lauantai 11. kesäkuuta 2016

vegaanikatsaus


Olen syönyt pian puoli vuotta vegaanisesti. Melkoinen saavutus minulta kyllä, en nimittäin yleensä ole järin kestävä missään kokeiluissani. Olen siis aika nopeaan luovuttanut, jos kyseessä on ollu laihis tai joku liikuntamuoto, mikä nyt ikinä vaan, mikä vaatii vaivaa ja "uhrautumisia".

Nyt tämä vegaanisuus on kuitenkin kestänyt lähes sataprosenttisesti koko kevään. Lipsumiset, joita on muutamia, on olleet joitakin pieniä juttuja, kuten karkkeja, pari tarjottua shottia, joissa onkin sitten ollut kermavaahtoa päällä, kerman nuolaisu sormista, lusikkaleipä kylässä. Pääosin linja on kuitenkin pitänyt. Jee!


No millainen on olo? Ei mitenkään erilainen. En ole laihtunut (valitettavasti...) yhtään, en ole pirteämpi, ihossa ei ole nähtävissä minkään sortin hehkua. Voin tunnustaa, että ruokavalioni ei ole juurikaan monipuolistunut ja muuttunut esimerkillisen kasvispitoiseksi. *huokaus* Yhä edelleen menen pitkästi sillä "leipää ja jogurttia"-linjalla. Jogurtti vaan on vaihtunut soijajogurtiksi ja leivän päällä on Keijua Oivariinin sijaan.

Vegaaninen ei ole todellakaan sama kuin terveellinen. Vegaanisesti voi syödä mättämällä vaikka vaan pelkkää sipsiä, suklaata, karkkia, jätskiä, limpparia tai muuta vastaavaa. Monesti nuo "korvikkeet" on ennemminkin suunta huonompaan kuin parempaan... siis tarkoitan nyt vaikka "voi vastaan Keiju" taikka "kerma vastaan kasvirasvavalmiste". Tai "luonnonjogurtti vastaan maustamaton soijajogurtti". Monesti se makukaan ei ole mitenkään maailman ihanin noissa vegaanisissa jutuissa, söisin maun puolesta usein mieluummin sitä "tavallista" kuin vegaanista.


Olen koittanut ottaa tämän homman hitaasti ja leppoisasti. Olen maistellut ja kokeillut monenlaista, todennut osan ihan ok:ksi, osan hyväksi ja osan ihan kamalaksi. Uskon kyllä, että ihminen pystyy elämään vegaanisella ruoalla (plus muutamalla lisäravinteella) ja olemaan sillä täysin terve. Pitäisi kuitenkin mieluusti syödä perusruokaa, eikä kauheemmin noita teollisia juttuja...

Olen miettinyt, että käynti ravitsemusterapeutilla ei välttämättä olis ollenkaan huono idea. Mun syöminen on todella, todella yksipuolista ja erittäin hiilarivoittoista. Eli sitä leipää, jogurttia, teetä ja suklaata. Aika ajoin teen itselleni tollasta ylimmän kuvan tapaista sotkotusta tai sitten jotain papukastiketta - ihan liian harvoin...


Mitä mä sitten kaipaan? En oikeastaan paljon mitään tiettyä. Lihaa tai kalaa nyt en ainakaan. Mutta jonkun verran joskus kyllä juustoa. Pizza vois olla aivan ihanaa... Hedelmäkarkkeja kaipaan myös joskus. Ja kenties aika ajoin sitä "voi kun en ajattelis/tietäis asioista yhtään mitään"-tunnetta. Helppoutta. Sitä kun ei tarttis aina miettiä "voinko syödä tätä". Eihän mua siis kukaan tähän todellakaan pakota, ihan omasta halusta tämä lähtee... Melko paljon tämä kuitenkin tässä alussa vaatii sitä sisällysluetteloiden syynäämistä. Ja sellasta "vaikea ihminen"-fiilistä: menet kylään - et voi syödä mitään - olet kiittämätön ja vaikea...

Oikeastaan mun ajatusmaailma on monessa muussakin kohtaa muuttunut vegaanimpaan suuntaan. Pesuaineissa, kosmetiikassa ja jopa vaatteissa koitan valita eläimettömiä juttuja. Villasukkia kyllä pidän, ja peittona meillä on merinovilla-peitto ja mulla on untuvatyynykin. Ne on vähän niin kuin ajatustyön alla koko ajan. Hitaasti etenevän ajatustyön...  


