Olen saanut tunnustuksen/haasteen ja vieläpä kahteen kertaan. Kiitos paljon Annukalle ja Tarulle! ♥ Olen erittäin otettu, että nämä tuli juuri teiltä, tykkään nimittäin teistä molemmista kovasti. ♥
Tässä on haasteen/tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
3. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
4. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi
Mä oon aloittanut bloggaamisen vuonna 2007. Aloitin, koska halusin kirjoitella asioita ylös. Lisäksi olin lukenut joitain blogeja ja alkoi kovasti tehdä mieli kirjoitella itsekin. Olin siihen aikaan kotona lasten kanssa ja aika paljon vailla aikuista seuraa. Blogi oli mun juttukanava, etenkin sitten, kun se alkoi saada seuraajia ja kommentoijia.
Ekat kolme blogiani kirjoitin Vuodatuksen puolella. (Kaksi koirablogia ja yksi päiväkirjamainen, kaikki ne blogit olen sittemmin sulkenut.) Sieltä siirryin Bloggeriin vuonna 2009, jolloin pistin pystyyn tämän nykyisen blogini. Kirjoittelin kolmisen vuotta, kunnes anonyymien ilkeilyjen tuloksena meinasin lopettaa koko blogin. Pistin tämän kiinni ja poistin noin 500 postausta kokonaan - siirsin ne omalle koneelleni Wordiin. Koitin aloittaa uuden blogin, mutta en osannut siihen sitten asettua ollenkaan... joten avasin tämän blogin uudelleen ja jatkoin vähän niin kuin puhtaalta pöydältä.
Sanoisin aloittelevalle bloggaajalle, että ennen kaikkea ole oma itsesi. Kuten eräässä kortissa lukee: "kaikki muut ovat jo varattuja".
Kirjoita just siitä mistä haluat, just sillä tyylillä kuin haluat. Laita kuvia jos haluat, tai sitten älä laita. Kukaan muu ei blogiasi kirjoita eikä ajatuksiasi määrää, olet siis ihan vapaa tekemään blogistasi just sellaisen kuin itse haluat. Älä matki muita, äläkä alistu muiden odotusten täyttäjäksi. Kirjoita just niin usein kun huvittaa, tai on jotain sanomista. Jaa ne asiat, mitä elämästäsi haluat jakaa. Blogin julkisuuden takia kannattaa miettiä tarkkaan, mitä sinne oikeasti on valmis laittamaan. Lasten kuvien jakamista en suosittele koskaan. Ja joistain asioista on ehkä helpompaa ja viisaampaakin kirjoittaa anonyymisti.
Mun mielestä on kauhean väärin asettaa blogeille jonkunlaista vaatimustasoa, oli se sitten julkaisujen tiheys, tekstin hienous tai kuvien laatu. Mä en ymmärrä, miten ihmiset ottaa kauheita paineita blogeistaan, jotka nyt kuitenkin on vaan yksi harrastus muiden joukossa. Että pitäis olla hieno ja pitäis kirjoitella usein, tai pitäis haalia lukijoita kaikin voimin ja saavuttaa suuria.
Mun mielestä on kauhean väärin asettaa blogeille jonkunlaista vaatimustasoa, oli se sitten julkaisujen tiheys, tekstin hienous tai kuvien laatu. Mä en ymmärrä, miten ihmiset ottaa kauheita paineita blogeistaan, jotka nyt kuitenkin on vaan yksi harrastus muiden joukossa. Että pitäis olla hieno ja pitäis kirjoitella usein, tai pitäis haalia lukijoita kaikin voimin ja saavuttaa suuria.
On eri asia, mitä ihmiset sitten lukemistaan blogeista hakee. Toiset ajattelee, että pitää olla hienot kuvat. Toiset haluaa lukea sujuvaa, ainakin suunnilleen virheetöntä tekstiä. Jotkut tykkää, että vain elämän iloinen puoli saa näkyä. Jotkut taas hakee samankaltaisuuksia omaan elämään ja kenties vertaistukea. Toiset tykkää katsella meikkejä ja vaatteita, toiset ei sitten ollenkaan. Onneksi blogeja on joka junaan, ja jokaiselle varmasti löytyy mieleistä luettavaa.
