keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

kotipäivä ja mietteitä stressistä


Vietän tänään kotipäivää - aamu nimittäin alkoi sen sorttisesti, että kenties parempi majailla vain täällä kotosalla toiletin läheisyydessä tämä päivä... En jaksa ymmärtää tätä mun mahaa. Miten voi vaikkapa närästää ihan kauheesti, vaikka ei edes ole syönyt mitään? Olen aamulla juonut lasillisen vettä ja nyt on kuitenkin kauhea polte kurkussa. En käsitä. En myöskään tajua tätä loputonta ongelmaa muun vatsan toiminnan kanssa. Suklaan pois jättäminen rauhoitti kyllä selvästi, mutta ei todellakaan lopullisesti.

Varasin ajan lääkärille selvimään näitä ihme ongelmiani. Täällä saa todella surkeasti lääkäriaikoja, nytkin joudun odottelemaan muutaman viikon. Ja menemään tuonne kauas lääkäriin, siis omaan terkkulaan ei ole aikoja ollenkaan. Eikä lääkäri tietenkään ole suomalainen. Eikä nainen... Ai että on niin hirveen kiva mennä vaivojaan esittelemään/selittelemään mieslääkäreille... not. Mitä ne tajuaa keski-ikäisen naisen hormonihöyryistä?? Ei mitään.


Olen miettinyt, että olenko mä vaan niin puhki stressannu kroppani. Jostain syystä huomaan, että vaikka miten koitan relata, hermoilen silti vähän koko ajan jostain. Ajattelen, että en ole stressaantunut, mutta olenko kuitenkin? 

Miten stressi määritellään? Jos on koko ajan huolissaan siitä, miten rahat riittää - niin että miettii sitä vähän niin kuin joka välissä - niin onko se stressiä? Tai jos miettii lakkaamatta, että miten tän mun työasian kanssa nyt käy - onko se stressiä? Tai jos mielen pohjalla pyörii, että se yksi koulutehtäväkin pitäis vielä kasata valmiiksi, tai jos tuskailee, kun jälkikasvu ei meinaa millään hoitaa opintojaan kunnialla (ja valmistua ajallaan) - onko se stressaamista? Mietin tämän minun kroppani prakaamista myös paljon - aiheutanko sillä vain lisää ongelmia??


Tuossapa niitä minun TOP5-huolenaiheita olikin... Raha-asiat on kyllä ihan numero uno, ne huolestuttaa aika paljon kyllä kieltämättä. Siihen linkittyy työasiat - olenkin miettinyt, että palaan palkkatöihin jo ennen kuin opintovapaani loppuu (eli siis lopetan sen etuajassa), koska käytännössä minun opinnot on ohi 4.5. kun menen viimeisestä näytöstäni kolmikantaan (vapaa olis kestänyt toukokuun loppuun).

Tulevat työkuviot mietityttää todella kovasti juuri nyt. Entiseen työpaikkaan olen palaamassa tällä tietoa, mutta onko harkkapaikasta kenties luvassa jotain - se on vielä(kin) auki. Entiseen paluu tuntuu vuorohetkittäin hyvältä ja sitten taas ahdistavalta. Se, että paluu tapahtuu aiemmin kuin olin ajatellut, mietityttää myös kovasti. Huomaan, että kammoan jotenkin muutoksia, oli ne sitten mitä hyvänsä.

Ja itse asiassa töihin meneminen tekee hetken ajaksi talouden vieläkin tiukemmaksi: saan ekan palkan vasta 15.6. ja toukokuun lopussa tuleva opintoraha jää saamatta. Tiedossa siis kuukausi elelyä ainoastaan miehen palkalla, joka ei tule riittämään mitenkään... Toukokuussa olis vielä yhdet ylioppilasjuhlatkin tosi kaukana, alkukuusta erääntyy kaikki vakuutusmaksut ja mitä kaikkea muuta siinä nyt sitten onkaan... Karmii tämä tilanne.


Opinnot ei juuri nyt huoleta, koska näyttömateriaali on melko lailla kasassa ja kolmikanta on vasta 4.5. Nimittäin siis omat opinnot... Sen sijaan koko ajan rasittaa ajatus nuorison touhuista. Pojan pitäis valmistua nyt keväällä, mutta sillä on niin paljon kaikkea rästissä, että saa nähdä miten käy. Koulusta on pistetty vähän potkua peliin ja annettu tilaisuus suoriutua, mutta miten se tuntuu olevan niin vaikeeta... Olis vaan niin hyvä senkin saada nyt ne paperit ja päästä omaan elämään ja tienaamaan.

