torstai 10. maaliskuuta 2016

asiasta toiseen, kolmanteen, neljänteen...


Ruusuja, ruusuja. Kun naistenpäivä läheni, vihjailin miehelle erittäin suoraan ja ankarasti, että ruusut olis suotavia. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut, että niitä tulee... sitä paitsi ei kukkien saamisessa ole oikeasti mitään mieltä, jos niitä on oikein pyytämällä pyytänyt ja vinkunut ja syyllistänyt miestä, että KAIKKI kunnon miehet ostaa vaimoilleen kukkia...

Ostin sitten itse kaksi kimppua noita iki-ihania roosan värisiä. Olen joskus aiemminkin niitä ostanut, ja ne on kestäneet yllättävän pitkään hyvinä. No toi se mieskin sitten. Nuo valkoiset. ♥


Löytöjä lähikaupasta. Eli omalta työmaalta, washiteippejä. Kaikki tarjolla olevat teipit oli erilaisia ja minä napsin samantien parhaat päältä itselleni. 

Kotona otin teipit kätöseen ja aloin kuljeskella pitkin taloa, miettien mihin teippejä lykkäisin. Laitoin sitten tähän tietokoneen luokse tuollaista kannustavaa tekstiä... MAGIC WISH DREAM LOVE CALM PEACE HOPE JOY HARMONY siinä lukee. Koitan niitä tavata ja imeä itseeni toivoa, iloa, rauhaa, harmoniaa....


Lykkäsin rakkautta ruusujen ympärille ja tähtiä tulitikkulaatikkoon.


Purkillinen maailman söpöimpiä pieniä ruusunnuppuja (on jotain teetä) sai myös rakkausnauhaa ympärilleen.


Kevät on mielestäni oikeastaan aika ruma vuodenaika. Joka paikassa on loskaa, tienvarret on aivan kamalan näköiset. Armahtavan lumen alta paljastuu kaikki törky, mitä sinne syksyllä/talvella unohtui. Lumi on kammottavaa nuoskaa, tiellä on vaikea ajella siinä sössössä. Sitten vasta, kun lumi on poissa ja alkaa vihertää, on mielestäni mukavan näköistä.

Tietenkin kevät ja lumien sulaminen on täysin eri asia vaikkapa metsässä ja pelloilla - tarkoitan nyt rumuudella sitä ihmisten rakentamaa ympäristöä, kaupunkeja etenkin ja isojen teiden varsia.


Kaipaan kyllä kovasti valoa ja aurinkoa. On ihan erilaista oma jaksaminenkin, kun on kirkasta.

Olen edelleen koko ajan väsynyt. Koitan mennä nukkumaan niin, että unelle riittää kohtuullisen hyvin tunteja - mutta minkäs teet, jos kuitenkin joku herättää kesken unien. Olis kiva sellanen aktiivisuusmittari, josta näkis myös unen määrän ja laadun.


Syön edelleen vegaanisesti. Näinköhän tämä jää tavaksi? Olis kyllä tosi hienoa. Välillä on vähän hankalaa, kun tekis mieli jotain "tavallista", etenkin jotain herkunpuolta. Mutta sitten otan tummaa suklaatani ja olen taas tyytyväinen. Sitä paitsi vaikka mitä herkkujakin on kyllä vegaanisina. Myös lähes kaikkea muuta mahdollista löytyy vegaanisena: juustoa, jogurttia, rahkaa, makkaraa jne jne jne. 

Ostin uuden keittokirjankin. Mulla oli jo aiemmin se Vegaanin keittiössä, joka on todella upea kirja ulkoasultaan. En ole kuitenkaan saanut tehtyä sieltä oikein mitään. Monet ainesosatkin on niin ihmeellisiä, etten ole koskaan käyttänyt, enkä tunne tarvetta käyttää nytkään... Kaipasinkin jotain enemmän perusohjeita sisältävää, ja ostin sitten Vegaanin keittokirjan. Luulen että tulen sitä enemmän kyllä käyttämään.

Vitamiinit olen ottanut nyt tehokäyttöön, B12 menee suihkeena, D isolla annoksella (100 mikrogrammaa) ja C-vitamiiniakin otan joka päivä poreena. Jos vaikka talttuisi noiden avulla ja valon lisääntyessä viimein tämä kaamea väsymys. 


Olen laskenut tuloja ja menoja. Alkuvuosi on ollut kyllä todella hirmuista rahanmenoa.. Oli vaate- ja kenkähankinnat, joita oli poikkeuksellisen paljon ja valtavat sähkölaskut (pelkästään tammikuun sähkölasku oli 479,86€!). Myös eläinlääkäri rikastui meidän rahoilla useamman sata euroa. Niin, ja hajotin vahingossa silmälasini ja jouduin ostamaan uudet (409€). Tuollaisia suuria menoja ei ole nyt näköpiirissä, mutta muutenkin täytyy silti olla tarkkana. Turhat ostokset - kukat, washiteipit..... - saa jäädä ostelematta. Kunpa kissa pysyisi nyt terveenä...


