Kesä tuli yhtäkkiä. Olen tänään lähinnä syönyt jäätelöä. No, olen myös pessyt pyykkiä kovasti ja kuivannut sitä ulkona. Tosin en kaikkea... osan kuivaan kuitenkin rummussa, koska haluan vaatteista koirankarvat pois. No enivei, mukavaa kun on lämmintä, vaikka on nämä kelien vaihtelut kyllä aika omituisia.
* * *
No nyt on sitten viimein uudet värit sohvissa. Tässä siis muutos:
Oranssista ruskeaksi.
Appelsiinista suklaaksi.
Oikeastaan aloin jo niin tottua noihin oransseihin, että en tiiä mitä ajattelisin ruskeista... Ainakin niissä näkyy koirankarvat tosi hyvin (=liian hyvin). Ne on ihan ok, mutta toisaalta noi oranssit oli kyllä pirteät ja kivat. Mä vähän luulen, että hankin uudet valkoiset ja koitan uudelleen oranssia... nyt vain huomattavasti vähemmillä värimäärillä. Myös turkoosit houkuttaa, eli ehkä ostan jossain kohtaa vielä toisetkin uudet päälliset ja värjään ne sitten sillä...
* * *
Meillä on parin viikon kuluttua lakkiaiset. Onnea muruselle lakista! ♥ Nyt on niin, että en ole vielä oikein saanut juhlien laittamista mihinkään kuosiin... suunnitellut olen jotain, mutta jotenkin on vaikea vielä tehdä mitään. Saa nähdä tuleeko vielä kiire ja stressi asian kanssa. Meinaan tehdä kaiken tarjottavan itse ja siivotakin pitäis. Ja vapaapäiviä ei ole kuin kolme ennen juhlia; ensi viikolla keskiviikko ja torstai, ja juhlaviikolla perjantai, eli se juhlia edeltävä päivä...
Juhlien vuoksi siivoamista ja puunaamista hiukan jarruttaa ajatus, että meillä alkaa niiden jälkeen välittömästi remontti. Lattioita auotaan, purueristeitä poistetaan, pari uunia puretaan... ja sitä rataa. Puoli alakertaa pitää tyhjentää jonnekin. Siinäpä riemukasta puuhaa kesälomaksi... En siis tiedä todellakaan viitsinkö vaivautua vaikkapa ikkunoita pesemään sen syvällisemmin. Todennäköisesti en. Ehkä ne juhlat menee siis vähemmälläkin laittamisella. Pääasia, että on herkuista notkuva pöytä, laseissa kuplivaa ja iloinen mieli. Ei noita kanien tekosia kuitenkaan millään piiloon saa, turhaa siis stressata. Tärkeintä on juhlia tyttären saavutusta, ei esitellä kotia.
* * *
Olen vierottanut itseäni koneelta nyt ihan urakalla. Olen välillä ollut jopa pari päivää putkeen avaamatta koko konetta. Eikä mulla ole älypuhelinta, missä olisin voinut sitten sen sijaan notkua. Saattaa olla, että bloggailu tulee pian tiensä päähän. Tai blogi menee salasanan alle. Tai jotain, kenties. Kattoo nyt.
Toivotan kaikille aurinkoista tulevaa viikkoa!
Heli
Onnea äidillekin valkolakin saannista! On se nykyaikana aikamoinen uurastus se lakin saaminen. Rentoja valmisteluhetkiä :)
VastaaPoistaMelkein taisin itsekin jo kiintyä noihin oransseihin päällisiin :). Sen verran pirtsakoilta näyttävät kuvissa (kun ei näy niitä pilkkuja).
VastaaPoistaRuskeat on asialliset, mutta silti voisin mieluusti nähdä ne turkoosit seuraavaksi.
Yltiöpäinen siivoaminen (ja etenkin siitä ressaaminen) juhlia varten on ehkä turhinta ikinä. Tunnelma on pääasia. Ja se että juhlien sankari saa olla keskipisteenä. Siitä tulee äidille kaikkein paras mieli <3
No vähän oon miettinytkin, että mikä on tullut, kun ei mitään kuulu... itsellä vähän samanlaisia mietteitä blogin suhteen.
VastaaPoistaMutta sohvahan on ihan saman värinen kuin kattoparrut :) hyvin sopii.
Mukavaa viikonloppua!
Kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Ymmärrän kyllä hyvin vierotusurakan, tarpeen olisi täälläkin.. Sua tulee ikävä, jos lopetat, mutta niinhän se menee, aika aikaansa kutakin..