No, jospa tänään saisin sitä omaa koulutehtävääni valmiimmaksi, jotenkin sen tekeminen on ollu ihan tervan juontia. Hyvä potkia jälkikasvua tsemppaamaan, kun ei itelläkään meinaa oikein intoa riittää, heh heh... Toisaalta en ole kyllä pojan kanssa laisinkaan samassa tilanteessa: tämä on mun viimeinen tehtävä ja kaiken muun olen aina tehnyt ajallaan ja hyvin, toisin kuin "eräät"... Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää, niin se vaan tuppaa elämässä menemään. Itseltä tämä nyt vaatis vaan sellasta pienoista loppurutistusta, jonka koitan tänään jostain kaivella. Hitsi kun ei sitä suklaatakaan enää voi syödä, se oli niin kiva tsemppikaveri.


Mutta kertokaapa te, jos teillä on jotain ajatuksia stressistä! Se on kuitenkin erittäin isosti elimistöön vaikuttava asia. Onko nämä minun jutut mielestänne stressiä? Vaiko kuitenkin vaan ihan tavallista elämää, jossa on vähän ylä- ja alamäkiä ja erilaisia kiireaikoja ja mietittävää..? Itse tahtoisin ajatella, että kyse on tuosta jälkimmäisestä, koska minusta stressillä mässäillään jotenkin tosi paljon nykypäivänä. 

Mua tosiaan mietityttää, että miten se stressi määritellään ja missä kohtaa tilanne on oikeesti sellanen, että se vaikuttaa elämään ja elimistöön huonolla tavalla. Stressihän voi kuitenkin olla myös eteenpäin potkiva tekijä, ei siis ainoastaan huono asia. 

Ja mua mietityttää, että miten pääsisi pois sellasesta olotilasta, että on koko ajan joku huolenaihe mielessä. Jos tilanne on kerta kaikkiaan se, että ei auta metsälenkit, kun sielläkin vaan miettii niitä samoja juttuja... eikä tule mentyä nukkumaan, vaikka miten tietäis että pitäis.. tai sitten heräilee joka rapsahdukseen pitkin yötä ja on toooooodella harvoin (jos koskaan??) aamulla oikeesti levännyt olo. Tai kun ei vaan kerta kaikkiaan pysty hölläämään eikä relaamaan oikein mitenkään (eikä viittis kokeilla totaalista pään tyhjennystä viinan avullakaan..). Ja kun on ajatustensa ja huolten aiheidensa kanssa pitkälti yksin... 

No niin, tällasta siis tänään.
Leppoisia ajatuksia jokaisen teidän päivään!

Heli

30 kommenttia :

  1. Refluksitauti tuli mulle mieleen. Siis vesilasillisenkin närästämisestä. Mutta se kuulostaa kurjalta, ettei se ole suomalainen lääkäri - niin paljon saa lukea kommunikaatiohäiriöistä, kun lääkäri ei ymmärrä mitä potilas sanoo... toivottavasti se sun lääkäri omaa kunnon kielitaidon. Ja kaipa ne hormoonijutuistakin tentteihinsä lukee - eihän nuorella naislääkärilläkään oo miestä enempää ainakaan omakohtaisia kokemuksia keski-iästä :)

    Ite oon miettiny kans jotain ruokavaliomuutosta, kun monesti jo aamulla herätessä tuntuu, kuin olis kivi mahassa. Se vain vaatii paneutumista ja suunnittelua ja tekemistä, ja usein tuntuu ettei jaksa tätäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Refluksitautia mulle on muualtakin ehdoteltu, mutta en jotenkaan ole varma osuuko kuvaus siihen. Saattaa olla, että myös toi sappi-hommeli jotenkin vaikuttaa, multahan leikattiin reilu vuosi sitten sappikivet. Kun tietäis...

      Mulla on ajoittain muuten aivan sama tunne aamulla: "kuin kivi mahassa". Joskus jonkun ruoan jälkeen myös on sama tunne ihan tuntikausia - josta olenkin sitten miettinyt, mahtaako olla jotain ongelmaa mahahapoissa... *ja taas yksi mahdollinen vaivan syy...*

      Täällä on kyllä valitettavan tavallista, ettei pääse lääkäriin ja sitten jos pääsee niin ne ei ole suomalaisia. En epäile ammattitaitoa, mutta kyllä mua vähän harmittaa, jos sitten tulee jotain kommunikaatiovaikeuksia.

      Toivottavasti sä saat selville syyt omiin vaivoihisi. Mulle ainakin vetää mieltäkin matalaksi tää tuskailu, ja just sitä jaksamista kummasti myös rokottaa.

      Poista
  2. No musta jotenkin tuntuu, että stressikynnys eri ihmisillä on vähän sama kuin kipukynnys. Kumpaakaan ei oikein pysty mittaamaan, mutta me vaan taidetaan kuulua siihen ihmisryhmään, joka on herkempi stressaamaan vähän kaikesta. Ja toiset taas (mun mies esimerkiksi) suhtautuu kaikkeen niin, että "tulee mitä on tullakseen, turha niitä on etukäteen miettiä".. (Ärsyttävää..)

