sitä mietin aamulla mieheni kanssa, että mitäs sille vasikalle sitten syötetään, jos se ternimaito käytetään ihmisten ravinnoksi ???
    Anuhan tuolla jo aiemmin kirjoitti, että vasikalle juotetaan ternimaitoa tuttipullosta ja myöhemmin varmaankin ämpäristä tai juoma-automaatista. Vasikkahan kuolisi, jos se ei saisi ravintoa. Meilläkin oli aiemmin lehmiä ja siinähän ontarkat ajat koska poikineen lehmän maitoa saa poikimisen jälkeen lähettää meijeriin. Ja lehmä pitää lypsää vaikkei maitoa meijeriin saakkaan lähettää.

    Minäkin vastustan eläinten huonoa kohtelua ja olen myös sillä kannalla, että olisi todella hienoa, jos niitä possuja voisi pitää muutaman pihan perällä ja sillä määrällä elättäisin itseni sekä tuottaisin riittävästi ravintoa ihmisille. Mutta kun se yhteiskunta ei vaan pyöri niin. Jos eläinten kasvatus ruuaksi loppusi kokonaan maailmasta , tietäisivät varmaan itsekkin kuinka siinä kävisi.

    Jokainen saa tehdä kohdallaan ratkaisut esim syökö lihaa vai ei, mutta edelleen toivon, että ei arvosteltais/haukuttais ihmisiä heidän tekemänsä työn suhteen. En minäkään arvostele sinua vaikka haluaisitkin olla kasvissyöjä.

    Minä olen itse kasvanut maatilla ja nyt olen työskennellyt yli kymmenen vuotta täällä mieheni maatilla ja en voi vieläkään sanoa olevani täydellinen eläintenhoitaja. Aina onneksi oppii jotakin uutta eläintenhoidosta. Mutta sen voin sanoa, että parhaamme täällä "tehotuotanto" tilalla teemme ja possuistamme pidämme hyvää huolta.

    VastaaPoista
  13. Anu: olen iloinen, että kävit katsomassa myös vastaukseni!! Ja ihana kuulla, että teillä pääsee kohta "rouvat" pihalle. Se on minusta lehmän elämässä hienoa, kun ne saa olla kuitenkin kesät aina ulkona. Surullista, että siat ei saa.

    Ja tuo on ilman muuta selvää, ettei ole tilallisten syy, että lopettavat kannattamattomana. Kyllä siitä saa syyttää ihan kuluttajia ja kenties myös valtiota jne. Minusta on törkeää, että Suomeen tulee kaikkea maatalousjuttua ulkomailta, ja sitten kotimaista viedään taas täältä pois. Miksei me voida saada oman maan tuotteita? Ihan sairasta, että pitää jotenkin vapauttaa kilpailua tai mitä se sitten onkaan..

    Ja kyllä minusta on kansalaisilta myös aika surkeaa toimintaa, että ostetaan mieluummin se ulkomainen vielä vähän halvempi kinkku tai juusto tai maito, tai mitä ikinä niitä onkaan. Ei joutuis suomalaiset tuottajat niin ahtaalle, jos voisivat saada kunnon korvauksen ja ihmiset olis valmiita maksamaan ruoastaan niin, että tuottajille riittäis myös kunnon osa.

    Toisaalta ruoka ON sikakallista Suomessa... Mun ystävä asuu Englannissa ja juuri oli puhe hänen kanssaan, että hän meinasi pyörtyä kun kävi kaupassa viimeksi täällä ollessaan, niin kallista kaikki on! Tämä on tällainen älytön kierre... ruoka on kallista, halutaan halvempaa, sitten sitä tarjotaan, mutta millä seurauksilla (tehotuotanto...)... Mutta kyllä minä silti pyrin aina kun mahdollista valitsemaan kotimaista. Ostan myös mielellään vähän pienempien meijereiden tuotteita, ei aina Valion. Tosin meillä kyllä juodaan sitä Rainbowin Kotimaista maitoa... koska meille menee maitoa todella paljon ja niin, tässä kohtaa se hinta sitten ratkaisee... Jos olisin rikas, meillä juotaisi todennäköisesti tilamaitoa jota hakisin tuolta maatilatorilta. Ja syötäisiin aina ainoastaan luomua kaikessa missä mahdollista, ja lähituotteita. (Ja meillä olisi kokki joka opastaisi minut ruoanlaiton saloihin...)