Moni kyllä panostaa blogiinsa paljon aikaa ja vaivaa. Onhan se kieltämättä kivaa tehdä ikioma ihana blogi, jossa on just sellasia asioita ja elementtejä mistä kovasti tykkää. Blogiin on kiva laitella valokuvia ja sitä on mukava muokkailla omanlaiseksi. Upeat kuvat ja täydellinen teksti ei kuitenkaan ole ne pointit, millä lukija blogiin tulee, tai ainakaan se syy, miksi hän sinne jää. Sisältö ratkaisee. Kirjoittajan persoona ja sydän on tärkeimmät. Omakohtainen kokemus, samat kiinnostuksen kohteet tai ajatukset saavat jäämään ja haluamaan lisää.
Moni kyllä panostaa blogiinsa paljon aikaa ja vaivaa. Onhan se kieltämättä kivaa tehdä ikioma ihana blogi, jossa on just sellasia asioita ja elementtejä mistä kovasti tykkää. Blogiin on kiva laitella valokuvia ja sitä on mukava muokkailla omanlaiseksi. Upeat kuvat ja täydellinen teksti ei kuitenkaan ole ne pointit, millä lukija blogiin tulee, tai ainakaan se syy, miksi hän sinne jää. Sisältö ratkaisee. Kirjoittajan persoona ja sydän on tärkeimmät. Omakohtainen kokemus, samat kiinnostuksen kohteet tai ajatukset saavat jäämään ja haluamaan lisää.
Itse tykkään eniten lukea blogeja, jotka kertoo ihan tavallisesta elämästä ja joita kirjottaa ihan tavistyypit. Sinällään kaikkihan me ollaan ihan taviksia, mutta jotkut vissiin kuvittelee olevansa jotain enemmän... siitä en tykkää ollenkaan.
En tykkää mainoksista enkä yhteistyökuvioista, enkä lukijoiden kalastelusta esimerkiksi arvontojen tai jatkuvan itsensä tyrkyttämisen avulla. Aika tavalla myös tökkää sellaset "mistä te haluaisitte että kirjottaisin"-jutut. (Jos ei keksi itse kirjoitettavaa, niin öö... ehkä sitten vaan ei kirjoita mitään??)
Siitä tykkään, että kommentteihin vastataan. Jos ei vastata, saatan lopettaa koko blogin lukemisen. Isot, satojen ja tuhansien lukijoiden blogit, ei mua kauheasti kiinnostaa. Siihen kannattaakin varautua, että lukijoita tulee ja menee. Joskus ihmiset kiinnostuu ja joskus ei. Sellasta se elämä on.
En tykkää mainoksista enkä yhteistyökuvioista, enkä lukijoiden kalastelusta esimerkiksi arvontojen tai jatkuvan itsensä tyrkyttämisen avulla. Aika tavalla myös tökkää sellaset "mistä te haluaisitte että kirjottaisin"-jutut. (Jos ei keksi itse kirjoitettavaa, niin öö... ehkä sitten vaan ei kirjoita mitään??)
Siitä tykkään, että kommentteihin vastataan. Jos ei vastata, saatan lopettaa koko blogin lukemisen. Isot, satojen ja tuhansien lukijoiden blogit, ei mua kauheasti kiinnostaa. Siihen kannattaakin varautua, että lukijoita tulee ja menee. Joskus ihmiset kiinnostuu ja joskus ei. Sellasta se elämä on.