    Eli sanoisin, että kyllä noi olis mullekin nimenomaan stressin aiheita. Ja mitä enemmän sitä stressaa, sitä enemmän se vaikuttaa elimistöön ja sitä huonommaksi olo käy. Eiks ookkin lohduttavaa ja kannustavaa tää mun teksti, mutta tää on se miten itse asiat koen.

    Mutta onneksi vaikuttaa myös päinvastoin. Kun kroppa voi hyvin, eikä koko ajan tarvi miettiä esim. vatsaa, sitä kestää vastoinkäymisiä ja vaikeuksiakin niin paljon paremmin.

    Toivon sun oloon helpotusta, koska ei tommonen oo kivaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo kivaa, ei. Vielä ikävämmäksi asian tekee, kun ei tiiä mitä vois sille tehdä. Se sun kuuri olis todella mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen kyllä!

      Mun mies on just tollanen sun miehen kaltainen, aivan samalla lailla kommentoi ja ajattelee... argh. Toisaalta: osaispa itekin olla välillä vähän huolettomampi. Tosin minä välillä kyllä lasken sellasen ajattelutavan jo ajattelemattomuudeksikin... (esim. ettei kanna mitään huolta vaikka lasten asioista...)

      Kyllä sä ihan oikeessa oot tosta kierteestä, että stressi lisää pahaa oloa ja paha olo stressiä. Ja toisin päin.

      Poista
  3. Vaikuttaa kyllä kovasti stressin aiheuttamilta vaivoilta; huonosti nukkuminen, vatsavaivat ja ajatuksissa asioiden pyörittely :/ Kuulostaa siltä, että sinulla on nyt melko vaativa ja huolta aiheuttava elämäntilanne <3

    Minulla auttoi epämääräisiin vaivoihin (nivelkipu, turvotus, vatsavaivat, ihottuma) viljojen poisjättö ja kaikkein pahin närästys tulee selvästi maitotuotteista, mutta ilmeisesti et maitoa edes käytä? Olen huomannut, että tulee jaksoja, jolloin ihan kaikki närästää; vatsahapot on menneet jostain sekaisin ja balanssia ei tahdo löytyä. Silloin syön "kuuriluonteisesti" Rennietä joka päivä viikon ajan, sen jälkeen on taas parempi olla. Toki olisi hyvä tietää mistä oireilu johtuu ja sulkea se pois ruokavaliosta.

    Hurjasti tsemppiä arkeen ja voimia opintojen loppurutistukseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosti nukkumista aiheuttaa aika usein myös meidän elukat... esim. toissayönä toinen koira panikoi, kun kuuli sen palohälyttimen patterin loppumispiipityksen... ja ennen kun me oli paikallistettu mistä se yleensä ees kuului (alakerrasta, eteisen kaappiin sujautetusta hälyttimestä...) niin johan siinä oli hermo kerennyt mennä sen vapinan ja läähätyksen kanssa. Tai sitten joku oksentaa matolle ja minähän herään siihen yökkimiseen ihan varmana. Mä näen myös kauheesti aivan sekopäisiä unia, joihin saatan ihan silmät selälläni herätä. Mutta toki myös se liian myöhään nukkumaan meneminen on huono juttu. Mutta ajoittain sekin vaatii jotenkin sellasta tsemppiä, eikä vaan jaksa tsempata itseään edes nukkumaan...

      Mua todella mietityttää tämä ruokavalio-asia. Mun vegeilyn myötähän tämä ruljanssi on alkanut... Jotenkaan en jaksa uskoa, että siellä Eltsun arvauskeskuksessa saisin asiaan suurtakaan apua... varmaan just jotain "no kokeile jättää pois sitä ja tätä" tai sitten kauhistellaan sitä vegaaniutta. (Olen siis melkein joo vegaani nykyään, "melkein" siksi, että yhä käytän Oivariinia ja syön leivonnaisia joissa on maitoa/munaa, muuten kyllä voi melkein sanoa että vegenä mennään.) Jep jep.

      Minusta on jo aika huono homma tämä tilanne, kun olen kuukausikaupalla kärsinyt tätä löysää vatsaa ja kauheita ihojuttuja, alan jo epäillä ettei mikään ravintoaine ehdi edes imeytyä siinä vauhdissa ja suoliston tila heijastuu varmasti iholla. Siihen vielä sitten nämä hormonaaliset häiriöt päälle.. voiko siis todella tässä iässä olla vaihdevuodet vai olenko mä sittenkin kenties raskaana, vaikka sen ei pitäis edes olla mahdollista... jännittäviä aikoja siis elän... hehheh. Ajattelen kuitenkin, että kaikki mun vaivat jotenkin liittyy toisiinsa, ja se alkusyy niille olis tosi hyvä löytää. Mulla ei tahdo olla oikein voimia siihen viljojen pois jättämiseen, vaikka uskon vakaasti, että se vois kyllä olla iso apu. Koitan siis tsempata siihen itseäni seuraavaksi...

