kaikenlaista kahden viikon ajalta

Heippa vaan pitkästä aikaa! Täällä olen, vaikka kirjoitustaukoa onkin ollu jo reilut pari viikkoa. Ei vaan ole jaksanu, ehtiny tai viittiny... On tässä monenlaista tapahtunut, mutta ei kaikkea voi nettiin laitella. Kuten vaikka erilaisia ihmissuhdekiemuroita... esim että joku ihminen ärsyttää ihan satasella tai ettei vaan voi käsittää joidenkin ajatuksia ja toimintatapoja. Kyse ei ole kenestäkään järin läheisestä, mutta kuitenkin tyypistä jonka kanssa joudun olla tekemisissä aika usein... onneksi en enää kauaa, huoh.

Mun synttäritkin tässä on ollu. Tein aivan ältsin hyvän kakun, jonka ohjeen nappasin kesän alussa siskoltani. Tosin, jostain syystä tää mun versio ei maistunu ihan niin hyvältä kuin se taannoinen siskon tekemä... mutta kelpas tää kuitenkin. Aikamoisen raskas ja tymäkkä kakku, valtavan isokin. No, tulipahan mätettyä. Ja vanheneminenkin oli taas tosiasia. Kääk.

Kaikenmoisten herkkujen jälkeen mietin taas, että "tarttis varmaan tehä jotain"... ja karistella näitä kiloja. Hyvä alku oli tollanen tomaatti-mozzarella-salaatti. Mutta no, siihen se sitten tais taas jäädäkin. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että mulla on aikalailla raskas työ, joudun kaiken päivää nostelemaan ja kantelemaan sekä olemaan jaloillani muutenkin koko ajan. Mulla on töissä koko ajan pieni hiki, vaikka kylmässä teenkin pääosin töitä. Siis jos mä vain istuisin toimistossa, joutuisin ihan todellakin todellakin todellakin keventämään aika paljon syömisiäni. Nytkin menen äärirajoilla, eikä yhtään tekis pahaa keventää reilusti jo nyt...

Mummon pieni murunenkin on nähty joka viikko ja välillä useammankin kerran. Tää meidän pikku vauveli seisoo jo itse ja ollaan kovasti houkuteltu ottamaan askelia... yksi askel on saatu aikaan tähän mennessä. Toisaalta ei lienee paha, jos hetken vielä "jumittaa"... saattaapi nimittäin olla, että sitten kun hän lähtee kävelemään, saakin perässä juosta koko ajan! On sen verran vahvat geenit ylivilkkauteen tällä typykällä, että huhhuh vaan. Noh, pitää sitten hänkin osaltaan mummon liikkuvaisena ja vetreänä... 

Syömishommiakin täällä jo kovasti harjoitellaan... vaihtelevalla menestyksellä. Siis vaihtelevasti on ruoka suussa ja päässä... 

Meillä oli täällä myös toiset synttärit. Tämä meidän pieni murunen täytti 8v! Koiruus on minun ekasta itse kasvattamasta pentueesta (ja mulla on myös sen emo) ja voi hyvänen aika että onkin ihana otus! ♥ Poseeraaminen ei oikein ollu sen juttu, mutta aika söpö kuva tuo minusta silti on.

Projektia pukkaa taas. Käytiin eilen jo toisen kerran pienen ajan sisällä äitini luona Keski-Suomessa. Äiti on muuttoaikeissa ja tyhjentää taloa urakalla. Viimeksi kaksi viikkoa sitten tuotiin auton täydeltä tavaraa, joita sitten laittelin myyntiin. Tai osaa en kyllä ole vieläkään saanut laitettua... mutta osa onkin jo myyty ja eilen lähti kirpparille lasti tavaraa (mattoja ja tuppereita). Useita mattoja jo sainkin myytyä ihan vaan facebookin kautta (että on tää kirottu some joskus myös ihan hyvä asia...). 

Eilen sitten tosiaan kiikuttelin äitille mattorahoja ja pakattiin taas auto ja nyt myös peräkärry täyteen tavaraa. Nämä kuvassa näkyvät on siis vain osa lastista... ja nämä ei todellakaan ole kaikki tulossa meille, vaan aika iso osa menee tyttärelle. Mutta joo, osa tosiaan tulee meille, ja näiden kimppuun pitäisi sitten kohta käydä. On mattoja, lakanoita, pyyhkeitä, saunakamppeita... ja sitten tyttärelle kassikaupalla kirjoja, lapselle leluja jne. Ja sitten on vielä se peräkärryn lasti... joka sisältää sitä sun tätä pihalle. Nyt olis mulla vaikka miten monta ruukkua kukkasille, sekä lapiota, talikkoa, viikatetta, trimmeriä sun muuta. Ja talveksi lumikolaa ja -lapiota. Ja pulkka pikku murulle. 

Tuon kuvan bongasin matkan varrelta, kun käytiin miehen kanssa Karoliinan Kestikievarissa. Mulle tää oli toinen, eikun kolmas kerta siellä, miehelle eka. Tämä kuva oli vessan seinältä, siellä oli kivasti tapetoitu vanhojen lehtien sivuilla seiniä. Kuvassa kiinnitti huomiota tuo pata... siis kun mullakin on tuollanen pata. Että aijaa, onko se ollukin ennen joku pyykkipata?? En tiiä missä käytössä olen sen ajatellu olleen, mutta pyykki ei ole ainakaan käyny mielessäni. No nytpä tiedän!

Myös tuo kuva hauskutti mua... oli pakko ottaa kuva siitä. Minä olen samaa mieltä, että voita sen olla pitää, paitsi että Oivariinia meillä kyllä käytetään... mutta siis ei ainakaan missään nimessä mitään margariineja. Joten ei mulle onnistuis mikään vegaaninen elämä ihan vain tämän takia. Muutenkin, noin niin kuin asiasta viidenteen, olen palannut niistä vegaanisista kokeiluista jo ajat sitten aika lailla siihen missä olinkin. Eli maito, munat ja joskus kala ja hyvin harvoin myös liha käytössä. Pääasiassa elän taas leivällä... ja ehkä jollain rahkalla ja jogurtilla. Töissä ei paljon ehdi ajatella salaatteja pupeltaa, enkä ole koskaan muutenkaan ollu mikään salaatin syöjä. Mutta koitan syödä sit tauolla leivän/jogurtin lisäksi vaikka tomaatin. 

Äitiä on kiittäminen noista sämpylöistä, mitä tänä aamuna söin... (että sinällään sopiikin hauskasti toi aiempi kuva tähän). Eilen äiti laittoi matkaan niin pussillisen sämpylöitä kuin palan kakkuakin. Tänä aamuna meni siis teetä ja sämpylää kurkulla ja juustolla (ja oivariinilla). 

Että tällaista sekalaista höpinää. Nyt on oikeesti painuttava noiden tavaroiden kimppuun. Mun pitää mennä vaihtamaan appiukolta auto - meillä oli lainassa hänen auto, koska siinä on vetokoukku - ja sitten on pakattava omaan autoon tyttären kamat ja laitettava noita meille jääviä paikoilleen, pyykkiin ja niin edelleen. Tänään on siis vapaapäivä, ja nää vapaathan on siis toooooosi rentoja ja vähätapahtumisia aina... Eli kun on auto pakattu, onkin ajeltava viemään tavarat, sitten olis hiukan kyllä harrastettava sitä autokoulun opena toimimistakin, tai noi meidän tyypit ei saa kortteja koskaan... Ei muuta kuin teen rippeet kurkusta alas ja hommiin. Illalla näen sitten blogitututkin vielä, jee!

Kivaa viikkoa kaikille!

Heli