torstai 20. lokakuuta 2016

case risuaita sekä mietteitä kuvista ja kameroista


Etenee, etenee. Nimittäin tuo risuaita. Viimeinkin... Eilen kävin koirien kanssa tuossa lähimetsässä ja sitten iski joku odottamaton tarmokkuuden puuska. Osuin nimittäin sähkölinjojen alla kohtaan, jossa oli paljon kaadettuja pajuja ja pikkukoivuja. Ei muuta kun kainaloon ja kohti kotipihaa... (Oletan, että niitä saa viedä... Ja on mulla myös maanomistajan lupa vaikka kaataakin noita pajuja tohon projektiini.)

Pestasin sitten ekan satsin jälkeen myös jälkikasvua mukaan ja heidän kanssa pihaan haettiin vielä lisää risuja. Nyt on aita siis saanut sitä näköä, mitä siihen havittelinkin. Itse asiassa paljon tuota korkeammaksi en sitä edes ajatellut tehdä. Noihin tapin reikiin laittelen sitten tappeja ja niihin virittelen valoja roikkumaan, kun nyt ensin saan ne valot hankittua... Mies on luvannut vetää mulle sähköt tonne.


Onhan tuo kieltämättä vähän outo aidanpätkä keskellä peltoa. Mutta no, jos nyt sitten viimeinkin saataisiin viikonloppuna (tai muuten lähiaikoina...) joku kivensiirtäjä tänne ja saataisiin niitä kivijalankiviä molempiin päätyihin. Sitten lisää seipäitä ja lisää risuja... Kaksi aidanpätkää on tarkoitus kuitenkin laitella. Valoiksi havittelen sellasta jatkettavaa valosarjaa, että saan sitten molemmat aidat laitettua nätiksi. 

Kyllä siitä vielä hieno tulee! ♥


Eilen otin pitkästä aikaa kameran mukaan metsään ja pelloille. Kovin mua on kyllä alkanut mietityttää tämä valokuvien laatuongelma. Että pitääkö mun nyt sit muka oikeesti hommata monen sadan euron puhelin, jossa on hyvä kamera? Ei jotenkaan anna kyllä sielu myöten... Kuitenkin ne puhelimet sitten sekoilee ja sippailee jo muutamassa vuodessa.

Mun kamera+objektiivi maksoi aikanaan muistaakseni 799€. Sehän on siis mulle kaamea kasa rahaa, mutta kamerana se on kai vielä aika halppis. Ongelmahan on, että en osaa sitä käyttää juurikaan. Kuvaan kyllä manuaalilla, mutta ei mulla ole minkään valtakunnan hajua niistä säädöistä. Osaan lähinnä vaan tarkentaa...


Mä kävin yhden syksyn kansalaisopiston valokuvauskurssia. En oppinut siellä mitään. Opettaja oli valokuvaaja, joka tietenkin itse tajusi kaiken mitä puhui. Mutta mä en kyllä tajunnut mitään. Olisin tarttenut sellasta erittäin alusta alkavaa opetusta... tyyliin "näin pidät kameraa kädessä". Minun, ja parin muunkin, aloittelijamaisuudesta kertoi esimerkiksi se, että me kerran mietittiin viisaat päät yhdessä, että miksi sieltä ei näy kuin mustaa. Opettaja kehotti ottamaan linssinsuojuksen pois...


Me käytiin läpi kyllä kaikenlaisia asioita kameroimisesta. Siis niitä aukkoja ja mitä ne onkaan. Mutta ei mulle mitään jäänyt mieleen tai auennut. Olen ostanut yhden kirjan, mistä ne jutut varmaan selviäisi, mutta jotenkin on vaikea aloittaa sitä kahlaamaan. Pitäis, pitäis... Ettei sit käy niin, että luovutan hyvästä kamerasta vain siksi, kun oon itse niin pölvästi, etten osaa sitä käyttää.


Meillä oli siellä myös erittäin pikavauhtinen opastus kuvankäsittelystä. Se vasta olikin täyttä hepreaa... Ensinnäkin vauhti, millä edettiin. En pysynyt yhtään perässä, koko ajan piti huudella, että siis mistä nyt mentiin ja minne... Aivan turhaa ja erittäin turhauttavaa koittaa siinä sitten tajutakin jotain. Että hukkaan meni kyllä ne kurssirahat ja kaikki se aika mitä siellä kävin.