Tämä juttu ei siis toivottavasti ole mikään hetkellinen höyrähdys. Ainakin nyt se ajatus siellä taustalla kyllä voittaa erilaiset ruokahimot. Mä koitan just siksikin edetä hitaasti, ettei tulis sellasta "plääh, en jaksa enää"-oloa. Olen varautunut, että sellanen tulee... välillä on jo nyt ollut merkkejä siitä. Siis vaikka että olispas kiva syödä pehmis. Tai vaihteeksi joku muu jogurtti kuin se soijanen. Tai pizza olis hyvää. Ja olis niin helppo vetästä leivälle juustoa tai paistaa kananmuna, että sais jostain sitä proteiiniakin...


Vältän ylilyöntejä. Kissa ja koirat syö todellakin jatkossakin lihaa. Samoin muu perhe, joka on kuitenkin jo hyväksynyt tän mun homman. Mieskin osaa jo ainakin välillä miettiä, että mitäs mä sitten syön jos he muut syö jotain mitä mä en syö... ei sillä, että mulle kukaan muu koskaan ruokaa tekis. Tytär välillä leipoo jotain herkkuja sillä lailla, että mäkin voin syödä sitten niitä. Mies lupasi olla käyttämättä nahkaa auton verhoilussa. =)

Yksi tuttava tässä taannoin kysyi multa, että onko mun elämä vaikeeta tän asian kanssa. Hänen mielestä tämä on siis jotain hyvin äärimmäistä fanaattisuutta. Piti sitä oikein sitten pohtia. Ei se oo vaikeeta. On lopulta aika helppoa olla vaan syömättä - vaikka se sitten useimmiten tarkoittaakin sitä, että syön tosi yksipuolisesti. Tai että olen vaikea vieras (vien kyllä mukanani yleensä jotain sopivaa keksiä kylään mennessäni...). En koe luopuvani mistään, mistä en mistään hinnasta haluaisi luopua. Jos olisin maito-muna-allerginen kasvissyöjä, niin olisko muiden ihmisten jotenkin helpompaa käsittää se, kuin että olen ihan vapaaehtoisesti jättänyt kyseiset jutut pois? Tietty tähän liittyy lisäksi noi muutkin jutut (vaatteet yms), mutta toisaalta en mielestäni koko ajan vaahtoa asiasta ja tee siitä numeroa. 

Oli miten oli, olen iloinen, että olen pystynyt elämään niin kuin sydän sanoo.

Oma vegaanisuuteni on ennenkaikkea vastalause tehotuotannolle. En kertakaikkiaan kestä eläinten olojen ajattelemista niissä olosuhteissa. Pienimuotoinen kasvatus on ihan jees ja ehkä voisin syödä ainakin kananmunia jos tietäisin että kanojen olot on hyvät. Lihasta en oikein just nyt osaa sanoa. Mutta jos vaan mahdollista olis, ostaisin muun perheen lihan tilalta, jossa lehmät on vasikoineen vapaasti laitumilla. Kyllä mä uskon, että on myös paikkoja, joissa eläimet voi oikeesti hyvin, teurastus on hoidettu stressittömästi jne. Mutta harvoin ne kaupan lihat on peräisin sellasista paikoista.

Sitä en tajua, miksi yleensäkin enää on muuta kuin vegaanista kosmetiikkaa, pesuaineita yms. Koska vaihtoehtoja on, niin miksi sitten edelleen sallitaan se ikävämpikin vaihtoehto? No, ehkä maailma sen suhteen joskus vielä muuttuu. Toivottavasti.

Sellaisia ajatuksia tänään. ♥

Heli

PS. Tämä ei ole kannanotto kenenkään muun valintoihin. Nämä on omia ajatuksiani aiheesta. Tällä hetkellä ajattelen asioista näin ja toimin näin. Joskus ehkä toisin, nyt tämä on hyvä.



9 kommenttia :

  1. Hieno homma ja mukavaa, että olet oppinut rentouteen syömisiesi kanssa! =D Miksi syödä sellaista, mistä itselle tulee henkiesti huono olo? Järkevästi mietiskelet kuitenkin sitä vegaaniruuan terveellisyyttä.

    Koska minua kiinnostaa ruoka yleisesti niin kovasti ja vielä erityisesti puhdas, prosessoimaton ruoka, minua useasti mietityttää vegaanituotteissa juurikin se, että ne on useasti aikas prosessoituja. Ja ulkomailla tuotettuja. Mutta vaikeahan se on saada "koko pakettia" sellaiseksi, että se olisi kaikille hyväksi. Itselle, luonnolle ym..

    Ite kun oon elintarviketeollisuudessa tehnyt työurani, kiinnittäisin ennenkaikkea suuren huomion siihen, kuinka ruokaa heitetään menemään. Kyllä tuntuu pahalta marketeissa katsoa, kuinka eläimet elävät turhaan, kun ne joutuvat jätteisiin sitten kuitenkin lopulta. Sama kasvikset! Ja puhumattakaan kaikesta siitä turhasta työstä, mitä me teemme! Valmistamme ruuan kuluttajille, jotka sitä eivät sitten osta tai heittävät sen kotona roskiin. Ja kehtaavat valittaa vielä ruuan hinnasta!

