pienet kevätkuulumiset

Kevätkukkaa pukkaa! Ja aurinkoinen paistaa, vaikka tuuli onkin tainnut vaihteeksi kääntyä kylmemmäksi.

Täällä on pyykätty oksennuspyykkiä (tyttären perheen) ihan tosissaan. Pikkuneiti on vissiin noroviruksen kourissa ja oksennusta sekä sitä ihteään on riittänyt jo useamman päivän ajan. Tyttö on onneksi kuitenkin ihan reipas ja virkku, joten lääkäri ei ollut huolissaan.

Toimenpiteisiin piti kuitenkin lopulta ryhtyä ihan kunnolla, kun jo uusintakierrosta alkoi olla pesussa petivaatteita... Ekasta satsista minäkin sain taudin itselleni, kun tungin peittoja meidän koneeseen. Tämän toisen satsin kanssa suunnistinkin sitten suoraan pesulaan ja komeat NELJÄ isoa koneellista pestiin siellä pehmoleluja, petivaatteita, sohvanpäällisiä ja mattoja! Lisäksi ovat siivonneet kotona ihan urakalla, esimerkiksi kaikki typykän kirjat on pyyhitty desinfioivalla aineella... *huh*

Sunnuntainta, ennen kuin tauti iski minuun, ehdin pitää meillä aloevera-kutsut. Oli kivaa ja mielenkiintoista. Ajattelin itsekin lähteä kokeilemaan, olisko mun juttu. Tuotteista ainakin tykkään. Joskin pitää vielä selvitellä, onko ne vegaanisia... ainakaan kaikki ei ole, ja pitää vähän miettiä missä se oma raja kulkee.

Niin ja mikäpä sen parempi potku persuksiin kuin kutsua ihmisiä kotiin; on pakko tehdä pihallekin viimein jotain... Rehellisyyden nimissä mies siellä pihalla kylläkin teki. Minä keskityin siivoamaan ja leipomaan sisällä. Nyt on pihalla siistimpää, ees jonkun verran.

Kuolleet kanervat sai myös häädön ja tilalle tuli padallinen orvokkeja. Delegoin senkin homman ja tytär laitteli ne... Tuli kyllä nätti!

Minä olen lukenut. Ai että, ei sen parempaa tekemistä taida olla! No, kaappien siivoominen kyllä yltää ehkä jopa korkeammalle, mutta kun ei kaapeissa ole oikein mitään siivottavaa enää. Kävin siis hakemassa kirjastosta kassillisen Maevea ja vähän muutakin. Kohta olen vissiin lukenut kaikki tuon kirjailijan teokset ja voin sanoa, että todella rakastan niitä! ♥ Suosittelen edelleenkin. 

Ja kiitos lukijalle vinkistä, että niissä aina ihmiset ilmaantuu muihinkin kirjoihin... todellakin näin on, joten minä suosittelen kyllä lukemaan kirjat siis aikajärjestyksessä, vaikka ne tavallaan omia romaanejaan ovatkin. Nyt kun olen lukenut jotain uudempia, on ehkä vähän hassua lukea jonkun vanhemman kirjan käänteitä tiettyjen henkilöiden kohdalta, kun tietää missä he sitten jatkossa ovat... No, en anna kuitenkaan asian häiritä, vaan uppoan aina yhtä onnellisena tarinoihin.

* * *

Täällä on jo todella paljon muuttolintuja. Olen bongaillut lähistöltä, maasta taikka ilmasta, ainakin joutsenia, kurkia, rastaita (musta- ja "tavallisia"), töyhtöhyyppiä, kiuruja ja jopa västäräkin. Kyyhkysetkin on ilmaantuneet näkösälle (ei siis harmaintakaan aavistusta onko ne muuttolintuja.....) ja jonkun tosi ison haukankin (?) näin kerran hitaasti liitelemässä ylitse.

Lisäksi naakkapariskunta istuu sitkeästi meidän piipun reunalla ja aika ajoin kolistelee verkkoa, joka piti laittaa sinne esteeksi. Ihan surettaa, kun ne ei nyt pääse sinne tavanomaiseen paikkaansa pesimään... mutta meinattiin muutamaan kertaan viime syksynä niin pahasti savustaa koko talo, kun ekoja kertoja laitettiin tulia uuneihin, että tämä oli nyt pakollinen toimenpide sen lisäksi, että nuohooja kävi kaivelemassa pesän pois piipusta.

Linnut kiehtoo mua jotenkin. Tänään ihan närkästyin yhden töyhtöhyypän puolesta, kun toinen yksilö koko ajan hyökkäili sen kimppuun... teki mieli mennä puolustamaan sitä. Joka kerta sykähdyttää, kun näkee joutsenia vaikka autolla ajellessa, ja kävellessä aina pysähdyn katselemaan, kun ne lentää ylitse. Sen haukan hitaan liitelyn katsominen oli tosi hieno hetki, ja jostain syystä korppien näkeminen on aina ihan mahtavaa. Jos olisin eläin, tahtoisin olla lintu.

* * *

Semmosia kevätkuulumisia täältä suunnalta.

Mitäs teille kuuluu? Joko puutarhapeukalot syyhyää? Mulla ei edelleenkään... ;)

Heli