On tietty hirmu kivaa, jos oman blogin ympärille muodostuu porukka, jonka kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella ja jonka kanssa voi "jutella" siellä kommenttilaatikossa. Noista tuiki tuntemattomista ihmisistä tulee ikään kuin omanlaisensa ystäväporukka, joiden kanssa voi pohtia asioita ja joilta saa tukea ja kannustusta. Mä olen itse saanut blogin kautta myös muutaman ihanan "kirjekaverin", joiden kanssa voin jakaa asioita enemmän siellä sähköpostissa. Ja sitten on tietty näitä ympäri Suomea olevia alueellisia blogiporukoita, joissa tavataan myös ihan nenätysten.
Bloggaus on mukavaa, mutta ei sitä kannata niin kauhean vakavasti ottaa. Kirjottelee silloin kun siltä tuntuu, vailla paineita siitä mitä ihmiset kenties (mukamas) odottaa. Jos blogia tekee väkisin ja vääntämällä, se kyllä näkyy. Liiallinen yrittäminen ja toisten matkiminen ei ole koskaan hyväksi.
Toki blogilla voi saavuttaa monenlaista - onhan noita suurituloisia bloggaajia olemassa - mutta aika harva sinne kukkulan laelle kuitenkaan pääsee. Itse hitusen ihmettelen ihmisten julkisuudenkaipuuta. Onko järkevää menettää yksityisyytensä vain siksi, että olisi joku kuuluista bloggaaja? No, jokainen tavallaan.
Sellaisia bloggailumietteitä. Pitää muistaa, että nämä on mun mietteitä asiasta. Moni voi ajatella aivan eri tavalla. Mutta hei, tää on mun blogi ja mun mietteet... ja sehän tässä ehkä hienointa onkin, että omassa blogissaan saa sanoa ihan just sen oman mielipiteensä. Jos joku ei tykkää, on aivan vapaa poistumaan. ♥
En sinällään jatka tätä haastetta eteenpäin, paitsi jos joku haluaa sen napata. Haluan kuitenkin nostaa näkyville muutaman lempiblogini:
Kaarina Davis - ikisuosikkini. Arvostan todella paljon hänen ajatuksiaan ja tekojaan. Kaarinan kirjat on olleet mulle todella tärkeitä ja hänen postauksensa saavat mut ajattelemaan aina tosi paljon. Ja myös suremaan tätä hullua maailman menoa. Toivoisin, että mahdollisimman moni lukisi hänen kirjoituksiaan ajatuksen kanssa - ja toimisi luonnon pelastamiseksi.
KOTONASI. - koska Annukka ♥ ! Tiedät varmaankin, että oot mulle yksi blogistanian tärkeimmistä! ♥ Ja hei muuten, mä tein eilen niitä raakasuklaita! Eikä todellakaan riitä mulle yksi pala päivässä, niin kuin vähän pelkäsinkin... =)
En sinällään jatka tätä haastetta eteenpäin, paitsi jos joku haluaa sen napata. Haluan kuitenkin nostaa näkyville muutaman lempiblogini:
Kaarina Davis - ikisuosikkini. Arvostan todella paljon hänen ajatuksiaan ja tekojaan. Kaarinan kirjat on olleet mulle todella tärkeitä ja hänen postauksensa saavat mut ajattelemaan aina tosi paljon. Ja myös suremaan tätä hullua maailman menoa. Toivoisin, että mahdollisimman moni lukisi hänen kirjoituksiaan ajatuksen kanssa - ja toimisi luonnon pelastamiseksi.