Ajattelin kokeilla, jos pääsisin nyt keväällä yhdelle kurssille. Se on sellanen viikonlopun juttu vain. Sinne tarvii olla järjestelmäkamera, mutta taitoa ei tarvii olla. Just mulle siis. Siellä aiemmalla kurssilla kun ärsytti sekin, että sinne tuli yksikin erittäin hyvä ja osaava kuvaaja, joka sitten koitti esittää kauhean vaatimatonta, tyyliin "no oon mä tässä kuvaillu, mut ei nää mitään täydellisiä oo". Jees. Ja toiset meistä oli siellä pokkarin kanssa ja toiset just ostanu ekan järkkärinsä. Eli untamot liikenteessä.


Mun täytyy sanoa, että mua ihan oikeesti suuresti hämmentää tämä nykyajan kännykkäkameroiden laatu. Mulla on toki itelläni ollut vain halpoja ja surkeita puhelimia, koska en ole raaskinut laittaa montaa sataa euroa puhelimeen. Sitten taas kuvittelin saavani monen sadan euron kamerallani hyviä kuvia. Olen jotenkin niin pettynyt, kun tuo mun kamera on mikä on. Tai sitten tosiaan se mun taito vaan on niin olematon sen kanssa toimimaan. Todennäköisesti se on just niin, ja siksi oliskin todella kiva, kun pääsisi jonkun osaavan kanssa kattomaan ne säädöt siitä läpi. Ties vaikka lapset olis räpeltäny sinne jotain mitä en vaan tajua poistaa...


Tämän postauksen kuvat on räpsitty pokkarilla. Siihenkään en silloin mitään suunnattomia rahoja laittanut (ehkä jotain 150€) ja musta aika ajoin tuntuu, että sillä saa melkein paremmat kuvat kuin kalliimmalla järkkärilläni... Johtuen ehkä siitä, että siinä on automaatti koko ajan päällä. Mutta ei näistä eilisistä kuvistakaan kyllä voi mennä sanomaan mitään hyvää, on ne niin värittömiä ja mitäänsanomattomia. En osaa sanoa missä vika on. Syksyn harmaudessa?? Vähässä valossa?? Huonossa kamerassa?? Surkeassa kuvaajassa???

Jos jollain on kommenttia, saapi laittaa tulemaan. Siis tarkoitan kommentteja kameroista yleensä, siitä mihin kannattaa satsata ja mikä mun kameroissa kenties on vialla tms. Pitääkö esimerkiksi kameraa jotenkin huoltaa?? En ole koskaan tehnyt sellasta... Meneekö sinne väliin jotain, joka vaikkapa samentaa kuvia?? Kun en ymmärrä, miksi kuvat ei juurikaan ole teräviä...

Tällaisia kuvamietteitä tänään. 

t. Heli, ei todellakaan mestarikuvaaja
  

16 kommenttia :

  1. Mua kanssa välillä kuvaaminen tuskastuttaa, kun en saa vangittua kameraan sitä mitä haluaisin sellaisena kuin silmä sen näkee. Ja vaikka välillä siinä kameran näytöllä näyttäis vielä ihan hyvältä, niin ans olla, kun siirtää koneelle, niin jo taas totuus valkenee ja mikään ei näytäkään miltään. Hirmu pettymys. Mutta silti yritän edes pienesti käyttää niitä manuaalisäätöjä, joista joskus muka jotain ohjeitakin (tai siis omia muistiinpanojani Rajalan digijärkkärikurssilta) kirjoittelin. (Koitin äsken lukea niitä, mutta en ymmärtänyt niistä omista teksteistäni enää juuri mitään :D).

    Aukon (f) kokoa osaan säätää sen mukaan, haluanko, että vaan osa kuvasta on terävä vai koko kuva. Mutta siinä kaikki. Ja siihenkään mulla ei ole muuta muistisääntöä kuin että "mitä suurempi aukko, sitä pienempi luku". Ja "mitä pienempi luku, sitä pienempi syväterävyys" eli vaan se, mihin tarkennetaan, näkyy terävänä ja loppu on sumeampaa. Eikös olekin hirmu ammattimaisen kuuloista... :).

    Muuta en toistaiseksi osaa. Paitsi sen tiedän, että hämärällä/pimeässä kuvatessa pitäis olla pitkä valotusaika, joka taas vaatii sen, että käsi ei saa täristä eli tarttis ollu jalusta. (Sellaisenkin ostin, mutta en ole kertaakaan käyttänyt). En vaan ole niitä valotusaikoja koskaan säädellyt.

