mansikka-aika ja vähän muutakin

 

Todellakin, nyt on kesä ja mansikka-aika. Lämpömittari ei kyllä ihan kesää näytä, tällä hetkellä "lämmintä" on +16 astetta. No, en kyllä niistä hirmuhelteistäkään piittaa, mutta joku raja nyt näille keleille... Oli oikeasti melko hullu tunne, kun katselin uutisista yksi ilta, kun Olli Rehniä haastateltiin ja hänellä oli päällään toppatakki - keskellä heinäkuuta!!

No, oli kelit nyt mitä hyvänsä, kesä on kuitenkin. Omasta pihasta on tullut joitain litroja mansikoita, jotka ollaan kyllä samaa kyytiä pistelty poskiimme. Olen myös ostanut pari laatikollista mansikoita torilta, ajatuksena pakastaa, mutta ei niistäkään kyllä kovin montaa rasiaa pakkaseen ehtinyt, kun ollaan tytön kanssa vedelty niitä ihan urakalla. Ja mielestäni hyvä niin, koska kyllä mansikat parhaimmillaan tuoreina on, eikä vetistyneinä pakasteina.

Vettä on saatu täällä meillä päin ihan mukavasti. Ne parin viikon helteet korvensi kyllä joka paikan, joten olen ollut sateista vain iloinen. Eipä tarvi selkä vääränä kantaa vettä juurikin niille mansikoille!

Palatakseni vielä kesäkuuhun: kuopus muutti takaisin kotiin. Hänellä on aikeissa vaihtaa syksyllä lehmähommat koirahommiin ja lähteä talveksi Lappiin töihin, joten oli ihan viisas ratkaisu sanoa oma kämppä irti ja roudata kamat jo nyt tänne, jonne ne myös jäävät sitten talven ajaksi. Aitta on nyt siis vallattu, samoin talon yläkerran varastotilat. Siinä se juhannus sitten vierähtikin tavaroita setviessä!

Tytön mukana tänne muutti myös koira, jonka hän hankki heti omilleen muutettuaan vuosi sitten. Koira on paitsi nätti, myös tosi kiltti ja kiva poika, mutta voi ETTÄ miten välillä rassaa tämä lisääntynyt karvan määrä joka paikassa. En voi mitään sille, että vaan kerta kaikkiaan inhoan, kun karvaa on sohvissa, vaatteissa, nurkissa, ruoissa...  Onhan meillä omakin koira, mutta kyllä tämä karvaturri on ainakin triplannut joka paikassa leijuvan karvan määrän, vaikka se siis pääsääntöisesti asustaa tytön kanssa aitassa. 

Silloin muuttohommissa kävin läpi kaikki tekstiilit, mitä tyttö tänne kantoi, eli siis pesin ja kuivausrummutin kaiken mahdollisen. Varmaan toistakymmentä koneellistä pyykkiä, ja hyvä ettei meidän pesukone mennyt tukkoon kaikista niistä karvoista! Kuivurista otin aina valtavia kourallisia karvaa jokaisen koneellisen jälkeen. Sanonpa vaan, että ihan sama, miten paljon sähköä kuivausrumpu vie - niin kauan, kun meillä on eläimiä, meillä myös tasan varmasti käytetään sitä! Edes mikään ulkona tuulessa kuivattaminen ei irrota sitä karvaa, joten kuivuri on mulla todellakin ahkerassa käytössä läpi vuoden.

Käytiin me juhannuksena kaiken muun hässäkän keskellä vähän myös fiilistelemässä suomalaista kesää. Olin todella poikkeuksellisesti käynyt pikkuisen dippaamassa itseäni järvessä jo kesäkuun puolessa välissä, mutta juhannuksena voi sanoa, että ihan kunnolla jopa uin. (Sen koommin en olekaan sitten järvessä käynyt, koska a) en vain ole ehtinyt ja b) tuolla kyseisellä rannalla on ilmeisesti sekä sinilevää että järvisyyhyä) Juhannushan oli todella lämmin ja kaunis varmaan suurimmassa osassa maata, joten tämmöiset unelmaiset järvimaisemat oli todennäköisesti monen muunkin ohjelmassa silloin.

Mä olen ollut periaatteessa töissä koko kesän ajan. Sanon periaatteessa, koska olen myös ollut äitini luona pidempiäkin pätkiä. Olen kuitenkin tehnyt niin hitokseen ylitöitä, että olen voinut ne päivät olla etänä ja tehdä vain ihan vähän työjuttuja ja muutoin pitää ylityövapaita. Pihakeinussa en siis ole suuremmin istuskellut, vaikka hommattiin siihen jopa uudet söpöt pehmusteet, kun entiset oli aivan räjähtäneet (niistä pursusi täytettä pitkin poikin, eikä enää parsimiset auttaneet, kun viereen ratkesi jo uusi reikä).

MUTTA: ensi viikon ajattelin edes yrittää lomailla. Yrittää, hehheh... olen siis kuitenkin käytettävissä, jos tarvii jotain tietokonehommia kotoa käsin tehdä. Ja saattaapi olla, että tarttee pikkuisen suunnitella seuraavaa viikkoa, ollaan nimittäin silloin päivätolkulla yhdessä tapahtumassa pitämässä lapsille kala-askartelua, johon tarttisi ne kalat leikellä valmiiksi (lapset saa siis värittää kaloja, joita sitten ripustellaan verkkoon hienosti esille koko tapahtuman ajaksi). Autossa nököttää pahvilaatikollinen kartonkia odottamassa jatkokäsittelyä ja luulen, että on pakko ainakin testata, miten hidasta tai nopeaa se leikkely on, eli onko tehtävä etukäteen vai teenkö vasta sitten seuraavan viikon alussa.