Sellaista sekalaista settiä täältä suunnalta.

Nyt olis varmaan aika pistää pillit pussiin ja koneet säppiin. Pitää mennä suihkuun ja valmistautua iltavuoroon töissä... Tällä viikolla olikin myös pari aamuvuoroa, ja kyllä sitä vaan on aivan erilainen olotila ja virkeystaso, kun pääsee kotiin jo ajoissa. Iltavuoroon mennessä koko päivä menee vaan käkyillessä... kelloa tuijotellen. Sinänsä hyvä, että nousen kuitenkin ajoissa, tuntuu edes vähän pidemmältä aika täällä kotona ja ehtii mukavasti tehdä rauhallisen lenkin koirien kanssa ja valmistaa perheelle ruokaakin valmiiksi - mieskin kävi äsken kotosalla ruokatunnilla syömässä. Mutta on se kuitenkin jotenkin niin plääh sitten mennä illaksi töihin. Edelleen mietin ihan joka ikinen päivä, että mitä muuta keksisin tehdä...

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!

Heli

12 kommenttia :

  1. Ihanat ruusut ostit ja sait. Minäkin ostan yleensä itse kukkani (saa mieleisensä), mutta nyt tuli naistenpäivänä tulppaanit ja suklaalevyt (minulle ja kolmelle tyttärelle!!!)Teet mukavia postauksia, koska olet niin aito ja avoin. Harva kertoo suoraan, paljonko rahaa menee ja tiukkaa tekee. Minusta on helppo samaistua juttuihisi. Tuntuu, etten ole ainut, joka joutuu laskeskelemaan, mitä on varaa ostaa. Kerroit, että olet kaupassa töissä ja voisit tehdä muutakin, jos keksisit mitä. Minä olin tyytymätön omaan työhöni ja tuttavani kehaisi, että ottaisi minut heti siivoomaan heille, jos minulla olisi kotipalveluyritys. Siitä meni kaksi viikkoa, niin sanoin itseni irti. Perustin yrityksen ja meni 9 päivää, niin kaikki ajat olivat menneet. Nyt tuli täyteen 10 vuotta. En ole katunut muuta kuin, että hoksasin homman liian myöhään. Nautin asiakkaistani, työstäni, kaikesta. Palkkaakin tulee mukavasti, kun jaksaa tehdä. En ole pitänyt lomia (pisin 3 vko),mutta minun elämä on joka päivä sellaista, kun haluan sen olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä kans yleensä kukat itse ostan. Miehen mielestä miehet vie kukkia, jos niillä on huono omatunto... enkä saa tuota ajattelutapaa siltä kitkettyä näköjään ollenkaan. Minusta kukkia vois joskus tuoda ihan vaan sillä mielellä, että "ajattelin sinua". Mä pidän yleensä tollasia naistenpäiviä ja muita vastaavia vähän sellasina markkinahömpötyksinä, enkä itekään ole kauhean hanakka ostelemaan niihin kuuluvaa krääsää. Nyt vaan jotenkin oli sellanen mieli, että mies vois alkaa vähän huomioimaan talon naisia.

      Mä olen tällainen, avoin... en oikein aina jaksa niitä blogeja, missä kaikki on ihanaa ja kaunista. Toisaalta mun kirjottelua rajoittaa se, etten viitti koko ajan lykätä ilmoille myöskään sitä ärtymystä ja kiukkua, mitä tunnen monesta asiasta... En kuitenkaan osaa kirjoitella myöskään mitään turhanpäiväistä liibalaabaa, mieluummin näitä oikeita asioita ja vaikka sitten harvemmin. Kiva kun tykkäät lukea!!

      Olenkin tuota sinun blogia lukiessa todennut, että olet onnellinen ihminen ja teet sellaista työtä mistä kovasti nautit. Mä en ole keksinyt itselleni mitään muuta. Koitin käydä sen koulun toimistopuolelle, mutta en todella koe olevani niin osaava, että voisin tästä lähteä jollekin kirjanpitäjäksi tai palkanlaskijaksi, vaikka niitäkin molempia siellä opiskelin. En kerta kaikkiaan tiedä, miten tästä suosta pääsisin. Olisin todella onnellinen, jos voisin olla yrittäjä, oma itseni herra. Sinulla on ihannetilanne, kun saat elantosi työstä josta pidät kovasti ja voit nauttia elämästäsi joka päivä. Välillä mietin itseni kohdalla, että tätäkö tämä on hautaan asti... tympääntymistä ja kiukuttelua ja tyytymättömyyttä... voi kun keksisin jotain!!