    Minusta olis todella kivaa, jos voisi ostaa maitotuotteita suoraan tiloilta (ja lihaa suoraan sikaloista, munia kanaloista jne), joille pääsisi katsomaan että siellä on asiat ok. Olisipa sellainen mahdollista! (vai onko se?)

    VastaaPoista
  14. Piti tulla kesken töiden katsomaan oletko vastannut,kun tässä miehen kanssakin näistä juteltiin:)
    Tuo suoramyynti juttu onkin niin kinkkistä,kun se on täyttä byrokratiaa.
    Tältäkin kylältä loppui kotiteurastamo,koska vaatimukset on liian kovat.eu säätelee lakeja ja käytännössä lihasta tulisi niin kallista ettei sitä kukaan ostaisi,jos kaikki vaatimukset täyttyisi.siispä liha on helpompi myydä isolle teurastamolle
    Sama kävi pienelle myllylle.ei ole yrittäjällä varaa ostaa uusia laitteita ja täyttää kriteerejä.vaikka tilat olisi ihan maalaisjärjellä toimivia.
    EU vaatii mielettömiä ehtoja mikä tekee pienyrittäjän toiminnasta kannattamatonta/hankalaa.
    Navettaan ei periaatteessa saa ulkopuoliset tulla(edes maitokuski)
    tautiriskin vuoksi.

    VastaaPoista
  15. Tarja: kiitos kommentistasi! Suosittelen kyllä lukemaan sen kirjan. Luulen, että siitä on julkisuudessa annettu aika raflaava kuva. Minusta se nimittäin ei ollu mitenkään yliampuva tai liioitteleva. Minusta se oli ennemminkin asiallinen ja siinä kuvattiin asioita niin kuin ne on.

    Mitä vasikoihin tulee, niin kai niille aluksi juotetaankin sitä ternimaitoa. Mutta jos oikein ymmärsin, vasikka imisi emoaan useita kertoja päivässä, kun navettaoloissa se ruokitaan kaksi kertaa päivässä. Sen imemisen tarve siis ei tyydyty ja käsitin myös, että vasikat söisivät oikeasti paljon enemmän kuin mitä ne saavat pullo- tai ämpäriruokinnalla. Jossain paikassa ei myöskään annettu vasikan rauhassa syödä, kun se ei oikein osannut sitä ämpärihommaa. Minusta se on todella ala-arvoista kohtelua pientä emostaan erotettua eläimen lasta kohtaan.

    Tuosta olen eri mieltä, että jos eläinten kasvatus ruoaksi loppuisi maailmasta, niin tapahtuisi kauheita. Itse asiassa eräs tuottaja siellä kysyi, että miten sitten muka ruokaa riittäisi, jos ei olisi lihaa... ja vastaus oli, että sitä riittäisi paljon paremmin. Jos kasvisravinto menisi pelloilta suoraan ihmisille, käymättä siis eläinten kautta, ruokaa riittäisi paljon paremmin. Eli ympäristön kannalta katsottuna kasvisruoka ON riittoisampi vaihtoehto. Karjanpito on myös tosi saastuttavaa.

    Tuosta oli puhetta siellä keskustelutilaisuudessa, että moni maatilallinen on lapsesta asti kasvanut siihen elämään ja moni asia on heille normaalia ja tavallista, myös se millaisissa oloissa eläimet on. Siksi ne ei tunnu millään lailla vääriltä asioilta ja niiden arvosteleminen tuntuu ikävältä.

    Mietin miksi esimerkiksi juuri se sikojen pitäminen kääntymisen estävässä karsinassa tuntuu tilallisista oikealta? Minusta se vain ei tunnu ollenkaan oikealta. Miten tilallinen näkee sen emakon elämän, ajatteleeko hän, että sika voi ihan hyvin olla viikkokausia sillä lailla? Kuitenkin tiedetään, että sika on viisas eläin ja toimisi täysin erilailla jos vain voisi.