    Mieli tekis tohon minijärkkäriin ostaa joku toinenkin objektiivi, mutta olen päättänyt, että en osta ennenkuin olen oppinut käyttämään tota mikä mulla on. On ne sen verran kalliita kumminkin. (Toi mikä mulla on, ei ollut kallis, mutta onkin ihan perus).

    Olkoonkin, että hyvissä/kalliissa puhelimissa on hyvät kamerat, en sellaseen itse raski satsata. Luotan siihen, että ihan oikea kamera kuitenkin kestää ehjänä paremmin. (Meidän pojat on ostaneet niitä kalliita puhelimia, eikä yleensä kauaa mene, kun on vähintään näyttö säpäleinä suojista huolimatta ja uusi maksaakin sitten taas saman kuin kokonaan uusi kamera, josta seuraa vaan ihan hirveä kierre..). Mutta tää on vaan mun mielipide.

    Kivalta näyttää toi risuaita. Vähän sellanen taideteos keskellä peltoa. Voin kuvitella, että tulee kiva tunnelma, kun saa valot.

    Kiva kun kirjoittelit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on niin totta, että vaikka kuva näyttäis siinä kameran pikkuruudulla ihan ok:lta, se onkin sitten jotain ihan muuta tietokoneen näytöllä. Ja on mulle käynyt niinkin, että kuva on näyttänyt suht ok:lta siinä tietokoneella ja olen sen sitten isona versiona laittanut tilattavaan kuvakirjaan, ja se onkin sitten vasta siinä näyttänyt samealta... se vasta harmittikin.

      Ja tuo on myös totta, ainakin mun kohdalla, että valokuvaan ei tallennu se mitä tahtois. Värit ei ole kirkkaita ja syvyys ei tunnu kuvissa samalla lailla kuin luonnossa. Pah.

      Mä ostin minijärkkärin joku vuosi sitten, mutta en päässyt sen kanssa ollenkaan sinuiksi. Se on nyt tytön käytössä, tosin en tiedä mitä ja miten paljon se sillä kuvailee. Tytöllä on valinnaisaineena valokuvaus, ja sanoinkin sille, että voisko se sanoa opelle, että äiti tulis kanssa sinne...

      Mä mietin just samaa sen järkkäri/puhelin-asian kanssa. Puhelimet hajoaa aika äkkiä, mutta kamera periaatteessa ei. Ja ne tosi tosi hyvät puhelimet, siis hyväkameraiset, maksaa aivan karmeasti. Saman verran kuin toi mun järkkäri. Juu ei onnistu sellaset hankinnat multa... en ole valmis sijoittamaan vähiä rahojani sellaseen. Paree siis vaan opetella järkkärin salat...

      Vai näyttää mun risuaita taideteokselta. =D Lasten mielestä se näyttää vaan tyhmältä, aidanpätkä keskellä peltoa... mutta nuoriso ei välttämättä ymmärrä kulttuurin ja taiteen päälle, eikö niin? ;D No, siitä toivottavasti tulee hieno sit kun se on joskus valmis...

      Kiva itsellesi kun kommentoit! ♥

      Poista
  2. Heips. Enpäs voinut olla kommentoimatta. Luvassa ei kylläkään ohjeita vaan ehkä lohtua siihen, että muitakin untamoita löytyy.

    Mies osti muutama vuosi sitten itselleen kameran ja minä otin sen käyttööni. Ohjeet lukematta ja manuaalilla mennään. Ystävämme valokuvaaja laitteli minulle sähköpostina ohjeita selkeässä muodossa ja yritti ohjeita ladata nuppiini ihan nenäetäisyydelläkin. Mä en vaan tajuu. Usein mietin kuvatessa, että kuinka sitä ehtisi tehdä säätöjä, kun on hyvä että saan yleensä kameran esiin riittävän nopeasti esim pihalintuja kuvatessa.

    Ja sit toi linssinsuojus juttu. Just muutama viikko sitten ihmettelin, kun harvemmin käyttämäni väritulostin ei pelitä. Aviomies kävi sitten laittamassa piuhan kiinni tietsikkaan. Onneks ei veloittanut työstään.

    Tosta kurssi hommasta. Työelämässä ollessani tuli eteen CAD-piirto-ohjelman osaaminen. Minä sitten fiksuna ilmoittauduin kurssille, on siitä todistuskin. Mutta kun minulla ei ole kielitaitoa ja ohjelma oli englanniksi, niin aika meni sitten sanojen kääntämiseen. Tosi turhauttavaa. Tyydyin siis piirtämään käsin.

