terkkuja syysmyrskyn keskeltä

Kyllä syksy on koiran parasta aikaa. Sitä mieltä taitaa olla ainakin meidän toinen haukku, joka ylitse kaiken rakastaa kaivamista. Eräänä päivänä olin lenkillä koirien kanssa, sillein äkkiä, että jonkin ajan kuluttua täytyy töihin lähteä... ja tietenkin tämä tyyppi jäi matkan varrelle. Se siis pysyttelee aina jossain ihan lähistöllä ja tulee sitten hetken kuluttua kotiin.

*Tähän kohtaan huomio, että asutaan ihan peltojen keskellä, jokaiselle tielle on matkaa monta sataa metriä ja koira todellakin on ihan tuossa lähipelloilla vaan, eli ei syytä paniikkiin, koira ei ole heitteillä pitkin kyliä...*

No minä sitten oottelin tovin jos toisenkin, kunnes oli kerta kaikkiaan jo pakko lähteä se hakemaan. Ja siellähän se, into piukeena ojan toisella puolella, kynnetyllä pellolla... naama syvällä savikossa. *huoh* No mikäs siinä, ei muuta kuin suihkun kautta sisälle vaan. Meidän koirat on kyllä tottuneet siihen, että useimmiten lenkin jälkeen käydään jalat pesemässä suihkussa. Naaman pesuun olen kehittäny hyvän systeemin, ettei tarvii suihkun kanssa sitä pestä: kastelen pienen pyyhkeen ihan läpimäräksi ja sillä sitten "pyyhin" naaman puhtaaksi. No tuohon naamaan tartti kyllä pari kertaa se pyyhe huuhtoa välillä ja hieman hankausvoimaakin käytellä... Lattiastakin piti savi pestä harjan kanssa irti. Mutta ei se mitään, toisella oli ollu niin kivaa.

Tuollanen söpönaama tuo koira siis normaalisti on. Että olihan se aika likainen, joo.

Viikonloppu oli aika vaihtelevainen. 

Lauantaina olin ensin pitkän vuoron töissä ja sitten töiden jälkeen menin pikaisen kaunistautumisen jälkeen tukka suorana työporukan pikkujoulusyöminkeihin. Syömiset oli tosi iloinen ylläri, oli aivan kertakaikkisen hyvää ruokaa jälkiruokineen! Mä kun en ole tuolta paikasta aiemmin järin tyytyväisenä lähteny... (Fransmanni) Ja kyllä se punaviinikin hyvältä maistui.

Syömisten jälkeen siirryttiin paikalliseen baariin, jossa olikin sopivasti myös pikkujoulut ja mukavasti menoa ja meininkiä. Siellä soitti hyvä bändi ja oli porukkaakin normaalia enemmän, ihan vilinäksi asti (normaalisti siis on aika hiljaista). Meillä oli tosi hauskaa - olin siitäkin iloisesti yllättyny, koska en oikeastaan ollu edes ajatellu lähteä minnekään. Tanssittiin ja naurettiin ihan hullunaan, voi että, edelleen naurattaa erinäiset tanssityylit joita siellä nähtiin... =D

No sitten sunnuntaina, kaiken sen hauskuuden vastapainoksi, sain puhelun, että yksi sukulainen on kuollut... ei mitenkään varsin läheinen mulle, mutta kuitenkin, onhan se aina surullista kun ihminen kuolee vähän niin kuin kesken matkan (ei siis ollu mikään kauhean vanha). Tulossa on siis varmaankin hautajaiset vielä tässä ennen joulua.

Illalla joka tapauksessa keittelin vielä riisipuurot vähän niin kuin ekan adventin viettäjäisiksi. Unohdin jälleen kerran väkerrellä adventtikynttilät, mutta ehkei se haittaa, kun pöydässä paloi joka tapauksessa kynttilät.

Nyt hiukan huijaan, tuo kuva on viime vuodelta. On niin kaamean pimeää, ettei vaan saa otetuksi hyviä kuvia noista hyasinteista, jotka nyt on pöydällä... 

Kuitenkin siis ajatus on tärkein, eli jouluista mieltä tässä koitan minun joulujen ykköskukkasten avulla kehitellä, kun ei tuo keli oikein joulua enteile... Tällä hetkellä on tosi kova tuuli ja vettä tulee - en todellakaan tahtois olla merellä juuri tänään... (toivottavasti viikonlopuksi laantuu tuulet, kun mies on menossa risteilylle... en kyllä päästä sitä matkaan, jos kelit on tämmöset!!). No enivei, mun on kyllä aika vaikea saada mitään joulumieltä tällasilla keleillä, vaikka miten polttelis kynttilöitä ja jois glögiä. Toivottavasti pian tulee ees hitunen lunta, se kun taas sitten välittömästi innostaa joulumietteisiin!

Aika hurjaa, jouluun on siis todellakin enää reilut kolme viikkoa! Mulla ei ole juuri ees ajatusta, millaisia lahjoja lapsille laittais, eikä ne oo esittäny mitään toiveitakaan. Mummon pienelle muruselle olen luvannut hankkia pulkan, ja siinä ne valmiit ideat sitten melkein onkin... Joulukortteja vois ehkä tänä vuonna askarrella, kun tuo lakkokin on nyt ohi. Viime vuonna en laittanut ainuttakaan korttia, eka kertaa ikinä. 

No, ehkä se pikkuhiljaa sieltä hiipii, joulumieli siis, pitää varmaan mennä hakemaan yläkerrasta joululaatikot esille ja viritellä vähän jotain pientä koristetta esiin... tai sit jos ottais vaan se glögi-suklaa-pipari-linjan, ehhehe.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Heli

PS. Juuri katsoin jouluviikon työvuoroja: töitä ma, ti ja ke ja koko loppuviikko vapaata. JIHUU!!