tiistai 2. tammikuuta 2018

arkeen paluuta


Tästä se arkeen palailu taas alkaa! Kyllä tavallinen elämä on vaan niin parasta. Vaikka no, kyllä se lomailu ja löffäilykin välillä ihan mukavaa on. Eilinen oli ihanan rento, kun vaan toivuttiin juhlinnasta miehen kanssa sohvalla telkkaria töllötellen (kerrankin yhdessä ja samaa ohjelmaa katsellessa!) ja mies lähti mun kanssa jopa kävelemään hiukan, kun koiraa piti lenkitellä. Oikein mainitsemisen arvoinen juttu tuo siis!

Tänään kävin koiran kanssa tuossa lähimetsässä ja jälleen kerran ällistelin näitä kelejä... Metsässä ei ole lunta juuri lainkaan, päin vastoin maa vihertää ja on aivan pehmoinen sammalikko. Ja siis tammikuussa!! Oi niitä lapsuusaikoja, kun talvet oli AINA niin lumisia, että sai paksussa hangessa tarpoa posket punaisina...


Nämä kuvat on kyllä jostain ihan muusta aikaa otettuja, mutta etsin tähän nyt kuvia, jotka vastais hyvin tätä päivää lumimäärältään. Eli alemmassa kuvassa on sitten vähän lunta, sitä kuitenkin aukeammissa kohdissa on nytkin ja kyllä esim. meitä ympäröivät pellot on lumisia, joskin sieltä pilkistelee kyllä kynnökset ja peltoon jääneet viljatupsut näkyviin vähän sieltä ja täältä.

No, en valita, oikeastaan aika kivaa kun on lauhaa ja vähälumista. Toisaalta vetistä, jäistä ja sitä myöten liukasta kyllä on sitten myös. Hiukan oon aika ajoin kaipaillu nastapohjaisia kenkiä itselleni, mutta en koskaan raaski niitä ostaa. Ja ihan hyvin nuo irrotettavat nastatkin toimii, oon jopa juossut aivan jäisellä tiellä tavislenkkareilla, joissa on irrotettavat nastat vaan lisättynä pohjiin. 


Mun arkeen paluu on siis ensisijaisesti opintojen jatkumista. Aika pitkä lista tehtävänpalautuksia on tämän kuun aikana, osa isompia ja osa pienempiä, ja välillä se aiheuttaa pientä painettakin. Haluan aina tehdä tehtävät hyvin ja kulutan niihin aika paljon aikaa. Nyt on sitten niin, että tässä jaksossa ei olekaan enää juuri noita etäpäiviä, jolloin aiemmin tein tehtävät. Eli illat ja viikonloput saattaa olla tammikuussa aika työntäyteisiä! 

Olenkin sitten tänään tehnyt yhden koulutehtävän. Siinä piti etsiä monenlaista nippelitietoa Suomen luonnosta ja sen erityispiirteistä. Olikin yllättävän aikaavievä juttu!! Olen myös kirjoittanut itsearvioinnin ja palautteen yhdestä kurssista, sekä lopuksi vielä etsinyt eläinten lumijälkiä netistä. Sattui sitten löytymään pari ihan itsekin otettua lumijälkikuvaa: yllä metsäkauriin ja alla hirven jälkiä, joita siis molempia aina välillä tässä meidän lähistöllä näkee.


Melko valtavat on kyllä nuo hirven jäljet!! Huh!! Hirviä aika harvoin sattuu näkemään, mutta sitäkin upeampaa sitten on, jos näkee. Kerran läksin tuosta ulko-ovesta aitan suuntaan vauhdikkaasti ja sitten kesken pihan ylityksen satuin jotenkin vilkaisemaan pellolle, ja huh, siellä oli kaksi hirveä, jotka tuijotti mua. Hetken sitten paikoilleen jähmettyneenä tuijotettiin toisiamme, kunnes hirvet luovutti ja hölkkäsi metsään. Mutta oli kyllä vaikuttava hetki!! Olivat melko lähellä, ehkä 50-100 metrin päässä vaan. 