    Kirjassa kuvattiin, miten sika joutui makaamaan omassa paskassaan, kun se ei kerta kaikkiaan muutakaan voinut. Siat myös saattoivat porsia yöllä, jolloin ne porsaatkin olivat siellä paskan seassa, koska emakko ei voinut niitä mitenkään puhdistaa, koska se ei voinut muuta kuin olla siinä ahtaassa tilassa. (Kirjan tapauksissa porsivia emakoita ei käyty tarkastamassa yöllä.) Sika myös tarvitsisi sitä tonkimista ja pesän tekoa, että synnytys käynnistyisi - koska se ei voinut toimia viettiensä mukaisesti, synnytys (vai pitääkö tässä kohtaa sanoa porsiminen) käynnistetään jollain hormonipiikillä.

    Lisäksi noilla sikatiloilla, missä Eveliina oli, oli tosi paljon antibiootteja käytössä, usein myös vähän niin kuin varun vuoksi, niveltulehduksia tai muita kipuja, hännän puremista, mielestäni aika huoletonta "katsotaan nyt vielä huomiseen"-käytäntöä, vaikka sialla oli selvää kärsimystä ja kipua, paljon kuolevia tai kuolleita tai tapettavia porsaita... ja se suhtautuminen oli niihin varmaan ihan ammattimaista ja lain mukaan sallittua, mutta kyllä se minustakin tuntui tosi tylyltä ja julmalta. Ja tulee mieleeni, että miten joku yksinkertaisesti voi toimia noin? Eikö se tunnu pahalta ja väärältä??

    Minusta tuollainen vaan ei ole oikein. Ikävää, jos se sinusta tuntuu työsi arvostelemiselta. Kyllä sinä varmasti teet työsi hyvin ja hoidat possut hyvin, mutta minulta ei kieltämättä heru kauheasti ymmärrystä niihin olosuhteisiin, mihin laki antaa mahdollisuuden.

    Palaan vielä tuohon "possut pihan perällä". Ennen elettiin sillä lailla. Uskoisin silti, että ihmisille riitti ruokaa. Lihaa ei syöty joka aterialla, lähellekään. Nykyään lihaa on oltava pöydässä aamusta iltaan, joka aterialla. On enemmän harvinainen poikkeus kuin sääntö, että meilläkään olisi kokonaan kasvisruokaa. Minusta tässä ollaan menty hulluun suuntaan. Tätä kehityskulkua vastustan.

    VastaaPoista
  16. Se vielä piti sanoa ihan yleisesti,että paljon varmasti on sitä,että ihmisillä ei nykyään ole tietoa maataloudesta.varsinkaan kaupungeissa.
    Minustakin on kurjaa,että pitää olla niin tehokasta/tuottavaa ja kaikkia lukuja syynätään(tuotos,siemennysten/poikimisten määrä) ja jos ne ei ole vähintään keskitasoa,olet epäonnistunut.
    Olis myös mahtavaa ettei tarvisi ostaa lannotteita ylihintaan:/
    Toissapäivänä oli postilaatikossa melkein 10 t€ lasku niistä.
    Lainan joudumme ottamaan,että saadaan maksettua.
    Mutta kun ilman ei heinä kasva/lehmät lypsä tarpeeksi.
    Pelkkä karjanlanta ei riitä:(

    VastaaPoista
  17. Anu: tuo on kyllä tosi surku, että suoramyynnistä on tehty ihan mahdotonta ja pienet myllytkin joutuu lopettamaan. Me ollaan se EU:n mallimaa, joka tekee kaiken mitä käsketään... vaikka maalaisjärki sanois täysin toista. Harmillista!! Meidän naapurissa on tuo lammastila ja niidenkin piti tehdä jotkut ihme systeemit, niillä on jotain suoramyyntiäkin tai en tiedä onko ne sitten jalosteita ja pakasteita, taljoja ja lankaa ja sellasta. En ole käynyt katsomassa... harmi, etten tykkää lampaasta, siinä olis kyllä tosi lähiruokaa ja taatusti hyvin hoidettuja eläimiä.