    Just oli tän päivän lehdessä artikkeli, että yritetäänkö me ihmiset repii itseämme liikaa joka suuntaan. Suuria tavoitteita ja mm. ammatteja pitäis olla joka lähtöön varastossa.

    Mun valokuva tasot on sitä, että niistä jää kuitenkin muisto tapahtuneesta, se riittäköön. ja huushollin miesväki jaksaa neuvoa mua jatkuvissa tietokone ongelmissa. Ei mun tarvi kaikkee osata. Mut mä voin hoitaa ruokkimisen ja lämpösiä villasukkia jalkoihin. Kaikkea uutta on toki kiva kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taitaa niin olla, että jotta oikeesti oppisi hyväksi kuvaajaksi, sitä täytyisi todella paljon harjoitella. Ja mielellään jonkun osaavan kanssa yhdessä. Mua tuskastuttaa, jos en tajua jotain asiaa ja sitten se meni jo... tarttisin todella sitkeän ja pitkähermoisen opettajan siihen viereen, sellasen joka jaksais aina vaan uudelleen sanoa, että miten se nyt menikään. Kirjan kanssa on todella hankala ajatella opettelevansa, mutta ehkä mun pitää koittaa senkin kanssa joskus.

      Mulla on nörttilapset, jotka neuvoo tietokoneen kanssa. En tajua koneen sielunelämästä mitään. Lapsetkaan ei onneksi veloita mitään palveluksistaan, ainakaan vielä... molemmista pojista tulee atk-alan ammattilaisia, tai siis toinen on jo valmistunutkin, että kaippa ne kohta alkaa velottaa äitin ohjaamisesta... No, ei ehkä kuitenkaan. =D

      Tuo sinun johto-tapaus oli kyllä huvittava!! Ihan vetää vertoja sille linssinsuojukselle. =D

      Kyllä me ihmiset vissiin yritetään olla kaikessa hyviä, ellei jopa loistavia. Keskinkertaisuudella kun ei saavuta mitään, siis ainakaan työelämässä... pitäis revetä sinne ja tänne ja olla hyvä kaikessa. Jaksaa, ehtiä ja osata. Onneksi tälle ajattelulle on myös hanttiin panijoita, aina vaan enemmän. Maailma on menossa erittäin huonoon suuntaan mielestäni, jos tuota kaikkivoipaisuuden tavoitetta ei lopeteta. Kaippa se pitäisi ihan itsestään aloittaa, poistaa liiat vaatimukset.

      Jokaisella on omat vahvuutensa. Sulla ruoka ja villasukat. Mikähän lie mulla... ei ainakaan villasukat. No ehkä tää kodin pitäminen ja asioista huolehtiminen. Ei olis perheellä ruokaa eikä puhtaita vaatteita ilman mammaa. Eikä laskut maksettuna eikä paperit järjestyksessä. Joten pysyttelen ihan mielelläni siinä paikalla, kun muut tekee omat osuutensa. =)

      Poista
  3. Hyvältä näyttää risuaita, wau! Osaan kyllä kuvitella ne kivet tohon jatkoksi. Hieno tulee kertakaikkiaan! =D

    Noista kameroista: Mulla on pokkari, järkkäri ja känny. Kaikkein eniten kuvaan kuitenkin kännyllä. Ihan siitäkin syystä, että se sattuu olemaan melkein aina taskussa.
    Vuosia vetelin tyttären vanhoilla kännyköillä, kunnes vajaa vuosi sitten uhrasin reilut 250 ekee puhelimeen. (Osarilla maksoin, ettei nyt vaan rikkaaksi luulla!) Ja mää oon niin tykännyt tästä kännystä! En ole kertaakaan katunut sen hankkimista, vaikka sydänjuuria myöten kirveli sen hinta.
    Siinä on tosi hyvä kamera ja sillä on hyvä päivittää Instaa ja lukea blogeja töissä tauoilla. Ilman sitä, en varmaan ehtisi kenenkään blogia edes seurailemaan!
    Sähköposteja saatan sillä lukea, mutten lähetä. Liian hankalaa... Pankkiin en kirjaudu koskaan, koska tietotekniikka-alalla oleva veljeni on sanonut kännyköiden suojausten olevan niin huonoja, ettei kannata pankissa käydä.