Mun mielestä on yleensäkin aina tosi ihanaa nähdä metsän eläimiä - jaksan ihastella joka kerta, oli kyseessä mikä elukka vaan; jänis (rusakko), kettu, kauris, hirvi, tikka tai vaikka orava. Ihan tavislintujakin on kiva katsella, saatikka sitten muuttolintuja. Opintojen aikana tulee nuo eläimetkin jonkun verran tutuiksi, nyt on siis noita lumijälkiä ollut tehtävänä etsiä, ja sitten on tulossa jossain vaiheessa lintujen ja kalojen tunnistamisia - linnuista myös ääniä - ja vissiin myös vähän jotain nisäkkäitä ja perhosiakin jne. Ei ole kyllä mun vahvin laji todellakaan, mutta toivottavasti jotain opin!


No, tämän illan ohjelmassa on kenties koiralenkki ja sitten ihanasti lämmittävää takkatulta. Ja vissiin ihan vaan huomiseen valmistautumista, mulla kun on huomenna eka koulupäivä loman jälkeen. Ysiluokkalainen täällä vielä lomailee loppuviikon, muuten on kaikki sitten jo palattu arkeen. 

Oli ihanaa olla lomalla. Mun päässä naksahti loman aikana joku parempi asento kohdilleen ja tulevaisuus näyttää juuri nyt ihan kivalta ja mukavalta. Vatsavaivoista kun vielä pääsisin, niin johan olis mahtavaa! Tänään olen ollut yhteydessä yhteen suuntaan sen suhteen ja toivottavasti saan sovittua aikaa kyseiseen paikkaan hoitoon piakkoin. Tällä viikollakin jo pääsisin, mutta en tiedä maltanko olla koulusta pois, se kun vaatis koko päivän matkoineen kaikkineen kuitenkin. No, katsellaan... kaikki aikanaan ja eiköhän ne asiat tapahdu sitten kun tarkoitettukin on!

Nyt ei muuta kun mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Heli

8 kommenttia :

  1. Pitkäkään matka ei ole meidän väliä ja lumitilanne on kuin eri maista! Meillä taitaa olla vähintään sen 40 senttiä umpimetsässäkin lunta ja pihassa ei kohta tiedä mihin lumikasoja tekisi. Tosin lumitöistähän me haaveilimme vuosikaudet niin nyt on sitä hupia riittänyt.
    Luin sinun viime vuoden yhteenvetoa ja tulin taas iloiseksi blogisi ja kerrontasi perusvireestä: rehellisyys, tavallisen elämän tavallisten tapahtumien kauneus ja oman kasvuprosessisi huikea eteneminen. Tuolla viimeisellä tarkoitan yhtä paljon sitä, että lasten varttuessa vanhempienkin elämä jollakin tapaa helpottuu, vaikka iankaikkinen huoli meillä jälkeläisistä aina onkin. Vaikka et itse sitä ehkä huomaakaan, niin me blogin lukijat sen näemme, että olet oppinut vuosien saatossa paljon tuntemaan itseäsi: olet armollisempi itsellesi ja alat vähitellen saada itsevarmuutta siitä, että olet kaikenkaikkiaan mahtava tyyppi (jolla kaiken lisäksi on vielä juuri sopiva puolisokin). Suuri merkitys on myös sillä, että opiskelet vihdoinkin alaa, joka on juuri sinun. Toki jossain vaiheessa koulu kuin koulu käy työstä, jos uupumus saa vallan, mutta tuohon kouluun sinulla riittää motivaatiota paljon.
    Muuten: oletko ajatellut uutta koiraperheenjäsentä.
    Hyvän toivotukset sinne "melkeinnaapuriin"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän tuo välimatka olisi, 150km linnuntietä? Mutta taitaa olla melko suoraan pohjoiseen tuo matka ja siinä välissä näköjään ehtii sään kanssa tapahtua aika paljon!! Täällä ei tosiaan ole lunta paljoa ollut koko talvena, taikka oikeastaan moneen vuoteen... Jos hetkeksi joku hanki ilmestyy, niin seuraavaksi sitten tuleekin taas vettä ja hanget hupenee pois.