      Kiitos tsempityksestä, sitä samaa itsellesi tuleviin juttuihin!! ♥

      Poista
  4. Heippa Heli. Täällä kans murehditaan raha-asioista, ja etenkin aamuyöllä. Onneksi saan illalla/yöllä (ikuinen yökukkuja) melko hyvin unesta kiinni, mutta aamuyöllä herään helposti ja sittenhän sitä laskupinoa alkaa miettimään. Just tänään tuli noin 600 euron lasku autokorjaamolta, kääk. Mihinkään uuteen autoon ei todellakaan ole varaa, tuollaisilla reilu kymmenen vuotta vanhoilla ajellaan. Mutta pakkohan se oli korjata, kun ei menny katsastuksesta läpi. Kaikki nuo tuollaiset ylimääräiset laskut pistää aina pakkaa sekaisin.

    Ikävä kuulla, että terveytesi reistailee. Mulle tuli mieleen tuosta närästyksestäsi refluksitauti. Varmaan olet asiaa tutkaillutkin. Sairastaminen saa mielen matalammaksi entisestään, itse olen potenut kovaa päänsärkyä liiankin usein. Onneksi raaskin sijoittaa hiukan itseeni ja sain käydyksi muutaman kerran hyvällä hierojalla, ja päänsäryt ovat kyllä vähentyneet :)

    Kaikista murheista huolimatta iloa kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin samoja huolia... voi harmi. Jotenkin välillä olen ihan raivona, kun vaan ajattelenkin, että on niitä joilla ei ole huolen häivää ja suurin ongelma on, että ostaisko auton vai sittenkin veneen... ja rahaa muutenkin tuhlataan ihan tuosta vaan mihin sattuu - kun itse tässä jo nyt miettii esimerkiksi kuukautta eteenpäin ja on huolissaan, miten siitäkään sitten selviää, kun tietää jo nyt, että tulee olemaan vieläkin tiukempaa kuin just nyt...

      Kaikki tollaset yllätyslaskut todellakin keikauttaa talouden ihan persiilleen, kun ylimääräistä rahaa ei olis mihinkään. Mun auto on kans aivan romu, sitä ei varmaan edes aleta korjaamaan enää. No, varmaan hätätilanteessa voidaan selvitä yhdellä autolla se aika, kun olen tuolla harjottelussa vielä, ja sitten voinkin alkaa kävellä töihin... mulla on nimittäin polkupyöräkin aivan romuna, eikä uuteen ole sattuneesta syystä rahaa.

      Mulla on välillä ihan hirveän suuri houkutus tarttua johonkin niistä kymmenistä "ota pikavippi"-mainoksista, mitä sähköpostiini pukkaa joka päivä... *huoh*

      Nyt kun tätä asiaa vielä tässä mietin, niin en mä varsinaisesti ihmettelis, jos tää ikuinen murehtiminen oliskin syynä moneen asiaan. Elimistö käskee rauhottumaan...

      Iloa kevääseen sinnekin - onneksi sentään auringosta nauttiminen on ilmaista!! ♥

      Poista
  5. Voi kun sulla onkin miettimistä kerrakseen. Laskujen suhteen kannattaisi heti ottaa yhteys esim vakuutusyhtiöön. Aivan varmasti saat sovittua milloin maksat. Itse työskentelen tehtävässä, jossa näitä soittoja tulee aika usein. Annamme mielellämme maksuaikaa, kun asiakas osoittaa halua hoitaa asiansa. Koita olla stressaamatta asioita etukäteen. Voihan Se ulkomainen lääkäri olla parempi kuin joku muu. Hän saattaa olla vaikka erikoistunut hormonaalisiin vaivoihin. Jätä etukäteen murehtiminen pois. Itse en koe olevani erityisen uskovainen ihminen, mutta tässä kun minulla oli suunnatonta huolta lähimmäisistäni, niin rukoilin. Ensin varovasti iltarukouksen ja sitten jätin huoleni korkeimman käteen. Ahdistukseni ainakin väheni, Se oli tärkeintä. Tsemppiä, asiat yleensä järjestyvät. Ala järjestää niitä rohkeasti. Kun täälläkin kerrot rahahuolistasi, niin tartu härkää sarvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin itsekin, että joidenkin laskujen kanssa täytyy varmaan nyt tehdä tuo temppu, että soittaa niistä. En sinällään siis mitenkään pelkää tarttua tollasiin ongelmiin, vaan mieluummin just soitan ja hoidan asian jollain lailla kuntoon. Onneksi meillä on myös ruokatili kaupassa pahimman hädän varalle. Tiukaksi kyllä vetää tuon toukokuun, mutta eiköhän siitä jollain järjestelyillä selvitä.