    Järkkäriäni en osaa käyttää, automaattiasennuksilla pääasiassa mennään. Mutta kuvaankin omaksi ilokseni, omaa ja läheisten elämää. Blogiini laitan kuvia sen enenpää miettimättä, onko ne täydellisiä valotukseltaan ym. Jos jotakuta hirvittää niitä katsoa, voi vaihtaa sivustoa! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risuaidasta tulee kyllä vielä ihan hieno. Että kiitos vaan sulle, joka kuvaat paljon ja kivoja kuvia, ja kerrot asioista! En olis ilman sun risuaitaa koskaan edes tiennyt, että sellasia on olemassa. Sillä sieltä sun aidasta se ajatus silloin lähti.

      Mikäs puhelin sulla on? Kyllä mä nimittäin aika usein kuitenkin mietin, että raaskisinko ostaa uuden ja hienomman... Mun mielestä on vaikea lähteä kännykkäkauppaan. Ne myyjät puhuu ummet ja lammet kaikkea, mistä en tajua mitään. Mieluummin kuulisin käyttäjäkokemuksia ja sitä kautta suosituksia, mikä kannattais hankkia, JOS nyt koskaan uutta ja hienompaa hankin...

      Mä en ole Instassa, joten sen takia en sellasta tarttis. Lähinnä kaipaisin sitä parempaa kameraa vaan. Blogit luen usein minäkin kännyn kautta, se on helppoa ja voi lukaista niitä missä vaan, jos on luppoaikaa. Kuitenkin se tirhustaminen on aika ikävää silmille, päätä särkee helposti jos pitkään siinä roikkuu.

      Pankkiasiassa olen samoilla linjoilla sun kanssa. Mä en tajua, miten ihmiset uskaltaa pitää puhelimessaan jotain niinkin tärkeää asiaa. Entä jos puhelin ja lompakko varastetaan? Sinne meni helppo reitti pankkitilille, kun ne pankkitunnuksetkin on mukana... ja useinhan ne taitaa olla siinä kännykän kotelon taskussa. En tosiaankaan uskaltais ite. Mä en tykkää ees niistä lähimaksu-korteista, en luota niidenkään turvallisuuteen. Taidan olla oikea vanha harppu, muutosvastarintainen vaikea ihminen!!

      Mun mielestä sun blogissa on oikein hyvät kuvat. Kiva, kun kuvia on paljon ja kirjottelet niin monenlaisia asioita. Sun blogi on oikein ihana ja viihdyttävä ja monipuolinen!! Tykkään erittäin paljon!! ♥

      Poista
  4. Aitaprojekti näyttää etenevän hyvin, tsemppiä siihen. En kyl osaa kameraneuvoja antaa, itsekin oon ihan kuutamolla. En tajuu miten kuvat ovat jotenkin valjuja. No tiedän kyllä, että suurin osa joiden blogikuvat on ihan mielettömiä, osaavat käsitellä ne... Eli rajataan, kirkastetaan, tummennetaan ym... Itse en jotenkaan jaksa enkä ehdi. Joten turha tässä on varmaan narista:)) Meillä alkaa syysloma, jihuu! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitaprojekti olis loppujen lopuksi aika nopea juttu, kun vaan tarttuis toimeen. Nyt odottelen sitä kivien siirtäjää.. ennen niiden siirtämistä ei oikein voi jatkaa.

      Kuva-asia on kyllä hankala. Mä periaatteessa en tahtois käsitellä kuvia ollenkaan, haluaisin osata kuvata niin, että kuvat olis hienoja ihan alkuperäisenä. Mut en kyllä tiedä onko sellanen ees mahdollista??

      Täälläkin alkaa syysloma. Ei se tosin mulla näy missään, töissä oon ihan normaalisti ensi viikollakin. Nyt viikonloppunakin olen sunnuntain töissä. Tällä viikolla onkin töitä 6 päivää... vain lauantaina vapaata.

      Mutta kivaa lomaa ja alkavaa viikonloppua teille!

      Poista
  5. Risuaita on kivannäköinen. Tanskalaisessa maajussissa oli ton tyyppinen.
    Mäkin räpsin kuvia ihan pokkarilla. Tulis niistä tietenkin hyvempiä paremmalla kameralla.
    Mutta hyvin näkee noista sinun ottamistasi kuvista. Parempi kuin ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aita on ihan kiva. Ja vielä kivempi sit kun on valmis. Mä en muista koskaan katsoa tota Tanskista... oon vissiin kerran sattunu vahingossa sen aikaan telkkarin ääreen.