      Olen itse asiassa lukenut vasta blogiani läpi monen vuoden ajalta ja toisaalta sieltä koko ajan näkyy nämä samat tuskailut työn yms suhteen. Se on oikeasti aika kauheeta, ja ihmettelen, miksen saa sille asialle mitään tehtyä!!?? No, nyt on taas yritystä siihen suuntaan...

      Omasta mahtavuudestani en kyllä mene lainkaan takuuseen. Tuntuu, että olen ollu viime vuodet lähinnä kauhea tyyppi, joka kiukkuaa kaikesta ja valittelee vaan elämän surkeutta!! Toivottavasti sekin tilanne muuttuisi paremmaksi viimein.

      Koirasta sen verran, että en ole aikonut ottaa uutta. Tuo toinen koira tuossa vielä varmaan muutaman vuoden pyörii, mutta sitten saattaa olla minun koirallinen elämä siinä. Tosin mistä sitä koskaan ihan varmaksi tietää. Minun rakasta koiraa ei korvaa mikään muu, ja ajattelen, ainakin nyt, että en halua yhdellekään koiralle sitä sijaa laittaa, että se on ikuinen kakkonen. Muutenkin välillä houkuttelee elämä ilman lemmikkejä.

      Mukavaa vuoden aloitusta sinnekin! Mukavaa kun laittelit viestiä!!

      Poista
  2. Ai että, kun olisikin tuollainen pikkuisen pitempi loma kelvannut! Mutta onneksi oli sentäs muutamia ylimääräisiä pyhäpäiviä, jotta sai "huilia"!

    Meillä on lunta aikas paljon. Näin paljon ei ole ollut vuosiin! Mutta se on sellaista märkää suojalunta ja vettä on sadellut siihen malliin, että varmaan sulavatkin pois. En kyllä kestäisi taas sitä kurakkoista pihaa! =(

    Mukavia opiskeluja sinulle ja oli kiva kuulla, että teillä on ollut laatuaikaa ukkelisi kanssa! ;'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on näitä opiskelun iloja, pitkät lomat. Ensi kesä meneekin sitten mahdollisesti ilman lomia, riippuen nyt mistä sitä itsensä kesällä löytää... Että puolensa ja puolensa. Mutta kiva kun säkin sait latailtua ees muutaman päivän ajan!

      Ai teilläkin lunta!! Miksei meillä ole? Ollaan sit vissiin niin etelässä ja kaiken maailman Salpausselkien väärällä puolella. Meidän piha ei VIELÄ ole kurakkoinen, mutta yksi iso vesilätäkkö se jo aina välillä on. Ja pirullisen liukas!!

      Juu, laatuaikaa kai se sohvalla lojuminenkin on, kun sen tekee yhdessä. =) Mukavaa vuoden jatkoa sinne!

      Poista
  3. Mun on pakko taas mennä pohjoiseen, koska en kestä tätä etelän talvea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää ei kyllä oo mikään talvi edes... Tää on vaan joku harmaa ja räntäinen jakso vuotta vaan. Kyllä pohjoisen talvi on sentään vielä talvi!!

      Poista
  4. Teillä on sentään hitunen lunta ja huih tuota aika kookasta hirven jälkea tosiaan. Meillä ei ole tänään pisaraakaan lunta, siitä piti huolen viimeöinen vesisade. Ei ihan uskoisi että on tammikuu.
    Tsemmpiä sinne opiskeluihn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin hitunen on kyllä lähes mennyttä nyt, täällä satoi koko yön vettä ja vielä tänäänkin on satanut... Kyllä todellakin tuntuu hassulta ajatella, että nyt on tammikuu!!

      Kiitos tsempeistä, mukavaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