      Noiden ulkomaalaisten lääkärien kanssa on kyllä melkoista arpapeliä. Jotkut on todella hyviä ja kielitaito on hyvä, lisäksi tykkään, kun moni ulkomailla opiskellut lääkäri hallitsee enemmän myös "luonnonkonsteja" ja myös antaa niistä vinkkejä. Mutta sitten on myös niitä, joiden kanssa ei tule mitään, kun kielitaito on niin vajavainen eikä vaan tule ymmärretyksi. Yksikin lääkäri sanoi vaivaan kuin vaivaan, että "osta Buranaa"... Ja joku lääkäri joskus kurkkasi lapsen korvaa puoli sekuntia ja kirjoitti antibiootit - ei siis katsonut kurkkua, kuunnellut keuhkoja tms, mitä käsittääkseni normaalisti kuitenkin tehdään myös samassa yhteydessä.

      Mä olen kyllä sellanen etukäteen murehtija monessa asiassa, mikä on välillä todella huono ja erittäin turha asia. Ja hei, mä käytän myös tuota rukoilua jossain muodossa. Näissä kaikissa epävarmoissa asioissakin ajattelen asiat niin, että tapahtuu just se mitä tarkoitettu on - sitä on turha etukäteen murehtia ja märehtiä - ja otan asiat vastaan niin kuin ne annetaan. Ja pyydän huolenpitoa itselle ja muille. Välillä vaan ei voi sille mitään, että asiat pääsee tavallaan lipsumaan sitten kuitenkin sellaseen "apua, paniikki"-moodiin ja sitten niitä kuitenkin vaan miettii ja murehtii, vaikka kuinka olis koittanut ne jättää korkeampiin käsiin.

      Poista
  6. Kun minulla on stressiä ja huolta, ja meinaan panikoida, niin silloin olen ottanut käyttöön mielikuva-harjoituksen: Kuvittelen laittavani kasvoille happimaskin, jonka kautta hengitän rauhallisesti sisään ja ulos ajatellen Kaikki järjestyy kyllä. Ja olo helpottaa ainakin hippusen :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin koitan välillä hengitellä jooga-hengitystä... Huomaan nimittäin, että kun olen oikein kireänä, hengitän todella huonosti. Syvään hengittäminen rauhoittaa.

      Asiahan todellakin on niin, että asiat järjestyy aina. Tavalla tai toisella. Sinänsä ihan umpihullua stressailla sitten... kaikelle kun ei edes voi mitään, täytyy vaan odotella mitä tuleman pitää.

      Poista
  7. Kyllähän minä olen sitä mieltä, että sun elämntilanne stressaa sinua nyt ja aiheuttaa noita oireita. Sanalle stressi on varmasti olemassa hienot määritelmät, mutta huoli perheen asioista on just sitä tavallisen ihmisen stressiä. En osaa neuvoa, mikä olisi paras lääke noihin vaivoihin. Toivon vain, että jaksat arjen keskellä ja asiat järjestyy ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko jaksaa, kun ei muuta voi. Mua ärsyttää (ja stressaa?) monesti asiat, jotka on jotenkin kesken. Nytkin on moni asia just niin. Toivoisin, että näkisin jonnekin vaikkapa kuukauden-parin päähän, miten silloin tilanteet on... ettei tarttisi niitä liikaa miettiä juuri nyt.

      Joo... Ehkä se "taikasana" tässä juurikin on se keskeneräisyys ja sen sietämättömyys.

      Poista
  8. Saanko sanoa? Minusta sinä otat kaikki maailman huolet niskoillesi ja stressaat tosi paljon. Enhän tunne sinua muuten kuin Blogistanista, mutta sellainen kuva on tullut, että olet erittäin herkkä ja huolehtiva ihminen. Jos postaan vaikka että makarooni on myrkyllistä, niin ekana kommenttilootassa on Helin viesti että kamalaa, en tuotakaan tiennyt, nyt ei voi syödä enää makarooniakaan, meillä sitä on syöty paljon mutta eipä syödä enää, no se olikin viimeinen ruoka jota enää pystyi syömään, tästedes elän vedellä. Voivoi mitenkähän perhe tähän suhtautuu, heille laitan herkut erikseen ja itse sinnittelen.

    Toivoisin, että sulle löytyy se taikasana, koska olet mielestäni - ehkä juuri tuon takia - aivan ihana ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saat sanoa. =) Tämä oli kyllä niin hauskasti sanottu, että tulin ihan hyvälle tuulelle!! =D Tollanenko mä oon...? Kääk! No ehkä mä vähän oon... Mä oon saanut aikanaan kuulla, miten itserakas paskiainen mä olen, joten kiva kuulla, että olenkin herkkä ja huolehtiva.

      No mutta oikeesti, mua huolestuttaa (miten sattuikaan...) se, miten paljon hallaa olen itselleni tehnyt tällä alituisella stressaamisella. Olen joka kevät/alkukesä jo monen vuoden ajan käynyt naistenlääkärillä valittelemassa, kun hormonit heittelee niin, että ne naisten jutut tulee ihan miten sattuu, ja joka vuosi sama juttu: no on tässä nyt ollu vähän sitä ja vähän tätä stressaavaa... Jälleen kerran olen siinä samassa jamassa, matkalla lääkäriin parin viikon päästä valittelemaan samaa vaivaa ja nyt näitä todella massiivisia vatsavaivojakin vielä sen päälle. Argh!! Tämän talven "se juttu" on ollut tämä vegaanihomma ihan ehdottomasti, ja kaikki se stressi mitä se tuo tullessaan - siis lähinnä ahdistavan olon eläinten vuoksi... Ja nyt keväällä on kivana pikku lisämausteena opiskelu- ja etenkin työmietteet...