    Tuo on myös tosi harmittavaa, että koko ajan tässä elämässä mitataan kaikkea vain tulosten, saavutusten, milloin minkäkin kautta. Minä tuolla kaupassa työskennellessäni törmään tähän myös koko ajan, kun koko ajan vaan pitäis myydä enemmän ja enemmän.. aina vaan tulosta kovemmaksi. Mihin asti sitä tulosta voi ja pitää korottaa, eihän se mitenkään voi aina vaan nousta?? Jossain kohtaa tulee raja vastaan ihan kaikessa, myös maapallon kestävyydessä... ei tämä suunta voi loputtomiin kestää. Ehkä vielä tulee aika, että palataan niihin pieniin systeemeihin... toivon niin.

    VastaaPoista
  18. Täällä meillä päin onneksi suoramyynti toimii. Itse haen kaikki juurekset suoraan tilalta. Kaikki maksaa siellä 50 senttiä/ kg. Kananmunat maksavat tilamyymälässä 2 euroa/ 30 kpl levy. Lampaan/karitsanlihasta tehtyjä tuotteita myydään tuossa muutaman kilsan päässä suoraan tilalta. Heidän vaununsa kiertää myös muutamilla toreilla mm Tampere, Loimaa jne. Tinkimaitoa myydään parin kilsan päässä. Liha-alan tehtaanmyymälä niinikään on kans kauppareissun varrella. Ja he onneksi käyttävät kotimaista lihaa ja hinnatkin ovat selvästi kaupan hintoja alhaisemmat. Naudanlihan tuottaja asustelee kans tos viiden kilsan päässä. Hiiva pitää hakea ihan kaupasta ;) Kaupasta löytyy myös lähituottajien tuotteita. Kaikille näille suoramyyntitiloille on myös mahdollisuus päästä tutustumaan eläimiin ja niiden oloihin. (Päiväsaikaan) Eli summasummaarum, taidamme asua oikealla paikkakunnalla.

    VastaaPoista
  19. Tarja: tuohan kuulostaa mahtavalta! Olispa täälläkin tuollaista. Tai onhan tässä noin 20km päässä kaksikin maatilatoria, mutta minusta ne on aika kalliita. Plus että eipä ole sinne suuntaan koskaan erityisemmin asiaa eikä tule lähdettyä sinne sitten kauppaan. Plus vielä sekin, että olen itse töissä ruokakaupassa...

    VastaaPoista
  20. Hei,
    Ihanasti tartut kyllä isoihin asioihin ja keskustelua syntyy, voi kuinka mahtavaa vaihtelua kaiken maallisen turhuuden keskelle, mitä netti yleensä suoltaa joka tuutista <3

    Lyhykäisesti en taida osata asiaani ilmaista, mutta yritän parhaani. Vegaanius on ok minulle. Et olisi hankala vieras :) Tosin itse tykkään lihasta ja aion sitä jatkossakin syödä. Ja aion jatkossakin sanoa, että mieluummin syön lähitilan luomunautaa kuin merten takaa tänne raahattua soijaa. Minusta jopa minä olisin siinä tapauksessa ekologisempi aatteineni, mutta kai se riippuu vähän millä asioita mittaa. Joku ajattelee vain ja ainoastaan sitä elukan surullista katsetta tai tylsää päivää - vaikka tosiasiahan on että yksikään eläin ei olisi edes olemassa jos ei niitä syötäisi. Suomessa on monia tiloja jotka ylläpitävät metsälaitumia ja uudet pihattonavetat ovat lehmien vapaata kuljeskelua täynnänsä - itse menevät lypsyllekin ja siellä on rapsutusharjaa ja ties mitä vempainta - paremmin niillä on olot kuin monella ihmisellä tällä maapallolla.