VastaaPoistaOranssit sohvat on kyllä mukavan pirteät, ruskeistakin tykkään! Ehkä onkin kiva, että on useamman väriset, joita sitten vaihdella. Mukavia kesäpäiviä sulle !
Ihana mansikkakuva!
VastaaPoistaNiin, mäkin pyörittelen jatkuvasti ajatuksia blogini tulevaisuudesta. Luulen, että jos kirjoitan, kirjoitan ”kaikelle kansalle”. Toisaalta monta kertaa on käynyt mielessä, että lopetan koko homman, kun ei se ihan niin mieluisaksi harrastukseksi ole muodostunut kuin joskus kuvittelin. Toivon, ettet sä lopeta. Sun juttuja on niin mukava lukea. Olen jo moneen kertaan todennukin, että monista muista blogeista sun blogi erottuu ihanan rehellisenä ja realistisena. Toki ymmärrän, että kirjoittamisen pitää olla mieluisaa ja jos se ei sitä ole, kannattaa harkita jotain muuta. Mieti rauhassa ja ota tarvittaessa etäisyyttä. Ehkä kirjoittaminen sitten tuntuukin taas kivalta ajatukselta...?
Sohvasta sanoisin, että on aivan ihanaa, kun ”kuoria” voi vaihdella mielensä mukaan. Mulla ne varmaan vaihtuiskin joka toinen päivä, jos mulla tuommoinen mahdollisuus olisi :D Jostain syystä noi oranssit näyttää mun mielestä tosi piristäviltä, vaikka toki toi ruskeakin on kiva. Voin kuvitella, että karvat näkyy siinä tosi hyvin. Meidän koirulin toinen peti on just samanvärinen, joten kokemusta siitä näkyvyydestä löytyy omastakin takaa ;)
Kivaa & keväistä viikkoa sulle Heli! :) Ai niin, onnittelut yo-lakista! Hieno saavutus.
Kiitos! <3 ei oo ainakaan kaukaa pahannäköiset nuo sohvat, täytyy kuitenkin sanoo että ne oranssit oli tosi ihanat! Älä stressaa liikaa ylppäreistä. mä tuun sit autttaa kyllä! (-:
VastaaPoistaVoih, nuo oranssit oli ihanat! Vaan on ruskeatkin ihan kivat.
VastaaPoistaJust löysin blogisi uudelleen niin älä nyt mene sitä piilottamaan. :)
Mimmi: no ei tässä varmaan mua suuremmin voi onnitella, tyttö se työn teki. =) Koitan pitää valmistelut rentoina. Huomenna alkaa leipominen...
VastaaPoistaAnnukka: samoilla linjoilla. Turkoosi munkin päässä pyörii... Jotenkin silti hassua, kun en oikein koskaan ole täysin tyytyväinen mihinkään. Paitsi noiden sohvian muihin ominaisuuksiin olen kyllä - ne on ihan mahdottoman mukavat istua ja maata!
Jep, siivota en kauheasti aio, perusjutut vaan. Enemmän mua stressaa noiden tarjottavien valmiiksi saaminen, ja myös se, mihin ihmeeseen meinaan ne kaikki tunkea...
Sanna: on nyt jonkinmoinen kirjoituslukko, kaikin puolin. Turhautuminen vähän kaikkeen...
Joo, noi kattoparrut pelastaa aika paljon. Sohvista tuli turhankin oranssihtavan ruskeat, mutta koska parrut on samanlaiset niin olkoon sitten niin. Mutta kyllä mä niitä oransseja ja turkooseja silti myös havittelen.
Helmi Nainen: kiva kuulla että on kaivattu. Jotenkin vaan tuntuu, että elämä on tuolla jossakin ja minä koneella... Pakko miettiä tällaisia asioita välillä. Ja monia muitakin. On paljon asioita, mitä en halua kirjoitella julki... siksi mietin, jos sulkisin blogin.
Terhi: nuo oli vissiin ekat mansikat tältä keväältä, ulkomaisia mutta yllättävän hyviä.
Joo, olen lukenutkin sun mietteitä... samankaltaisia kuin mulla. Ymmärrän sua hyvin. Ja säkin mua, luulen... Kirjoittaminen sinänsä on mulle rakas harrastus, mutta tämä julkisuus mietityttää. On ihmisiä, joille en haluais elämääni esitellä, ja niitä valitettavasti taitaa olla täällä blogissa lukemassa... ehkä siis laitankin blogin vain kutsutuille lukijoille. En tiiä vielä, kattoo nyt.