      Ajoittain ajattelen, että nyt mä kerta kaikkiaan suljen koko somen tietoisuudestani, lopetan facet ja blogit ja ihan kaiken, enkä enää tee mitään enkä lue mistään yhtään mitään, koska minun kohdalla käy ainoastaan niin, että tieto lisää tuskaa. Äsken koiralenkillä ollessani viimeksi ajattelin, että pystyisinköhän olla ihan some-pimennossa koko kesän... Laittaisin sen kasvimaan viimein ja olisin vaan, enkä ajattelis yhtään mitä maailmalla tapahtuu. (Myös Venäjän tilanne pelottaa mua todella. Näen painajaisia että sieltä ne tulee...)

      Mikä ihme se juttu olis, millä tästä pääsis? Rekan alle en viitsisi ajaa, joten hyviä ehdotuksia otetaan vastaan...

      Ja kiitos todella paljon tuosta viimeisestä lauseestasi!! ♥ Minäkin tykkään sinusta!! ♥

      Poista
    2. Ehkä tuohon stressaamiseen kannattaisi ottaa joku muu personal traineriksi kuin gynekologi?

      Poista
    3. No toki... yleislääkärille olen nyt menossa. Jos siitä sitten ohjaisi tarpeelliseen suuntaan. Toivon saavani siellä otettua useampia verikokeita: hormonit, rauta-arvot, kilpirauhanen... mitä näitä nyt on.

      Tuli vaan mieleeni yhtäkkiä tuo, että mähän olen itse asiassa monena keväänä/kesänä käynyt kummastelemassa hormonien heittelyitä, ja AINA on syyksi paljastunut jonkun sortin stressi.

      Oikeesti, en tajua tätä omaa kireää olotilaani... Ihan rehellisesti olen ajatellut, että EN stressaa, etenkin nyt tämä kulunut vuosi on ollu erilainen ja leppoisa, paljon vapaa-aikaa jne... Ja kuitenkin taas olen tässä jamassa. Mikään ei huvita ja kaikki vituttaa, noin äkkiseltään sanottuna. Ihmisten ilmoilla jaksan pitää itteni kasassa, kotona en. Olen ihan kamala ihminen ja mieluiten sitten olenkin vaan itekseni kiukuttelemassa... Itse epäilen vahvasti, että myös noi ravintoasiat ei oo kohdallaan... sekin on niin koomista jotenkin, koska mä todellakin tiedän aika paljon ravitsemuksesta. No, suutarin lapsella ei ole kenkiä...

      Poista
  9. Mä en tiedä onko se erityisherkkyys joku muotisana vai ei, mutta ehkä sulla on juuri sitä. Kannat kaikki maailman murheet hartioillasi, ja pelkäät että lyyhistyt siihen alle. On kauhean helppoa sanoa toiselle että "hei älä stressaa!" Eikai kukaan sitä tekisi jos sen pystyisi sormia napsauttamalla lopettamaan.

    Jos kaikki ahdistaa, niin ehkä kannattaisi jakaa asiat niihin joille voi tehdä jotain ja niille joille ei voi. Sitten koittaa keskittyä niihin joihin voi vaikuttaa. Ehkä Suomen ja Venäjän väleihin ei kauheasti voi Heli tai Maija vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi.

    Rahahuolet on aika uuvuttavia, mutta kun istuu alas ja ihan kongreettisesti miettii mihin raha laitetaan, mitä laskuja siirretään ja miten muuten eletään niin jo alkaa helpottamaan. Ainakin mua. Jos niitä vaan vatvoo päässään niin ahdistaa aina vaan enemmän ja enemmän.

    Mua on myös helpottanut se, että jos itselle ja eläimille on ruokaa niin yleensä kaikki muu järjestyy. Menoja on muuten todella paljon helpompaa karsia kuin lisätä tuloja...

    Jos koko some ahdistaa, niin kannattaa pitää taukoa. Ihan oikeasti. Ei sieltä mikään karkaa. Maailma jatkaa pyörimistä.