KOTONASI. - koska Annukka ♥ ! Tiedät varmaankin, että oot mulle yksi blogistanian tärkeimmistä! ♥ Ja hei muuten, mä tein eilen niitä raakasuklaita! Eikä todellakaan riitä mulle yksi pala päivässä, niin kuin vähän pelkäsinkin... =)
Minimalismin ilo - tässä teille vinkki todella hyvästä ja ajatuksia herättävästä (ja kuvattomasta, mutta silti äärimmäisen mielenkiintoisesta!) blogista. Minimalismi on lähellä omaa sydäntäni ja tämän blogin kirjoittaja kirjoittaa aiheesta todella monenlaisista näkövinkkeleistä. Ihana, todella kiinnostava blogi! ♥
Rakkautta ja maan antimia - kerta kaikkiaan, voiko näin toimeliasta ja positiivista tyyppiä ollakaan, mitä Marketta on? Tykkään ihan valtavasti lukea Marketan maanläheisiä, hauskoja juttuja - siis jopa vaikka puutarhailut ei todellakaan ole mun kiinnostuksen kohde numero yksi. Tähystelen metsän reunoilta byhyy-kuusia (vaikka todennäköisesti en tunnistaisi niitä vaikka näkisin), kadehdin häneltä hänen ihanaa Beibeänsä ja suunnittelen (siis vain suunnittelen...) yhtä hienoja kasvimaita, mitä Marketalla on... Marketta on blogimaailman helmi ja yksi pidempiaikaisista blogisuosikeistani! ♥
Tuumasta toimeen - Leena, ihanan positiivinen ja aikaansaava puuhaaja. Kaikenlaista kaunista ja kivaa syntyy hänen käsistään. Leena vaikuttaa tosi mukavalta tyypiltä ja tykkään kovasti siitä, että hän on just se mikä on: innostuva puuhastelija ja positiivinen koti-ihminen.
VALO - Taru ♥ ja Tarun uskomattoman upeat valokuvat!! ♥ Mä niin kadehdin tuota kuvaustaitoa ja noita maisemia, missä Taru saa elellä. Monien kovienkin kokemusten kautta Taru on päätynyt Pohjois-Karjalaan ja kertoilee sieltä käsin elämästään. Ja mainitsinko jo ne upeat valokuvat... ♥
Tutustukaa ihmeessä noihin blogeihin. Ja olkaa omia itsejänne, koska toisia kaltaisianne ei vaan ole olemassa.
Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!
Heli
Kylläpä kirjoittelit fiksuja ajatuksia bloggaamisesta! Olen ihan samaa mieltä kaikesta!
VastaaPoistaBloggaus on kyllä harrastus, joka vie aika paljon aikaa, varsinkin jos ottaa paljon kuvia, kirjoittelee usein ja vastailee kommentteihin muutenkin kuin vain yhdellä sanalla. Mutta niin vie moni muukin harrastus, ja bloggaus antaa ainakin minulle niin monipuolisesti kaikkea, ettei tulisi mieleenkään lopettaa. Tai on lopettaminenkin joskus mielessä käynyt, mutta silloin on ollut kyse vain ehkä lähinnä turhautumisesta johonkin tai siitä, ettei aika ole tuntunut riittävän kaikkeen.
Sinä olet läsnä kirjoituksissasi niin aitona, että täällä käy mielellään. Me like. <3
Voi miten ihana kommentti, kiitos paljon!! ♥
PoistaBloggaaminen on ihanaa ja kamalaa, vie aikaa ja sitten välillä ei taas huvita pätkääkään. Mutta on tähän sen verran koukussa, että vaikka välillä mietin paljonkin koko homman järkevyyttä, niin en mä tästä eroonkaan pääse. =)
Mielenkiinnolla lueskelin juttuasi. Mä oon samaa mieltä, ole oma ittes kun kirjoitat. En jaksaisi olla jonkun kemikaalituotteen esittelijä, voin laittaa kuvan, mutten mitään selostusta siitä. Tuollainen ei kiinnosta.
VastaaPoistaAnonyymin kiusan teko oli inhottava teko, onneksi et lopettanut kirjoittelua. Mullakin oli aluksi vuodatuksessa, mutta se kuvien häviäminen, silloin minäkin tulin tänne.
Kyllä se on parasta olla vaan oma ittensä. Muuten jutut ei tule sydämestä.