      Pokkarillakin saa ihan riittävän hyviä kuvia. Mä vaan kun tahtoisin saada sellasia tosi hyviä kuvia... Mut nää on nyt vältettävä, kun ei muuta ole. =)

      Poista
  6. Aitaprojekti näyttää oikein hyvältä jo nyt. Tulee varmasti todella kaunis, kun saatte sen valmiiksi.
    Mullekin valokuvaminen on ihan hepreaa, kun en ole siihen koskaan perehtynyt kunnolla. Sieltä täältä olen sattumalta poiminut vinkkejä. Esimerkiksi mulle oli ihan uutta se, että automaattikameralla kun kuvaa, niin ei saisi sekoittaa luonnonvaloa ja keinovaloa keskenään, koska kamera ei silloin osaa päättää valotusta ja kuvista saattaa tulla kellertäviä. Videokuvaamisessa olenkin alussa tähän törmännyt, kun keittiössä ikkunasta tulee luonnonvaloa ja kaikki mahdolliset valaisimet ovat päällä, että videosta tulisi hyvä. Lopputulos on ollut kuitenkin järkyttävän keltaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista aidan suhteen. Saa nähä milloin se siitä taas etenee...

      No tuo oli mullekin uusi vinkki, että luonnonvalo ja keinovalo antaa yhdessä tuollasen tuotoksen! Kyllä tuossa kuvaamisessa on niin paljon kaikenlaista, mitä pitäisi tietää ja osata, huoh. Jos sitä vaikka pikkuhiljaa oppisi...

      Poista
  7. Mun vanha järkkäri oli jotain viidensadan luokkaa muistaakseni, ja kyllä silläkin minusta ihan kelpoja otoksia tuli. Harjaantumista ja silmää tottakai vaatii aina. Nykynen on parin tonnin paketti, jolla kyllä tulee miltsisti parempaa jälkeä jo automaattiasetuksillakin. Sen kanssa otan vain pieniä askeleita, vain silloin kun oikeasti jaksan perehtyä, hienouksia ja mahdollisuuksia on ehkä noin loppuiäksi…

    Luonnonvalolla on aina paljon merkitystä. Ainakin mun taidoilla, ja kun en ole innostunut hankkimaan semmoisia keinovalosysteemejä.

    Tollanen vain viikonlopun kestävä kurssi on varmasti sopivan napakka! Mäkin voisin ehkä joskus mennä, jos vaan saisin aikaiseksi :) Uuden kameran mukana tuli pääsy jollekin Rajala Pron lyhyelle kurssille, mutta ei yhtään nappaa ajella lähimpään paikkaan 400 km / päivä, vain yhden kurssin takia. Niin innokas en kuitenkaan ole, ennemmin puuhailen omin avuin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kuvat on aina olleet ihan superupeita!! Ihan varmasti on kiinni myös siitä, että kuvaajalla on silmää sille, mitä kuvaa. Olis niin kiva, kun omaisi sellasta taiteellisuutta, mutta ei taida kuulua mun vahvoihin puoliin valitettavasti. =/ Mä oon ihan varma, että mun kuvissa se vika on nimenomaan siinä, että mä en osaa säätää kameraa. Jotenkin on niin vaikeeta yksin niitä opetella... en sit oo saanut ees aloitettua sen kirjan kahlaamista.

      Keinovalot ei kiehdo muakaan. Eikä suuremmin myöskään kuvien muokkaaminen. Mun mielestä hyvä kuva pitäisi saada ihan muokkaamattakin... muokattuna se ei enää ole se aito ja alkuperäinen versio.

      En tiedä yhtään mitä tolta pieneltä kurssilta odottaa. Toivottavasti edes jotain ahaa-elämyksiä!! Ja toivottavasti pääsen sinne kurssille nyt yleensäkin.

      Noi Rajalan kurssit olis varmaan hyviä. Mutta erittäin ymmärrettävää, ettei sen takia välttämättä viitsi ajella. Sitä paitsi sä oot niin hyvä kuvaaja jo muutenkin, että tarttisitkö sä ees mitään kursseja?? Minusta et.

      Poista
  8. Tohkeissaan blogissa oli jossain vaiheessa hyviä, selkeitä ohjeita aukoista ja ajoista jne. Kurkkaapa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