    Toivotan sulle rauhallista viikonloppua, myös pään sisälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näin jonkun testin erityisherkkyydestä - ei sopinu muhun ollenkaan ne jutut. Sen sijaan olen perfektionisti, jonka pipoa kiristää tällä hetkellä ihan joka asia ihan liikaa... Olen oikein miettinyt, että miksi näin. Ehkä siihen vaikuttaa monikin asia. Yksi syy on varmaan se, että olen todella väsynyt koko ajan. En saa nukuttua kunnolla, koska useimmiten koirat herättää mut myös vapaapäivinä todella aikaisin. Ja toinen se, että hormonit heittelee. Siksi on sellanen "pää räjähtää"-fiilis vähän niin kuin kaiken aikaa. Kolmas on tämä rahatilanne, neljäs on paljon mietityttävä työtilanne (lähinnä se entiseen paluu.. kun en tahtois palata sinne...). Viides on lapset ja niiden jutut (kaikkien kolmen kotona asuvan kanssa on omat kommervenkkinsä... ja sen ei-kotona-asuvan jaksaminen huolettaa, kun vauva ei oikein anna nukkua...). Onhan noita asioita.

      En tiedä miksi mietin ja murehdin ihan turhiakin asioita - vaikka nyt toi "naapurin" uhka. Siitä vaan puhutaan nyt joka tuutissa ja huomaan että se huolestuttaa mua, ja tulee ajoittain jo uniinkin. Ja miksi mietin jo isojen lasteni asioita niin paljon. Ehkä siksi, kun olen niiden äiti... Raha-asioiden kanssa olen kyllä sillä lailla "sujut", että olen hyvinkin priorisoinut ne tärkeysjärjestykseen. En siis vaan pyöritä laskuja toivottomana käsissäni. Kuitenkin on jotenkin tosi väsyttävää, kun rahatilanne on heikko kuukaudesta toiseen, aina vaan. Helpotusta on sen suhteen näkyvissä, mutta vasta muutaman kuukauden kuluttua.

      Some on mulle kuin joku huume - aina vaan palaan sen luokse, vaikka kuinka päättäisin lopettaa tai vähentää... Tällä hetkellä kuitenkin tarviin esim facea jonkun verran myös kouluasioissa, joten ei ole viisasta sieltä häipyä. Olen myös monen ihmisen kanssa yhteydessä lähinnä vain facen kautta.

      No, eiköhän tämä tästä jossain kohtaa... Joku parin viikon lepoloma jossakin ihan hiton kaukana kotoa olis kyllä tosi kiva juttu...

      Mukavaa viikonlopun jatkoa sulle!

      Poista
    2. Mä olen kaikkien testien mukaan HSP ja kieltämättä näistä sun kirjoittamista jutuista tuli mullekin mieleen, että voisiko sulla olla samaa :) Mutta hyvä jos näin ei ole <3 Sun elämäntilanne on vaan niin niin kuormittava, että se saisi "kamelinselän" katkeamaan keneltä hyvänsä.

      Poista
    3. Mä taidan vielä käydä vähän kurkkimassa sitä aihetta... Ehkä jotain siitäkin omalta tuntuu, mutta ei kyllä kaikki. Jotenkaan mä en ite ajattele olevani kuormittavassa elämäntilanteessa, ennemminkin ajattelen, että mikä ihmeen ruikuttaja mä olen... en meinaa jaksaa ihan tavallisia asioita. =/

      Poista
  10. Älä välitä, meillä muillakin on välillä stressiä. JOpa niin että ostin kirjasen"29 sivua huolestuneisuutta vastaan" joka olikin tosi hyvä. Sopivan ohutkin..
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä kirjalta! Stressiä on varmasti kaikilla joskus, se vaan on ikävää, jos se jää kovin ankarasti päälle.

      Poista
  11. Mä vähän luulen, että mikä vaan asia voi olla stressiä, jos elimistö siitä sen stressin tekee (ja pää). Mullahan on vähän mahahaavaa ja se kyllä ilmoittelee itsestään aina silloin tällöin. Mulla se menee aina (lähestulkoon aina) niin, että kun joku positiivinenkin projekti, rykäisy tms tsemppaus on ohi, niin maha on kipeä kuin mikä. Siis sitten kun kaikki on ohi ja voi relata! Tosi mahtavaa! Ja mä vielä olen opetellut etten ottaisi jostain jutuista stressiä ollenkaan (rippijuhlat tms mitä nyt on ollut meillä monena vuonna) ja silti niiden jälkeen ihan kamala mahakipu. Eikä mullakaan edes ole mitä niin suuria murheita että niihin kannattas mahansa rikkoa, mutta minkäs teet! :D Ei meistä tiiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tekee migreeni tuolla lailla, että sitten kun stressi helpottaa, se lyö päälle. Tosin viime migreenistä on jo niin pitkä aika, etten edes muista millon sitä olis ollut. Onkohan siis joku megalomaaninen kohtaus tulossa sitten, kun tämä tänhetkinen tila joskus helpottaa...

      Mä mietin ihan samaa, että miksi pitää asioista stressata ja todella todella todella koitan ottaa asioita löysin rantein. Mutta jostain syystä sitten en kai kuitenkaan vaan osaa sitä. Odotan kyllä todella mielenkiinnolla sitä lääkärikeikkaa, jos sieltä tulis joku ihan oikea selitys asialle, vaikka niiden verikokeiden kautta.