    Enemmän kuin mustavalkoiseen eläin- kasvis - ajatteluun, pitäisi mielestäni kiinnittää huomiota olosuhteisiin. Moni ihminen kärsii ja moni kone saastuttaa luontoa kerätäkseen ja kuljettaakseen luomubanaaneja tänne pohjolaan. Kaikenlainen hyvinvointi pitkin tuotantomatkaa pitäisi taata,- ihmisille, eläimille ja maapallolle-, jonka jälkeen jokainen voisi itsekseen päättää sen mitä sitten syö :)

    Itse, ihanteellisessa maailmassa, söisin vain lähiruokaa. Mieluiten luomuakin, kasvikset kasvattaisin itse jos suinkin osaisin ja kykenisin, ostaisin lihat lähitiloilta. Mutta sitten jäisi appelsiinit ja banaanit syömättä - missä menisi se raja? Suojelisinko luontoa enkä haluaisi tänne pakokaasupäästöillä varustetuilla kuljetusvälineillä rahdattua hedelmää? Vai miettisinkö siellä asuvia ihmisiä, elantoa ja heidän luonnonolosuhteidensa hyötykäyttöä? Vai miettisinkö asiaa vitamiinien kannalta?

    Moninaisia nämä haarat näissä, todellakin!

    VastaaPoista
  21. Niin ja en nyt muista sanoinko jo toisessa kommentissani vai en, että mun mielestä on hienoakin hienompi juttu että ihmiset ajattelee näitä ravintojuttuja ja tekee kuten itsestä parhaalta tuntuu. Se on kuitenkin sille omalle keholle tärkeintä, mun mielestä, että antaa sille sitä ravintoa jolle itse antaa siunauksen. :)

    VastaaPoista
  22. Mietin hetken että kirjoitanko, mutta tämä on vain minun mielipide :) Ja se sanoo, ettei maailmaa ruokita terveellisesti pelkällä kasviksella ja soijalla. Soija on maailman luonnolle yksi pahimmista kasveista. Sademetsien tuhoa voi estää syömällä kotimaista lihaa. Meillä siis syödään lihaa, kananmunia ja maitotuotteita. Soijaa välttelen geenimanipuloinnin ja sen hormonivaikutusten takia. Viljat ei käy vatsalle. Keho tarvitsee rasvaa, siihen on parhaita voi ja oliiviöly mielestäni. Ihminen on syönyt eläintä kautta aikojen, aluksi ne oli villejä, mutta se johtuu vain siitä ettei muuta ollut. Moni hivenaine/vitamiini tulee lihasta, kuten b-12 vitamiini.

    Tuottajalle maksettava hinta on naurettava, kuka vie välistä kun vertaa sitä kuluttajan maksamaan hintaan? Ja ainakin meidän perheessä ei raha riitä siihen että kaikki ostamamme liha ja kananmunat olisi luomua joten tehotuotettua menee. Sika on ainut liha jota en itse syö, sekin maun takia.

    VastaaPoista
  23. Kupla ja Katja: yhteinen vastaus teille, koska asia on samankaltaista. =)

    Olen aivan täysin samaa mieltä siitä, että lähiruoka on parasta. Meille suomalaisille se lähiruoka on mielestäni perunaa, juureksia, viljaa, lihaa, munia, maitoa..

    En ole aikoihin syönyt soijaa, koska minäkin vastustan sen aiheuttamia juttuja maaperälle ja toisaalta just noita "terveys"vaikutuksiakaan en ole hyvänä pitänyt. Se onkin ollu mulle ihan "pienoinen" kompastuskivi nyt sitten, että sitäkö tässä pitäis alkaa syömään...???

    No, ostin sitten tofua ja koitin syödä. En tykkää mausta laisinkaan. Ostin myös soijajogurttia. Jaiks. Ja ostin soijajäätelöä. Juu, ei ole kyllä kermajätskin veroista. En kerta kaikkiaan voi alkaa syömään siis soijaa proteiinin lähteenä. Ihan hullua olisi vaihtaa yhtäkkiä mielipidettä siitä ja ottaa se ruokavalioon!

    Sama koskee sitä Keijua. Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki nuo kevytlevitteet on ihan karmeita aineita. Voita sen olla pitää. (Tai sitten vaikka sitä avokadoa, jos leivän päälle jotain pitää laittaa. Mutta eipä avokado millään muotoa voin makuun yllä.) Kaappiin ostettu Keiju siis taitaa jäädäkin sinne kaapin perälle...