Sohva on kiva ja tässä versiossa on tosi helpot nuo päälliset vaihtaa. Kovasti himottais ne turkoosit... ja oranssit jäi myös kaihertamaan, aion kyllä vielä koittaa uudelleen saada oranssit ilman pilkkuja. Nämä tummat ei ole koirien kanssa kivoimmat mahdolliset, pakko myöntää. Muuten kyllä ruskeakin olis ihan jees.
Kiitos onnitteluista, vaikka taitavat kyllä kuulua tytölle. Mua aina jotenkin ihmetyttää, kun vanhempia onnitellaan lapsen saavutuksista, mä olen saanut monia onnitteluja sen jälkeen kun lakin saaneiden nimi oli lehdessä. Lapsi sen työn kuitenkin teki. Mä vaan synnytin sen lapsen. =)
Kameli-lapsoseni: huomenna sitten näet sohvat livenä. Ja leipomaankin pääset. ♥
Justiina: aluksi oranssit oli kyllä kaikkea muuta kuin ihanat... mutta kummasti niihin tottui ja niistä alkoi tykätä. Ruskeat on kivat kyllä, mutta ehkä jotenkin kuitenkin tylsät. No, näillä mennään nyt ainakin jonkun aikaa.
No katsotaan nyt sitä piilottamista. En oikein tiedä mitä tekisin. Kirjoittamisen halu on kova, paljon on asioita mielessä. Mutta en halua niitä julki kaikelle kansalle. Siinäpä probleema... Mutta kiva kun olet tänne löytänyt.
Äläs nyt kuule heittäydy vaatimattomaksi. Ei se synnytys mikään mitätön juttu ole ;) Ja voin kertoa, että jos mun lapset joskus pääsee ylioppilaiksi (mitä todellakin toivon), meinaan kyllä juhlapuheissa mainostaa kaikille omaa osuuttani siinä: synnytyksen mainitsemisen lisäksi aion pitää pitkän puheen siitä, kuinka kaikki äly on periytynyt multa (tietenkin!) ja kuinka mä olen tuntitolkulla kaikki vuodet puurtanut läksyjä lasten kanssa. Kuinka olen pitänyt kodin siistinä ja ruokalautaset täysinä, jotta lapset voivat täysillä keskittyä opiskeluun. Ja kuinka mä olen aina kannustanut ja tukenut. Kaikkea tällasta mä olen jo valmiiksi miettinyt. No heh heh, ehkä nyt (toistaiseksi) ihan vitsillä kuitenkin =D
VastaaPoistaOnnea nyt kovasti myös tyttärelle! :) Mahtavaa!
Terhi: se on hyvä kun olet jo valmiiksi miettinyt nuo! =D Sit vaan lakkiaisia odottelemaan... ;)
VastaaPoistaHurjasti tsemiä niin juhlien järjestelyyn kuin tulevaan remppaankin. Molemmat niin voimia vieviä juttuja että...
VastaaPoistaJa tykkään kovasti noista ruskeista sohvanpäällisistä. Miellyttää mun silmää. Juur ripaus turkoosia ruskean kaverina piristää kivasti.
Hyvin olet itses vieroittanut, varmasti vapauttavaa! Bloggailun kanssa teet niin kuin mukavalta tuntuu, kaikki pakkopulla on pahasta ;)
Onnea suurella sylillisellä niin valkolakin ahertaneelle, kuin traditionaalisesti myös ahertajan äidille. Kultainen lyyra vaan rintaa komistamaan ja mahdottoman ihanaa juhlanaikaa sinne teille kaikille!!
Kirsikka: kiitos tsempistä, kyllä alan olla kaikenlaisten asioiden kanssa jo niiiiiin poikki... ja juhlat ja rempat vasta tulollaan, huhhuh. Palaillaan asiaan sähköpostilla... kunhan kerkiän...
VastaaPoistaIlmoittele, jos menet salasanan taa. Haluaisin ehdottomasti olla mukana. Tykkään blogistasi tosi paljon juuri siksi, että se on niin elämän makuinen. Kerrot asiat niinkuin ne ovat, mitään sen suuremmin kaunistelematta.
VastaaPoistaViivi: kiva kun tykkäät. Pitää nyt vähän tuumia tätä blogiasiaa vielä.
VastaaPoista