      Poista
  12. Mä olen tänä talvena onnistunut kehräämään itselleni oikein kunnon stressin kanssa. Ja mikä vielä - asioista jotka ovat mukavia, mutta niitä on vaan liikaa. Työt on kivaa mutta niitä pitäisi tehdä paljon enemmän että ehtisi tehdä kaiken, lasten kanssa oleminen on kivaa mutta työkiireiltä siihen ei jää aikaa. Haluaisin liikkua ja syödä terveellisesti, mutta sille ei jää muka aikaa ja siitäkin pitää sitten stressata. Inhoan kun ihmiset hokee kiirettä, en haluaisi olla sellainen kiire-kiire ihminen. Mutta vaikeaa jaksaa olla muutakaan kun ei ehdi tarpeeksi nukkua, tai jos ehtisi ei saa nukutuksi..
    Vatsa oireelee mulla vain kasvamalla. ;D
    Reissu siskon luokse Ruotsiin ostettiin kesäksi, ja eikös tullut sitten melkein tonnin mätkyt heti perään. Ei varsinaisesti helpota fiiliksiä.
    Tsemppiä, toivottavasti osuu kohdalle hyvä lääkäri kuitenkin, tai ainakin sellainen joka osaa ohjata jatkotutkimuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo kuulostaa kyllä nyt ruuhkavuosilta! Tosi inhottavaa, jos kivoistakin asioista tulee stressi kiireen takia. Ja inhottavaa, että kiire ja stressi vie unet. Mua kanssa ärsyttää se sellanen joka paikasta tuleva "kiire, kiire"-hössötys... mutta sellasta se elämänmeno tuntuu nykyään kuitenkin olevan. Sunkin tapauksessa vaikka tossa työasiassa - yksin vaan pitäis ehtiä ja vääntää, vaikka kerta kaikkiaan aika loppuu kesken. Ja raha-asiat on aina ikävä mauste muun stressin lisänä... argh. Toivottavasti kuitenkin voitte nauttia reissusta!

      Jännityksellä odotan sitä lääkäriä, mitä sanoo. Jotenkin tuntuu taas vaihteeksi, että olisko tilanne helpottumassa... mutta tällasta vuoristorataa tää tuntuu olevan, hyvää ja huonoa vuorotellen.

      Tsemppiä ja jaksamista sulle sinne oravanpyörään!! ♥

      Poista
  13. Olipa tuttuja huolen aiheita! Raha, työ ja lapset. Itse olen yli 50 v ja 4 lapsen äiti. Lapset jo aikuisia ja pois kotoa. Mutta mielenterveys ongelmien takia yhdestä lapsesta tosi paljon huolta. Herään aamu yöllä, miltei joka yö. Ja sata varmasti tiedän, että uni on poissa pari tuntia. Yöllä kaikki huolet triplaantuu. Sitten nukahdan tunti tai puoli ennen kuin kello soi työaamuna ja olen kuoleman väsynyt. Oireilen mahallani huolia tosi paljon. Luin näitä sinun tekstejäsi ja minulle tuli kyllä vahvasti mieleen, että ihminen on kokonaisuus ja stressi jos mikä sattuu vatsaan. Olet varmaan kuullutkin, että suolisto on ihmisen toiset aivot. Ja kipuherkkä alue. On hyvä, että menet lääkäriin. Jos et häneltä saa apua, menet toiselle.

    Toivon sinulle jaksamista tilanteeseen. Olet saanut hienoja vinkkejä, laskun eräpv. siirtämisestä. Itsekin suosittelen sitä. Onnistuu varmasti. Kyllä se siitä! Päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liekö nämä sellasia naisten yleismaailmallisia huolen aiheita??

      Toi herääminen ja unen menetys on kyllä tosi ikäviä. Mä en sellasesta kärsi, vähäunisuus tulee vaan siitä, etten mene ajoissa nukkumaan. Toisaalta olo ei ole kyllä pitempienkään unien jälkeen levännyt.

      Tämä sun viesti tuli kyllä todella hyvään saumaan. Menin lääkäriin ja nämä sanomasi asiat oli mielessä sielläkin. Just tosta että suolisto on toiset aivot ja kipuherkkä alue - lääkäri oli samaa mieltä. Sain häneltä tosi hyvän avun ja passituksen monenmoisiin verikokeisiin. Stressiä hän epäili kaiken pahan aluksi ja juureksi, vakavimmat jutut on pois suljettu kun sellaisiin ei ole oireita. Kuitenkin tutkitaan tarkkaan nyt vaikka jos mitä.

      Äsken maksoin laskuja. Osan. Loput jätän odottamaan, sellaset mitä voi vähän vitkuttaa. Hitaasti mutta varmasti tässä edetään kohti kestävämpää taloudellista tilannetta. Päivä kerrallaan, kuten sanoit!

      Jaksamista sulle myös!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