PoistaNoi anonyymit oli jossain kohtaa iso kiusa. Sitten laitoin kommenttien valvonnan päälle eikä enää voi anonyyminä kommentoida ollenkaan. Nyt ne on kyllä onneksi loppuneet tyystin, mutta oli se aika raskasta sillon, kun aina jotenkin pelkäsi, että mitähän sieltä nyt tulee... Piti sitten kyllä myös rajoittaa jonkun verran kirjottelua, kaikista aiheista ei viitsi enää kirjoitella. Se on harmi toisaalta, koska blogi oli mulle isosti sellanen paikka, missä sai tuulettaa päätään.
Musta tää blogger vaikutti jotenkin "hienommalta" paikalta kuin vuodatus silloin. Mulla ei muistaakseni ollut siellä ongelmia, mutta muistan kyllä, että ihmisiltä hävisi just vaikkapa kaikki kuvat.
Ihan nappiin meni sun otsikko Heli. Ja teksti kans <3. Mutta mua kyllä edelleen ihmetyttää ja vihastuttaa se, että olet joutunut ilkeiden anonyymien hampaisiin. Miksi ihmeessä??? En käsitä. Mutta ihan parasta, ettet lyönyt hanskoja sen takia kokonaan tiskiin, koska sitten me ei oltais koskaan törmätty toisiimme ja mun elämässä olis iso `"Pienen vihaisen siilin" mentävä aukko ja se olis kurjaa se. Kiitos Heli kaikesta mitä kirjoitat. Oikeesti <3.
VastaaPoistaJa hei. Sata pistettä raakasuklaan valmistukselle!!! Tätä voisin pitää yhtenä elämäni suurimpana työvoittona :D
Mä niin mietin ja mietin tota otsikkoa, että mitä siihen keksin... no se menikin ihan vahingossa sit just hyvin!
PoistaKiitos sulle Annukka ♥, oot aina niin ihana! Oon saanut sulta paljon apua ja tukea myös siellä sähkiksen puolella, se on ollu todella tärkeetä. ♥
No ne anonyymit silloin (tai en tiiä oliko yksi vai useampia?) oli kyllä aika ahdistavia. Mä kun kirjottelin silloin tosi avoimesti esimerkiksi meidän teinien toilailuista. Se oli ilmeisesti sitten hyvin paheksuttavaa. Aloin jo miettiä, että onko kohta sossut ovella, kun alkoi tulla sellasta tekstiä. Ihan kuin teinit ei kautta aikojen olis harrastaneet pullojen piilottelua ja sellasta. Minä itekin. =D Ja sitten oli surullista, kun kirjoitin kissasta, jonka lopetimme (noin pari vuotta sen kuseksimisesta kärsittyämme...), koska se vaan oli niin pimeä päästään. Surin sitä todella kovasti, mutta sain sitten kommentin, että "mitäs siinä valitat, itehän sen veit tapettavaksi". Se koskee vieläkin.
Mä olin silloin poissa pelistä muutaman kuukauden. Kävin läpi kaikki tekstini ja siirtelin ne koneelleni talteen mutta blogista pois. Alotin uuden blogin, mutta kas, sitten olikin jossain vauva.fi-palstalla joku ystävällisesti jo opastanut, että "kotoisaa arkea-helin uusi blogi" ja osoite sinne... koitin siis vähin äänin vaihtaa vaan blogia ja kadottaa ne anonyymit kelkasta. En mä siihen uuteen sitten tottunut itekään joten suosiolla lopetin sen ja palasin takaisin tähän vanhaan tuttuun.