    No, tää maailma on ajautunut tälläiseen oravanpyörään nyt jo, ettei tälle touhulle taida tulla enään loppua. Olipas synkkä ajatus aurinkoiseen sunnuntaihin! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että vegaaniset ruoat on usein tosi teollisia sotkotuksia! Mua kans karsastuttaa se aika paljon, koska mäkin tykkäisin ennen kaikkea sellasesta yksinkertaisesta ja selkeestä ruoasta. No, toki kasviksista, pavuista ja sellasesta sais varmaan koostettua oikein hyvän ruokavalion, mutta sitten tulee laiskuus, "kiire" ja mitä noita tekosyitä nyt onkaan... ja tulee napattua se soijajogurtti tms.

      Eilen muuten maistoin eka kerran sitä hirveen ihmeellistä nyhtökauraa, kun sain sitä viimein käsiini. Oli aika jännää kyllä. Mä sain sellasta inkiväärin makuista, ja siitä mausta en suuremmin piittaa... mutta ihan kelvollista kamaa, vaikka onhan sekin sellanen "suoraan laboratoriosta"-tuote... Ehkä kuitenkin kaura puurona tai leipänä noin niin kuin enemmässä käytössä... mut kyllä toi proteiinin lähteenä on ihan mainio, kieltämättä.

      Sellanenkin "ryhmittymä" on kuin fennovegaanit, ne syö vain lähituotettua ja puhdasta ruokaa. En ole vielä saanut aikaan tutustua siihen tarkemmin... Ja sitten on sipsikaljavegaanit-ryhmä, jossa vedetään todellista mättöä. Ja terveysvegaanit taas sitten toisena ääripäänä. Että kyllä vegaaneistakin on moneen lähtöön ja varmaan löytyis sellanen keskitie mikä itseä tyydyttäis - kun vaan etsis. Tällä hetkellä oon vaan lähinnä etsiny muutaman jutun millä pärjään...

      Tuo ruoan roskiin heittäminen on kyllä ihan karmeaa. Itselläkin kyllä menee jonkun verran jotain, mutta kaupan työssä sen näkee ihan kaikessa kauheudessaan. Hevi ja leipä ja maito, mitä ihan hyvin vois vielä käyttää, lentää kylmästi vaan roskiin... ja kyllä mä joka kerta maitoa lavuaariin laittaessani ajattelen, että "tämänkin olis vasikka voinut juoda..." tai lihaa roskiin laittaessani ajattelen, että "tämäkin eläin kuoli turhaan". Se on yksi syy, miksi kaupan työ on minusta niin raskasta henkisesti - kun se roskiin laittaminen alkaa olla sellasta "ihan sama, en jaksa piitata" kun sitä vaan on pakko siellä tehdä. En tahtois ollenkaan olla sellasessa mukana!!

      Mutta olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi lihaa tuotetaan liikaa, jos sitä kerta riittää kaupassakin roskiin heitettäväksi. (Ja toki kaikkea muutakin.) Ja se halpuus kostautuu etenkin broilereille ja possuille kauheina elinoloina. On niin surkeaa jotenkin, että monet ihmiset ei ajattele mitään muuta kuin sitä halpaa hintaa.

      Mä ostan itsekin kyllä perheelle lihaa ja kokkaankin sitä jonkun verran, vaikken itse syökään. Mutta ostan sitten jauhelihan aina nautana. Kissalle tarviin tosin broileria... Että on tää yhtä isoa ristiriitaa kyllä. Ite en syö enkä haluais rahaa laittaa lihaan tms, mutta sitten muille perheenjäsenille sitä kannan...

      Ei sitä kuule tiedä, mihin tää maailma vielä menee. Osin ehkä pakostakin, jos saastuminen ja muu sellanen menee niin överiksi, että on vaan pakko tehdä jotain. Kasvissyönti ainakin taitaa lisääntyä aatteena koko ajan... tosin sitten osassa maailmaa lihansyönti lisääntyy kovaa kyytiä, kun elintaso nousee...

      Poista
  2. Hienosti kirjoitettu :) Täällä myös yksi ex-vege, joka ahdistuu noista tehotuotanto/eläinkuljetus ym. asioista, muttei saa aikaiseksi ryhtyä edes kokeilemaan vegaaniutta.