Ollaan miehen kanssa pohdiskeltu (tai ehkä lähinnä minä olen), tehtäiskö joku pieni lomareissu tulevalla viikolla. Miehellä on nyt vain 2 viikkoa lomaa, joista ekan on jo pitänyt, mutta ensi viikolla oltais yhtä aikaa lomalla. Nyt, kun tyttö majailee nurkissa, on koiravahtikin paikalla, joten on erityisen helppoa lähteä jonnekin pariksi päiväksi. Vähän ollaan pohdittu Mikkelin suuntaa, mutta pitää nyt kelejä vähän seurailla. Ei varmaan ole mitään järkeä ajella minnekään sateessa, olemaan jossain sateessa. Luulen.

Niin, mulla on tosiaan ne synttäritkin ensi viikolla... Ajattelin vuosia sitten, kun mies täytti 50v ja piti isohkot pirskeet (oli sukulaisia, työkavereita jne), että minä en sellasia halua, vaan haluaisin mieluummin vaikka matkan. No, maailmantilanne on mikä on, enkä mä oikeesti ole mikään matkustelija, mutta on mulla sellainen ikuinen haave päästä taas käymään Englannissa... Se ei nyt kuitenkaan toteudu, mutta ei myöskään isot juhlat. Pidän jonkinlaiset kakkukahvittelut vaan siis, eikä porukkaa ole kovinkaan paljoa tulossa, lähinnä ihan lähisukua vaan.

Nämä synttärijutut on olleet vähän hankalia mulle. Moni asuu kaukana (muun muassa koko minun suku) ja jotenkin koen vaikeaksi yleisesti ottaen pyydellä ihmisiä juhlimaan MINUN synttäreitä... en vaan oikein osaa sellasta, se on vaivaannuttavaa! Lisäksi, kun olen vähän jotain ihmisiä pyydellyt, on vastaukset olleet "no katsotaan, onko meillä mitään muuta silloin" -tyyppisiä, joka ennestään vaan saa tuntemaan, että no hei, ei kenenkään tietenkään ole PAKKO tulla... ja on entistä nolompi olo, että tulin edes pyydelleeksi. Olen hyvin paljon kotona vaan, tai töissä, eikä mulla oikein ole sellasta ystäväporukkaa, kenen kanssa olisin tekemisissä tiiviisti ja ketä vois pyydellä. Joten koko tämä synttärihomma on ollut vähän sellasta "viitsinkö edes mitään pitää", vaikka tosi moni kai kuitenkin tämmöistä "saavutusta" jo juhlii. Esim. isäni ei juhlinut, koska kuoli tapaturmassa viikkoa ennen 50-vuotispäiväänsä, joten senkin vuoksi pitäisi kai itse jotenkin juhlia, että on tuon kyseisen päivän omassa elämässään yleensäkin saavuttamassa, ellei nyt sitten vielä jotain ehdi tapahtua ennen sitä. Tai ehkä sen ajatteleminen myös osaltaan tekee koko jutusta vaikeaa, tiedä häntä. Mutta enemmän mulla on tunne, että kuka mua nyt edes haluaisi juhlistaa. No, sisko on ainakin varmuudella luvannut tulla sentään.

Mutta se siitä synkistelystä. Olisko joku ikäkriisi tässä myös samaan aikaan, who knows.

Laitetaanpa loppuun vielä söpö kissanpentukuva. Ei ole meidän oma, vaan tytön työpaikalta, jossa kävin palluttelemassa kymmentä pientä pentusta kesäkuussa (kaksi pentuetta samaan aikaan). Tämä tyyppi on kuvassa noin 2-viikkoinen, ja siskojensa ja veljiensä kanssa vielä tiukasti pentulaatikon sisäpuolella. Sittemmin onkin ollut kuulemma paljon puuhaa niiden kanssa, kun emot on niitä kiikutelleet ties minne milloinkin ja ihmiset on sitten niitä palautelleet takaisin sinne turvallisempiin sisätiloihin - josta emot on taas ne kaikista esteistä huolimatta kantaneet ulos seikkailemaan...

Tyttö kovasti yritti, että otettaisi tänne meille yksi pennuista, mutta olen ollut nyt tiukkana. Miehenkin mielestä talossa pitää kissa olla, mutta sanon kyllä tähän ehdottoman EIn - nyt ainakin vielä niin pitkään, kun meillä on koira. Olen myös vähän (=paljon) sanonut, että koska tilanne olisi kuitenkin se, että mies ottaisi lähinnä kermat kakusta, eli paapoisi ja silittelisi, ja minä tekisin sitten sen muun homman, kuten hiekkalaatikon siivouksen, ruokkimisen jne, en enää halua yhtään koiraa enkä kissaakaan meille. No, jää nähtäväksi pitääkö sana, mutta nyt on ainakin tämä fiilis.

Näillä puheilla uuteen päivään. Pilvistä, sateista ja vilakkaa on täällä, mites teillä päin?

terkuin Heli