Mulla on vähän sellanen vainoharhainen suhtautuminen tähän bloggailuun. Mietin hirveän usein lopettamista ja kaiken älyttömyyttä, mutta sitten kuitenkin jatkan, koska tykkään tästä niin kovin. Monesti mietin, että kumpa en olis täällä omalla nimellä ja naamalla. En oikein luota ihmisiin, just esimerkiksi ton vauva-ilmoituksen takia... tuntuu, että kuka minut "kavalsi". Sitten taas toisaalta tämä antaa niin paljon... esimerkiksi tuollasia ihania ihmisiä kuin sinä. ♥
Ja siitä raakasuklaasta: meinaatko että olen ihan toivoton tapaus, hehhee? =D Mä ostelen kyllä raakasuklaata aika ajoin, mutta ei se estä mua syömästä (sitäkään) suklaata silti liian paljon. Toi satsi mitä tein, on jo puoliksi syötynä nyt... (ei välttämättä oo mikään ihan paras olo sen takia...) Mä oon ihan sokeri/hiilari-koukussa ja vaikka tiedän tosi paljon tästä aiheesta, niin se tsemppi puuttuu, että pääsisin koukusta. On terveellisemmän elämän kausia, ja sitten on paljon enemmän näitä lankeamisen kausia... Aika usein päätän, että "huomenna" alkaa parempi elämä. Mut ei se ala, ees vaikka tiedän, että se todellakin kannattais ja monet vaivat helpottais. Sanotaan niin, että vitutus on isompi kuin ilo onnistumisesta... eikä mulla ole kärsivällisyyttä mihinkään, kuten ehkä olet huomannukin. Viikkokin on liian pitkä aika mulle... joskus jopa päivä.
Mutta joo, se raakasuklaa oli ihan hyvää, mitä tein. Saatoin laittaa siihen vähän liikaakin makeutusta kyllä...
Heli se raakasuklaa on eri asia kuin kaupasta ostettu tumma suklaa, joten ei haittaa, vaikka syöt :). Kuukkeloimalla löytyy, mitä kaikkea hyödyllistä sisältää.
PoistaMutta vaikken just nyt jaksa/pysty kirjoittamaan enempää, niin kyllä mua todellakin ihmetyttää kaikenmaailman keskustelupalstat. Että eikö siellä ole minkäänlaista sisällön valvontaa??
Kuulumisiin ja vielä sadannen kerran yks sydän <3
Joo kyllä mä tiedän, että raakasuklaa ja tumma suklaa on eri asia. =) Raakasuklaa on tottakai parempi vaihtoehto, mutta ei senkään yletön syöminen varmasti hyväksi ole, ja se yletön syöminen on just se mun ongelma. Syön suklaata nälkäänkin... Ja siis kun ajattelee, mikä määrä sitä rasvaa siinä raakasuklaassakin kuitenkin on... olkoonkin, että on parempaa rasvaa ja sisältää paljon kaikkea hyvää, kuten raakakaakaojauhekin.
PoistaMä taisin tehdä vielä isomman annoksen kuin se sun ohje, ne kaakaovoin palaset oli niin isoja että oli vaikea arvioida millon niitä oli 2dl, joten laitoin sit vaan vähän sinne päin. Ja en oikein tienny, miten löysää/paksua sen massan pitäis olla (se oli tosi löysää, ihan valuvaa), niin mätin sit vaan sitä raakakaakaojauhetta kans sinne päin... Ja sit aloin makeuttaa (laitoin agavesiirappia) ja senkin kanssa ihan summamutikassa. Sit hokasin, että mullahan onkin ihan ite kasvatettua steviaa, en oo sitä koskaan käyttäny mihinkään mutta nyt kokeilin sitäkin laittaa ihan pikkuhitusen mukaan, eli summamutikassa... =D Lopputulos olikin sitten melko makea. Terveellinen sisältö siis kyllä mun suklaassa, mutta... toivoisin kyllä, että mullekin vain pieni pala riittäis. Mutku ei riitä, hetken päästä olen taas raottelemassa pakastimen ovea... =D
Ja tosiaan nuo keskustelupalstat, huoh. Mä oon sinne antanut palautettakin siitä, mitä siellä on... mutta ei se mitään auta. Melkoinen meininki siellä tuntuu aina vaan jatkuvan. Mut onneks sinne ei oo pakko mennä. =)
♥ itelles! ♥
Sun blogia on ollut ihana lukea. Niin samaistun monessa asiassa ja löydän itsenikin tekstien välistä.