    Nyt vaan syömään palkokasveja ja pähkinöitä niin saat protskuja! Mä tein just yks päivä aivan ihanaa kesäkeittoa kaurakermalla, siinä menee ne pitkät ohuet pavutkin sukkelaan napaan :P Kasvishernekeittokin on tosi hyvää ja soijarouheesta valmistettu lasagne! Leipienkin proteiinimääriä kannatta tutkailla pussien kyljistä :)Jos ihan kunnon proteiinilisää kaipaat niin lisäravinteena löytyy riisi- ja herneproteiinijauhetta ;) Noita löytyy hyvinvoinnin tavaratalosta hakusanalla vegaaniset urheiluravinteet!

    Kyllä se siitä, hienosti oot tsempannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas mietin ja mietin tosi kauan, mutta en saanut tehtyä sitä ratkaisevaa liikettä. Sitten kun sen teki, olikin yllättävän helppoa pysyä siinä. Tosin en mä uskalla mennä sanomaan, että tämä on loppuelämän ratkaisu. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olis vaan kiva, että lisääntyis vegaaniset vaihtoehdot vaikkapa kahviloissa yms, on jotenkin tosi tylsää kun ei ole mitään mikä itelle sitten kävis, jos joskus jossain käy. No, onneksi tykkään lipittää teetä vaikka kuinka monta kuppia... ;)

      Pähkinöitä kyllä syönkin ja aika ajoin teen kastiketta pavuista. Ja jonkun verran teen noita sotkotuksia, missä on just herneitä ja papujakin ja sellasta. Töissä syön joka työpäivä Skarppi-näkkäriä, se on proteiinipitoista. Muista proteiinileivistä en kyllä välitä, kauheita teollisia mössöjä. Epäilen silti vahvasti, että päivittäinen proteiinin saanti on aivan liian vähäistä. Oon miettiny noita lisiä, olisko järkeä ottaa käyttöön.. tekis jotain pirtelöä vaikka niistä, ees joskus.

      Kiitos kehuista! Lisää kyllä vielä pitää tsempata, jos tällä aikoo terveenä elellä. =)

      Poista
  3. Samaa mieltä monessa asiassa!
    Etkö tykkää Fazerin Tutti Frutti hedelmäkarkeistaan? Ovat täysin vegaanisia (tietyt pikkupussit)ja Tutti Frutti Passion ei sisällä ainakaan liivatetta... Myös jotkut irtokarkit kuten Amazon eläinkuviot on mielestäni hyviä, ja liivatettomia.
    http://www.vegaanituotteet.net/herkut/karkit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet samaa mieltä!

      No en oikein noistakaan välitä.. Minusta parhaita hedelmäkarkkeja on ne pienet punaiset apinat, joita saa irtona, ja sitten tykkään siitä Fazerin Tutti Frutti -peruspussista... Jotenkaan ne pikkupussissa olevat ei ole niin hyviä, ovat sellasia löllömpiä. Passioineissa on E120 joka ei ole vegaanista, ja samaa punaista väriä on monessa muussakin, taitaa olla myös toisessa niistä pikkupusseista. Tarttis ottaa joskus joku lista mukaan tuolta vegaantuotteet-sivulta ja ostaa sen kanssa kaikenlaista kokeiluun...

      Poista
    2. Niin ja siis ne apinat ei ole vegaanisia, eikä muutkaan sellaset mistä tykkäisin...

      Poista
  4. Tsemppiä vegaanisuuteen. Pistähän oma kasvimaa pystyyn ja sinne herneitä yms.:) Laita vaikka istuslaatikoita, niin ei tarvii myllätä hirveellä vaivalla koko maata. Itse olen niin laiska ja herkuille altis etten tuollaiseen jaksaisi ryhtyä. Saati sitten miettimään villaa, untuvaa yms... Hyvä kun jaksat ja viitsit<3 Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä!

      Voi että kun saisinkin aikaan sen oman kasvimaan... edes hernepenkin... Mutta kun puutarhurin peukaloni on ihan keskellä kämmentä ja lisäksi olen vielä ihan toivottoman saamaton edes aloittamaan sitä kasvatusta... Istutuslaatikoita olen vuosikausia miettinyt, mutta aina se vaan jää mietinnän asteelle. *huokaus*

      Herkkuja on toki paljon myös vegaanisina, siitä tämä ei ole kiinni. Pitää vaan tietää perusjutut niin voi sitten valkata ne vegaaniset versiot. =)

      Aurinkoista viikkoa sinnekin - taidan itse asiassa nyt hyödyntää ton aurinkoisen illan ja mennä lenkille koirien kanssa... senkin suhteen olen tullu ihan supersaamattomaksi ja laiskaksi, aina vaan passitan lomalla olevat lapset lenkille sillä varjolla, että ite kuitenkin olen töissä enkä lomalla... vaikka tekis kyllä hyvää vaan lenkkeillä itekin. Mutku ei jaksais... ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