    En myöskään pidä ajatuksesta, että söisin paljon kaikkea kaukomaiden tuotteita. En kannata noita superfoodejakaan, mitä tuodaan jostain toiselta puolelta maapalloa, kun kerta omassakin maassa niitä kyllä olisi (esim monet marjat). Toisaalta on myös juttuja, mitä syön ja mitkä tulee ulkomailta, esim suklaa, tee, pähkinät, hedelmät. Mutta minäkin tahtoisin ajatella myös noita ilmastovaikutuksia tuossa ylettömässä hedelmien raahaamisessa. Talvella olisi mielestäni pakastemarjojen lisäksi aivan hyvä vaihtoehto käyttää vaikka juureksia C-vitamiinin lähteenä mieluummin kuin hedelmiä.

    Olen tässä myös lukenut mielenkiinnolla kommentteja joita olen saanut noilta tuottajilta. Ja olen lukenut yhtä aivan ihanaa blogia: http://karjakon.vuodatus.net/ Siellä on kyllä niin suurta rakkautta niitä eläimiä kohtaan, että en kerta kaikkiaan voi ajatella, että lehmät kärsii. Blogista löytyy myös teurastustarina, josta en todellakaan voi pahaa sanaa sanoa. Rakkaudella tuotettua lähiruokaa ihan parhaimmillaan!!

    Vahvasti epäilen siis tässä vaiheessa, että minusta EI tule vegaania. Pari päivää soijalla sai aikaan ainoastaan kauheat vatsakivut. Liha, maito ja munat tulevat mitä todennäköisimmin pysymään ruokavaliossani. Koitan kuitenkin käyttää niitä harkiten ja valita viisaasti.

    Tämä postaus ja sen innoittama keskustelu on olleet oikein hyödyllisiä ja asiat alkaa hiukan selkiytyä omassa päässäni. Kiitos paljon kaikille keskusteluun osallistuneille!! ♥

    VastaaPoista
  24. Suuret kiitokset karjakon vuodatus linkistä. Pari ekaa juttua luin ja päätin, että palaan hänen sivuille uudelleen. Oli kerrankin mukava lukea kirjoitusta, jossa ei maanviljelijää arvostella. Ja varsin hyvä oli myös vertaus siihen uskonlahko juttuun tuon "kohukirjan" uutisoinnin kanssa.

    VastaaPoista
  25. Heli, kuinka kaunis vastaus ja kommentti <3 Itsekin yllätyin kun herkesin asioista lukemaan, että suklaassakin käytetään soijasta saatua jotain (en nyt muista enää mitä) jonain ainesosana. Kääk, sitä on siis jokapaikassa! Näin jo mielessäni meidät jokaisen nysväämässä omavaraistaloudessa pienine jauhomyllyinemme :D (joka ajatuksena on oikein ihana, mutta ihmettelen miten sitä ehtis kaiken!)Olen tuosta c-vitamiiniasiasta ihan samaa mieltä, perunassakin on paljon sitä. Tosin, meillä lapset syö läpi talven appelsiineja. Moninaisia nämä asiat. Mutta senverran tämä herätti taas (kiitos, iso kiitos Heli tästä keskustelusta!) että juuresmaa minulla tulee olemaan kolmekertaa isompi kuin viime vuonna, pitää vain joku kellarisysteemi kehitellä. Oman maan mustikat (siis Suomen maan) on just sitä superfoodia, jota luonto meille tarjoaa, puhumattakaan esimerkiksi tyrnistä!

    Iloista viikkoa sulle ja kaikille <3

    VastaaPoista
  26. Tarja: se oli minustakin tosi kiva blogi! Ihania maalaisjuttuja!

    Kupla: omavaraistalous olis ihana asia!! Mä monesti mietin, että harmillista kun ei saa aikaan mitään tehdä asian eteen... sillä onhan noita, ei nyt ehkä ihan täysin omavaraistaloudessa eläviä mutta kuitenkin sellaisia, jotka paljon kasvattelee itse.

    Moninaisia asioita ja paljon on ajattelemisen aihetta itsellenikin tullut näiden kommenttien kautta. Asiat ei todellakaan ole mustavalkoisia.

    Iloista viikkoa sullekin, ja kaikille muillekin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