      Poista
  2. Ihanat ruusut!
    Ja ihania teippejä. Todella kivoja ideoita niiden käyttöön.
    Tuosta maljakosta tuli hieno!
    Mukavaa torstai päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusut on tosiaan kauniita, ainakin vielä... Olen tosi huono kukkien kanssa, jätän ne aina vaan oman onnensa nojaan kunnes huomaan, että nehän on ihan raaskuja jo...

      Teipit oli kyllä kiva ylläri. Niitä löytyy varmaan kaikista S-marketeista, luulisin. Itsekin ihan yllätyin, että keksin laitella teippejä erilaisiin paikkoihin... olen yleensä todella tylsä ja jotenkin tosikko sisustaja, kaiken pitää olla järkevää eikä sellanen söpöstely ole oikein mulle ominaista.

      Kivaa perjantaita sulle - minä tästä menenkin taas illaksi töihin, argh...

      Poista
  3. Kyllä pääsi nauru kun ajattelin että voisin myös kääriä pääni tuolla teipillä :D
    Luulen että väsymys helpottaa auringon tultua esiin. Ainakin itellä tänään ihan eri fiilikset kuin monena muuna päivänä. Aurinko on ihana vaikka paljastaakin kaiken p****n jota on joka paikassa sisällä. Keijupölyähän se...
    Silloin aikoinaan aloin syödä lihaa kun luulin väsymyksen johtuvan
    lihattomuudesta. Ei vissiin silloin tullut virkekyttä lihasta vaikka niin silloin luulin. Nyt jälkeenpäin olen tajunnut että myös aurinko tuli silloin
    samaan aikaan esiin ja sehän se oli joka virkisti ei suinkaan se lihapata :D
    Toivotaan että kisu pysyy terveenä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä, minun päätä kiristää sen verran kovaa nykyään koko ajan, että mietin josko tuollanen love and peace auttais johonkin... ;)

      Aurinko on kyllä iso piristäjä. Ihania oli ne muutaman aurinkoiset päivät, oikein nautin käydä koirien kanssa lenkillä silloin! Nyt onkin taas harmaata harmaan perään... Pitää silti koittaa mennä ulos joka päivä, kyllä se ulkoilmakin jo auttaa jotain.

      Mä olen nyt alkanut ottaa oikein kunnon satseja vitamiineja - itse asiassa just mietin, otanko jo liikaakin... Lihaan en näillä näkymin kyllä palaa, etsin tossa vegaaniudessa omaa tietäni. Mun maha ei ihan kaikesta tykkää, joten täytyy koittaa löytää sellanen tapa syödä, ettei koko ajan ole kuin ilmapallo... Ajoittain kaipaan vaikkapa jäätelöä, mutta no, on sitä vegenäkin (joskaan ei ihan yhtä hyvää.. paitsi se Pirkan vegaaninen mangojäätelö on kyllä ihan älyttömän herkkua!). Ja tietenkin pitäis myös opetella nukkumaan enemmän... (tai opettaa koirat nukkumaan enemmän...)

      Kisu näyttäis olevan parempaan päin, on ihan pirteä. Ruoka ei oikein maistu, mutta liekkö sitten vaan nyrpistelee tolle lääkeruoalle. Nappulana menee hyvin mutta märkänä ei, sama ruoka!! No, makunsa kullakin, pääasia että syö jotain.

      Poista
  4. Olen samaa mieltä keväästä..rumaa ja loskaista.Kaikki lika näkyy ulkona ja kotona.Pitäisi jaksaa sitä,tätä ja tuota.Onneksi toukokuussa yleensä helpottaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaupungin kevät etenkin on aikalailla rumaa aikaa. Maalla on vähän eri asia, paitsi että pihassa kaikki lumen alle jäänyt törky paljastuu...

      Poista
  5. Minä tajusin tuossa viime vuoden lopulla, että kotivakuutushan korvaa ainakin meillä rikkoontumisia. Meillä hajosi ipad kun lapsi tiputti sen autosta noustessaan asfaltille. Auts! Omavastuun verran tietysti köyhtyi, mutta sai ainakin vakuutusmaksuistaan jotain vastinetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, olen aivan unohtanut tuon vakuutusasian!! Mies siitä sanoikin, itselle ei tullut edes mieleen. Taidankin hetimiten soitella vakuutusyhtiöön!! Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  6. Aurinko on kyllä ihmeellinen! Nyt on viikonloppuna ollut niin kauniit ilmat mut mulla valitettavasti mennyt pitkälti sisätiloissa kun oli kaikenlaisia (sisä)menoja. No, eiköhän niitä aurinkoisia päiviä vielä tule.