VastaaPoistaKiitos Suvi! ♥ On tosi mukavaa, kun kommentoit niin usein! Ja kiva että löydät täältä asioita, joita itekin mietit. Sellanen on mun mielestä blogistaniassa just hienoa - kun löytää jonkun, jonka kanssa ajattelee samalla tavalla asioista.
PoistaTäältä löytyikin hyviä ajatuksia ja pohdintoja bloggaamisesta! Voin allekirjoittaa montakin kohtaa! Minuakin lukijoiden kalastelu jotenkin tympii ja liiat yhteistyöpostaukset vie helposti maun monesta muuten niin mukavasta blogista...
VastaaPoistaJa totta, blogeja on yhtä monta kuin kirjoittajaakin ja se on parhautta! Ei kaikkia voi kiinnostaa samat asiat ja miten kivaa onkaan lukijana löytää "oman näköinen" blogi jota seurata! :) Sulla on yksi sellainen piristävän omantyylinen, josta jaksan lukea ihan joka ikisen postauksen (vaikken kaikkia ehdi kommentoimaankaan) <3
No näin just. Jokaiselle jotakin. Ja jos ei jostain tykkää, voi aina lähteä pois ja etsiä jotain mielenkiintoisempaa. Ei tää mun blogi varmaankaan miellytä moniakaan, mutta sillehän en voi mitään. En tosiaan osais kirjoitella muuten kuin just niin miten ajattelen. Toki välillä pitää jättää sit jotain tyystin sanomattakin... en kuitenkaan pidä viisaana sellasia asioita laukoa, mitkä selkeesti loukkais muita.
PoistaKiva kun käyt täällä Marika! ♥ Ja voin sanoa, että ite olen kyllä tosi laiska kommentoija... tylsää, koska kommentteja on kuitenkin aina kiva saada. Tai no, melkein aina! ;)
Voi apua! Mulla tuli ihan kyynel silmään sun kauniista sanoistasi, Heli. Kiitos! <3
VastaaPoistaKirjoitit asiaa blogeista ja bloggaamisesta! Itsekin pidän kaikista eniten juurikin sellaisista blogeista, joissa elämä vedetään tiskiin juuri sellaisena kuin se on. Myönnän kuitenkin seuraavani ja lukevani niitä pintapuolisenakin pidettyjä blogeja, koska olen niin kiinnostunut kaikenmoisesta! =D
Minä olen pikku blogini kanssa säästynyt vielä kiusanteolta. Välillä sivuan "vaarallisiakin" aiheita omavaraisuuden puitteissa, esim. eläinten teurastusta. Kerta se on ensimmäinenkin, kun joku alkaa vainoamaan. Mutta toivotaan ettei näin käy!
Mukavaa, vaikkakin pirun kylmää, viikonalkua sinne teillepäin! =D
Sori, ei ollut tarkoitus kyynelöityttää! ;) No mutta asiaahan mä vaan sanoin, tykkään sun blogista tosi kovasti! ♥
PoistaKyllä mäkin käyn välillä kattelemassa niitä isoja suosittuja blogeja. Välillä ne on ihan jees, mutta isommasti en niitä seuraile. En mä väitä, että ne olis huonoja tai jotain, mutta ne kirjoittajat on vaan elämäntyyliltään tms aivan erilaisia kuin mitä itse olen. Mä oon tällanen tyylitön juntti, joten vaatteet, meikit, design-sisustus yms ei vaan kolahda, vaikka ne olis miten nätisti blogiin laitettu. Itselle on merkityksellisiä niin erilaiset asiat ja toki sit kiinnostaa lukea sellasia omannäköisiä juttuja mieluummin. Mä koitan myös rajata sitä lukemieni blogien määrää, siitäkin johtuu sitten se aika tiukka valikoiminen, mihin aikaani laitan.