    Mä samaistun sun iltavuoro-angstiin. Aikanaan kun olin opiskeluaikoina kaupassa töissä niin ne iltavuorot oli kyllä ihan tyhmiä. Tai just että tuntui että koko päivä meni siinä "hukkaan" kun odottelee että milloin pitää lähtä töihin. (ja sit se loppupäivä siellä töissä. ;D ) Nyt mua ärsyttää kun miehellä on iltavuoro kun tuntuu että sillä menee sit koko päivä ihan hukkaan. :D

    Mäkin oon alkanut keskittyä enemmän kasvisruokaan kuin ennen. Viikolla saattaa olla useampi päivä että on jotain kasvisruokaa. Ei välttämättä vegaania mutta lakto-ovoa tms. :) Ja gluteenitonta noudatan kotona ja toki muuallakin mahdollisuuksien mukaan. Mut esim. töissä en voi pyytää gluteenitonta kun eihän mulla mitään todistusta ole, ja esim. tänään yhdessä paikassa olis ollut gluteenitonta leipää tarjolla mutta en viitsinyt sitä ottaa kun aattelin että säästän sellaiselle joka sitä ihan oikeasti tarvitsee. Siis ei mulla varmasti keliakiaa ole, vaan lähinnä semmosia kilpirauhas -oireita ja niitä koitan tällä "hoitaa". Tää on nyt tämmönen "kokeilu tai jotain. :D ja on kyllä silleen toiminutkin että ei turvota juuri koskaan enää. :) (muuten kyllä vielä tekemistä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni kyllä viikonlopun auringot aivan totaalisesti ohi. Lauantaina kävin aamupäivällä koirien kanssa lenkillä ja silloin oli vielä ihan harmaata. Sitten olinkin töissä 13.15 alkaen iltamyöhään asti... huomasin jossain kohtaa, että siellähän näyttää kirkkaalta ulkona, mutta... siellä olin sisällä. Sunnuntai taas meni reissatessa, ajettiin siskon tytön rippijuhliin Lempäälään. Tuntikausia autossa istumista, pari tuntia perillä ja taas autoon...

      Iltavuorot on todella syvältä. Huomaan, miten koko päivä tuntuu menevät ihan pelastusarmeijalle, kun menee illaksi töihin. Sitten taas jos työt alkaa jo aamusta, on aivan erilailla pirteä ja aikaansaava illan aikana kotona.

      Sä olet niin tekeväinen noitten ruoka- ja leipomisasioiden kanssa. Mä en tunnu saavan aikaan mitään silläkään saralla. Nykyään on kyllä niin kauheesti kaikkea erikoisruokavaliota - allergian tai minkä milloinkin syyn takia - että aika ajoin tuntuu, että olispas vaan se ihan perusperusjuttu ihan jokaisella. Siis itsekin välillä mietin, että miten voinkin tehdä elämäni vieläkin vaikeammaksi tän vegaaniuden takia... Aikanaan, kun olin kotona ja tein perheelle ihan tavallista ruokaa, asiat oli jotenkin (mukamas??) yksinkertaisempia ja helpompia.

      Mä en välttämättä oo kovin innoissani siitä, että on kaikenlaista korvaavaa tuotetta joka lähtöön, siis mukaan luettuna nämä kaikki vegaaniset jäätelöt, jogurtit ja rahkat jne, siis vaikka itekin niitä käytän. Kyllä siinä se perusruoanlaitto unohtuu (minulla siis!), kun ei tuu koskaan käytettyä ihan tavallisia aineksia: perunaa, juureksia, viljatuotteita... Mäkin korvaan useimmiten ateriani jollain tekotekoteko-jogurtilla (eli siis soijajogurtilla) ja leivän päälle vetelen paksusti Keijua, mikä nyt ei ole luonnollista nähnytkään...... Ja käytän tosi paljon (= lähestulkoon aina...) pakasteesta napattuja kasviksia ja perunasuikaleita jne. Kaipaan sellasta ennenvanhasta elämää, missä oli voita ja maitoa ihan suoraan omasta navetasta ja ite tehtynä, vilja kiskottiin omasta pellosta, omat kanat muni munat....

      Mä en välillä ihan oikeesti kestä tätä keinotekoista maailmaa!!! Oon ihan varma, että nää kaikenmaailman ruokavaliot (omanikin!) ja allergiat ja sopimattomuudet siinä ja tässä johtuu ennen kaikkea siitä, että ruokakin on nykyään aivan järkyttävän käsiteltyä huttua. Tai se tuotetaan aivan järjettömällä tavalla (tehotuotanto). Ihmisten elimistö (ja pää!!) ei vaan kestä enää tällasta...

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