No kuule, täällä yks vegaani lukee sun juttujasi, myös ne teurastukset. Enkä ole isommin traumatisoitunut. =) Sun hoidossa eläinten on hyvä olla alusta loppuun, tiedän sen. ♥
Jeps, hitonmoisen kylmää on ollu... tuulee täysillä ja lunta viskoo vaakasuoraan. Onneksi saa istua sisällä lämpimässä! Vaikkakin täytyis noita koiria kohta vähän ulkoiluttaa... hrrr... Mukavaa viikon jatkoa sinnekin!
Kirjoititpa osuvasti! :)
VastaaPoistaAika samoilla kriteereillä minäkin valitsen blogit joita seuraan. Monta blogia on jäänyt ajan myötätaakse, kun en vaan jaksa niitä yhteistyökuvioita ja mainontaa, hirveää määrää ilmaiseksi saatua tavaraa joista sitten väkisin väännetään juttuja. Ja se että on pakko kirjoitta joka päivä postaus, vaikka ei olisi asiaakaan!
Tykkään bloggaajista jotka ovat vapaita kaikista sopimuksista ja aitoja omia ihania itsejään. Siksi seurailen myös sinun blogiasi! Elämän makua pitää olla. Aitoa sitä! :)
H
Voi kun kiva viesti, kiitos! Tässä taas huomaa, että samanhenkiset löytää kyllä toisensa.
PoistaMulle on käynyt sama juttu, että olen lopettanut lukemisen, kun on mennyt kivakin blogi ihan mainostamiseksi. Ja vaikka olis miten upea ja kaunis blogi, niin ne mainosjutut ei vaan sytytä ja haluan pois äkkiä. Jostain syystä mä kans arvostan sitä, että ei ole mennyt mukaan mihinkään sopimusjuttuihin.
Olipa yllätys nähdä oma blogi sinun listallasi. Kiitos kauniista sanoistasi!Sinunkin blogi on ERITTÄIN mielenkiintoinen ja aidon tuntuinen. Pidän sinusta muutenkin paljon. Olen samaa mieltä bloggaamisesta, kuin sinäkin. En pidä kaupallisuudesta enkä mainoksista. Eikä tosiaankaan kannata väkisin tehdä juttuja, ellei tule ideaa aivan itsestään. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Leena itsellesi! Minä tykästyin sun blogiin heti kun sen löysin ja koen myös, että pidän sinusta tosi paljon, vaikka en oikeesti olekaan koskaan tavannut! Monesti olen miettinyt myös sinun työtä ja sitä iloa, mitä siitä saat. Että löytäisinpä minäkin sen oman jutun.
PoistaJa taas voidaan todeta, että ne samat kiinnostuksen kohteet ja arvot kiinnostaa toisten blogeissa. Samoilla linjoilla tunnutaan mekin olevan monessa asiassa!
Ihanaa viikonloppua!
Voi Heli! Kiitos, kiitos, kiitos! <3 Lämmittää mieltä tosi paljon, miten kauniita sanoja. Ihana sinä <3 Onkin ollut niin raisu viikko, etten ole ehtinyt Blogistaniin, ja mitä täällä odottikaan <3 <3
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä. Jos ei ”saa” kirjoittaa mitä lystää just silloin kun huvittaa, tai kuvata tai olla kuvaamatta millä lailla vain, menee maku koko harrastuksesta. Toisekseen, meillä kaikilla kun on myös oma live-elämä, niin on (tai olisi) aika kohtuutonta olettaa että pitäisi olla hyvin säännöllisesti blogin parissa. Juuri niin se vaan on :)
No oleppa hyvä vaan! En minä suotta sun kuvia kehu, ne on aina niin mahtavia että huhhuh. Oot todella hyvä kuvaamaan!! ♥
PoistaJa todellakin blogi on harrastus, ei pakko, sitä pitäis kirjoittaa kun siltä tuntuu ja just sellaisena kuin ihan ite haluaa. Mut kaippa nuo jotkut portaalit kuitenkin velvoittaakin johonkin.